Realismia ja aitoa kunnianhimoa ilmastokeskusteluun
Kokenut ilmatieteilijä kertoo ilmastokysymyksen faktat ja asettaa asiat ja ongelmien ratkaisukeinot mittasuhteisiin.
Ilmastonmuutos on aikamme polttavin ongelma, johon ratkaisuja janoavat niin kansalaiset, yritykset kuin investoijatkin. Ilmastonmuutoksen torjunnalla on kiire, mutta torjuntakeinot on valittava harkiten. Tikun nokassa ollut lentoliikenne tuottaa 2 % maailman hiilidioksidipäästöistä.
Maailman hiilidioksidipäästöistä 90 % tulee kivihiilen, öljyn ja maakaasun käytöstä. Jos ydinkysymykseen eli fossiilisen energian käyttöön ei puututa, tulokset jäävät näpertelyksi. Hyvä uutinen on, että sekä tekniset että taloudelliset keinot Pariisin ilmastosopimuksen rajoissa pysymiseen ovat olemassa.
Selkeä ja asiantuntevasti kirjoitettu kirja, jossa kerrotaan ilmastonmuutoksesta.
Itse nappasin tämän mukaani, koska -outoa kyllä- todella moni ilmastonmuutosdenialisti oli kehunut tätä ja olin rehellisesti sanoen utelias tietämään, mitä ihmettä kirjassa voi olla, että se saa denialistit hihkumaan riemusta.
Teoksessa oli minulle jonkin verran uutta tietoa ja oli todella virkistävää nähdä lukuja selkeästi eriteltyinä niin, että esiin oli nostettu ne isoimmat ongelmat. Pidin myös siitä, että kirja keskittyi puhtaasti ilmastonmuutokseen: moni muu teos nostaa huomattavasti vahvemmin esiin esimerkiksi ilmastopakolaiset, taudit, myrskyt tai elinympäristöjen tuhoutumisen sekä massasukupuuton. Tämä teos keskittyy ihmisen toimintaan ja ilmastonmuutokseen.
Kirjan isoimmaksi ongelmaksi ja se, mihin denialistit ovat tarttuneet, on Taalas itse. Taalas esittelee itsensä laajasti ja vakuuttaa hyvin nopeasti tutkimustiedollaan sekä aidolla kokemuksellaan ilmastoasioissa. Ongelmaksi tuleekin Taalaksen vähäinen medialukutaito sekä se, ettei hän tiedä netin keskustelutapoja. Taalas mainitsee kirjassa, että uskoi lehdistön kertovan vain totuuden 40-50-vuotiaaksi asti ja vasta tuolloin tajusi, että lehdistö voi kertoa uutisia ihan vain oman agendansa tukemiseksi. Tämän jälkeen Taalas kehuu uutta järjestelmää, jossa ilmastonmuutoskeskusteluihin otetaan mukaan maanviljelijät, teollisuusala, metsänomistajat jne. koska tutkijat jäävät helposti omiin lokeroihinsa eivätkä osaa katsoa aihetta esim. alan yrittäjän näkökulmasta. Ja näin on tässä kirjassa käynyt. Taalas katsoo asiaa vain tutkija-lokerosta. Tämäkin olisi täysin ok, mutta Taalas ottaa kirjassa kantaa myös ilmastonmuutoksen liittymättömiin asioihin ja esimerkiksi netin keskustelukulttuuriin. Kun Taalas kommentoi netin keskustelukulttuuria, hän ei kommentoi kasvissyöjiä, pyöräilijöitä ym. vaan ilmastonmuutosdenialistien sekä keltaisen lehdistön klikkiotsikoiden näistä tyypeistä maalaamaa kuvaa.
