Yön kuningatar

by Eva Frantz, Anu Koivunen (Translator)

Jännitys tiiviistyy teatterin kulisseissa

Eletään vuotta 1915, ja 12-vuotias Viktor uneksii pääsevänsä pois Helsingistä. Hän asuu Bulevardilla äitinsä ja isoäitinsä hienossa asunnossa, mutta heti pihalla hän törmää talonmiehen poikaan Algotiin kumppaneineen. Kukaan ei tunnu pitävän Viktorista, paitsi ehkä Helmi-sisäkkö.

Kun he vielä asuivat Pariisissa, Viktorin äiti Margareta oli arvostettu oopperalaulaja. Helsingissä hän saa Yön kuningattaren roolin Venäläisen teatterin Taikahuilussa, ja kaikki näyttää lupaavalta. Myös Viktor viihtyy teatterissa ja saa ystävän lavastajan tyttärestä Agnesista, jolla vaikuttaa olevan selvännäkijän kykyjä. Mutta kuka on nainen, joka laulaa niin kammottavasti äidin huoneen ulkopuolella? Ja miksi teatterissa sattuu yhtenään erikoisia onnettomuuksia, erityisesti Yön kuningattarelle?

Jotakin kauhistuttavaa ja pahantahtoista on piiloutunut teatterirakennuksen perustusten alle. Mutta uskaltaako Viktor todella puuttua peliin ja pelastaa äitinsä ennen kuin on liian myöhäistä?

Yön kuningatar on Eva Frantzin toinen lastenkirja. Sen edeltäjä, Osasto 23, palkittiin Runeberg Juniorilla 2019.

Genres: Historical Fiction, Finnish Literature, Horror, Audiobook, Fiction, Childrens, Young Adult

180 pages, Hardcover

Published January 1, 2021

Reviews

[Johanna | tarinastatoiseen · Rating 3 out of 5]

Viktor 12v, vuosi 1915. Viktor asuu Bulevardilla hienossa asunnossa äidin ja isoäidin kanssa. Viktorin äiti oli Pariisissa arvostettu oopperalaulaja. Helsingissä äiti saa osan Yön kuningattarena, jonka myötä myös Viktor viettää aikaansa teatterilla. Hän huomaa siellä tapahtuvan erikoisia onnettomuuksia, joita hän ryhtyy selvittämään..

Tämä kirja herätti kyllä paljon ajatuksia enkä oikein tiedä mitä lähtisin kirjottamaan, kun ne ajatukset on niin ristiriitaisia. Koin, että kirja oli sillä tavalla epätasapainossa, että alku oli aika raskasta luettavaa, joka sisällöltään pohjusti päähahmon taustaa. Ja sen alkupuolen vuoksi voin sanoa, ettei tämä ole mikään hyvän mielen kirja. Se ei sinänsä oo mulle ongelma. Toinen puoli taas vei kirjan tarinaa enemmän eteenpäin. Loppupuoli jäi kuitenkin mun mielestä vähän liian lyhyeksi ja asiat ratkesi liian nopeasti. Loppupuolella kirjaa innostuin enemmän lukemisesta.

Päähahmo Viktor, voi parkaa. Häntä ei ole perhe-elämässä onni potkassu ja tuntuu, että vähän kaikki on pielessä hänen sosiaalisissa suhteissa. Jotenkin en pystyny "kiintymään" tähän hahmoon, ja vaikka hänen taustaan pääsi tutustumaan tuntui, ettei häneen itseensä päässyt tutustumaan tarpeeksi. Lukiessa koin lukevani jostakusta nuoremmasta (joka voi toki liittyä juuri siihen millanen Viktor on, ikäistään nuoremman oloinen?) Tätä en taas yhtään ihmettelisi ottaen huomioon, ettei Viktorilla ole ikätovereita, ja lähimmät ihmiset hänelle ovat perheen palvelijoita.

Kaikenkaikkiaan tykkäsin kirjasta, mutta olisin toivonut sen keskittyvän enemmän teatterin jänniin tapahtumiin, jolloin raskaampaan alkupuolta olisi voinut vähän lyhentää. Agnes hahmoon olisi myös ollut kiva tutustua paremmin!

Kirja saatu kustantajalta arvostelukappaleena, kiitos!

[Arja-täti · Rating 3 out of 5]

Tämä ei Osasto 23 tasolle yllä, harmillista. Luin seiskoja varten, sillä yllätyin kuinka tuo edellinen kirja lähtee kätösistä vielä seiskoillakin.

