Haluan tuoda sinut sisään tarinaan sillä hetkellä, kun kaikki tuoksuu lumelta.
Saara Cantellista olemme saaneet pehmeä-äänisen, teräväkatseisen kertojan, joka tavoittaa erityisen hyvin eri sukupolvien tunnistettavat äänet.
Äiti kertoo vauvalleen oman äitinsä ja mumminsa elämästä. Maailman muuttuessa myös tarinoiden virrat vaihtavat suuntaa. Yhtä tärkeää on tietää mistä tulemme, mikä on oma paikkamme sisäkkäisissä maatuskanukeissa. Cantellin esikoisromaani Kesken jääneet hetket (2020) sai runolliseksi myös lukijat ja kriitikot.
”Haluan tuoda sinut sisään tarinaan sillä hetkellä, kun kaikki tuoksuu lumelta.”
Cantellin romaani kertoo kolmeen eri sukupolveen kuuluvista naisista. He ovat Kerttu, Tuija ja Olivia. Jo naisten nimet kantavat mukanaan heidän syntymävuosikymmeniään.
Cantell onnistuu teoksessaan hienosti tuomaan esiin, miten ympäröivä yhteiskunta normeineen määrittää, mikä milloinkin on naisille kiellettyä ja sallittua. Minkälainen normien hyhmäinen ryhmä heidän naiseuttaan vastaan asettuu ja miten nämä normit muuttuvat aikojen kuluessa - joskus hämmästyttävän nopeastikin.
Teoksen kerronnassa on nautinnollisia aukkoja, jotka saavat lukijan (tapauksessani kuuntelijan) täydentämään kokemaansa. Hyvin isokin asia saatetaan jättää kertomatta, jos tosin välillä se otetaan kerronnassa esiin myöhemmin.
Cantell saa romaaniinsa mahtumaan uskomattoman paljon ja välillä tuntui jo siltä, että paletti laajenee vähän liikaakin, mutta jokin kaikkea yhdistävä naru onnistuu pitämään teoksen kasassa niin, että lopputuloksena ei ole tungos tai ähky.
On kuvataiteellista lahjakkuutta, on jo toinen jalka Pariisissa. Mutta. On toive koti-isyydestä aikana, jolloin koko asiaan pidettiin kummajaisena
On ihmissuhteet ja niihin liittyvät ajatukset, jotka eivät perustu totuudelle. On parisuhteen mustelmainen puoli.
On metoo-henkinen viittaus Veijo Baltzariin. On 1970-luvun Chilen tilanne ja yhteisöasumisen ideologiat.
On professori, joka härskisti käyttää hyväkseen nuoren naisopiskelijan kirjoittamaa tekstiä.
On kuukaudet Lapinlahden mielisairaalassa.
On retrospektiivinen näyttely, joka vihdoin antaa arvon sille, jolle arvo kuuluu.
On (valitettavasti) myös kliseinen kuvaus homopojan joutumisesta koulukiusatuksi ja päätymisestä itsemurhaan. Tämän narratiivin toistamisen soisin jo loppuvan.
Kaikki tuoksuu lumelta on lumihiutaleiden sukua. Jokainen teoksessa kuvatuista naisista on sekä osa oman aikakautensa lumihiutaleiden joukkoa, että ihmisyydessään yksin oleva ja ainutlaatuinen kiteiden muodostelma. Meri Nenoselle kiitokset hienosta, kirjan naiset lähelle tuovasta luennasta.
Kaikki tuoksuu lumelta on lämmin kolmen naisen sukupolvitarina. Romaanissa nuori Olivia kertoo vauvalleen omaa, äitinsä Tuijan ja isoäitinsä Kertun tarinaa. Talvella ja lumella on kauniissa tekstissä tärkeä rooli, sillä Olivia haluaa kertoa vauvalleen talvesta ja lumesta, joita tämä ei kenties itse Suomessa enää ilmaston lämpenemisen takia kokisi.
Ajankuva on eloisaa ja todentuntuista. Cantellin kielikuvat ovat kauniita ja hän lähestyy naishahmojaan rakastavasti ja ymmärtävästi. Kunkin naisen elämään vaikutti suuresti hänen elämänsä aikakausi ilmapiireineen ja asenteineen ja Cantell sitoo naisten elämäntapahtumat hienosti kunkin ajan todellisiin tapahtumiin. On Stockmannin hissitytöt, Apollo 11:n kuulento, Chilen sotilasvallankaappaus, Lapuan patruunatehtaan räjähdys, metoo ja kohu Veijo Baltasarin ympärillä, vain joitakin mainitakseni. Koronapandemiakin on ehtinyt kirjaan mukaan.
Äidinäiti Kertun kokema kuvastaa todentuntuisesti 50-luvun asenteita. Raskaaksi tultuaan hän joutui sanomaan hyvästit taideopinnoille pariisissa ja menemään naimisiin. Vapaalla 70-luvulla Olivian äiti Tuija elää vasemmistolaisuuden ja maailmanparannusideologioiden pyörteessä. Kovia kokenut Tuija päätyy asumaan neljän feministinaisen kommuuniin, jossa Olivia varttuu.
