What do you think?
Rate this book
Perhosten aika
Kiehtova nuorille aikuisille suunnattu romaani elämän muuttavasta luonnonvitsauksesta, nuorten miesten ystävyydestä ja rakkaudesta kotikaupunkiin. Sen piti olla paras kesä ikinä, mutta sitten saapuivat toukat.
Karvaiset, vaaleanharmaat toukat valtaavat Kuopion talo kerrallaan, ja asukkaat häädetään pois tuholaiskäsittelyjen alta. Myös tatuointistudiossa työskentelevä Viima joutuu evakkomatkalle majapaikasta toiseen parhaan ystävänsä Oulan ja tyttökaverinsa Tuikun kanssa. Pian yösijaa on vaikea löytää edes sukulaisten luota menneisyyden salaisuuksien sulkiessa ovia.
Syksyn edetessä toukat kehittyvät perhosiksi, karanteenialue laajenee ja kaupungin asukkaille alkaa ilmaantua outoja oireita, jotka tuntuvat liittyvän vitsaukseen. Tutkijaryhmät käyvät kilpajuoksua aikaa vastaan löytääkseen parannuksen perhostautiin, ja sosiaalinen media yrittää pitää ihmiset jatkuvasti muuttuvan tilanteen tasalla. Lopulta Viiman ja Oulan on pakko ryhtyä epätoivoiseen taisteluun perhosia vastaan – kotikaupunkinsa ja läheistensä puolesta.
Karvaiset, vaaleanharmaat toukat valtaavat Kuopion talo kerrallaan, ja asukkaat häädetään pois tuholaiskäsittelyjen alta. Myös tatuointistudiossa työskentelevä Viima joutuu evakkomatkalle majapaikasta toiseen parhaan ystävänsä Oulan ja tyttökaverinsa Tuikun kanssa. Pian yösijaa on vaikea löytää edes sukulaisten luota menneisyyden salaisuuksien sulkiessa ovia.
Syksyn edetessä toukat kehittyvät perhosiksi, karanteenialue laajenee ja kaupungin asukkaille alkaa ilmaantua outoja oireita, jotka tuntuvat liittyvän vitsaukseen. Tutkijaryhmät käyvät kilpajuoksua aikaa vastaan löytääkseen parannuksen perhostautiin, ja sosiaalinen media yrittää pitää ihmiset jatkuvasti muuttuvan tilanteen tasalla. Lopulta Viiman ja Oulan on pakko ryhtyä epätoivoiseen taisteluun perhosia vastaan – kotikaupunkinsa ja läheistensä puolesta.
387 pages, Hardcover
Published April 1, 2021
92 people want to read
About the author
Emma Luoma
3 books16 followersEmma Luoma on tamperelainen kirjailija, joka rakastaa sirkusta ja tanssia. Esikoisteos "Vain huonoja vaihtoehtoja" ilmestyi 2019, ja toinen romaani "Perhosten aika" ilmestyy huhtikuussa 2021.
Emma Luoma's debut novel "Vain huonoja vaihtoehtoja" was published in 2019. The second novel "Perhosten aika" will be published in April.
www.emmaluoma.com
Emma Luoma's debut novel "Vain huonoja vaihtoehtoja" was published in 2019. The second novel "Perhosten aika" will be published in April.
www.emmaluoma.com
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 23 of 23 reviews
May 5, 2021
Aikuisten kirjallisuuden puolella debytoineen Emma Luoman YA-uutuus Perhosten aika on sekin enemmän nuorille aikuisille suunnattua New Adultia ja sopii sekä kypsemmille nuorille että aikuislukijoille. Nimittäin jos nämä lukijat eivät ole kovin herkkänahkaisia. Perhosaiheen ja nätin kansikuvan ei kannata antaa hämätä: tiedossa on ällöttävää ötökkä- ja kehokauhua, joka ainakin minunlaiselleni aralle kauhulukijalle oli vähän liikaakin. Välillä piti tunnustella omaa kurkkuaan, ettei siellä piileskele perhosentoukkia. Dystooppinen pandemiakuvaus myös näin korona-aikoina iski kyllä tuttuja nuotteja.
Päähenkilö Viima, osa-aikainen tatuoija, on elämässään kipuileva tyyppi, joka on jotenkuten selvinnyt vaikeasta vaiheesta hengissä ja asuu nyt Kuopiossa yhdessä myös kovia kokeneen tyttöystävänsä kanssa. Menneisyydessä on käsittelemättömiä traagisia hetkiä, jotka hän yrittää pitää poissa mielestä. Sitten Kuopioon iskee omituinen perhospandemia ja Viima ystävineen joutuu jatkuvalle pakomatkalle. Kaikkialta löytyy ensin toukkia ja sitten perhosia, ja molemmat paljastuvat ihmisille hengenvaarallisiksi. Nettifoorumeilla kiistellään karanteeneista ja siitä, mitä perhosten kanssa pitäisi tehdä.
Pahaksi onnekseen Viima kärsii jo valmiiksi perhoskammosta eikä jatkuvasti eskaloituva tilanne auta yhtään. Menneisyyden luurankoja joudutaan myös repimään kaapeista, kun vanhojen tuttujen kanssa päädytään saman katon alle. Miten paha perhostilanne on ja mitä ne ihmisille tekevät? Kaunis teksti, ihmissuhdepulmat ja rankan ällöttävät kauhukohtaukset lomittuvat. Lopetus ei aivan ollut makuuni, mutta Perhosten aika piti kyllä jännityksen hien pinnassa viimeisille sivuille saakka.
Arvio löytyy myös blogista Siniset helmet:https://sinisethelmet.wordpress.com/2...