Kirjan isoin ongelma lienee kappale, jossa Taalas selittää Suomen tilanteesta ja mainitsee, että Suomen metsätilanne on hyvä (ilmastonmuutosta ajatellen) ja kasviruokavalio ym. on vain hyvin pieni osa ilmastonmuutoksen torjuntaa. Tämä on totta, mutta samalla olisi erittäin tärkeää huomioida: monet näistä hänen listaamistaan pienistä teoista ovat ainoita, joita tavallinen ihminen pystyy tekemään. Voit valita kaupassa, ostatko pinaattilettuja vai nautaa, mutta et voi vaikuttaa siihen, onko tuotteet tuotu kauppaan diesel-rekalla, miten kauppa lämmittää/viilentää tilansa sekä missä ja miten ostoskorit tai kaupan henkilökunnan vaatteet on valmistettu ja millaiset tehtaat ovat kaikessa takana - jotka ovat siis ne asiat, jotka ilmastonmuutokseen vaikuttavat eniten.
Tätä ei teoksessa mainita edes rivien välissä, mutta sen sijaan Taalas suhtautuu hyväksyvästi teollisuuden tyyliin, jossa koneisto käytetään loppuun ennen kuin siirrytään käyttämään ilmaston kannalta parempia vaihtoehtoja. Tämä on toki hyväksyttävää, mutta tässä tulisi huomioida, että nämä samat teollisuudenalat ja yritykset ovat lobanneet ja yrittäneet estää tiedon leviämisen ilmastonmuutoksesta jo -70-luvulta asti. Jos nämä yritykset olisivat suhtautuneet ilmastonmuutokseen neutraalisti, monet tarvittavista muutoksista olisi jo tehty. Nyt ne ovat tietoisesti estäneet tiedon leviämisen ja ovat tarttumassa asiaan, kun ei ole enää muuta mahdollisuutta.
Myös negatiivisia asioita otetaan esille positiivisina: Neste tekee toki biopolttoainetta, mutta niin kauan kuin materiaalina on palmuöljy, jota varten kaadetaan sademetsää (jotka Taalas mainitsee tärkeimmäksi hiilinieluksi), ei se ole hyvä asia. Metsien tulipalot mainitaan negatiivisena asiana, mutta eukalyptyspuiden istuttaminen mainitaan hyvänä, vaikka eukalyptyspuut ovat iso ongelma metsäpaloissa, koska ne syttyvät palamaan herkeästi JA sisältävät paljon öljyä, joka palaa kauan.
Koska näitä asioita ei tiedosteta eikä näkökulmia huomioida, olen nähnyt tämän teoksen lukusuosituksena henkilöiltä, joita ei voi sanoa kuin denialisteiksi, vaikka he tuntuvatkin asian ymmärtävän. (Esimerkkeinä: turvetta uusiutuvana luonnonvarana puolustuvat, helleaalloista ilakoivat, autoja pihalle pyörimään jättävät, joiden tavoitteena on saada Suomen kulutus edes etäisesti samalle tasolle kuin Kiinan ja muiden teollisuusjättien, 'jääkarhuja näkee eläintarhoissakin', 'ilmastonmuutos vaikuttaa Suomeen vain positiivisesti' sekä ne, jotka tulevat kommentoimaan ilmastonmuutosta, kun on mikä tahansa luonnonsuojelu/eläinsuojelukeskustelu käynnissä.)
Ihan tietopohjalta 4-5 tähden teos, mutta melkoisen naiivi ymmärrys maailmasta laskee kirjan arvoa huomattavasti.
Isomäen pysäyttävän Ruoka, ilmasto ja terveys -kirjan luettuani halusin välittömästi lisää tietoa ja näkökulmia ilmastonmuutoksen teemoihin. Olen kaivannut ilmastoasioihin jonkinlaisia mittakaavoja: mitkä toimet ovat todella merkityksellisiä, ja mikä turhaa itseruoskintaa. Juuri tähän ongelmaan pitkän, kansainvälisen uran tehnyt Taalas lupasi kirjansa esittelytekstissä vastata. Hiukan kaukaa hän tosin tarinansa aloittaa. Ensin hän tekee selkoa omasta varsin vaikuttavasta urapolustaan, suomalaisen ilmastotutkimuksen nopeasta kehityksestä sekä alan kansainvälisestä kehityksestä. Myös ilmaston toiminnan perusteita käydään läpi. Taustoitus on siis perusteellinen, mutta mielenkiintoinen, ja päästäänhän siihen pihviinkin lopulta.
