Suosikkimeteorologi Kerttu Kotakorven Suomen luonto 2100 on viimeisimpään tietoon perustuva visio tulevaisuuden Suomesta, joka on ilmastoltaan hyvin erilainen kuin nyt.
Ilmastonmuutos muuttaa vääjäämättä elämää kaikkialla maapallolla. Mutta millaisia muutoksia Suomen ilmasto ja luonto tulevat kohtaamaan tällä vuosisadalla? Miten vuodenajat muuttuvat, ja millaisten eläinten ja kasvien ympäröiminä tulevaisuuden suomalaiset elävät?
Näihin ja moniin muihin kysymyksiin on etsinyt vastauksia televisiouutisten meteorologina tutuksi tullut Kerttu Kotakorpi, joka seuraa ilmastonmuutoksen vaikutuksia työssään päivittäin. Tähän kirjaan hän on koonnut uusimman tutkimustiedon mukaisen käsityksen siitä, millaista Suomessa voisi olla vuonna 2100. Pääsemme tutustumaan Suomen eri kolkkien muuttuneisiin maisemiin ja elinympäristöihin, uudenlaiseen lajistoon ja vuoden kiertoon, jossa talvet lyhenevät, kesät pidentyvät ja sateet lisääntyvät.
Meteorologi Kerttu Kotakorpi on tehnyt oivaa työtä ilmastonmuutoksen konkretisoimiseksi. Suomen luonto 2100 esittää valistuneen tieteelliseen tutkimukseen perustuvan arvauksen siitä, mitä ilmastonmuutos voisi Suomen luonnolle tehdä vuoteen 2100 mennessä.
Ilmasto lämpenee, mutta mitä se konkreettisesti tarkoittaa? Kotakorpi avaa lämmön lisääntymisen vaikutuksen Suomen ilmastolle ja luonnolle: miten vuodenajat muuttuvat, mitä se tarkoittaa kasveille ja eläimille, entä infrastruktuurille ja yhteiskunnalle? Kuten arvata saattaa, vaikutukset ovat laajoja ja mittavia. Yksinkertaisimmillaan ne tarkoittavat ilmastovyöhykkeiden muutosta: Etelä-Suomessa on jatkossa suunnilleen Unkarin ilmasto, Lapissa jotain nykyisen Etelä-Suomen kaltaista.
Talvet lyhenevät, kesät pidentyvät, sademäärät kasvavat, lunta on entistä vähemmän. Pohjoisten eläinlajien elinala kutistuu, nykyään eteläisemmät lajit levittäytyvät kauemmas pohjoiseen. Kuusimetsät katoavat, männyt ja lehtipuut valtaavat tilaa. Eläinlajeissa tapahtuu sekä vaihtumista että köyhtymistä. Kun monilla muutoksilla on lukuisia kerrannaisseurauksia, muutos on todella mittava ja monimutkainen.
Ajatus siitä, että marraskuu kestäisi jatkossa suunnilleen lokakuusta helmikuuhun kuulostaa aika karmivalta. Myös siitepölykauden venyminen kahdeksan kuukauden mittaiseksi on aika tukalan tuntuinen ajatus. Tämä on oivallinen keskustelunaloittaja ja ajatuksien herättäjä, joka varmasti auttaa monille tekemään ilmastonmuutosta ja sen seurauksia tutummaksi ja konkreettisemmaksi. Hyödyllinen kirja, siis. Suomen luonto 2100 ei ole pelkkää tuomiopäivän julistusta, mutta ei toki mitään hyväntuulen kirjallisuuttakaan.
Ilmastollisia ääri-ilmiöitä ja uusia ennätyksiä on joka tapauksessa luvassa. "Voi jopa käydä niin, että monet kokemistamme ilmiöistä ovat lähestulkoon mahdottomia tilastollisessa mielessä. Niitä kuitenkin tapahtuu, koska sellaisen teimme ilmastostamme. Siksi elämme nyt maailmassa, joka on täynnä uusia säähän liittyviä ennätyksiä ja niistä aiheutuvia yhä pahenevia katastrofeja".