Päähenkilö Viima, osa-aikainen tatuoija, on elämässään kipuileva tyyppi, joka on jotenkuten selvinnyt vaikeasta vaiheesta hengissä ja asuu nyt Kuopiossa yhdessä myös kovia kokeneen tyttöystävänsä kanssa. Menneisyydessä on käsittelemättömiä traagisia hetkiä, jotka hän yrittää pitää poissa mielestä. Sitten Kuopioon iskee omituinen perhospandemia ja Viima ystävineen joutuu jatkuvalle pakomatkalle. Kaikkialta löytyy ensin toukkia ja sitten perhosia, ja molemmat paljastuvat ihmisille hengenvaarallisiksi. Nettifoorumeilla kiistellään karanteeneista ja siitä, mitä perhosten kanssa pitäisi tehdä.
Pahaksi onnekseen Viima kärsii jo valmiiksi perhoskammosta eikä jatkuvasti eskaloituva tilanne auta yhtään. Menneisyyden luurankoja joudutaan myös repimään kaapeista, kun vanhojen tuttujen kanssa päädytään saman katon alle. Miten paha perhostilanne on ja mitä ne ihmisille tekevät? Kaunis teksti, ihmissuhdepulmat ja rankan ällöttävät kauhukohtaukset lomittuvat. Lopetus ei aivan ollut makuuni, mutta Perhosten aika piti kyllä jännityksen hien pinnassa viimeisille sivuille saakka.
Arvio löytyy myös blogista Siniset helmet:https://sinisethelmet.wordpress.com/2...
July 1, 2021
Jos pelkää perhosia tai inhoaa toukkia, en voi helposti suositella tätä kirjaa, tselläkin välillä alkoi päänahkaa kutittamaan. Ex-kuopiolaisena oli tosi kiinnostavaa lukea tuttuihin maisemiin sijoittuva dystopia, jossa on zombiapokalypsin tunnelmaa, vaikka uhka tuleekin ötököiden muodossa.
Sisältää paljon Junji Itomaista kehokauhun kuvastoa, mielenterveyden oirehtimista ja itsetuhoisuutta, ei siis mikään kevyt tai helppo kirja. Vaikka loppu jäi avoimeksi, oli siinä paljon toiveikkuutta. Pidin suuresti Luoman verbaaliakrobatiasta kielikuvissaan (joskin perhosmetaforaa käytettiin ehkä himpun liian usein) ja hahmot tuntuivat aidoilta.
Välillä oli emetofoobikkona haastavaa ja kun perhostauti saa virallisen nimen Rontti-kissalta, oli tunteet pinnassa (minulla on siis ollut saman niminen kissa itsellänikin). Harva kirja on saanut aikaan fyysistä pahaa oloa, täytynee siis siitä nostaa hattua kirjailijalle, että sai aikaan lähtemättömän muistikuvan tästä lukukokemuksesta.
Sisältää paljon Junji Itomaista kehokauhun kuvastoa, mielenterveyden oirehtimista ja itsetuhoisuutta, ei siis mikään kevyt tai helppo kirja. Vaikka loppu jäi avoimeksi, oli siinä paljon toiveikkuutta. Pidin suuresti Luoman verbaaliakrobatiasta kielikuvissaan (joskin perhosmetaforaa käytettiin ehkä himpun liian usein) ja hahmot tuntuivat aidoilta.
Välillä oli emetofoobikkona haastavaa ja kun perhostauti saa virallisen nimen Rontti-kissalta, oli tunteet pinnassa (minulla on siis ollut saman niminen kissa itsellänikin). Harva kirja on saanut aikaan fyysistä pahaa oloa, täytynee siis siitä nostaa hattua kirjailijalle, että sai aikaan lähtemättömän muistikuvan tästä lukukokemuksesta.
June 29, 2021
Tämäpä oli positiivinen yllätys! Tokihan perhosepidemian riivaamaa kaupunki on dystopia-kuvastona sellaista, että jo lähtökohtaisesti kiinnostaa, mutta tämä ylitti odotukset.
Kuopiota riivaa ensin toukkaepidemia, joka ajaa ihmisiä evakkoon kodeistaan. Myöhemmin riesaksi tulevat perhoset ja elämästä tulee selviytymistaistelua. Ilahduttavasti kaikki tämä kerrotaan nuorten aikuisten näkökulmasta, joten tätä voi helposti suositella myös vanhemmille lukijoille. (Toki kaikkia nuorten kirjoja voi, mutta on ehkä helpompaa samastua parikymppisiin kuin lukioikäisiin.) Ja millaisia nämä nuoret ovatkaan! Oih! En muista, että olisin pitkään aikaan lukenut yhtä hienoa ystävyyskuvausta - ja tällä kertaa pääosassa ovat nuoret miehet (tai ainakaan mikään tekstissä ei saanut kyseenalaistamaan tätä oletusta). Päähenkilö Viima on upean moniulotteinen, rikki ja haavoittuva, välillä vähän ärsyttävä, mutta kaikin tavoin passeli päähenkilö. Vaikka kirjassa on paljon ihmissuhteita, niin romanttisia kuin sisarusten välisiä, on Viiman ja hänen parhaan ystävänsä Oulan suhde koko tämän kirjan suola. Ihanaa ei-toksista maskuliinisuutta, tunteita ja kaveria ei jätetä -henkeä. Lisää tällaista!
Epidemian kuvaus on uskottava, vaikka hetken mietin, että haluanko oikeasti lukea tällaista kun pandemia edelleen jyllää maailmalla (vaikka tilanne normaalihkolta tuntuukin...). Sen verran onnistunutta kuvausta, että teki ainakin tämän lukijan lievästi vainoharhaiseksi ja teki mieli lähteä siivoilemaan kaappeja ja tarkistaa, ettei vaan missään ole toukkia. Päiväkirja- ja keskustelupalstatekstit eivät ehkä ole omaperäisin ratkaisu, mutta toimivat tässä kokonaisuudessa. Loppu jää sopivan avoimeksi eikä kaikkiin kysymyksiin vastata, mikä joitakin voisi ärsyttää, mutta itse tykkäsin ratkaisusta.