Minun makuuni liikaa käytettiin sivuja alun asetelmissa.

[Matti Karjalainen · Rating 3 out of 5]

Lasten- ja nuortenkirjallisuudessa eivät historialliset teemat ole viime aikoina välttämättä juhlineet, vaikka säännön vahvistavia poikkeuksiakin on olemassa. Tapani Baggen Apassit-sarjassa ratkotaan mysteerejä 1900-luvun alkupuolen Helsingissä, ja hieman myöhemmille vuosikymmenille sijoittuvat myös Eva Frantzin kauhuromaanit "Osasto 23" ja "Yön kuningatar" (S&S, 2021).

Tapahtumat alkavat vuodesta 1786. Christine-nimistä nuorta naista syytetään lapsensa hukuttamisesta ja hänet tuomitaan kuolemaan. Hetkeä ennen teloitusta Christine kuitenkin vakuuttaa syyttömyttään ja kiroaa paikan ikuisiksi ajoiksi.

Ja sittenpä tullaan satakunta vuotta ajassa eteenpäin ja tutustutaan kirjan päähenkilöön, kaksitoistavuotiaseen Viktoriin. Viktor on varttunut Pariisissa, mutta joutunut sittemmin muuttamaan Helsinkiin, jossa hän asuu isovanhempiensa luona oopperalaulaja-äitinsä kanssa. Sankarimme isä on kadonnut maailman turuille ja toreille, eikä kotona mene oikein hyvin, mistä on kiittäminen myös kylmää ja suorastaan ilkeää isoäitiä. Lisäksi Viktoria kiusataan koulussa todella ikävästi Algot-nimisen pojan toimesta.

Ei jotain pahaa, jos ei hyvääkin. Venäläisessä teatterissa esitetään Mozartin Taikahuilua ja äiti saa pääroolin Yön kuningattarena. Mutta sitten alkaa tapahtua kaikenlaista kammottavaa; pukuhuoneen peili särkyy selittämöttämästi, käytäviä pitkin kulkee salaperäinen hahmo joka hyräilee outoa melodiaa ja esitykseen valmistautuvaa seuruetta kohtaavat monenlaiset onnettomuudet. Ja vielä kamalampaa on luvassa...

Frantz on kasannut "Yön kuningattareen" runsaasti erilaisia aineksia, joita kaikkia ei mielestäni hyödynnetä ihan riittävästi. Vaikka kirjassa kummittelee, on pelottavia kohtauksia lopulta aika vähän, joten siinä mielessä tarina sopii myös vähän nuoremmille kauhukirjallisuuden ystäville. Lukijaltaan se kuitenkin vaatii jonkin verran, ja kärsimättömimmät saattavat tuskastua pitkälliseen pohjusteluun.

No, tykkäsin tästä enemmän kuin "Osasto 23:sta" ja varovaisesti odotan, että pääsen kokeilemaan miten tämä toimii viitos-kuutosten vinkkauksissa. Kauhuromaaneille on kuitenkin aina kysyntää!

[Niina · Rating 4 out of 5]

Yön kuningattaressa on Eva Frantzin edellisen lastenkirjan tapaan kummituksia. Kirja alkaa aika hurjasti teloituskohtauksella, mutta onneksi kirja ei muutoin ole liian jännittävä. Siinä on huima miljöö: vuoden 1915 Helsinki ja Taikahuilu-ooppera.

Sääliksi kävi Viktoria, jota ei kotona kukaan huomaa. Ei halveksiva isoäiti tai välinpitämätön äiti. Ainoat, jotka tuntuivat pitävän pojasta, olivat kotiapulainen ja hänen uusi ystävänsä Agnes. Lisäksi häntä kiusaa yksi luokan pojista.

Jos en olisi lukenut tätä kirjaa, en olisi tullut googlanneeksi lihapullien historiaa ja oppinut, että ne tulivat Ruotsiin Turkista 1700-luvun alussa kiitos Kaarle XII:n.

[Linnea · Rating 3 out of 5]

Kauhukammoiselle sopivan jännittävä! 1900-luvun alun Helsinki ja oopperamaailma olivat miljöönä kiinnostavat ja arvoituskin oli kiinnostava, joskin lopulta käsittely jäi näin aikuislukijan näkökulmasta aika pintapuoliseksi. Pidin toisaalta siitä, että aivan kaikkea ei selitetty auki ja osa jäi lukijan päättelykyvyn varaan.

