Lukijat hurmannut hyvänmielen dekkarisarja jatkuu – kun espanjalais-suomalaiset häät saavat karmean lopun, on paikalla tietenkin tarkkavaistoinen Ellen Lähde
Puuharhamatkalla Andalusiassa Ellen Lähde törmää espanjalaissuomalaiseen hääseurueeseen. Morsian pitää Ellenin ilmaantumista ”maailman viimeiselle rajalle” enteenä ja kutsuu hänet häihin. Umpionnellinen pari vihitään ja juhlat jatkuvat läpi yön. Aamulla Ellen herää huutoon. Hän pitää syyllisenä kovaäänisiä riikinkukkoja, mutta saapuessaan aamiaiselle, hotellin aulassa odottaa kauhea yllätys.
Lukijat ihastuttanut Ellen Lähde on intohimoinen ja tarkkavaistoinen marttaihminen, joka saa työnnettyä lusikkansa sakeaankin soppaan.
EN: Eppu Nuotio (real name Eija-Riitta Nuotio, maiden name Silvennoinen) is Finnish writer and actor. She grew up in Iisalmi and graduated from Iisalmi High School in 1981. Nuotio is married to musician and director Kurt Nuotio and has three children with him. The family lives in Southwest Finland.
Her literary work concentrates mainly to children's literature. Part of her adult literature are series Varkaus and Pii Marin.
As an actor she has worked in several TV series. She has also written columns to newspapers and has been a UNICEF Goodwill Ambassadors since 2002. Nuotio has also worked as teacher of performing arts, translator, director and playwriter.
FI: Eppu Nuotio (oikealta nimeltään Eija-Riitta Nuotio o.s. Silvennoinen) on suomalainen näyttelijä ja kirjailija. Nuotio syntyi Iisalmessa ja valmistui ylioppilaaksi Iisalmen lukiosta 1981. Nuotio on naimisissa muusikko ja ohjaaja Kurt Nuotion (s. 1939) kanssa. Pariskunnalla on kolme yhteistä lasta, mutta perhepiiriin kuuluvat myös Kurt Nuotion aikuiset pojat perheineen. Nuotiot asuvat Hiittisten saaristossa Varsinais-Suomessa.
Näyttelijän uraa Nuotio on uurtanut muun muassa televisiosarjoissa Sisaret, Tuliportaat sekä Kesäkerttu. Hän on niin ikään toiminut lehtikolumnistina sekä vuodesta 2002 alkaen UNICEFin Hyvän tahdon lähettiläänä. Hänet tunnetaan myös ilmaisutaidon opettajana, suomentajana, ohjaajana ja näytelmäkirjailijana.
Pirmā grāmata (Indīgais velnarutks) bija tāda ieskriešanās, nu šo - otro - jau var izbaudīt pilnībā. Ja tā var teikt par kriminālromānu - maigs, mierpilns, pozitīvs, Somijas tumsas, aukstuma, sniega ietīts kā siltā lakatā. Un galvenais - nav jau tā kriminālintriga pat galvenais, bet tieši ieskats Somijas ikdienas dzīvē - turklāt (kas man svarīgi) arī pensijas vecuma cilvēku dzīvē. Ļoti, ļoti ceru, ka kāda izdevniecība pārmetīsies no kaulzāģu asiņainajiem zviedru/ norvēģu maniakiem arī uz kaut ko tik foršu kā Nuotio. Un smukākā formātā (lielākiem burtiem):)
P.s. Pat nezinu, vai sevišķi jūtīgiem cilvēkiem un jauniešiem šo var ieteikt, maigas dvēseles var šokēt tas, ka pensijas vecuma cilvēki ne tikai dzīvo,kustās utt, bet arī sekso:)
Jotain kolmen ja neljän tähden väliltä. Kirjana tämä oli hyvin tavallinen, mutta sellainen, jota halusi ahmia ja jonka luki nopeasti. Pidän näiden kirjojen arkipäiväisyyksistä: ruuasta ja tavallisesta elämästä.
Viehättävä , kevyt ja rentouttava kirja! Tavallisen elämän kuvaus ja jännitys ilman raakuuksia tekevät näistä Ellen Lähde -kirjoista kotoisia. Toivottavasti kuulemme Ellen Lähteestä pian lisää, tätä sarjaa tulen seuraamaan uskollisesti.