Kuopiota riivaa ensin toukkaepidemia, joka ajaa ihmisiä evakkoon kodeistaan. Myöhemmin riesaksi tulevat perhoset ja elämästä tulee selviytymistaistelua. Ilahduttavasti kaikki tämä kerrotaan nuorten aikuisten näkökulmasta, joten tätä voi helposti suositella myös vanhemmille lukijoille. (Toki kaikkia nuorten kirjoja voi, mutta on ehkä helpompaa samastua parikymppisiin kuin lukioikäisiin.) Ja millaisia nämä nuoret ovatkaan! Oih! En muista, että olisin pitkään aikaan lukenut yhtä hienoa ystävyyskuvausta - ja tällä kertaa pääosassa ovat nuoret miehet (tai ainakaan mikään tekstissä ei saanut kyseenalaistamaan tätä oletusta). Päähenkilö Viima on upean moniulotteinen, rikki ja haavoittuva, välillä vähän ärsyttävä, mutta kaikin tavoin passeli päähenkilö. Vaikka kirjassa on paljon ihmissuhteita, niin romanttisia kuin sisarusten välisiä, on Viiman ja hänen parhaan ystävänsä Oulan suhde koko tämän kirjan suola. Ihanaa ei-toksista maskuliinisuutta, tunteita ja kaveria ei jätetä -henkeä. Lisää tällaista!
Epidemian kuvaus on uskottava, vaikka hetken mietin, että haluanko oikeasti lukea tällaista kun pandemia edelleen jyllää maailmalla (vaikka tilanne normaalihkolta tuntuukin...). Sen verran onnistunutta kuvausta, että teki ainakin tämän lukijan lievästi vainoharhaiseksi ja teki mieli lähteä siivoilemaan kaappeja ja tarkistaa, ettei vaan missään ole toukkia. Päiväkirja- ja keskustelupalstatekstit eivät ehkä ole omaperäisin ratkaisu, mutta toimivat tässä kokonaisuudessa. Loppu jää sopivan avoimeksi eikä kaikkiin kysymyksiin vastata, mikä joitakin voisi ärsyttää, mutta itse tykkäsin ratkaisusta.
October 18, 2022
4,5 tähteä
Oon puoliksi vältellyt tällaisia epidemiakirjoja, José Saramagon Kertomus sokeudesta taitaa olla ainut ja senkin luin juuri ennen koronaa, jouluna 2019. Perhosten aika kuitenkin kiinnosti, joten päätin antaa mahdollisuuden, osittain sen takia ettei kirjassa leviävä toukkakatastrofi ole korona.
Pitkään vaivannut lukujumi katosi kyllä tämän kirjan myötä, luin tätä loppuun yön pimeinä tunteina kun en malttanut lopettaa kesken.
Kirja oli välillä ahdistava ja inhottava enkä voinut olla ajattelematta sitä, että ilmaston muuttuessa ja zoonoosien lisääntyessä kirjan tilanne ei välttämättä olisi mahdotonkaan. Luteisiinhan perhosia kirjassa verrataankin.
Vaikutuksen teki se, kuinka henkilöt tuntuvat kokonaisilta, vaikka lopulta heidän historiaansa ja elämäänsä raotetaan vain vähän lukijalle. Mielenterveydestä puhuttiin kauniisti, ei liikaa alleviivaten mutta siten, että ymmärsi mielenterveyden haasteiden olevan tärkeä osa hahmon kehitystä siihen pisteeseen jossa se nyt on.
Alla vielä lyhyt katkelma esimerkiksi:
Söimme keittiössä vastakkain, jalkani Tuikun lantion molemmin puolin, hänen jalkansa reisilläni. Lasagne oli hyvää kuten aina, ja Tuikkukin otti toisen annoksen. Hän oli hemmetin kaunis syödessään. Se kävi nykyään niin luontevasti. Vaikka ei Tuikkukaan koskaan vapautuisi menneisyydestään.
Oon puoliksi vältellyt tällaisia epidemiakirjoja, José Saramagon Kertomus sokeudesta taitaa olla ainut ja senkin luin juuri ennen koronaa, jouluna 2019. Perhosten aika kuitenkin kiinnosti, joten päätin antaa mahdollisuuden, osittain sen takia ettei kirjassa leviävä toukkakatastrofi ole korona.
Pitkään vaivannut lukujumi katosi kyllä tämän kirjan myötä, luin tätä loppuun yön pimeinä tunteina kun en malttanut lopettaa kesken.
Kirja oli välillä ahdistava ja inhottava enkä voinut olla ajattelematta sitä, että ilmaston muuttuessa ja zoonoosien lisääntyessä kirjan tilanne ei välttämättä olisi mahdotonkaan. Luteisiinhan perhosia kirjassa verrataankin.
Vaikutuksen teki se, kuinka henkilöt tuntuvat kokonaisilta, vaikka lopulta heidän historiaansa ja elämäänsä raotetaan vain vähän lukijalle. Mielenterveydestä puhuttiin kauniisti, ei liikaa alleviivaten mutta siten, että ymmärsi mielenterveyden haasteiden olevan tärkeä osa hahmon kehitystä siihen pisteeseen jossa se nyt on.
Alla vielä lyhyt katkelma esimerkiksi:
Söimme keittiössä vastakkain, jalkani Tuikun lantion molemmin puolin, hänen jalkansa reisilläni. Lasagne oli hyvää kuten aina, ja Tuikkukin otti toisen annoksen. Hän oli hemmetin kaunis syödessään. Se kävi nykyään niin luontevasti. Vaikka ei Tuikkukaan koskaan vapautuisi menneisyydestään.
November 17, 2021
Huima ötökkäseikkailu Kuopiossa ja sen lähialueilla. Päähenkilöt olivat mielestäni todella ärsyttäviä, mikä teki lukukokemuksesta myös kiintoisan, kun koko ajan teki mieli huutaa että nyt tyypit hei! Mystiset koko kaupungin valloittavat perhoset olivat inhottavuudessaan kiehtovia, tykkäsin.
