Nelimaan tarinat – uuden lasten fantasiakirjasarjan jännittävä aloitus
Nelimaassa sijaitsee neljä herttuakuntaa, joiden kansat ovat hyvin erilaisia. Nelimaan rauhasta pitää huolen kansojen välinen sopimus, ja kaikki elävät omilla kunnaillaan omien tapojensa mukaan – aina tähän asti.
Sarjan aloitusosa Valkeantuoja on kiehtova ja omaperäisesti kuvitettu fantasiatarina Nelimaan lapsista, jotka joutuvat yhdistämään voimansa, jotta herttuakunnat eivät nousisi toisiaan vastaan.
Vaahkalinnan Valkeantuoja on varastettu. Ilman sitä herttuakunta uhkaa jäädä pimeyteen.
Joku on rikkonut Nelimaan kansojen sopimusta ja nyt valtakunnan rauha on uhattuna. Saako Vaahkalinna enää koskaan valoa? Ja mitä tekemistä Huojuvalla tornilla ja rosvojoukolla on asian kanssa?
Tämä kirjan kirjoittaminen muistutti, millaista on olla yksitoistavuotias ja viettää kesälomat säkkituolissa kirjoja ahmien ja omista tarinoista haaveillen. En liioittele hirveästi jos sanon, että se pelasti minut ammatilliselta kriisiltä.
Kirjan luvut ovat lyhyitä, teksti nopealukuista ja varsin monenikäisille sopivaa – ja jos lukeminen ei siitäkään huolimatta nappaa, suosittelen silti katsomaan kuvat! Kaisan nelivärikuvitus on upeaa.
Rakastuin Nelimaan tarinoihin päätäpahkaa. Alakouluikäisille suunnattu fantasiaseikkailu luottaa perinteisiin fantasiatarinoiden elementteihin, mutta tekee sen niin viehättävästi ja innostavasti, että teos tuntuu raikkaalta tuulahdukselta.
Kaisa Rannan kuvitus on herkullinen ja hahmot ovat viehättävän persoonallisia.
Elina Rouhiaisen "Valkeantuoja" (Minerva, 2021) aloittaa uuden Nelimaan tarinat -nimisen fantasiakirjasarjan. Tapahtumat sijoittuvat Vaahkarin nelimaahan, jota kansoittavat luonnon kanssa tiivistä yhteyttä tuntevat sanstelaiset, teknologiasta ja hevosistaan tutut vaarroslaiset, kalastuksesta elinkeinonsa saavat suomuskalaiset ja pari vuosisataa sitten muiden näkyvistä kadonneet kömsteläiset. Lieneekö heitä sitten olemassakaan?
Sanstessa asuva Taaro on kolmetoistavuotiaana valmistautumassa matkaan, jonka aikana hänen on tarkoitus löytää oma kumpas eli eläin, "josta tulisi kumppani koko loppuelämän ajaksi". Retki kuitenkin katkeaa heti alkuunsa, kun Vaarroksen ratsusotilaat pidättävät ja heittävät hänet tyrmään epäiltynä Valkeantuojana tunnetun mahtiesineen varastamisesta. Taaron ei kuitenkaan tarvitse virua sellissään pitkään, sillä apu saapuu yllättävältä taholta, ratsusotilaiden johtajan tyttären Natan muodossa...
Ja tästäpä sitten alkaa aika perinteinen mutta siitä huolimatta tenhoava seikkailu, jota voisi suositella alakouluikäisille johdatukseksi fantasiakirjallisuuden pariin tai ihan yhdessä luettavaksi iltasatukirjaksi.
Vaikka päähenkilöt ovat kolmetoistavuotiaita, on ikä sivuseikka, jonka olisi periaatteessa voinut jättää vaikka tyystin mainitsematta. Kirjakuvittajana debyyttinsä tekevän Kaisa Rannan oivallinen kuvitus ja erittäin lyhyet luvut helpottavat kirjaan tarttumista.
Seikkailu on mukavasti rakennettu. Lapsilukijoita ajatellen jännitystä on sopivasti ja väkivaltaa vältellään. Jonkinmoinen opetuskin löytyy ennakkoluulojen voittamiseen liittyen. Vaikka syyllinen saadaan selville ja Taaro ehtii tavata kumpas-eläimensä, jää loppuun aika jännittävä cliffhanger.
Upea maailma, ihanat uudet eläimet, mieletön kuvitus, jännittävä seikkailu. Todella tasapainoinen paketti, joka saa janoamaan lisää Nelimaan tarinoita. Pidin erityisesti kumpas-ideasta eli omasta eläinkumppanista, joka täytyy mennä etsimään 13-vuotiaana. Myös Vaarroksen teknologia, jonka alkuperä on unohdettu ja kadonnut Kömsten kansa olivat omiaan kutkuttamaan mielikuvitusta.