[Elina Mäkitalo · Rating 4 out of 5]

Ei ihan niin hyvä kuin edellinen kirja, vaikkei tämä mikään sarja olekaan ilmeisesti. Kerronta oli silti jouhevaa ja mukaansa tempaavaa. Alkuun kesti jonkin aikaa ennen kuin tavallaan päästiin siihen itse aiheeseen mutta ei se oikeastaan haitannut kovinkaan paljon, ehkä. Näissä on jotain ihmeellistä mystiikkaa, joka uppoaa minuun ja josta pidän.

[Jen Juniper · Rating 4 out of 5]

Lämminhenkinen kummitustarina, onko semmoisia? No, tässä on.

[Virpi Viiru · Rating 5 out of 5]

Upea historiallinen kummitustarina. Hyvin kirjoitetusta helppolukuisesta nuortenkirjasta nauttii aikuinenkin. Ja sanon että kirja on voimaannuttava. En enempää etten paljasta liikaa.

[Sini Helminen · Rating 4 out of 5]

Suomenruotsalaisen Eva Frantzin edellinen varhaisnuorten kauhukirja Osasto 23 voitti RunebergJunior -palkinnon ja lisäksi aiheutti hirveän varausvyöryn kirjastoissa. Siispä kirjavinkkarina odotin innolla uutta Yön kuningatarta, joka edustaa Osasto 23 -kirjan tavoin historialliseen Suomeen sijoittuvaa varhaisnuorten kauhua. Tällä kertaa tarinan näyttämönä on vuoden 1915 Helsinki ja etenkin Aleksanterin teatteri (tuolloin Venäläinen teatteri). Hiipivää kummittelujännitystä on taas luvassa, joskin erilaisia tarinanlankoja on edellistä kirjaa enemmän, jopa niin monta, että lopussa asioita keritään turhankin hätäisesti. Toisaalta taas viitos- ja kuutosluokkalaisille, jotka ovat otollisinta kohderyhmää, kirjan napakka pituus on vain hyvä asia.

Päähenkilö Viktor saattaa ensi silmäyksellä näyttää etuoikeutetulta lapselta, mutta rikkaiden kulissien takana hänen elämänsä on rankkaa. Viktor on muuttanut oopperalaulajaäitinsä kanssa Pariisista Suomeen, kun isä jätti perheen, ja naapurinpoika kiusaa Viktoria armottomasti. Kiintymystä tarjoavat pojalle vain palvelijat, jotka hekin jatkuvasti vaihtuvat. Onneksi äiti saa Venäläiseltä teatterilta roolin Taikahuilusta Yön kuningattarena ja Viktorkin saa pienen roolin. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että oopperatalolla kummittelee ja aivan kuin Yön kuningattaren rooli olisi kirottu: onnettomuuksia sattuu jatkuvasti ja Viktorin äiti on peloissaan. Viktor ja teatterimestarin tytär Agnes alkavat selvittää kummittelun arvoitusta.

Vuoden 1915 tapahtumien lisäksi Frantz on punonut tarinaan muita historiallisia kerroksia: 1700-luvun mestaukset ja vuosikymmeniä aiemmin teatterilla kuolleen laulajattaren tarinat liittyvät myös Viktorin tarinaan. Selvästi mukana on myös silmäniskuja Gaston Leroux´n klassikolle Oopperan kummitus, mitä Phantom -fanina arvostin erityisesti. Osasto 23 oli hyytävämpi ja selkeämmältä juoneltaan lapsilukijaystävällisempi, mutta Yön kuningattaressa puolestaan on hehkuvaa glamouria ja mielessä viipyilemään jäävää moniulotteisuutta.
Arvio löytyy myös blogista Siniset helmet: https://sinisethelmet.wordpress.com/2...

[Juuso · Rating 3 out of 5]

Vuonna 1915 kaksitoistavuotias Viktor muuttaa äitinsä kanssa Pariisista Helsinkiin. Alku Helsingissä ei ole helppo. Kotona tunnelma äidin ja isoäidin kanssa on sanalla sanoen ankea, tylsistynyt Viktor tuijottelee tuon tuosta ikkunastaan ulos haaveillen. Samassa talossa asuva Algot-poika kiusaa Viktoria.

Viktorin äiti on oopperalaulaja, ja Helsingissä hän kiinnittyy Venäläisen teatterin palkkalistoille. Viktorin äidin rooli Yön kuningattarena vaikuttaa kirotulta, sillä kulisseissa on sattunut jatkuvasti onnettomuuksia edellisille näyttelijöille. Äitinsä vanavedessä myös Viktor saa sivuroolin Taikahuilu-näytöksestä.