Vaikka Taalas ottaa ilmastonmuutoksen hyvin vakavasti ja hän kovasti haluaisi nähdä maailman pääsevän 1,5 asteen tavoitteeseen, hän silti vakavana varoittaa kaikenlaisesta kiihkoilusta ja kohtuuttomista vaatimuksista. Ilmastotoimien tulee olla sellaisia, että laaja yleisö voi ne hyväksyä, tai ne täytyy vähintään paketoida sellaisiksi. Muuten toimet satavat populistien ja skeptikoiden laariin, ja viimeistään seuraavalla vaalikaudella otetaan taas takapakkia. Ei siis enää lapsiluvulla, lentokilometreillä, muovipusseilla tai ruokavaliolla syyllistämistä!
Tärkeintä Taalaksen mukaan olisi puuttua fossiilisten polttoaineiden käyttöön. Hän käyttää arvioissaan YK:n tämän hetken tarjoamia lukuja, joita toisaalta Isomäki kirjassaan kritisoi. Isomäen kirjan punainen lanka oli, että eläinperäisen tuotannon saastuttavuus on merkittävästi aliarvioitu, minkä vuoksi tärkein ilmastotoimi olisi eläinperäisten tuotteiden kulutuksen huomattava vähentäminen. Toki Taalaskin tätä suosittelee, mutta hänen fokuksensa on silti öljyssä, kaasussa ja kivihiilessä. Näihin minun on yksittäisenä kansalaisena kuitenkin huomattavasti vaikeampi vaikuttaa..
Vaikka Taalaksen kirja ei olekaan samalla tavalla viiksikarvoja värisyttävää kuin Isomäen, se on silti äärimmäisen mielenkiintoinen katsaus ilmastotutkimukseen ja ilmastonmuutoksen torjuntaan. Tutkijana ja Maailman ilmatieteen järjestön pääsihteerinä hänellä on ollut merkittävä rooli niissä suurissa konferensseissa, joista me muut olemme lukeneet vain lehdistä. Siksi ihmettelenkin, miksi kuulin hänestä vasta nyt! No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.. Varsin kattavan ja selkeän kirjan hän ainakin tässä tarjosi.
I am very divided by this. First of all: the resume of Taalas is impressive and he sure knows it. The first, very unnecessary part, goes through his career. I have no idea why that is, I've never encountered something like that before. The most interesting parts of this was the political agendas and games between countries etc, providing extremely good points. It's very obvious that climate change is a political issue and in the hands of nations and corporations. But that doesn't mean we as citizens shouldn't do something. I personally do not feel attacked at all by the climate reports or the suggestions of flying less and eating less meat and so on. I think it's hilarious that these men want to "calm everyone down" and focus on the facts and the ratio, because they feel that everyone is panicking or that they feel attacked or shamed, but they are actually the only ones panicking and everyone else is just doing something and taking action. The ambivalence! I personally do see the necessity of soft values, because nothing changes if nothing changes. The values of people and the culture shapes the politicians aims. For example: Philip Morris is now pushing the ban of smoking, because their revenue is coming from other nicotine products. They don't want people to smoke, they want money. The same can be applied to climate: if the people want it green, then be it. As social animals we are terribly influenced by each other. Being vegan and not flying or driving cars etc is super cool and makes you feel great, which then again leaks to other areas, too. At times the focus from individual choices to big, political decisions felt like gaslighting. The effects on nature were very clear (and scary) and neutrally put, which is much appreciated. Taalas has a diplomatic, broad view of the subject as a whole. We need a voice like him and we need the other, louder voices too. And we don't need the resume of Taalas, we need action.
Kovan luokan asiantuntijalta erittäin hyvä ja avartava kirja, joka auttoi laittamaan asiat mittasuhteisiin. Ilmastonmuutoksen kannalta keskeisintä olisi päästä eroon fossiilisista polttoaineista ja pitää huoli Amazonin alueen hiilinieluista - yksittäisten kuluttajien syyllistäminen vaikka lihansyönnistä tai lomailusta saattaa viedä fokuksen väärään paikkaan. Samalla kiintoisaa, että ilmatieteilijän silmin biodiversiteetin säilyttäminen on käytännössä mukava sivuseikka ja arvokysymys - biologilta tai vaikka virologilta kysyttäessä näkemys saattaisi olla toinen. Kirja auttoi hahmottamaan, että nämä voivat olla joskus ristiriidassa.