Ei hyönteiskammoisille, itseäkin rapsututti kirjaa lukiessa todella voimakkaasti.
Ei hyönteiskammoisille, itseäkin rapsututti kirjaa lukiessa todella voimakkaasti.
November 27, 2021
Tämäpäs oli mielenkiintoinen tarina kummallisesta perhospandemiasta Kuopiossa. Rakastan itse erityisesti yökkösiä, kiitäjiä ja muita paksuja ja pörröisiä perhosia, mutta kyllä tätä lukiessa silti alkoi välillä vähän ällöttää, eli jos joku perhosfoobikko meinaa tän lukea niin on varmasti vielä tukalampi lukukokemus.
Tarinassa seurataan päähenkilö Viiman ja hänen kavereidensa kamppailua omituisen perhosinvaasion kourissa, yhtäkkiä toukkia ja koteloita vaan alkaa ilmestyä asuntoihin, ja ihmisten on muutettava pois. Pian perhoset alkavat myös sairastuttaa ihmisiä, ja pian sairastuneiden joukossa on myös Viiman tyttöystävä Tuikku. Perhossairaus alkaa levitä huolestuttavasti, ja pian astuvat kehiin myös karanteenit ja kaupungistapoistumisrajoitukset, kuulostaa pelottavan tutulta.
Lukemisesta on jo hetki aikaa joten muistikuvat ovat hieman haalistuneet, mutta yritetään nyt kuitenkin kirjoittaa jonkinlaista arviota. Tykkäsin kirjan alkupuolesta, ja koko perhosvitsauskonsepti oli mielenkiintoinen, mutta olisin itse kaivannut enemmän tietoa että onko toi vaan Kuopiota vaivaava ongelma, eikö se leviä muualle maahan, ja miten muissa medioissa kuin paikallisessa somessa asiasta kirjoitetaan. Päähenkilöiden keskinäisten tarinoiden hidas aukeaminen oli mielenkiintoista ja tykkäsin ettei kaikkia suhteita selitetty lukijalle heti. Tykkäsin Oulasta ihan älyttömästi, mutta en oikein päässyt sisään Tuikun hahmoon, henk koht se jatkuva puputtelu ja muruttelu alkoi tympiä, ja se koko suhde tuntui vähän semmoselta “pelastamme toisemme” -menolta jollainen ei oikein ole fiktiossa mun mieleen. Tutkija-aspekti oli myös mielenkiintoinen lisä tarinaan, pidin siitä kovasti. Isoin ongelma mulla oli oikeastaan lopun kanssa, se oli vähän liian pitkä ja venytetty, tuntui koko ajan että tää tarinahan tuntuis olevan ihan lopussa mut täs on näköjään vielä 50 sivua jäljellä.
Kaikin puolin ihan kelpo kirja, ja monet näistä mun miinuksista voi olla jonkun toisen mielestä plussia, eli suosittelen kyllä lukemaan tämän itse jos kotimainen originelli pandemiadystopia kiinnostaa. 3,5/5
Tarinassa seurataan päähenkilö Viiman ja hänen kavereidensa kamppailua omituisen perhosinvaasion kourissa, yhtäkkiä toukkia ja koteloita vaan alkaa ilmestyä asuntoihin, ja ihmisten on muutettava pois. Pian perhoset alkavat myös sairastuttaa ihmisiä, ja pian sairastuneiden joukossa on myös Viiman tyttöystävä Tuikku. Perhossairaus alkaa levitä huolestuttavasti, ja pian astuvat kehiin myös karanteenit ja kaupungistapoistumisrajoitukset, kuulostaa pelottavan tutulta.
Lukemisesta on jo hetki aikaa joten muistikuvat ovat hieman haalistuneet, mutta yritetään nyt kuitenkin kirjoittaa jonkinlaista arviota. Tykkäsin kirjan alkupuolesta, ja koko perhosvitsauskonsepti oli mielenkiintoinen, mutta olisin itse kaivannut enemmän tietoa että onko toi vaan Kuopiota vaivaava ongelma, eikö se leviä muualle maahan, ja miten muissa medioissa kuin paikallisessa somessa asiasta kirjoitetaan. Päähenkilöiden keskinäisten tarinoiden hidas aukeaminen oli mielenkiintoista ja tykkäsin ettei kaikkia suhteita selitetty lukijalle heti. Tykkäsin Oulasta ihan älyttömästi, mutta en oikein päässyt sisään Tuikun hahmoon, henk koht se jatkuva puputtelu ja muruttelu alkoi tympiä, ja se koko suhde tuntui vähän semmoselta “pelastamme toisemme” -menolta jollainen ei oikein ole fiktiossa mun mieleen. Tutkija-aspekti oli myös mielenkiintoinen lisä tarinaan, pidin siitä kovasti. Isoin ongelma mulla oli oikeastaan lopun kanssa, se oli vähän liian pitkä ja venytetty, tuntui koko ajan että tää tarinahan tuntuis olevan ihan lopussa mut täs on näköjään vielä 50 sivua jäljellä.
Kaikin puolin ihan kelpo kirja, ja monet näistä mun miinuksista voi olla jonkun toisen mielestä plussia, eli suosittelen kyllä lukemaan tämän itse jos kotimainen originelli pandemiadystopia kiinnostaa. 3,5/5
October 17, 2022
Kaltaiselleni perhosia pelkäävälle tämä oli kammottavaa luettavaa.
