What do you think?
Rate this book
Biała burza przebudzenia
Heräämisen valkea myrsky on 19-vuotiaan Erkka Filanderin esikoisteos. Se on kokemusmaailmaa riemuisasti outouttava runoelma ilosta, auringosta ja ystävyydestä, toivosta ja odotuksesta, antautumisesta ja ihmettelystä, jotka virtaavat päivistä öihin ja takaisin.
Remakan ja rehevän kuvaston virittämä teos yllättää vilpittömyydellään. Hilpeät, valoisat hetket vaihtuvat luontevasti syväksi rauhaksi luonnon muuttumattoman muuttuvaisuuden äärellä. Runoelmassa retkeillään omenapuiden alta kosteilla nurmilla kisaillen jokien varsille ja merien rannoille, kesäisiin iltoihin ja myrskyisästi heräävän nuoruuden kukkeaan ja uhkeaan elämäntuntoon, joka värittää kaiken uudelleen omalla läsnäololla ja toisin päin.
Remakan ja rehevän kuvaston virittämä teos yllättää vilpittömyydellään. Hilpeät, valoisat hetket vaihtuvat luontevasti syväksi rauhaksi luonnon muuttumattoman muuttuvaisuuden äärellä. Runoelmassa retkeillään omenapuiden alta kosteilla nurmilla kisaillen jokien varsille ja merien rannoille, kesäisiin iltoihin ja myrskyisästi heräävän nuoruuden kukkeaan ja uhkeaan elämäntuntoon, joka värittää kaiken uudelleen omalla läsnäololla ja toisin päin.
- GenresPoetryFinnish Literature
120 pages, Paperback
First published March 1, 2013
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 14 of 14 reviews
March 7, 2021
Aivan sairaan ihana... niin romanttista ja kaikki hyvin, kesä eden ystävä vesi PURO aurinko paratiisi!!! Täytynee hommata tää itelle semmoseksi elämänilon sammoksi... Helmille taas kiitokset suosituksesta <3
s. 13 ”Revi oksia puusta vain jos olet hurmoksessa / puet niitä / luet jumalan jälkeä / seuraat syntymisen sisältämää kasvua, / lihaksissa vieläkin hulmuavaa. // Vielä kerran tulee eteesi vesi joka pysäyttää sinut / järvenä, jokena, lasissa ja käsien kupissa, ammeessa.”
s. 14 ”Kiitä vertasi sillä se kuljettaa / kuvia luoksesi / uudelleen väritettyinä / kuin lapsi joka kerran olit / saisi ne käsiinsä”
s. 14 ”He juoksevat metsässä, he eivät välitä oksista / jotka tahtovat heidän hiuksiaan. / Valkoiset paidat jätetty merkiksi lähdöstä. / Kummalla enemmän iloa: heillä / vai maalla jota he tallaavat?”
s. 13 ”Revi oksia puusta vain jos olet hurmoksessa / puet niitä / luet jumalan jälkeä / seuraat syntymisen sisältämää kasvua, / lihaksissa vieläkin hulmuavaa. // Vielä kerran tulee eteesi vesi joka pysäyttää sinut / järvenä, jokena, lasissa ja käsien kupissa, ammeessa.”
s. 14 ”Kiitä vertasi sillä se kuljettaa / kuvia luoksesi / uudelleen väritettyinä / kuin lapsi joka kerran olit / saisi ne käsiinsä”
s. 14 ”He juoksevat metsässä, he eivät välitä oksista / jotka tahtovat heidän hiuksiaan. / Valkoiset paidat jätetty merkiksi lähdöstä. / Kummalla enemmän iloa: heillä / vai maalla jota he tallaavat?”
January 16, 2019
Luin samaa runoa uudelleen ja uudelleen ja silti jäi olo, että unohdin alun, kun pääsin loppuun. Niin paljon kaikkea.
Nämä toimisi ääneen luettuna ehkä vielä paremmin.
Kaikesta huolimatta pidin kovasti.
Nämä toimisi ääneen luettuna ehkä vielä paremmin.
Kaikesta huolimatta pidin kovasti.
May 13, 2021
Ihania runoja! <3
May 15, 2015
Tämä on juuri sellaista runoutta, jonka takia luulin vuosikausia, että runot ei ole mun juttu; liian vaikeaa, liian korkealentoista. Onneksi olen sittemmin löytänyt muunkinlaista.
March 29, 2026
"toin kahvin ulos ja kuumuus ilmestyi
kuin riisuisi tiukan hupun keskellä tuulista merta"
Virkistävää välillä lukea puhtaasti iloista runoutta. Filanderin Heräämisen valkea myrsky tarjoilee aamupalapöytään toinen toistaan herkullisempia kielikuvia; matkan loputtomaan kevät-kesään, jossa luonto virtaa ihmisen sisään. Tai siis tiedättekö ne muistot lapsuuden loputtomista kesistä? Tai kesäyön seitinohuen huumasta? Tai sen kun astut vuoden ensimmäistä kertaa ulos ilman takkia?