Elina Rouhiainen, yksi Suomen YA-fantasian ykkösnimistä, tekee uuden aluevaltauksen alakoulufantasian puolella Nelimaan tarinat -sarjan aloitusosalla Valkeantuoja. Kuvitus on värikästä ja sitä on paljon, kirja lyhyt ja teksti nopeasti etenevää kelpo seikkailua: tällaista sisäänheittofantasiaa alakoululaisille olenkin vinkkarina kaivannut. Keväisten värien ystävänä syksyinen paletti ei minua puhutellut, mutta antanee kuvituksesta kypsemmän vaikutelman pastelleja arastelevammalle heikommin lukevalle viitos-kuutosluokkalaiselle. Fantasiaseikkailu sopii myös mainiosti pienempien kanssa yhdessä luettavaksi.
Nelimaan maailma koostuu neljästä erilaisesta kansasta ja maailmasta on selvästi tarkoitus paljastua lisää salaisuuksia myöhemmissä osissa. Valkeantuojassa on pääosassa 13-vuotias Taaro, joka kuuluu sanstelaisiin. Hieman Pokemonin lähtökohdan tapaan Taaro lähtee alussa etsimään itselleen kumpasta, eläinkumppania, niin kuin hänen kansansa perinne on. Matkalla tulee kuitenkin mutkia vastaan ja Taaro lukitaan tyrmään rikoksesta, jota hän ei ole tehnyt. Mikä on salaperäinen Valkeantuoja ja miksi se on varastettu? Taaro saa uusia ystäviä ja joutuu jännittävien pulmatilanteiden eteen. Nelimaan kansoilla on ennakkoluuloja toisistaan, mutta tutustumalla nuoret oppivat, että yhteinen sävel voi silti löytyä.
Valkeantuoja päättyy koukuttavaan cliffhanger-lopetukseen, joten jatkoa on selvästi tiedossa. Tällaiselle aikuiselle fantasianlukijalle eniten nautintoa tuottivat kekseliäät olennot ja vihjatut menneisyyden salaisuudet, mutta pienemmälle lukijalle varmasti on tärkeintä törmäily seikkailusta toiseen. Tapahtumat pysyvät sen verran kesyinä mitä tulee esimerkiksi väkivaltaan, että hyvin nuoret tai herkemmätkin lukijat voivat tarttua tähän kirjaan turvallisin mielin. Mukana on myös yhteiskunnallisen epätasa-arvoisuuden teemoja, jotka ovat tuttuja Rouhiaisen nuortenkirjatuotannosta. Vielä tuntui siltä, että Nelimaasta päästiin raapaisemaan vasta pintaa, mutta odotan, että jatko-osissa päästään sukeltamaan syvemmälle.
Pojalle synttärilahjaksi tämä hankittiin. Kelpasi koululle lukudiplomiin luettavaksi, joten poika luki tämän innostuneena; yleensä ei tykkää paljoa kirjoja lukea. Sen verran tykkäsi tarinasta, että velvoitti isänkin samaisen tarinan kimppuun. Hyvä niin, kelpasihan tämä lukea näin aikuisenakin. Ei ollut liian pitkä ja luvut olivat lyhyitä, sellaisesta lapset taitavat tykätä.
Erityismaininta kuvittajalle (Kaisa Ranta), koska oli hienoa ja erilaista kuvitusta kuin mihin yleensä näissä lasten- ja nuortenkirjoissa — varsinkin ensinmainituissa — on tottunut. Ei ole mitään pahaa sanottavaa Rönnsistä eikä Savolaisesta, mutta onhan heidän taidettaan tullut viimeisen kymmenen vuoden ajan nähtyä, kun on lasten kanssa kuvakirjoista alkaen kahlannut läpi kotimaista tuotantoa.
Odotan innolla tulevia jatko-osia ja niiden tarinoita.
Meh. Aika erikoinen kombo, ohut, kevyt ja lapsekas fantasiatarina hyvin aikuismaisella ja taiteellisella kuvituksella. Alun miljöön rakennus vei niin paljon tilaa, että itse tarina jäi vähän olemattomaksi. Tilanne varmaan paranee jatko-osissa, kun päähenkilöt pääsevät kunnolla vauhtiin. Hankala koko "myyntiä" ajatellen. Vaikka toivon toisin, epäilen, että tämä ei tule juuri liikkumaan koulukirjastoissa. Sisällön puolesta tätä voi hyvin vinkata vaikka kolmosesta kutoseen
Olipa tämä ihana ja lempeä tarina ennakkoluuloista, ystävyydestä ja ymmärryksen tärkeydestä. Ihastuin tässä kirjassa hahmojen nimiin ja ennen kaikkea upeaan kuvitukseen, joka täydensi tarinaa hienosti.
Helppolukuinen ja omaperäisesti kuvitettu fantasia tarina. Jään odottamaan jatkoa. Loppuratkaisuun jäin kaipaamaan jotain, nyt jää liian avoimeksi. Syy/seuraussuhde jää mielestäni hämmentäväksi.
This entire review has been hidden because of spoilers.