June 20, 2021
Voihan perhonen mikä kirja! Aikamoisen karmaisevaa scifiä nuorille aikuisille (ja vanhemmille aikuisille). Kun myrkylliset perhoset valtaavat Suomen Gothamin ja alkavat levittää pelottavaa tautia, joutuvat kaverukset Viima ja Oulakin tyttöystävineen lähtemään kotoaan perhosia pakoon. Miten niistä pikku lepattelijoista on saatukin näin pelottavia. Vieläkin puistattaa kun tuntuu, että jokin ryömisi iholla. 😨 Huh. Kehokauhua, pandemia, ystävyyttä, mielenterveysongelmia ja vanhoja salaisuuksia tiukassa paketissa. Jotenkin jäin silti toivomaan enemmän vastauksia siihen mistä tämä vitsaus iski ja miten siihen valtion taholta suhtauduttiin. Oli ilahduttavaa, että päähenkilö oli nuori mies, jonka tarinassa ystävyys oli tärkeässä osassa. Kuopion murretta käytettiin hauskasti puheessa ja muutenkin dialogi ja nettikeskustelut olivat hyvin eläviä ja aidon tuntuisia. Tunnelma on ahdistava, mutta juoni vetää mennessään.
May 28, 2024
Olen vasta hiljattain huomannut kuinka paljon nautin dystopia kirjallisuudesta. Rehellisesti tartuin tähän teokseen kirjastossa vain koska tiesin kuulleeni kirjan nimen jossain aiemmin. En odottanut juuri mitään (paitsi muutaman arvostelun lukeneena varauduin megaällöttäviin ötökkäkohtauksiin) ja se ehkä olikin iso etu tälle kirjalle ja sen tarinalle.
Nautin suuresti kirjan henkilöhahmoista ja siitä kuinka heillä tuntui olevan kaikilla jonkinlainen persoona. Päähenkilön taustatarina oli rosoinen ja repalainen, mutta hyvin toteutettu. Etenkin kirjan alku- ja keskivaiheilla kuvatut ahdistus- ja paniikkikohtaukset olivat mielestäni onnistuneita. Loppupuolella taas vauhti kiihtyi ja kohtaukset oli jätetty melko pintapuolisiksi. Viiman ja Oulan kaverisuhdetta oli mukava seurata. Tuikusta en oikein välittänyt, hahmoon oli vaikea saada kunnon tarttumapintaa ja kaiken lisäksi en tiennyt kuinka paljon inhoankaan parisuhteessa käytettävistä hellittelynimistä "pupu" ja "kulti" -versioita ennen tätä kirjaa. Tuntui siltä, että piti laskea kirja kädestä ja käydä oksentamassa sangollinen glitteriä näiden ällösöpöjen termien jälkeen.
Tarina piti otteessaan läpi teoksen ja ehdottomasti kannatteleva elementti oli toukkatutkijan päiväkirja ja nettifoorumin keskustelut. Lukiessa oikein odotin seuraavaa päivitystä foorumilta ja tutkijalta. Kirjan loppu jätti janoamaan lisää, mikä on toisaalta merkki hyvästä tarinasta.
Nautin suuresti kirjan henkilöhahmoista ja siitä kuinka heillä tuntui olevan kaikilla jonkinlainen persoona. Päähenkilön taustatarina oli rosoinen ja repalainen, mutta hyvin toteutettu. Etenkin kirjan alku- ja keskivaiheilla kuvatut ahdistus- ja paniikkikohtaukset olivat mielestäni onnistuneita. Loppupuolella taas vauhti kiihtyi ja kohtaukset oli jätetty melko pintapuolisiksi. Viiman ja Oulan kaverisuhdetta oli mukava seurata. Tuikusta en oikein välittänyt, hahmoon oli vaikea saada kunnon tarttumapintaa ja kaiken lisäksi en tiennyt kuinka paljon inhoankaan parisuhteessa käytettävistä hellittelynimistä "pupu" ja "kulti" -versioita ennen tätä kirjaa. Tuntui siltä, että piti laskea kirja kädestä ja käydä oksentamassa sangollinen glitteriä näiden ällösöpöjen termien jälkeen.
Tarina piti otteessaan läpi teoksen ja ehdottomasti kannatteleva elementti oli toukkatutkijan päiväkirja ja nettifoorumin keskustelut. Lukiessa oikein odotin seuraavaa päivitystä foorumilta ja tutkijalta. Kirjan loppu jätti janoamaan lisää, mikä on toisaalta merkki hyvästä tarinasta.
This entire review has been hidden because of spoilers.
December 31, 2024
Maailmanloppu alkaa Kuopiosta.
Ja tarkalleen ottaen Kuopiota valloittavista perhosista ja niiden toukista. Kaikki alkaa hyvin viattomasti ja kevyesti, mutta kasvaa outojen tartuntatapausten lisääntyessä nopeasti maailmanlopun fiiliksiin.
Yhtäkkiä elämä onkin karanteeneja, lähikaupan tyhjiä vessapaperihyllyjä, tarkastuspisteitä kaupungin rajalla, evakuointibusseja, kesämökeilleen pakenevia kaupunkilaisia ja villeinä leviäviä huhuja ja hysteriaa. Ihmiset häädetään asunnoistaan toukkalöydösten takia, koulujen hätämajoitukset täyttyvät, puistoihin syntyy telttakyliä ja tutkijat yrittävät selvittää mitä ihmettä oikein on tekeillä.
Päähenkilö Viima painii paniikkikohtausten ja repaleisen menneisyytensä kanssa. Ja pelkää kuollakseen perhosia. Onneksi on tyttöystävä ja paras kaveri, joiden kanssa pistää kampoihin koko maailmalle ja kodin, kesän, työpaikan ja terveyden vieneille perhosille.
Jotkut ottavat uuden normaalin vastaan apaattisina, jotkut taistelevat vastaan ja jotkut vetävät foliopipoa syvemmälle. Kasvavan kauhun, epäuskon ja kaiken kieltämisen, hyvin järkevän ja täysin irrationaalisen sekoilun välillä tasapainottelevat kaupunkilaiset heijastelevat ihan lähihistorian pandemian kourissa kärvistellyttä yhteiskuntaa.
Inhottava, hauska ja oikein vekkuli dystopiakuvaus, joka muuttaa suhtautumisen perhosiin, toukkiin ja kurkkukipuun varmaan pysyvästi.