Tämä oli sangen puistattavaa luettavaa. Maailman tärkein ongelma hukkui suurimmaksi osaksi "suuren herran" egoismin, tärkeilyn, selittelyn, vastuuttomuuden ja kaikenlaisen tarpeettoman diipadaapan alle. Erästä suomalaista yritystäkin mainostettiin niin jatkuvalla syötöllä, että on täysin selvää, että herra Taalaksella on huomattava määrä mainitun osakkeita.
Tahattomasta komiikasta voi kyllä antaa puoli tähteä lisää, koska sinänsä kelvollisen palopuheen eksaktin tieteen tärkeydestä kirjan käsiteltävän asian suhteen, hän heti perään julistaa, että "olemmehan kaikki suomalaiset kristittyjä" Emme ole. Ja juuri siksi, että kunnioitan tieteellistä maailmankatsomusta, enkä itsekeskeisiä, älyllisesti epärehellisiä satuiluja, en ole.
Luin joitain positiivisimpia ja negatiivisimpia arvosteluja täältä Goodreadsista ja kehnoimmassa lopuksi hehkutettiin, että: Hyvä Suomi ja hyvä Petteri! Kyseinen ihminen ei ymmärrä ilmastonmuutoksen ongelmaa laisinkaan. Henkilö, joka vähättelee omaa vastuutaan asiassa ja toimii kiistämättä pikemminkin ilmastonmuutoksen torjumisen jarrumiehenä kuin suunnannäyttäjänä, ei todellakaan ole millään lailla hyvä ihminen noin vastuulliseen asemaan. Ei väliä, kuka ja mistä päin maailmaa WMO:ta johtaa, kunhan on uskottava, nöyrä ja ajaa koko ihmiskunnan (tai mielellään ihan koko biosfäärin) etuja. Globaaleja ongelmia on lähes mahdoton torjua ja hoitaa, jos kehitystä jarruttavat valtio-instituutiot ja niiden "edut" laitetaan etusijalle. Ilmastomittalaitteetkin olisivat vielä kehittyneempiä, jos ne olisi tehty kaikkien osaavimpien yhteistyönä, eikä vain Suomen osaavimpien yhteistyönä. Ihmetyttää ja järkyttää, että herra tärkeilijä ei tajua, että "ne suuret ja merkittävät ilmakehää lämmittävät tahot" savuttavat juuri Taalaksen kaltaisten itsekeskeisten ja vastuuttomien ihmisten takia. Ihmisiä on aivan liikaa tälle planeetalle (Taalaksella on viisi lasta!), he haluavat aivan liikaa kaikenlaista tuikitarpeetonta roinaa, syövät "liian hienoa" ruokaa ja liian usein, matkustavat liikaa ja liian saastuttavilla välineillä. Ja näistä syistä ne energian tuotantolaitokset, tehtaat ja suurtilat pyöriään silmittömällä teholla pyörittävät. ME KAIKKI OLEMME VASTUUSSA! Ja YK:n hyvin tärkeän järjestön johtajan pitäisi olla suunnannäyttäjä, eikä pahin vastuunsapakoilija ja suorastaan muiden vastuunpakoilijoiden veruke-idoli, jollaista on jo nähty! "Mielenkiintoisesti" Taalas esittää, että juuri ne asiat joiden suhteen hän on ollut itsekäs ja vastuuton, eivät muka olekaan ilmastonmuutoksen kannalta tärkeitä.
Lainaus sivulta 161: "Nykymenon jatkuminen olisi katastrofaalista, enkä usko sitä kenenkään täysjärkisen planeettamme asukkaan haluavan" Luin siis selvästi ei-täysjärkisen ihmisen kirjoittaman kirjan. (Jossa oli muuten poikkeuksellisen paljon tautologiaakin!)
Harmittaa, jos joutuu jotakuta matkimaan, mutta todellakin koska aihe on niin tärkeä ja sentään tieteelliset perusteet, miksi ihmisen toiminta todellakin vaikuttaa ilmastoon, kohtuullisesti tuotiin julki, saakoon toisenkin tähden.