Froteekylpytakki, villasukat, suklaapäällysteinen marmeladi. Cozy crimeä cozyeimmillään eli jopa vähän turhan leppeää ja ennalta-arvattavaa menoa, vaikka Ellen ihan mahtava Marplen jälkeläinen onkin.
Ellen Lähde on hauska hahmo. Tomera ja sinnikäs martta-ihminen joka ei voi luovuttaa ennen kuin saa totuuden selville. Ellen ei kuitenkaan ole poliisi, eikä väitäkään olevansa, ja silti saa selvitettyä yhtä sun toista!
Tästäkään kirjasta ei puuttunut yllätyksiä ja romantiikkaa, ei myöskään hurjia käänteitä ja ihmissuhdesotkuja. Mutta kyllähän hyvässä kirjassa pitää vähintään paria edellisistä olla. Välillä meinasi mennä henkilöt sekaisin. Silja ja Sindi ja Samuli ja kuka tämä Irina nyt oli. Samoin Saara ja Sirkka.
Mukava, kevyt välipalakirja, joka sai koukutettua niin että luin kahdella istumalla koko kirjan.
Helmet-lukuhaasteessa menee ainakin kohtiin 1. kirjassa kirjoitetaan päiväkirjaa (tai oikeammin päiväkirjamerkintöjä on ripoteltu kirjaan) 4. joku kertoo kirjassa omista muistoistaan 14. kirja on osa kirjasarjaa 31. jännityskirja tai dekkari 45. kirjan on kirjoittanut pohjoismainen kirjailija 46. kirjassa syödään herkkuja
Luulen, että itsellä menee joko kohtaan 1, 31 tai 45.
A feel-good detective story featuring an elderly single woman, Ellen, living in Turku, Finland. Ellen befriends a young couple and suspects there's something mysterious in the fioncee's family history in Mynämäki.
The story begins interestingly in an Andalucian setting, but already after a few pages the story starts grinding in dark and sombre Scandinavian winter. Ellen is an active granny, always cooking and cleaning - and having video calls with the romantic Spanish, Carlos, who she met in the beginning.
The novel is easy fun and at parts enternaining, but there's very little happening in the story and the setting is not interesting enough (for me, at least). Maybe "cozy crime" is not my genre? Could've spent my time better.
Tykkäsin ensimmäisestä sarjan kirjasta, Myrkkykeisosta, joten halusin lukea tämän sarjan seuraavankin kirjan - ja tulevia kirjoja jo odottelen! Tämä oli oikein sujuvaa ja mukavaa luettavaa. Pidän kovasti Ellenistä, sillä hän poikkeaa niin paljon tyypillisistä dekkareiden rikosten ratkaisijoista. Hän on puutarhanhoidosta innostunut maanläheinen ja utelias marttaihminen. Samaan tapaan kuin Alexander McCall Smithin Mma Ramotswe -sarja, myös tämän sarjan voisi sanoa olevan "hyvän mielen luettavaa", siitäkin huolimatta, että rikoksia tässäkin ratkotaan.
Anopinhammas on varmaan lajissaan ihan hyvää cozy crimea, mutta cozy crime ei edelleenkään ole ollenkaan minun lajini. Andalusia ja Turku ovat toki minullekin rakkaita paikkoja, ja Ellenin kokkailut saivat veden kielelle lukiessa.
Juoni ei ollut erityisen mutkikas, mutta jostain syystä oli alkuun vaikea saada selvää Ellenin lähipiirin henkilöistä: kuka on kenenkin lapsi ja mikä on kenenkin suhde Elleniin. Näistä olisi varmaan ollut paremmin kärryillä, jos olisi lukenut sarjan ensimmäisen osan, mutta en muista koskaan minkään muun kirjasarjan kohdalla kärsineeni tällaisesta, vaikka olisinkin hypännyt mukaan ykkösosan jälkeen.
Annoin tälle mahdollisuuden Helmet-haasteen kohdassa 3. Kirjan nimessä on kasvi.
Nuotion Lähde-sarjan ihanuus on arjessa, puutarhassa, ruuassa ja Martoissa. On kuin vetäisi villasukat jalkaan ja käpertyisi peiton alle (molemmat tuplana, koska niin oikeasti teinkin), kun pääsee treffeille Ellenin kanssa. Olen oppinut jo useamman käytännön asian kahden kirjan aikana - kiitos marttailun :).