Nämä Filander on tislannut tuokiokuviksi ja sanoiksi. Lopputulos on huumaa; ei mitään sellaista rajua todellisuuden rikkovaa sekoilua vaan lempeän vankkaa elonkirjan kietoutumista yhteen riemuksi, lämmöksi ja yhteydeksi (täydellisen nostalgisen linssin läpi katsottuna).
Filanderin ripottelemat uskonnolliset käsitteet (rukoukset, katedraalit, rukousnauhatI, pyhitykset) saavat kokoelman muistuttamaan melkein jotain kristillisen mystikon luomakunnan ylistystä. Tai no, runot ovat toki heleitä, mutta ne eivät ole eteerisiä. Veri kuohuu, salamat lyövät lihaksistossa ja puskien oksat tarttuvat painiviin lapsiin.
Heräämisen valkea myrsky on nautinnollinen lukukokemus, kesäinen aamu-uinti ja lasillinen hehkuvaa viiniä heinäkuun puutarhajuhlassa.
"Iho juo aurinko ja tulee punaiseksi humalastaan,
juo toiselta puolelta varjoa ja tulee viileäksi,
rintakehän keskellä ne sekoittuvat
ekstaasiksi"
kuin riisuisi tiukan hupun keskellä tuulista merta"
Virkistävää välillä lukea puhtaasti iloista runoutta. Filanderin Heräämisen valkea myrsky tarjoilee aamupalapöytään toinen toistaan herkullisempia kielikuvia; matkan loputtomaan kevät-kesään, jossa luonto virtaa ihmisen sisään. Tai siis tiedättekö ne muistot lapsuuden loputtomista kesistä? Tai kesäyön seitinohuen huumasta? Tai sen kun astut vuoden ensimmäistä kertaa ulos ilman takkia?
Nämä Filander on tislannut tuokiokuviksi ja sanoiksi. Lopputulos on huumaa; ei mitään sellaista rajua todellisuuden rikkovaa sekoilua vaan lempeän vankkaa elonkirjan kietoutumista yhteen riemuksi, lämmöksi ja yhteydeksi (täydellisen nostalgisen linssin läpi katsottuna).
Filanderin ripottelemat uskonnolliset käsitteet (rukoukset, katedraalit, rukousnauhatI, pyhitykset) saavat kokoelman muistuttamaan melkein jotain kristillisen mystikon luomakunnan ylistystä. Tai no, runot ovat toki heleitä, mutta ne eivät ole eteerisiä. Veri kuohuu, salamat lyövät lihaksistossa ja puskien oksat tarttuvat painiviin lapsiin.
Heräämisen valkea myrsky on nautinnollinen lukukokemus, kesäinen aamu-uinti ja lasillinen hehkuvaa viiniä heinäkuun puutarhajuhlassa.
"Iho juo aurinko ja tulee punaiseksi humalastaan,
juo toiselta puolelta varjoa ja tulee viileäksi,
rintakehän keskellä ne sekoittuvat
ekstaasiksi"
November 1, 2025
//hän joka on löytänyt raon itsensä ja maailman välillä, joka on auringosta nauttien valmistautunut loppuelämälleen
January 1, 2015
Eipä tämänkään hurmioituneen ja kesäpäiväisen runokirjan lukemiseen mennyt kuin vuosi. Suosittelen. Tästä se lähtee:
"Heräämisen valkean myrskyn annoin kulkea ylitseni.
Otsan hetkittäin läikkyvä aurinkokello
on puhdas varjosta
ja nyt kaikki raunioni riisuutuvat,
sängyn kupoli vielä puolillaan unta."
"Heräämisen valkean myrskyn annoin kulkea ylitseni.
Otsan hetkittäin läikkyvä aurinkokello
on puhdas varjosta
ja nyt kaikki raunioni riisuutuvat,
sängyn kupoli vielä puolillaan unta."
July 31, 2024
Erkka Filanderin nimi on tietysti tuttu Poesian kirjoista, sen verran ahkerasti Filander on Poesian parissa toiminut. Filanderin omaan runouteen en kuitenkaan vielä ollut tutustunut, joten oli korkea aika paikata tämä puutos. Esikoiskokoelma on aina luontava paikka aloittaa. Kokoelman julkaisun aikaan Filander oli vain 19-vuotias! Sillä pääsikin siihen mennessä nuorimmaksi Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon voittajaksi.