Ilmastonmuutos ilmatieteilijän silmin on kirja, joka auttaa ennen kaikkea laittamaan asiat oikeisiin mittasuhteisiin sekä tärkeysjärjestykseen. Suomella on pieni rooli ilmastonmuutoksen torjunnassa, ja nouseva talousmahti Kiina pitää kyseenalaista kärkisijaa suurimpana hiilidioksidipäästäjänä, mutta asia ei ole aivan niin yksinkertainen: fossiilienergialla tuotetut kulutushyödykkeet päätyvät pääosin rikkaiden länsimaisten yritysten ja kuluttajien käyttöön nopeasti ja halvalla. Nykyään turhankin yleinen yksittäisen kuluttajan syyllistäminen, asketismi ja itseruoskinta kuitenkin vain ruokkivat ilmastoskeptisyyttä, kun suurimpia ongelmia ovat energiantuotanto, liikenne ja teollisuus.
Yksittäinen kuluttaja voi toisaalta vaikuttaa valinnoillaan ja asettaa painetta hallituksille ja yrityksille, joiden tasolla aidosti vaikuttavat päätökset tehdään. Hesarin kirjoittamat uutiset lapsen hankkimisen kielteisistä ilmastovaikutuksista ovat kuitenkin lähinnä surkuhupaisia, kun Afrikan väkiluku uhkaa paisua täysin hallitsemattomiin lukemiin. Lentoverotuskaan ei kuulosta järkevältä, kun tosiasiassa lentoliikenteen päästöt ovat parin prosentin luokkaa kokonaisuudesta ja Suomi on pitkälti lentoliikenteen varassa, jos haluaa päästä vaikkapa Eurooppaan.
Suomen kannattaa pitää puolensa ilmastosopimuksia neuvotellessa, ja näen että Suomella on mahdollisuuksia hyötyä ilmastonmuutoksesta myös taloudellisesti tuomalla esimerkiksi markkinoille uusia ratkaisuja hiilinielun lisäämiseen. Teollisuuden ajaminen halvempiin ja enemmän saastuttaviin maihin taas voi vain pahentaa kokonaistilannetta.
Kirja on sopivan pituinen, ja sen lukee helposti vaikka yhdessä illassa. Mukana on mielenkiintoista tietoa kirjoittajan taustoista ja esimerkiksi Suomen ilmaston ja säätieteen tutkimuksen historiasta. Kaikelle annetaan myös riittävän tarkka tieteellinen selitys, ja kirjassa on myös havainnollistavia taulukoita ja kuvaajia, jotka auttoivat hahmottamaan tilanteen vakavuuden.
Olit siis ilmastofanaatikko tai skeptikko, kannattaa lukea tämä kirja. Varsinkin jos olet kuten minä, eli et ole lainkaan jaksanut seurata viime aikojen ikävän kärjistynyttä uutisointia ja keskustelua ilmastonmuutoksesta. Veikkaisin, että tästä eteenpäin tulee seurattua tilannetta aivan uudella mielenkiinnolla.
Olen hieman hämmentynyt. Kirja on kyllä mielenkiintoinen. En esimerkiksi tiennyt, miten Suomi on ollut edelläkävijänä ilmatieteen tutkimuksessa. Kirjoittaja on hyvin asiantunteva ja hän on itse päässyt osallistumaan monenlaisiin työryhmiin ja konferensseihin, joista kerrotut faktat ovat kiinnostavia.
Kirjan perussanoma tuntuu olevan se, että jos fossiilisista polttoaineista ei päästä eroon, millään muulla ei ole väliä. Se on varmaankin melko totta, mutta hämmennykseni johtuu siitä, ettei kirjoittaja näe yksilön valinnoilla olevan juuri mitään arvoa. Hän kertoo ensin, että kasvissyönnin vaikutus on melko merkityksetön, mutta kuitenkin ongelmaksi nostetaan se, kuinka suuri prosenttiosuus maailman viljelymaasta on varattu karjan ruoan kasvattamiseen. No miksi sitä karjaa kasvatetaan niin paljon? Koska tarpeeksi suuri osa ihmisistä ei syö kasvispainotteisesti!