Salaperäisyyttä ja synkkiä tapahtumia tihkuva teatteri luo uteliaalle Viktorille uudenlaisen seikkailukentän. Teatterin varjoissa Viktor tutustuu näyttämömestarin tyttäreen, Agnesiin. Agnesilla on paljon mielenkiintoista tietoa, muun muassa käytävällä vaeltelevasta Mustasta primadonnasta.

Tartuin tähän nuortenkirjaan, koska viime lukuvuoden aikana useampi seiskaluokkalainen luki tämän kirjan. Romaanin puitteet on mielestäni rakennettu hyvin. Viktorin elämäntilanne on kiintoisa; perheen henkilökemiat ovat hyvin jännittyneet. Viktor hahmona on pidettävä, kukapa ei asettuisi kiusatun puolelle. Teatteri mysteereineen on mielestäni loistava miljöö romaanille.

Itse juonikuviolta olisin toivonut hieman mutkikkaampaa lopetusta. Mielenkiinto ehti hivenen hiipua loppua kohden. Kirja on kuitenkin verrattain lyhyt ja nopealukuinen, joten tämän kirjan saa helposti luetuksi.

Suosittelen kirjaa kaikille nuorille, jotka pitävät yliluonnollisista tapahtumista ja teatterista.

[Arska-täti · Rating 4 out of 5]

Eva Franzin eka nuortenkirja osasto 23 oli varsin toimiva historiallinen kauhukertomus, jossa keuhkotautia sairastava Stina päätyy hoidettavaksi lähes autioon parantolaan, jossa on tapahtunut aiemmin melko kaameitakin juttuja.

Yön kuningatar ei ole jatkoa tuolle kirjalle, mutta hyvin samassa hengessä edetään kuitenkin. Tässä tarinassa päähenkilönä on 12-vuotias poika nimeltä Viktor, joka on muuttanut äitinsä kanssa Pariisista Helsinkiin vuonna 1915. Viktorin äiti on kuuluisia oopperalaulajatar, joka jo riittää syyksi siille että muut lapset ottavat pojan silmätikuyksi ja kiusan kohteeksi. Ikävä kyllä Viktorissa on muitakin puolia (kuten ylipainoisuus) jotka vaikuttavat siihen, ettei hän saa uudessa kotikaupungissaan lainkaan kavereita. Tilanne muuttuu, kun Viktor päätyy äitinsä vanavedessä venäläiseen teatteriin, jossa tapahtuukin mitä kummallisempia ja jopa pelottavia asioita. Kuka on tuo nainen, jonka Viktor kuulee laulavan pukuhuoneiden käytävällä, ja miksi teatterissa tapahtuu toistuvasti hengenvaarallisia onnettomuuksia?

Rauhallisesti etenevä tarina pitää otteessaan, ja loppua kohden jännitys alkaa suorastaan tihkua sivujen välistä. Niin ja tässä kirjassa on yksi säväyttävimmistä aluista pitkään aikaan, kun parisataa vuotta sitten elänyt Christine-niminen nainen mestataan syytettynä lapsensurmasta!

[Anu-vinkkari · Rating 4 out of 5]

Tykkään! Hiipivää jännitettä, wanhan ajan tunnelmaa, kirous, aaveita ja traagisia kohtaloita. Kirja voi olla hiukan etäinen tai hidastempoinen heikolle lukijalle, mutta toisaalta kirja on ohut ja tarina kiehtoo. Tarinan ohessa lukijalle kertyy myös yleissivistystä historiasta ja musiikista, mutta mukavan vaivihkaa ja rivien välissä, ei opettavaisen osoittelevasti.
Jännä kansi.
Sopii tarjota nelosesta ylöspäin. Itse laitan vitosten vinkkauspakettiin Osasto 23:n seuraksi.

[Jenni · Rating 4 out of 5]

Hallonbacken 23 ei ehkä täysin sytyttänyt aikanaan, mutta tästä pidin kovasti. Tarinassa on sopivassa suhteessa hiipivää jännitystä, kulttuuria, historiaa ja vetävää juonta. Tarinan aikuiset olivat ehkä vähän yksiulotteisia, mutta päähenkilö on varsin symppis, mikä tässä kirjassa on paljon tärkeämpää. Tarina veti hyvin ja vaikka vähän jännitti pitkän tauon jälkeen lukea ruotsiksi, kieli oli helposti ymmärrettävää ja sujuvaa. Oikein hyvä kirja, josta aikuislukijakin nautti.

