Finlandia-ehdokkaan taidokas romaani pahuudesta ja somen alkuhämäristä
Orastava sosiaalinen media PortaCom rakentaa ja hajottaa yhteisöjä 1990-luvun lopun helsinkiläisessä yliopistomaailmassa. Viivästynyttä graduaan tekevä Jukka tapaa nuoren ja lupaavan väitöstutkija Annen, jolla on arveluttava salaisuus. Annella on yliluonnollisia voimia, joita hän ei hallitse. Voimat pyrkivät hyvään, mutta saavat aikaan paljon tuhoa. Lopulta ne kääntyvät hänen lähimpiään vastaan.
Lähihistoriaa ja spekulatiivista fiktiota yhdistelevän Pahasilmän ytimessä on ajaton kysymys siitä, miten säilyttää oma moraalinsa suhteessa ihmisiin, joiden arvomaailmaa ei hyväksy.
Tämä oli siihen asti loistava kirja kunnes päähenkilö Jukka muuttui Jutaksi. Koko se episodi oli ei pelkästään epäuskottava, vaikka scifiä onkin, vaan typerä. Ja mua ärsytti se mitä naisen oletettiin tekevän, kutsuvan lompakkoa kukkaroksi, käyttävän kirkkaita asuja, ja että rintsikoiden valinta oli mykistävän vaikeaa. Ihan vaan vihjeenä että jos joku asia on todella vieras, niin ei ehkä kannata siihen tarttua. Mutta loistava kirjoittaja tämä Mäkelä on. Muita hänen kirjoja en ole lukenut. Ehkä nyt luen.
J. Pekka Mäkelän romaanin Pahasilmä (Like, 2021) keskiössä on yhtäältä Helsingin yliopiston sisäisen PortaCom-keskustelujärjestelmän ympärille syntynyt yhteisö, toisaalta yliluonnolliset voimat ja niiden hallitsemattomuus. ⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀ Teoksessa tarkastellaan, miten ihminen hyvää tarkoittaessaankin voi saada aikaan vahinkoa. Osin tähän liittyen runsaasti tilaa saavat myös sukupuoleen ja seksuaaliseen häirintään liittyvät pohdinnat. Kaiken taustalla soi afrikkalainen blues-musiikki. ⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀ Pahasilmä toimii kahdessa aikatasossa. 90-luvun tarinaa kuljettaa graduprosessinsa kanssa kamppaileva Jukka. PortaComissa hän tutustuu lahjakkaaseen väitöstutkija Anneen, jolla on hallitsemattomia voimia. ⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀ Nykyajan tasolla seurataan Jukan puolison kesänviettoa sisäänlämpiävässä pikkukunnassa, joka sattuu olemaan Annen kotipaikka. Anne on jättänyt haaveensa tutkijanurasta ja hautautunut isänsä omaishoitajaksi. Mutta miksi? ⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀ Pidin kovasti Mäkelän tavasta kuvata helsinkiläisarkea 25 vuotta sitten: Carrolsin styrox-rasioita, joukkoliikennettä, sunnuntaiaukiolojen puuttumista. Kuka edes muistaa, että kaupat eivät ennen olleet auki sunnuntaisin? ⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀ Erityisesti innostuin kuitenkin PortaComista ja sen käyttäjistä. Jäin toivomaan, että Mäkelä olisi avannut vielä enemmän lukijalle Comia yhteisönä ja pohdiskellut sen sisäistä dynamiikkaa. Nyt tarina kiertyi jatkuvasti nimenomaan Anneen ja hänen myötään yliluonnollisiin asioihin. Kiinnostavaa – mutta ei ihan yhtä kiinnostavaa kuin ihmisyhteisöt. ⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀ Suosittelen kirjaa ysäristä ja/tai spefistä kiinnostuneille.
Tässä oli alussa ihan kaikki oikein. Opiskeluhistoriaa tutuissa kaupungeissa, alkuaikojen Internetin keskusteluryhmien esisomea hiukan pahaenteisine ihmistyyppeineen, noituutta ja kansanperinnettä, menneisyyden puskemista nykyaikaan, kauhuelementtejäkin.
Paitsi että homma vähän lätsähti, jäin itse aika ahdistuneena selailemaan hämäriä sivuja sukupuolisuudesta, seksuaalisuudesta ja muutoksesta. Tässä ei oikein mikään kolahtanut kohdalleen, ajatukset, tunteet ja tapahtumat jäivät pinnallisiksi ja vähän vihamielisiksikin - surullisiksi nyt ainakin.
Pidin erityisesti 90-luvun puolenvälin ajankuvasta - olin tuolloin vielä itse kovin nuori, mutta monet asiat tuntui tutulta ja oli hauskaa lukea kotikaupunkiin sijoittuvia kohtia. Tässä romaanissa oli hauska idea, mutta toteutus ei toiminut mulle kaikilta osin. Olisin kaivannut enemmän pohdiskelua etenkin Jukalta sukupuoli-identiteetin suhteen.
Melko kepeä ja nopealukuinen Entä jos -romaani. Ytimeltään melko yksinkertainen tarina siitä, miten toisia ihmisiä ei voi pakottaa omaan muottiinsa. Toista Hunania odottaneet ehkä pettyvät, mutta koska en ole vielä lukenut sitä, minulle tämä oli kiva pieni välipala.
Yllättävän mielenkiintoisia kombinaatioita ja näkökulmia. Jukan kuuli suhtautuminen ei kaikin osin tunnu uskottavalta. Sympaattisia henkilöhahmoja. Loppu vähän hajoaa.