Siinä kirjoittaja on mielestäni ihan oikeassa, että vastakkainasettelu tekee yhteisille tavoitteille vain haittaa. Ilmasto on koko maapallon yhteinen asia, joten meidän pitäisi pystyä keskustelemaan ratkaisuista kaikkien kanssa. Osa ilmastoaktivisteista on liian aggressiivisia ja he ajavat kaikille pakollista askeettista elämää, jota en itsellenikään haluaisi, vaikka monia asioita teen jo toisin kuin ennen. Meidän aikamme on kuitenkin käymässä vähiin, minkä kirjoittajakin tuo hyvin esille erilaisten lukujen kautta. Emme siis voi loputtomiin joustaa ja odottaa, että kaikki viimein heräävät tajuamaan, kuinka vakavassa kriisitilanteessa jo elämme.
PS: Kuinka monta kertaa näin lyhyen kirjan aikana ehtii mainita tiettyjen yritysten nimet? :D PPS: Kirjassa on paljon numeerista dataa, joten ei paras mahdollinen valinta äänikirjaksi.
Kirjan alussa Taalas summeeraa uraansa luoden pohjaa mandaatille, jonka takaa hänellä on oikeus ladella faktoja ilmaston tilasta. Sitten se alkaa: kovaa dataa ilmaston kriittisestä tilasta pehmeässä ja luettavassa muodossa. Taalas kirjoittaa rauhalliseen sävyyn välttäen pelon lietsomista - jopa ilmastoahdistusta kritisoiden. Taalas korostaa, että pelko ja ahdistus eivät auta, vaan on käärittävä hihat. Läpi kirjan Taalaksen painavin viesti ja suurin ratkaisu ilmastonmuutokseen on fossiilisten polttoaineiden käytön lopettaminen. Sen sijaan yksittäiselle kansalaiselle ja kuluttajalle teos ei tarjoa varsinaisia ohjeita päästöjen vähentämiseksi. Se mitä kirja tarjoaa on ajankohtaista informatiikkaa ilmastonmuutoksesta, välineitä ilmastonmuutoksen ymmärtämiseen ja ilmastokeskusteluun osallistumiseen, sekä tunne ilmastonmuutoksen torjunnan kiireydestä - mitä pidempään viivyttelemme sitä huonommaksi ilmaston tila kehittyy.
Tämä on hyvin hyödyllinen kirja ihmiselle, joka ei ole ihan seurannut ilmastonmuutoskeskustelun ja -tutkimuksen viimeisempiä käänteitä. Alussa Taalas kertoo myös omasta urastaan, joka on jännää.
Valitan vain siitä, että kirja on huonosti toimitettu. Sama asia voidaan toistaa uudestaan samalla sivulla. Välillä tehdään joku heitto, joka vaatisi kommenttia, mutta kommenttia ei koskaan tule. (Sanotaan, että tulvien hallinta on monimutkaisesti hoidettu, mutta se jää siihen. Miksi se piti sanoa, jos asiaa ei sitten mitenkään käsitellä?) Kustantaja on tehnyt tämän halvalla?
Voin olla jostain painotuksista eri mieltä, mutta voi hyvin olla, että olen väärässä. Mainitsen vaan, että oudosti luonnon monimuotoisuus mainitaan jotenkin enemmän hippien fiilistelynä kuin ihmiskunnan eksistiaalisena uhkana.
Kirja on hyvin ajassa kiinni, joten kannattaa lukea nyt, koska maailma voi olla erilainen ihan kohta.
Olen lukenut aiheesta vähän ja tämän vuoksi halusin valita kirjan, jossa käydään läpi faktoja, ilman markkinahumua ja syyllistämistä. Olemme asuneet kirjailijan kanssa samaan aikaan Genevessä, joten kirja kiinnosti minua vielä enemmän. Meinasin jättää kirjan kesken alun pitkän kehumisen ja jaarituksen aikana, sillä se meni vähän överiksi. Jatkoin kuitenkin kirjan kuuntelua, koska luotin takakannen tekstiin ja siihen, että kertojana on alansa asiantuntija.