Nykyajassa Olivia kertoo lapsuudestaan neljän naisen kommuunissa, chileläisestä isästään ja teatterityöstään. Keskeistä roolia Olivian osuudessa näyttelee isoäiti Kertusta tehty dokumentti, jossa Olivian tavoin kolmikymppinen Tuija-äiti kertoo äidistään. Sukupolvien naisten ketju jatkaa elämäänsä Olivian vauvassa.
Saara Cantellin esikoisromaani Kesken jääneet hetket asetti odotukset korkealle tämän toisen romaanin suhteen. Kaikki tuoksuu lumelta lunastaa korkeat odotukset - ja ylittää ne. Cantell on loistava ihmiskuvaaja, joka piirtää tarkoin viivoin aikakaudet ja henkilöhahmonsa eloon niin, että lukijalle muodostuu tärkeäksi kuinka fiktiivisille hahmoille käy. Tiedät lukeneesi jotakin vaikuttavaa ja tärkeää, kun toivot, että kirjan henkilöt selviäisivät hyvin kohtaamistaan haasteista. Kaunista, koskettavaa ja unohtumatonta. Lue tämä kirja <3
Näin 2022 lopulla olemme saaneet niin paljon hienoa, kuluvana vuonna julkaistua luettavaa, että edellisvuoden kirjat ovat jo pitkälti painuneet unholaan. Niinpä olikin kiva, että äänikirjapalvelu tarjosi Cantellin kirjaa luureihini, ja avasin sen fiilistellen mikäs tämä nyt olikaan, tykkäsin kyllä hänen esikoisestaan. Ja minä rakastuin heti, sekä Kerttuun että Toivoon. Ei tässä pyörää uudestaan keksitty, mutta ajelu oli miellyttävää. Meri Nenonen oli ihana lukija, täydet pisteet myös hänelle.
Kaikki tuoksuu lumelta kertoo kolmen sukupolven tarinan: Kerttu on lahjakas taiteilija, jonka tytär Tuija muuttaa kommuuniin maaseudulle. Tuijan tytär Olivia on vastavalmistunut näyttelijä, joka kertoo äitinsä ja isoäitinsä tarinaa omalle lapselleen.
Kerronta on taitavaa ja tarkkanäköistä. Yhteiskunnan kehitys ja ihmisten asenteiden muutos tulee aikatasojen vaihtelusta selkeästi ilmi. Kerttu tulee äidiksi 1950-luvulla, jolloin abortin tekeminen ei onnistu ja aviottoman lapsen saaminen aiheuttaa suurta häpeää ja yhteiskunnan paheksuntaa. 1970-luvulla Tuija elää vasemmistolaisessa ja feministisessä ekoyhteisökommuunissa, kun taas nykyaikaan sijoittuva Olivian tarina on avoimuuden, Priden je metoon aikaa.
Olivian tarina jäi minulle hieman etäiseksi, ja nautin eniten Kertun ja Tuijan osioista. Pidin myös ratkaisusta antaa Kertun miehelle, Toivolle, puheenvuoro hetkellisesti, mutta silti jättää hänet korostetusti sivuhenkilön rooliin. Pääasiallisesti kirjan henkilökuvaus on taidokasta ja syvällistä, mutta muutama sivuhenkilöistä jäi jotenkin etäiseksi ja ehkä epäuskottavaksikin. Aikakausikuvaus on taidokasta, kuten mainittua, ja kerronta on juuri sopivan ilmavaa ja lukijalle tilaa antavaa.
Kauniisti kirjoitettu kolme sukupolvea kattava naiskuvaus. Cantell on hyvin tavoittanut jokaisen naisen kohdalla kulloisenkin aikakauden ajan hengen sekä onnistunut punomaan kolme aikakautta ja kolme elämäntarinaa yhteneväiseksi kertomukseksi. Mukaan oli tuotu myös neljäs sukupolvi, joka toimi tarinassa kuuntelijan roolissa. Tämä toi kerrontaan vielä lisää syvyyttä ja aikaperspektiiviä, vaikka kuulijan roolissa oleva olikin vasta vauva.
Helmet-lukuhaaste 2021: 21. Kirja liittyy johonkin vuodenaikaan
Tämä tuntui paikoitellen fiktiivisten henkilöiden suuhun kirjoitetuilta ajankohtaisten asioiden esseeltä (metoo, "not all men", Baltzar yms.). Ihan sujuvasanainen kolmen naissukupolven tarina, mutta loppua kohden tuntui, ettei mihinkään enää keskitytty.
Mielenkiintoinen, mutta ei tehnyt läheskään yhtä suurta vaikutusta kuin Kesken jääneet hetket. Kolmen sukupolven naisten niin erilaiset, mutta joissakin suhteissa myös samanlaiset elämäntarinat.
Nämä Cantellin kirjat uppoavat minuun. Ne ovat hyvin kirjoitettuja, niissä on sivistystä, eri aikatasoja ja naiskohtaloita ja paljon kosketuspintaa. Olen iloinen, että löysin nämä teokset!
Nautin tämän kirjan lukemisesta valtavasti. Kolmen sukupolven naiset, Kerttu, Tuija ja Olivia, rakastavat, haaveilevat, elävät omassa ajassaan, innostuvat ja pettyvät. Suvun tarinassa on traagisia tapahtumia, mutta loppu käsittelee lukijaa lempeästi. Kauniisti kirjoitettu kirja, jonka henkilöhahmot tuntuvat aidoilta.
Helmet 2024 -haasteen kohta 33. Kirjassa muutetaan maalle