Itse juoni ja tapahtumat ovat ihan jees, mutta tällainen cozy-dekkarigenre Suomesta oikeastaan puuttuu. Kiitos tästä!
Näitä Eppu Nuotion Turkuun sijoittuvia hyvänmielen kirjoja on aina mukava lukea, vaikka kukkahattutädin tutkimukset ovatkin vähän tuubaa. Herttainen meininki, paljon kukkia, hieman kansainvälisyyttä sekä ihanat Auran rannat. Kauppahalli, Portsa, Mynämäki ja pari henkensä heittänyttä. Mysteerin selvittely oli aivan sivuseikka.
Tämä tuskin voittaa kirjallisuuspalkintoja, mutta näitä on leppoisa lukea.
Latviski “Vīramātes zobs”. 3,5* Tīri labs stāsts par ģimenes noslēpumiem un vīramātes spēku un spēju bojāt dzīves. Cik sapratu, šī ir otrā sērijas grāmata. Pirmo nebiju lasījusi, bet likās, ka tas neko netraucēja. Tāds somisks šarms šai grāmatai, patika galvenā varone Elēna, kas laikam skaitās galvenā notikumu izmeklētāja, taču es nesauktu šo par detektīvu. Ģimenes drāma ar detektīva elementiem.
Mukavan leppoisaa. Mutta nyt sekoitin henkilöitä ja tämä ei ollut mielestäni niin looginen tms., ihmiset muuttuivat oudosti. Ja olipa jollain tarkka katse, kun näki tuomiokirkon kellon olevan 20 yli 12, vaikka kellossa on vain yksi viisari... Helmet: 7 (kertoo ystävyydestä) Popsugar: 23 (a book with a recipe in it) 😋
Leppoisa lukukokemus, jossa pieni jännitevivahde taustalla. Tarina ehkä rönsyili liikaa tällä kertaa sarjan ensimmäiseen kirjaan verrattuna - sivujuonteita oli useampia, jotka eivät varsinaisesti liittyneet pääjuoneen. Toisaalta toivat mielenkiintoisen vivahteen tarinaan, mutta toisaalta hieman pitkittivät tarinaa.
Ihana kirja! Teksti oli soljuvaa. Henkilöhahmot ihan oikean ihmisen oloisia ja inhimillisiä. Ruokakuvaukset - nam. Teki mieli lukea kirja kerralla kannesta kanteen. Odotan kovasti seuraavaa teosta , mitähän Ellenin ja muiden elämässä jatkossa tapahtuukaan.
Libraries are finally open, so perhaps my reading pleasure was keener than usual with this first book for pleasure I read after the Covid19 shutdown. I didn't even realize that this was not the first in a series. It stands well on it own, so perhaps 4* is appropriate.
Mukava cozy dekkari näin kesällä luettavaksi, vaikka ajallisesti sijoittuikin syksyyn ja talveen. Ellen lähde on utelias ja touhukas, mutta myös hyvin lämminsydäminen nainen. Hänen lähipiirissään myös tapahtuu kaikenlaista ja jotenkin kaikki asiat liittyvät toisiinsa. Kiva hyvän mielen kirja.
Tää on niin paljon parempi kuin sarjan eka osa! Vähän empien tartuin tähän, kun Myrkkykeiso oli pettymys, mutta tämä kyllä tempaisi mukaansa. Ennalta-arvattaviahan tarinan sivujuonteet ovat, mutta loppuratkaisu itsessään pysyi arvoituksena loppuun asti.
Måste medge att Eppu Nuotio är en hejare på att skriva lustiga metaforer, som ibland får mig att skratta hejdlöst, och trots att hennes böcker inte är några bladvändare är de ändå väldigt underhållande.
Muistelen että en kauhean ihastunut ole ollut tähän suomalaiseen puutarhaetsivään, mutta tämä tarina oli vallan soppelia lukemista lämpimälle parvekkeelle.
Ellen Lähde -sarja on mukavaa kesälukemista, ei mitään kirjallisuuden riemuvoittoa, mutta soljuvaa kuvausta suomalaisesta arjesta ja uteliaan eläkeläisrouvan elämästä tuttavineen ja sukulaisineen.