Kirja selkeytti ilmastonmuutokseen liittyviä asioita ja antoi ajattelemisen aihetta, mutta olisin mielelläni kuullut niistä aiheista enemmän ja paljon vähemmän ilmatieteenlaitoksesta ja erilaisista konferensseista sekä niiden osallistujista. Enemmän tietoa, tekoja ja vaihtoehtoja meille ”tavallisille” kansalaisille! Kirjan olisi voinut hyvin typistää puoleen…
🎧 Taalas Petteri, Ilmastonmuutos – Ilmatieteilijän silmin 👎 Helmet 27/2023 Kirjassa joku etsii ratkaisua ilmastokriisiin 150923 9/2023 Äänikirja
Alun pohjustus Taalaksen tausta oli vähän turhankin perusteellinen. Muuten hyvää tietoa ilmastonmuutoksen vaikutuksesta ilmatieteilijän silmin. Taalas painottaa nimenomaan fossiilisten polttoaineiden käytön lopettamista ilmastonmuutoksen torjunnassa, vaikka sivuaa myös kasvisruokavalion tärkeyttä lähinnä mainitsemalla sen kuin ohimennen. Toki fossiilisten polttoaineiden käytön lopettaminen on ensiarvoisen tärkeää, mutta tässä vaiheessa ekokriisiä jokainen ekoteko on merkittävä myös yksilötasolla, minkä Taalas sivuuttaa omassa teoksessaan. Mutta kiinnostava tietokirja tieteellisestä näkökulmasta siitä mitä ilmakehässämme tapahtuu ja mitä kaikkea se voi saada aikaan. Tieteellistä faktaa asioista, joten olisi sopivaa luettavaa kaikille, ihan yleissivistyksen nimissä.
Kirjan nimeksi olisi sopinut paremmin työurani ilmastoalalla. Painopiste oli vahvasti Taalaksen omassa elämässä, urassa ja saavutuksissa. Lukemattomia kertoja hän mainitsee mihin kokouksiin ja työryhmiin osallistui, keitä kuuluisuuksia tapasi ja millä hauskoilla sutkauksilla sai muut nauramaan. Hän muistaa kertoa saamistaan hienoista titteleistä ja asemista. Ilmastonmuutosta käsiteltiin enimmäkseen hallinnollisesta näkökulmasta, lueteltiin kokouksia, päivämääriä ja osallistujia. Joskus eksyttiin jaarittelemaan ihan asian vierestä, esim kertomaan jonkun tyypin terveydentilasta, millä ei ollut mitään tekemistä kirjan aiheen kanssa. Jos haluat käytännöläheistä tietoa ilmastonmuutoksesta, lue joku muu kirja. Kaksi tähteä siksi, että aihe on niin tärkeä.
Kirja olisi kaivannut rutkasti editointia. Tässä oli asiaa ja kirjalla olisi ollut potentiaalia olla hyvinkin vaikuttava. Minusta kirjassa oli kuitenkin liikaa keskitytty Taalaksen omiin ansioihin - ei minua tietokirjassa kiinnosta kokoajan lukea kirjailijan omista ansioista ja siitä missä hän on ollut ja keitä kaikkia hän tuntee. Varsinkaan näin ison teeman edessä. Tietenkin on hyvä vähän pohjustaa omia ansioitaan ja kertoa, miksi on hyvä asiantuntija puhumaan aiheestaan, mutta minusta kuvaavaa tässä kirjassa on se, että Taalaksen omat ansiot saavat paljon enemmän tilaa kuin varsinaiset ratkaisut ilmastonmuutoksen edessä. Jäin kaipaamaan ajatuksia siitä, mitä voimme oikeasti tehdä vähentääksemme fossiilisen energian käyttöä globaalisti ja millaiset voimat vastustavat tätä muutosta.
Oli kiinnostavaa lukea (kuunnella) ilmastonmuutoksesta kun kirjan takana on henkilö joka on työskennellyt ilmatieteen parissa monia vuosikymmeniä. Niin kuin kirjan kuvaus lupasi, Taalas asettaa eri ongelmat ja ongelmien ratkaisukeinot tärkeysjärjestykseen. Minusta kirja oli hyvä kokoelma faktaa ilmastonmuutoksesta, jossa myös oli monta hyvää näkökulmaa.