[Maarit · Rating 3 out of 5]

Ihan mielenkiintoinen tarina, mutta ei yltänyt tunnelmaltaan aivan Frantzin edellisen eli Osasto 23 tasolle. Kirjassa oli jotenkin lievästi surullinen pohjavire hurjasta alustaan huolimatta ja jotenkin alussa annettu kuvaus jää kirjassa lievästi kaikkien muiden asioiden jalkoihin. Odotuksiin nähden ehkä lievä pettymys, jonka vuoksi 3,5 tähteä tippuu tällä kertaa 3 tähteen.

[Anu Eerola · Rating 3 out of 5]

Tarjosin tätä tyttärelle luettavaksi ja ajattelin ensin lukea muutaman sivun malliksi. Sen verran kirja imaisi mukaansa että luin sen samalta istumalta kokonaan. Pidin tästä paljon enemmän kuin Franzin aiemmasta nuortenjännäristä Osasto 23:sta. Tässä jännitystä oli jo alkulehdiltä saakka, ja alun mestauskohtaus loi jo odotuksen siitä, että jotain tulee tapahtumaan.

[Jii · Rating 3 out of 5]

Gillade Hallonbacken bättre än denna. Först var det lite segt och på slutet lite för framhastat. Den kusliga stämningen på teatern kunde ha utnyttjats mycket mera. Vissa delar var ganska förutsägbara. Och tror inte ens barnläsare behöver så många utropstecken som Frantz kryddar sin text med.

[Minna · Rating 4 out of 5]

Hyvä tarina, joka sijoittui 1915-luvun Helsinkiin. Lieviä kauhuelementtejä sisältävä historiallinen kertomus vei mukanaan ja kantoi loppuun sujuvasti.

[Erja Linnonmaa · Rating 3 out of 5]

Ei ehkä ihan helpointa lukemistoa lapsille, melko tummasävyinen tarina. Itse olen aina kammonnut mestauskuvauksia, siksi tarinan aloitus ahdisti. En taida ottaa aktiiviseen vinkkauslistaani.

[Pamela Lindebäck · Rating 4 out of 5]

Riktigt bra bok för mellanåldern. Jag gillar beskrivningen av Helsingfors, de kusliga inslagen och morfaderns historia.

[Anu · Rating 4 out of 5]

Eva Frantzin kirjat onnistuvat yllättämään minut aina. Tarina vei mukanaan.

[aNNA · Rating 4 out of 5]

3,5* Tää oli ihan hyvä ja omalla tavallaan jännittävä, mutta kirja olisi kaivannut jotakin lisää. Ja ei tästä varmaan yöunet lähde niin kuin kauhukirjoista yleensä.

[Mustikka · Rating 5 out of 5]

Olin yllättynyt siitä, miten hyvä tarina oli. Oli hyvä ostos!

[jennijohanna. · Rating 4 out of 5]

Todella jännittävä nuorten kirja, suosittelen!

[Jenna · Rating 4 out of 5]

Spännande bok för slukaråldern som utspelar sig i 1910-talets Helsingfors. Skickligt gjort av Frantz att kunna röra sig i en historisk tid när Finland tillhör Ryssland utan att behöva beröra det mera än att teatern heter Ryska teatern. Jag gillade huvudkaraktären Viktor och hur Frantz byggde upp hans personlighet och liv. En blandning av mysterium och spökhistoria. Ser fram emot nästa bok av Frantz.

[Ada · Rating 5 out of 5]

Yks mun lempi kirjoista!!!❤💜 Täs oli haamuja jotka oli eka pelottavii mut sit kun Viktor meni puhumaan niille, ne ei tehnyt mitään pahaa.😄 Täs oli kyl tosi jänniä kohtia, varsinki ku tätä luki illalla/yöllä!😳👻 Mut sehän on vaan hyvä, kun tää kerran on lajiteltu kauhuun.🤣👌 Mun lempi hahmo oli Agnes tai Christine Simonen haamu.😊💙 Tää oli ihana ja suosittelen tyypeille, jotka tykkää jännistä jutuista.😁🥰🤍

[Maia S · Rating 4.5 out of 5]

Ikke fullt så ikonisk som Hallonbacken, men fortsatt en veldig bra bok, og en 10/10 lydbokopplevelse. Jeg ELSKER Eva Frantz sin fortellerstil!

Mitt favorittløyeblikk var da Viktor begynte å snakke fransk med Christine, that hit me right in the feels