Scifikirjojen-lukuhaaste, jonka itselleni alkuvuodesta langetin, on ensimmäistä kertaa herättänyt minussa aitoa kiinnostusta avaruutta kohtaa. Samalla se on osoittanut, kuinka alkeelliset tiedot minulla aiheesta on.. Marcus Rosenlundin Kohti korkeuksia kuulosti erinomaiselta ensiavulta ammottaviin aukkoihin tiedoissani. Rosenlundin edellinen kirja, Sää joka muutti maailmaa oli mainio sukellus sääkatastrofien historiaan, joten odotukset olivat korkealla tämän uudemmankin opuksen kanssa. Enkä muuten pettynyt!
Kohti korkeuksia keventää tiedepainotteista asiaansa omakohtaisuudella ja matkakirjamaisuudella. Rosenlund kertoo omasta lapsuuden hetkistään, kun hän ensimmäisen kerran alkoi kiinnostua avaruudesta ja tieteestä, sekä aikuisena tutkijana tekemistään tutustumismatkoista tieteen uusimpiin ja mahtavimpiin tutkimuslaitoksiin, missä tehdään huikeita asioita ja mullistavia löytöjä. Avaruuteen tutustuminenkin aloitetaan tutulla 100 kilometrin tuntivauhdilla, jotta mittakaavat varmasti tulisivat lukijalle selväksi. Rosenlund käyttää muutenkin runsaasti arkielämän vertauksia pyrkiessään tekemään tästä arkijärjen ylittävästä aiheesta mahdollisimman ymmärrettävää. Kaikkea en silti ymmärrä, mutta Rosenlund lohduttaa, ettei kaikkea ymmärrä alan kärkitutkijatkaan. Vaikka asioita voidaankin laskea, ei ihmismieli niihin silti mitään tolkkua saa. Tämä oli lohdullinen tieto.
Kohti korkeuksia ei pyri olemaan kaiken kattava esitys avaruudesta, vaan se valikoi aiheikseen mm. maankaltaisen planeetan ja elämän etsimisen (tuskin tulee onnistumaan), avaruuden uhat ja mahdollisuudet, mustat aukot, sekä maailmankaikkeuden synnyn ja sen vääjäämättömän lopun. Kuuntelin kirjan Jussi Puhakan lukemana äänikirjana, ja konsepti toimi erinomaisesti. Melkein voisin aloittaa heti uudelleen alusta, sillä asiaahan tässä piisasi.