Kirja oli myös mahtava kuunnella Juhani Rajalin lukemana. Tuttu ja mukava ääni teki kirjasta helppoa ja kiinnostavaa kuunneltavaa. Ensimmäinen äänikirja jota tosiaan nautin kuunnella, äänikirjat eivät ole ihan iskeneet minuun aiemmin.
Kuuntelin Bookbeatista, lukijana äärimmäisen uskottava Juhani (Avara luonto) Rajalin. Maltillinen ja asiallinen, jopa toiveikas näkemys ilmastonmuutokseen. Nyt kuumana käyvään metsäkeskusteluun kirjassa annettiin myös hyviä näkökulmia. Itseäni jäi kuitenkin hiukan vaivaamaan että kirjassa ohitettiin täysin lajikato ja kuudes joukkosukupuutto, jotka liittyvät erottamattomasti maailman tehomaatalouteen ja metsätalouteen. Kuitenkin suositeltavaa luettavaa ilmastonmuutoksesta kiinnostuneille.
Todella hyvää realistista näkökulmaa ilmastonmuutoksen torjuntaan. Ilmastoasketismin takse saattaa yhdistyä muitakin ajureita, jotka myös arvokkaita, mutta pallo pelastetaan fossiilipolttoaineita vähentämällä. Ylpeänä sai lukea Suomen edistyksellisyydestä ilmatieteen saralla. Hyvä Petteri! Hyvä Suomi!
Tämä kirja avaa näkökulmaa siihen, että yhtenä tärkeänä osana ilmastonmuutoksen pysäyttämisesä ovat valtioiden päättäjät isoissa neuvottelupöydissä ja että vastoinkäymiset mitä erilaisimmista syistä voivat vaikuttaa lopputulokseen. Esimerkkinä huonot järjestelyt ja sää Kööpenhaminan ilmastokokouksessa – mitään ei saatu aikaiseksi.
Olipa lyhyt kirja, jossa ei oikein ehditty aiheeseen lainkaan. Historiaosuus oli omasta mielestäni oikestaan varsin kiinnostava, vaikka monet ovat sitä kritisoineetkin. Se nyt vähintäänkin kävi selväksi, ettei Taalas ole mikään denialisti, vaikka denialistit häntä vähän sellaiseksi yrittävät värittää.
Hyvä kokonaiskatsaus ilmastonmuutokseen. Asiaan vihkiytyneelle ei tosin juurikaan uutta. Minusta kirjassa on ihan aiheellistakin kritiikkiä ilmastoaktivisteja kohtaan. Kuitenkin hyvä, että Taalas sanoo ääneen, että hänen kritiikkinsä heitä kohtaan saattaa lopulta käydä ilmastonmuutoksen torjumista vastaan.
Haukotus. Alussa paljon name droppingia ja sitten ihan ok tiedesisältöä (tosin siihen on paljon parempia lähteitä olemassa). Lopussa valitetaan kepuhenkisesti siitä, että puhutaan muustakin kuin fossiilisista polttoaineista. Kyynel.
Kirja muodostaa hyvin perustellun kokonaiskuvan ilmanstonmuutoksesta ja siihen liittyvistä keskusteluista. Kiinnostava, sivistävä ja helppolukuinen kirja. Sitä jäin kaipaamaan, että asiaa olisi viety vielä enemmän tavallisen ihmisen arkeen.
Jos kaipaat tiukkaa faktaa faktan perään tiiviissä paketissa, tässä olisi! Taalas kirjoittaa ilmastonmuutoksesta tietoon ja faktoihin perustuen, toki mainiten sopivissa kohdissa että oli hänkin siinä ja siinä tärkeässä kokouksessa mukana.
Harkittu, tieteilijän kannanotto ilmastonmuutoskeskusteluun. Pidin erityisesti historiallisesta näkökulmasta. Myös nykyhetken tehtävä on selkeä: fossiilisista polttoaineista on päästävä, nopeasti.
Yllätävän neutraali ote ilmastonmuutokseen, ja jopa vähättelevä yksilön valintojen kannalta. Taalas kuitenkin korostaa, että fossiilisista polttoaineista on päästävä eroon.