Ja tarkalleen ottaen Kuopiota valloittavista perhosista ja niiden toukista. Kaikki alkaa hyvin viattomasti ja kevyesti, mutta kasvaa outojen tartuntatapausten lisääntyessä nopeasti maailmanlopun fiiliksiin.
Yhtäkkiä elämä onkin karanteeneja, lähikaupan tyhjiä vessapaperihyllyjä, tarkastuspisteitä kaupungin rajalla, evakuointibusseja, kesämökeilleen pakenevia kaupunkilaisia ja villeinä leviäviä huhuja ja hysteriaa. Ihmiset häädetään asunnoistaan toukkalöydösten takia, koulujen hätämajoitukset täyttyvät, puistoihin syntyy telttakyliä ja tutkijat yrittävät selvittää mitä ihmettä oikein on tekeillä.
Päähenkilö Viima painii paniikkikohtausten ja repaleisen menneisyytensä kanssa. Ja pelkää kuollakseen perhosia. Onneksi on tyttöystävä ja paras kaveri, joiden kanssa pistää kampoihin koko maailmalle ja kodin, kesän, työpaikan ja terveyden vieneille perhosille.
Jotkut ottavat uuden normaalin vastaan apaattisina, jotkut taistelevat vastaan ja jotkut vetävät foliopipoa syvemmälle. Kasvavan kauhun, epäuskon ja kaiken kieltämisen, hyvin järkevän ja täysin irrationaalisen sekoilun välillä tasapainottelevat kaupunkilaiset heijastelevat ihan lähihistorian pandemian kourissa kärvistellyttä yhteiskuntaa.
Inhottava, hauska ja oikein vekkuli dystopiakuvaus, joka muuttaa suhtautumisen perhosiin, toukkiin ja kurkkukipuun varmaan pysyvästi.
April 27, 2022
Mahtava, ällöttävä, mielenkiintoinen ja upea kirja perhosapokalypsestä.
Tää kirja tuntui todella todelliselta. Jo koronapandemiasta tutuksi tulleet asiat saattavat vaikuttaa asiaan, mutta siltikin. Nämä hahmot, heidän elämänsä ja tunteensa oli loistavasti kirjoitettu. Kaikki nettikeskustelut oli sellaista, mitä voisin ihan hyvin nähdä oikeastikkin. Se miten yhteiskunta ylipäätään toukkiin ja perhosiin reaktoivat.
Pidin todella paljon tämän kirjan ihmissuhteista. Rakastan lukea hyvistä ystävyyksistä ja Viima ja Oula oli loistava esimerkki, miksi niiden lukeminen on parempaa kuin romantiikka. Toki pidin tämän kirjan romanssistakin. Viima ja Tuikku ovat yhdessä ihana pari, ja mitä heille välillä tapahtui sai minut välillä kyyneliin.
Oli kiva nähdä monenlaista näkökulmaa. Viiman näkökulma, Gotsu just nyt palsta ja toukkatutkijan päiväkirja olivat kaikki aina yhtä mielenkiintoisia.
Kaiken kaikkiaan olen aivan tämän kirjan lumoissa. Perhosia ei tosin ihan hetkeen voi katsoa samalla tapaa kuin ennen🦋 :)
Tää kirja tuntui todella todelliselta. Jo koronapandemiasta tutuksi tulleet asiat saattavat vaikuttaa asiaan, mutta siltikin. Nämä hahmot, heidän elämänsä ja tunteensa oli loistavasti kirjoitettu. Kaikki nettikeskustelut oli sellaista, mitä voisin ihan hyvin nähdä oikeastikkin. Se miten yhteiskunta ylipäätään toukkiin ja perhosiin reaktoivat.
Pidin todella paljon tämän kirjan ihmissuhteista. Rakastan lukea hyvistä ystävyyksistä ja Viima ja Oula oli loistava esimerkki, miksi niiden lukeminen on parempaa kuin romantiikka. Toki pidin tämän kirjan romanssistakin. Viima ja Tuikku ovat yhdessä ihana pari, ja mitä heille välillä tapahtui sai minut välillä kyyneliin.
Oli kiva nähdä monenlaista näkökulmaa. Viiman näkökulma, Gotsu just nyt palsta ja toukkatutkijan päiväkirja olivat kaikki aina yhtä mielenkiintoisia.
Kaiken kaikkiaan olen aivan tämän kirjan lumoissa. Perhosia ei tosin ihan hetkeen voi katsoa samalla tapaa kuin ennen🦋 :)
November 14, 2022
Vihdoin pääsin loppuun! Tää kirja osui jotenkin todella hyvään saumaan, jonka takia imeydyin heti kirjan tarinaan mukaan. Salaperäinen perhosepidemia oli todella koukutta idea ja luonnollisesti se lippaa aika läheltä viimevuosien koronapandemiaa. Luoma kirjoittaa todella koukuttavasti ja sivuja ahmii välillä huomaamatta. Kirja on kuitenkin ajoittain raskas, sillä tarina toi mielestäni hyvin sen kaiken ahdistuksen mitä hahmot kokivat aina kodin menettämisestä kuolemaan. Tarina ei ole iloinen tai edes välttämättä toiveikas, sillä epätoivo on läsnä jatkuvasti. Viima oli päähahmona mielestäni mukavan erilainen eikä tyypillisen täydellinen pääjehu. Tällä on muitakin ongelmia ja menneisyyden aaveet meinaavat nousta pintaan. Yksi tähti tippuu kuitenkin lopetuksesta, sillä se tuntui hieman hajonaiselta. Kaikkien asioiden sitominen yhteen ei mielestäni onnistunut saumattomasti ja lopetus jäi inhottavaan cliffahangeriin. Muuten koukuttava ja jopa jännitäväkin nuorten kirja. Ötökkäkammoisten kannattaa harkita erittäin suurella varauksella
December 29, 2021
Vuoden viimeinen kirja ei ollut helppo arvioitava: Perhosten ajan idea oli kiinnostava ja henkilöt sympaattisia ja tavallisesta poikkeavia. Tatuointiliikkeessä työskentelevä tatuoitu ja lävistetty Viima soittaa viulua, kammoaa perhosia ja on selvinnyt joten kuten traumaattisesta kolarista. Oula on Viiman paras kaveri, ja nuorten miesten ystävyyden kuvaus on vahvaa - menneisyydessä on paljon sellaista, mistä on vaikea puhua, mutta kaveria ei todellakaan jätetä, vaikka toukat valtaisivat Kuopion.