Heräämisen valkea myrsky on kaukana poesialaisesta fragmenttiminimalismista, se on sanottava heti alkuun. Filander kirjoittaa runsaita runoja – vai runoa? Kokoelmaa ei ole jaettu otsikoituihin teksteihin, joten tämän voi hyvin lukea myös yhtenä kokonaisuutena. Tyyliltään runot ovat vuolaita ja barokkisia, kuvailu on värikästä ja ilmaisu voimakasta aina pateettisuuteen asti.
Kaiken runsauden keskeltä voi poimia helmiä. Filander osuu säkeillään välillä erittäin hyvin maaliin. Kokonaisuuskin on kiinnostava, niin erilainen se on moniin lukemiini runokokoelmiin verrattuna. Onnentunteet vyöryvät, tämä kokoelma valuu hurmiota ja lumoa. Romanttinen kokoelma ei jätä tilaa ironisuudelle. Se on tervetullutta vaihtelua.
Tästä on ilo jatkaa Filanderin muun tuotannon pariin. Teos – joka muuten löytyy PDF-muodossa Poesian sivuilta – on inspiroinut jazzsäveltäjä Mikko Sarvannetta, jonka Mikko Sarvanne Garden -yhtyeen samanniminen esikoislevy hyödyntää Filanderin runoja materiaalina. Pitääpä pistää se seuraavaksi kuunteluun.
Heräämisen valkea myrsky on kaukana poesialaisesta fragmenttiminimalismista, se on sanottava heti alkuun. Filander kirjoittaa runsaita runoja – vai runoa? Kokoelmaa ei ole jaettu otsikoituihin teksteihin, joten tämän voi hyvin lukea myös yhtenä kokonaisuutena. Tyyliltään runot ovat vuolaita ja barokkisia, kuvailu on värikästä ja ilmaisu voimakasta aina pateettisuuteen asti.
Heräämisen valkean myrskyn annoin kulkea ylitseni.
Otsan hetkittäin läikkyvä aurinkokello
on puhdas varjosta
ja nyt kaikki raunioni riisuutuvat,
sängyn kupoli vielä puolillaan unta.
Verhojen avoimen pihan annoin kulkea ylitseni.
Äkkiä talo on pullollaan minua.
Kaiken runsauden keskeltä voi poimia helmiä. Filander osuu säkeillään välillä erittäin hyvin maaliin. Kokonaisuuskin on kiinnostava, niin erilainen se on moniin lukemiini runokokoelmiin verrattuna. Onnentunteet vyöryvät, tämä kokoelma valuu hurmiota ja lumoa. Romanttinen kokoelma ei jätä tilaa ironisuudelle. Se on tervetullutta vaihtelua.
Vielä kerran tulee eteesi vesi joka pysäyttää sinut
järvenä, jokena, lasissa ja käsien kupissa, ammeessa.
Tästä on ilo jatkaa Filanderin muun tuotannon pariin. Teos – joka muuten löytyy PDF-muodossa Poesian sivuilta – on inspiroinut jazzsäveltäjä Mikko Sarvannetta, jonka Mikko Sarvanne Garden -yhtyeen samanniminen esikoislevy hyödyntää Filanderin runoja materiaalina. Pitääpä pistää se seuraavaksi kuunteluun.
February 22, 2017
Vähän liian barokkista minun makuuni. Aluksi olin aika epätoivoinen, mutta loppua kohti alkoi toimia paremmin. Pitää varmaan antaa toinen mahdollisuus ja lukea uudestaan.
November 3, 2013
Ihanan elinvoimaista ja positiivisen mahtipontista runoutta. Kaikki kielikuvat eivät ensilukemisella täysin auenneet, mutta Filanderin säkeet soljuivat kauniin vaivatta ja helppotajuisesti. Aiheena kesäinen päivä heräämisestä juhlailtaan, oli hienosti mitoitetun kokoelman aiheeksi täydellisen sopiva.
November 16, 2013
Kuulasta, vitaalista runoutta, jossa hiljaisuuskin on hyväntuulista. Kuin kesä, vastaleikattu nurmi. Tämä kokoelma juhlii elämää ja ilahduttaa tuoreudellaan. Palkintonsa ansainnut!
January 21, 2014
Ihanan eläviä runoja. Tuoreita ja runsaita. Paljon valoa.
October 7, 2016
Kesä on tila, jonne rakentuu muistot ja tunteet. Aistein havaittava ympäristö. Sanoja, joista rakentuu lempeä kubistinen kertomus. Ystävyys, rakkaus. Aurinko, veden pinta ja ikkunat.
April 30, 2016
Ehkä 2,5 yksittäisistä kauniista säkeistä. Mut en vaan kokenut tätä kovin voimakkaasti.
Displaying 1 - 14 of 14 reviews