Kohtalona Siperia – neljätoista vuotta pakkotyövankina

by Martta Piili

Koskettava selviytymistarina vankileirien saaristosta

Talvisota on syttymässä. Viipurilaisen perheen isä ja kouluikäiset lapset ehtivät Suomeen turvaan, äiti Martta ei. Kun kirjeet vihdoin vuosien kuluttua tavoittavat vankileiriltä toiselle joutuneen äidin, kuopuksella on päässään morsiushuntu ja vierellään neljä lasta.

Martta Piilin autenttiset vankileirimuistelmat ovat vaikuttava silminnäkijätodistus neuvostojärjestelmän raakuudesta, vankileirien arjesta ja kolhoosielämästä leirien liepeillä. Yksittäisten ihmisten sitkeys ja solidaarisuus auttoivat selviytymään vaikeissa olosuhteissa. Piili julkaisi muistelmansa vuonna 1957 päästyään lopulta takaisin Suomeen.

Martta Piilikangas (1902-1978) oli yksi monista suomalaisista, jotka joutuivat talvisodan aikana Neuvostoliiton vankileireille. Hän vapautui Stalinin kuoleman jälkeen vuonna 1954 mutta pääsi vasta kahden vuoden kuluttua takaisin Suomeen. Hän oli erossa perheestään 16 vuotta.

Leirivankien muistelmista väitöskirjansa tehnyt tutkija ja tietokirjailija Erkki Vettenniemi on kirjoittanut teokseen taustoittavan jälkisanan. Miten on mahdollista, että viaton suomalainen perheenäiti saattoi joutua vuosiksi Neuvostoliiton vankileirille? Miksei Suomen valtio saanut häntä sieltä kotiin jo paljon aiemmin? Millaiset olivat Martan myöhemmät vaiheet?

Genres: Nonfiction, Russia, History

176 pages, Hardcover

First published January 1, 1957

Reviews

[Viivi / Kirjailuja · Rating 3 out of 5]

Kiehtiva tositarina, joka jää kuitenkin aika etäiseksi. Tyyli on hyvin lakoninen. Uudet loppusanat ovat tärkeä lisäys.

[MurhaMielessä Podcast · Rating 4 out of 5]

Talvisodan syttyessä Karjalan kannaksella Koivistossa asuneen perheen isä ja lapset pääsevät taisteluita pakoon, mutta kotona miestään odottava emäntä jääkin saarroksiin ja sodan jalkoihin eikä puoliso enää pääse apuun. Tie vie lopulta Neuvostoliittoon vankileirien saaristoon. Martta Piilikankaan omaelämäkerta on lähes turhauttavaa luettavaa vastoinkäymisineen ja lukijalle tulee mieleen paljon kysymyksiä:
Miten tällaista on voinut tapahtua tavalliselle perheenäidille, miksei Marttaa autettu Suomeen, miten hän jaksoi taistella valtavaa koneistoa vastaan tehden pakkotyötään päivästä toiseen ja vapautuspäätöksen saatuaan käydä vielä järjetön paperisota neuvostobyrokratiaa vastaan ilmeisesti itse osaamatta venäjää, päästäkseen kotimaahansa ja missä on katkeruus?

Vaikuttava selviytymistarina joka osoittaa päähenkilönsä uskomatonta luonteenlujuutta. Erkki Vettenniemen kirjoittamat uudet jälkisanat tuovat jo alunperin vuonna 1957 julkaistuun muistelmateokseen tarpeellista kontekstia, sillä Martta Piilikangas kirjoittaa hyvin lakoniseen tyyliin isoistakin vastoinkäymisistään, ei säälittele itseään eikä manaile venäläisiä, toisin kuin tyylilajin kirjoissa yleensä on tapana. Siinä sivussa kuitenkin unohtuu mainita, että hän itse oli vain pisara miljoonien aliravitsemukseen, työhön ja pakkaseen kuolleiden vankien joukossa. Ehkä kirjoittaja halusi turvata ”selustansa” ja olla suututtamatta ketään keskittymällä vain omiin, henkilökohtaisiin kokemuksiinsa. Teoksen uudelleenjulkaisu, päivitys ja uudet jälkisanat ovat tarpeen. Siviilien kohtaloita sotavuosilta ei saa missään nimessä unohtaa.

[Arja · Rating 3 out of 5]

Martta Piilin suppea muistelmateos joutumisesta syyttömänä Neuvostoliiton vankileirille peräti 15 vuodeksi ei vakuuta kirjallisilla ansioillaan, mutta ei se ole tällaisen kirjan tehtäväkään. Ukrainan sodan aikana luettuna kirja tuntui erityisen ajankohtaiselta ja sai ihmettelemään taas kerran mistä kaikesta ihminen voi selvitä hengissä ja järjissään, tosin monella tapaa traumatisoituneena. Kirja sisälsi myös Erkki Vettenniemen taustoittavan jälkikirjoituksen.

[Outi · Rating 4 out of 5]

Tosiaan lakonista kerrontaa, mutta tyyli miellytti minua. Toki enemmänkin itsereflektointia ja yksityiskohtia olisi ollut kiva lukea, mutta pakkotyössä olleen muistelmilta ei tunnu kohteliaalta vaatia asioita.

[ilonamarian · Rating 4 out of 5]

Kuvaus jatkosodan aikana Siperiaan pakkotyöhön joutuneesta suomalaisesta. Kirja valoittaa sitä historiaa, johon on ainakin mediassa herätty vasta 2010-luvulla.

[Atso Taipale · Rating 4 out of 5]

Erikoinen selviytymistarina - ihmettelyä herätti myös Suomen viranomaisten varovaisuus. Naapuria ei haluttu ärsyttää ?

[Pauliina Kallio · Rating 3 out of 5]

Pysäyttävä tositarina, vaikka ei juuri kirjallisia tavoitteita.

[Minna · Rating 3 out of 5]

Kirjana ei järisyttävä, mutta aiheeltaan tärkeä, suoraviivainen selonteko yhden naisen kohtalosta sodan aikana ja sen jälkeen. Varmastikaan en tiedä aiheesta tarpeeksi, mutta eikö nämä tällaiset olisi kuulunut päästää matkoihinsa viimeistään sodan päätyttyä? Hänkään ei ollut tehnyt _mitään_ minkä vuoksi olisi pitänyt vankileirille tai pakkotyöhön joutua.

Lukuhaasteet 2021:
Pori: Kirjan nimessä on numeraali
Pieni Helmet: Kaksi kirjaa, jotka kertovat samasta aiheesta, toinen Eddie Jaku: Maailman onnellisin mies (vankileirit)