Otsikko antoi aihetta varautua monen viikon ruljanssiin, mutta aiheeseen johdattavaan luentosarjaan perustuvana tämän lukikin muutamassa tunnissa. Nautiskelin nopean kokonaiskuvan saavuttamisen hurmasta, kuin vain perehtyneestä mutta erittäin tiivistävästä yhteenvedosta ainakin.
Hyvän tulokulman kirjaan tarjoaa kursorinenkin tuntemus filosofian historian päälinjoista, jotka kiepautetaan kirjassa kasvatuksen kautta ja maustetaan juuri kasvatukseen keskittyneillä teoreetikoilla. Lukemista ja mielenkiinnon ylläpitämistä helpottaa se, että väliotsikointia on toteutettu avokätisesti ja joka kappaleen lopussa seuraa yhteenvetoa ja kytkentää nykypäivään.
Stimuloivinta oli rivien väleissä ja välillä riveilläkin ilmenevä kritiikki "koulutusihmeen" kaupallistamista kohtaan ja koulun depolitisoiminen Suomessa. Erityisesti jäi into kaivella esiin kritiikkiä koulutusviennistä ja episodi kasarilta, jossa kouludemokratialle laittoi pisteen Vapaan Koulutuksen Säätiö (kts. s. 168; ref. Suutarinen 2008).
Kannattaa lukea, jos toiminnassaan sivuaa kasvatusta erityisesti sen toteuttajana mutta maallikkopohjalta, ja pedagogisen vastuun taakkaa haluaisi kannatella koulimattomien harteidensa lisäksi kasvatusteorian kokeilujen ja niiden epäonnistumisten pidempään jatkumoon kytkien.