Naisen väki: Tutkimuksia suomalaisten kansanomaisesta kulttuurista ja ajattelusta

by Satu Apo

Suomalaisuutta on vaikea ymmärtää tuntematta agraarista kansankulttuuriamme. Kansanperinteemme on lisäksi Euroopan kiinnostavimpia; sen varhaisimmat kerrostumat tarjoavat näkymiä maailmankuvaan ja ajatteluun, joka saattaa palautua useiden vuosisatojen taakse.

Vanhoilta perinneaineistoilta ja kirjallisuutemme klassikoilta - Lönnrotilta ja Kiveltä - voi kysyä postmoderneja kysymyksiä. Näin tehdään tässä teoksessa. Mitä "vanha kansa" puhui ruumiillisuudesta, erityisesti fyysisestä naiseudesta? Entä erotiikasta, pari- ja perhesuhteista? Suomalaisten sivistymättömyyttä on päivitelty kautta aikojen. Miten rahvas on yrittänyt puolustaa elämäntapaansa? Miten alkoholismia pyrittiin pitämään aisoissa kyläyhteisössä?
Elämänkerrat ja muistelukyselyt tarjoavat näkymiä niin vanhimpien ikäpolvien kuin nuortenkin suomalaisuuteen; teoksessa tarkastellaan eri-ikäisten naisten kirjoituksia heidän elämänsä keskeisistä kokemuksista ja syvemmistä haaveista.

FT Satu Apo on Helsingin yliopiston folkloristiikan apulaisprofessori.

Genres: Nonfiction

252 pages, Hardcover

First published January 1, 1995

Reviews

[Viivi / Kirjailuja · Rating 4 out of 5]

Mielenkiintoinen katsaus (lähinnä) suomalaisen naisen kulttuurihistoriaan eri kanteilta ja eri lähteiden valossa aina kansanrunoista satuihin ja nykynaisen sisäisiin mytologioihin.

Apo sai juuri Kalevalaseuran palkinnon. Voisin tutustua muuhunkin hänen tutkimukseensa!

http://kirjailujakirjablogi.blogspot....

[Laura · Rating 4 out of 5]

Todella kiinnostava esseekokoelma suomalaisen folkloristiikan saralta. Esseet olivat selkeitä, napakoita ja täynnä asiaa.

Kirjoitus naisen ruumiista, erityisesti sukuelimistä ja kohdusta, kahden maailman välisenä yhteytenä ja siksi väekkäänä oli ajatuksia herättävä. Sehän antaa kiinnostavan perspektiivin yleisimmälle kirosanallemme.

Hurja on sekin ajatus, että erityisesti tytöille laulettiin kuolemaan viittavia tuutulauluja, koska tässä maailmassa edessä on niin kivinen tie.

Kirja on julkaistu 90-luvulla, ja osaan ajatuksista (Lönnrotin elämäntarinan vaikutus Kalevalaan, esikoistyttöjen roolin raskaus) olen törmännyt muuallakin. Lieneekö tämä kokoelma ajatusten alkulähde?

Ihan viimeisessä tekstissä ”Naisten henkilökohtaiset mytologiat” esitettiin itselleni vähän yllättäviä tulkintoja, joissa millään tapaa hoivaava mies on ”äiti-mies” ja tällaisen miehen esittäminen taiteessa/viihteessä, tai tällaisen miehen ihannointi, on poikkeustila, joka vaatii selityksen. Ehkä tässä näkyy ajan muuttuminen?