Toisaalta kirjaa oli aika raskas lukea koronapandemian aikaan. Karanteenit ja tiesulut eivät tunnu enää vain dystopialta, vaan viimeiset kaksi vuotta ovat näyttäneet, että ne voivat yhtä hyvin muuttua todeksi.
Kirjan loppu jäi myös jotenkin vajaaksi - ihan kaikkiin kysymyksiin ei saatu vastausta. Mietin, onkohan tähän tulossa jatkoa, mutta ainakaan missään ei siihen viitattu, joten ehkä nämä asiat jäävät lukijan mielikuvituksen varaan.
Toisaalta kirjaa oli aika raskas lukea koronapandemian aikaan. Karanteenit ja tiesulut eivät tunnu enää vain dystopialta, vaan viimeiset kaksi vuotta ovat näyttäneet, että ne voivat yhtä hyvin muuttua todeksi.
Kirjan loppu jäi myös jotenkin vajaaksi - ihan kaikkiin kysymyksiin ei saatu vastausta. Mietin, onkohan tähän tulossa jatkoa, mutta ainakaan missään ei siihen viitattu, joten ehkä nämä asiat jäävät lukijan mielikuvituksen varaan.
July 10, 2022
Vau, ahmittava kirja! Olipas mielenkiintoinen. Nyt tosin aloin pälyillä ikävästi isoja perhosia xD
Oikein mielenkiintoinen dystopia. Jännittävä. Pidin hahmoista, loivat omilla ongelmillaan myös lisää mielenkiintoa. Tosin, Ada jäi ehkä hieman muiden varjoon ja hänellä oli aika vähän merkitystä. Oulan puhetapa ärsytti aluksi mutta siihenkin tottui.
Pidin erityisesti siitä, miten toukka- ja perhos-invaasiosta sai kivasti tietoa Gotsu Just Nyt -foorumin teksteistä sekä toukkatutkijan päiväkirjoista. Varsinkin päiväkirjoja oli jotenkin kiinnostavaa lukea.
Kaikkeen ei taas oikein saatu vastausta joka hieman ärsyttää. Olisin halunnut tietää, mistä perhoset tulivat ja miksi tomaattia ei syöty.
Kaiken kaikkiaan mahtava kirja! Hieman yököttävä, jännittävä, näin pandemia-ajan jälkeen tuttuakin, vaikkei nyt ihan näin erikoisiin poikkeustilanteisiin jouduttukaan. Toivottavasti ei koskaan joudutakaan.
Menee vinkkaukseen yläkoululle tai toiselle asteelle.
Oikein mielenkiintoinen dystopia. Jännittävä. Pidin hahmoista, loivat omilla ongelmillaan myös lisää mielenkiintoa. Tosin, Ada jäi ehkä hieman muiden varjoon ja hänellä oli aika vähän merkitystä. Oulan puhetapa ärsytti aluksi mutta siihenkin tottui.
Pidin erityisesti siitä, miten toukka- ja perhos-invaasiosta sai kivasti tietoa Gotsu Just Nyt -foorumin teksteistä sekä toukkatutkijan päiväkirjoista. Varsinkin päiväkirjoja oli jotenkin kiinnostavaa lukea.
Kaikkeen ei taas oikein saatu vastausta joka hieman ärsyttää. Olisin halunnut tietää, mistä perhoset tulivat ja miksi tomaattia ei syöty.
Kaiken kaikkiaan mahtava kirja! Hieman yököttävä, jännittävä, näin pandemia-ajan jälkeen tuttuakin, vaikkei nyt ihan näin erikoisiin poikkeustilanteisiin jouduttukaan. Toivottavasti ei koskaan joudutakaan.
Menee vinkkaukseen yläkoululle tai toiselle asteelle.
March 29, 2024
Viihdyttävä kirja. Päähenkilö (kertoja) on uskottava ja johdonmukainen - sisältä hauras isokokoinen skeittijäbä, joka saa ensimmäisen paniikkikohtauksen jo maailmanlopun ensimetreillä.
Kirjassa paljon käytetty sana ‘ludeprotokolla’ on itselleni valitettavasti tuttu, joten pystyin samaistumaan loismaailmanlopun keskellä kamojaan saunottaviin nuoriin aikuisiin.
Kirjan lukeminen herätti ihon kutinaa ja antipatiaa yöperhosia ja niiden toukkia kohtaan. Assosiaatiot pitää deletoida kirjan lukemisen jälkeen, koska reaalimaailmassa yöperhoset ovat tärkeitä pölyttäjiä.
Kirjailija on lääkäri ja lääketieteen asiantuntemus näkyy. Loishelvetti tuntuu tieteellisesti todenmukaiselta, vaikka mukaan onkin (ehkä) ujutettu myös mustaa huumoria. Ainakin itse nauroin joillekin yksityiskohdille.
Kirjassa on osittain avoin loppu. Yleensä pidän avoimista lopuista, mutta tässä se tuli hieman yllättäen. Tarina jäi mielestäni vähän kesken. Siitä yksi tähti miinusta.
Kirjassa paljon käytetty sana ‘ludeprotokolla’ on itselleni valitettavasti tuttu, joten pystyin samaistumaan loismaailmanlopun keskellä kamojaan saunottaviin nuoriin aikuisiin.
