Kehoyhteyttä vahvistava kirja jokaiselle, jonka on vaikea olla omissa nahoissaan
Keho ei ole vain kuori tai kulkuväline, vaan ystävä ja yhteistyökumppani. Silti sen tarpeet jäävät usein sivuun tai sitä vertaillaan muihin. Vaikka olisi ajautunut kuinka kauas ruumiin tarpeista, niitä on mahdollista oppia kuuntelemaan. Kirjailijoiden kokemukset johdattavat arvostamaan ja kuuntelemaan kehoa. Kehorakkaus ei synny hetkessä, vaan siihen tarvitaan lempeyttä ja sitoutumista. Keskeisiä teemoja ovat suhde syömiseen ja liikuntaan, sisäinen puhe, häpeä, itsemyötätunto ja turvan kokeminen omassa kehossa. (Kustantajan sivulta)
"Paluu kotiin tarkoittaa paluuta oman itsen, oman eheyden äärelle. Keho voi ohjata meidät sinne, kun annamme sille mahdollisuuden."
Kirja on pintaraapaisu hyvin moneen aiheeseen kehosuhteeseen ja itsensä kuuntelemiseen liittyen. Se lempeästi ohjaa kohtaamaan itsensä rakkaudella ja myötätunnolla vaikeidenkin tunteiden äärellä.
Moni asia kirjassa resonoi ja auttaa pysähtymään itseni äärelle. Kirja tarjoaa vertaistukea erityisherkkyyden kanssa elämiseen ja sen "huonojen" puolien hyväksymiseen. Mutta helppoa se ei ole. Kuten Susanna kirjassa asian hyvin ilmaisee: "Olen syyttänyt itseäni flunssista, tulehduksista ja säryistä ja potenut huonoa omatuntoa. Olen harjoitellut lempeyttä ja armollisuutta itseäni kohtaan ja seuraavassa hetkessä kiroillut sisäisesti. Nyt, 36-vuotiaana, alan pikku hiljaa sisäistää, että jokainen meistä on yksilö. Myös minä. Silti toisinaan yllätän itseni edelleen pohtimasta, millaista arki olisi, jos kehoni olisi toisenlainen. Jos minulla olisikin se supernaisen hermosto."
Hyödyllistä tietoa ja vinkkejä, vaikkei aina kaikkein käyttökelpoisimmassa muodossa. Enimmäkseen tässä mentiin tekijöiden omien kokemusten kautta mutta toteamukset kuten "kun olin oppinut olemaan sinut itseni kanssa, niin..." tai "kun olin toipunut syömishäiriöstäni..." eivät kovinkaan paljon auta lukijaa. Ehkä ne ovatkin liian isoja asioita, jotta niihin voisi antaa työkaluja kukaan muu kuin terapeutti. Olihan tässä toki myös käytännön harjoitteita, joita kuitenkaan tuskin itse saisin aikaiseksi tehdä. Teoksessa oli myös ärsyttävän paljon yleisen tason toteamuksia, kuten "vasta kun olemme oppineet ymmärtämään itseämme voimme ymmärtää muita" tms.
Luin tämän e-kirjana. Se ehkä oli itse tekstin lukemisen kannalta hyvä ratkaisu, kun Hidasta Elämää -sarjaan kuuluvissa kirjoissa on turhan usein tekstien taustat kirjavia, värisävytettyjä jne. Välillä suorastaan vaikea saada tekstistä selvää. Nyt oli helppo lukea tekstiä ja se kolhati. Kolahti vaikka lukuprosessini teksti kolmisen kuukautta. Tuli kuitenkin tunne, että tämä kirja pitää saada itselle ihan perinteisenä kirjana; sen verran hyviä ajatuksia ja harjoituksia tässä oli. Minulle juuri nyt täydellisesti sopiva kirja.
Ihan ok, kärsii samasta ongelmasta mitä sarjan kirjoista valtaosa: liian vähän asiaa liian pitkästi sanottuna. Kiva kuitenkin huomata, että tässä huomautettiin, ettei esimerkiksi mindfullness-harjoituksia ole tarkoitettu korvaamaan lääketieteellistä hoitoa. Myös erilaiset esteet mainittiin enemmän kuin yhdessä sivulauseessa. Keskiluokkaistahan tämä yhä on.
Kirja oman kehonsa hyväksymisestä, rakastamisesta ja ennen kaikkea arvostamisesta. Kirjassa on harjoituksia, jotka parantavat omaa kehoyhteyttä sekä Susannan ja Emmin oma kohtaisia kokemuksia kehoyhteyden löytämisen polulla.
Nopea lukuinen, osa harjoituksista oli tuttuja jo edellisistä Hidasta elämää -kirjoista.
Kannattaisi kertoa heti alkuun mitä haasteita kirjoittajilla on ollut, niin puhuttelee paremmin. Liian vähän asiaa ja liian henkilökohtaista. Haasteet joita kirjassa nousi esille olivat hyvin vieraita.
Toimii yhdentyyppisten haasteiden selittämisessä, mutta jos on muuten tutustunut laajasti tunnesyömisen ja riippuvuuksien syihin, saa tästäkin poimittua oleellisen.