Kirjan lukeminen herätti ihon kutinaa ja antipatiaa yöperhosia ja niiden toukkia kohtaan. Assosiaatiot pitää deletoida kirjan lukemisen jälkeen, koska reaalimaailmassa yöperhoset ovat tärkeitä pölyttäjiä.
Kirjailija on lääkäri ja lääketieteen asiantuntemus näkyy. Loishelvetti tuntuu tieteellisesti todenmukaiselta, vaikka mukaan onkin (ehkä) ujutettu myös mustaa huumoria. Ainakin itse nauroin joillekin yksityiskohdille.
Kirjassa on osittain avoin loppu. Yleensä pidän avoimista lopuista, mutta tässä se tuli hieman yllättäen. Tarina jäi mielestäni vähän kesken. Siitä yksi tähti miinusta.
September 3, 2022
Lähes 400 sivua toukkia, perhosia, kuolonkehrääjiä, helvetillisiä perhosten öitä! Toukat ja perhoset myrkyttävät syanidillaan, perhoset munivat kitarisoihin ja henkitorveen ja kuoriutuessaan rihmasto ja perhoset tukehduttavat. Verta ja karvasmantelia, tuskaa, pelkoa ja taistelevaa toivoa - tätä kaikkea lukija elää kirjan henkilöiden mukana. Kaikki tämä tuntuu tutulta koronapandemian läpieläneiltä. Tiivistämisen varaa olisi ollut rutkastikin, mikä olisi parantanut lopputulosta. Eteneminen tuntui saman toistolta ja junnaavalta - mutta ehkä se tarvittiin, jotta saatiin välitettyä aidosti romaanin maailmassa elävien tuska. Parasta romaanissa oli elävyys, rakkaus ja ystävyys. Kaikesta selviää, kun on joku, joka pitää kiinni ja auttaa pahimman yli.
August 13, 2022
This is potentially my favorite book of the year. Everything is just spot on, perfect. I wouldn't recommend reading if you are afraid of butterflies and you might develop a fear of them while reading this.
Read
November 25, 2023En tykännyt siitä, että kirja oli kirjoitettu puhekielellä, mutta muuten tosi hyvä kirja! Ja arvatkaapas, kun olin lukenut kirjaa muutaman tunnin putkeen ja illalla pesuhuoneessa lenteli yöperhonen...
May 20, 2021
tällee ötökkäkammoisena teki kyl usein vähä tiukkaa lukee mut pakko antaa silti neljä tähtee
May 30, 2021
4+ tähteä
October 28, 2021
Tosi hyvä, mutta tekee hiukan paranoidiksi, kun kurkussa tuntuu karheutta. :D
Sopi tällei kauhuseasoniin.
Sopi tällei kauhuseasoniin.
January 17, 2023
Koin sielunsympatiaa päähenkilöä kohtaan. Korona-pandemian jäljiltä herätti paljon ajatuksia ja sympatiaa kirjan hahmoja kohtaan. Positiivinen yllätys vieraalta kirjailijalta!
July 28, 2021
Ällöän ötököitä ja matoja yms. pikkuolioita! Siksi kirjaa oli paikoitellen haastavaa lukea kun tuntui liian todelliselta tämä kauhuskenaario. Kirjassa koteihin ilmestyy toukkia jotka ovat myrkyllisiä ihmisille. Ne tuntuvat syövän kaikkea eloperäistä joten niiden häätäminen asunnoista on vaivalloista jollei aivan mahdotonta. Monet joutuvat lähtemään kodeistaan evakkoon ja pian kaupunki on kaaoksessa eikä kuolonuhreiltakaan vältytä.
Kirjan päähenkilönä on Viima, tatuoija ja perhoskammoinen nuori. Hän seurustelee rakkaansa Tuan kanssa ja on tiiviisti yhdessä parhaan kaverinsa Oulan kanssa. Kirja etenee upeasti seuraten Viiman tuntoja kun ötökkävitsaus muuttuu epidemiaksi ja pelko läheisten hyvinvoinnista muuttaa todellisuutta. Paniikki iskee kun Viiman menneisyys ottaa kiinni eikä arjessa selviytyminen ole enää helppoa. Viiman mielenterveys rakoilee ja hän turvautuu Oulaan jälleen kerran.
Kirja käsittele arkisen kauniisti syvää ystävyyttä, kumppanuutta, mielenterveysongelmien kanssa elämistä, toipumista ja surua. Tarinan edetessä hahmoihin kiintyy jolloin ötökkäkammokin siirtyi taka-alalle. Kirjassa on myös tutkijan päiväkirjanotteita joista lukija pääsee kurkistamaan miten ötökkävitsausta lähdettiin purkamaan viranomaisten toimesta. Kylmää luettavaa ja hyvin todentuntuista
Kirjan päähenkilönä on Viima, tatuoija ja perhoskammoinen nuori. Hän seurustelee rakkaansa Tuan kanssa ja on tiiviisti yhdessä parhaan kaverinsa Oulan kanssa. Kirja etenee upeasti seuraten Viiman tuntoja kun ötökkävitsaus muuttuu epidemiaksi ja pelko läheisten hyvinvoinnista muuttaa todellisuutta. Paniikki iskee kun Viiman menneisyys ottaa kiinni eikä arjessa selviytyminen ole enää helppoa. Viiman mielenterveys rakoilee ja hän turvautuu Oulaan jälleen kerran.
Kirja käsittele arkisen kauniisti syvää ystävyyttä, kumppanuutta, mielenterveysongelmien kanssa elämistä, toipumista ja surua. Tarinan edetessä hahmoihin kiintyy jolloin ötökkäkammokin siirtyi taka-alalle. Kirjassa on myös tutkijan päiväkirjanotteita joista lukija pääsee kurkistamaan miten ötökkävitsausta lähdettiin purkamaan viranomaisten toimesta. Kylmää luettavaa ja hyvin todentuntuista
Displaying 1 - 23 of 23 reviews