Olin vielä viime hetkillä vähällä jättää tämän kirjan kesken, koska ahdistuin niin kovasti. Pieni tauko kuitenkin auttoi, ja sain tämän surullisen kirjan loppuun. Kotakorven tarkoitus ei varmasti ollut masentaa lukijaa. Teksti on päinvastoin hyvin tyyntä ja toteavaa, eikä ankeilla yksityiskohdilla herkutella. Välissä on jopa pieniä kurkistuksia tulevaisuuden maisemiin, joissa oli yhä paljon nautittavaakin, eikä Kotakorpi ollut edes valinnut lähtökohdakseen pahimpia mahdollisia skenaarioita. Mutta eihän tästä aiheesta saa iloista, vaikka kuinka yrittäisi ajatella positiivisesti.. Niin tai näin, Suomen luonto vuonna 2100 näyttää kovin toiselta, vaikka tuttua yhä löytyykin.
Monet keskeisistä kehityssuunnista on jo nyt nähtävissä: syksyn ja talven sateisuus lisääntyy, lunta ja järvien jääkansia tulee etelään yhä harvemmin. Kuumat ja kuivat hellejaksot yleistyvät ja pitenevät, joskin vuosittaista vaihtelua tulee olemaan jatkossakin. Tulvat ja myrskyt voimistuvat. Tämä kaikki on jo aika tuttua, mutta kuinka se tulee vaikuttamaan kasveihin ja eläimiin Suomessa? Pääosin ei kovin hyvin. Muutamat yleislajit pärjäävät jatkossakin, mutta suuri osa kotoperäisistä lajeistamme tulee entisestään harvinaistumaan tai katoamaan kokonaan. Tilalle tulee etelästä uusia lajeja, joista osa ei ole kovin mukavia. Silti pääsemme paljon helpommalla, kuin monet muut maapallon alueet, joista osa tulee muuttumaan lähes tai täysin asuinkelvottomiksi..
Ei siis mikään mukava lukupala tämä, mutta hyvin mielenkiintoinen ja asiallinen esitys tärkeästä aiheesta. Yritetään silti pitää toivoa yllä ja tehdä oma osamme, ainakin mitä tulee omaan lähiluontoon, asumiseen ja elämäntapoihin. Paikallisella tasolla voimme yrittää pehmentää muutosten vaikutuksia ja parantaa luontomme mahdollisuuksia selvitä edessä olevista haasteista.
Kirjassa ei sinällään ollut paljon mitään uutta: ilmasto muuttuu ja sillä saletti. Muutoksella on seurauksensa. Kuumuus, kuivuus ja myrskyt lisääntyvät. Saimaannorppa muuttaa eläintarhaan, kuusi puulajina katoaa. Mutta ällistynein olin siitä, miten hyvin Kotakorpi kirjoittaa: sujuvaa, hyvää kieltä. Kirja, jonka voisi ahmaista. Sillä on väliä, mitä kukin takapihallaan tekee.
Tässä oli mielenkiintoinen näkökulma ja tutkimuspohjainen ote ilmastonmuutoksen vaikutuksista Suomen luontoon ja sääolosuhteisiin. Kotakorpi luki teoksen itse äänikirjana, mikä oli hyvä ratkaisu. Paikoin tunnelmaa luovat luontoäänet olivat myös rentouttava lisä auditiiviseen kokemukseen. Nämä kohdat kevensivät raskasta ja vääjäämätöntä kuvaa tulevaisuudesta, kun Suomen talvea kuvattiin yhä pitenevänä ja vesisateisempana marraskuuna, biodiversiteetin katoa peruuttamattomana ja ennakoimattomien sääolosuhteiden vuoksi viljelyä yhä haastavampana.
Vaikka ajatuksena tykkäsin aikamatkasta 80 vuotta tulevaisuuteen, välillä oli vaikea pysyä kärryillä, viitattiinko teoksen preesensillä tähän hetkeen vai vuoteen 2100. Tämä rikkoi illuusion melko usein. Lisäksi tässä oli melko paljon toisteisuutta, mikä nakersi lukukokemusta erityisesti loppupuolella, kun samat asiat olivat ehtineet kertautua useasti (kirjan lyhyydestä huolimatta). Toki toisteusuuteen vaikutti useat eri näkökulmat. Kiitosta täytyykin antaa siitä, että näiden kansien välissä on kompaktisti ja helppotajuisesti tuoreinta tutkimustietoa konkretiaan ja jokaäpäiväiseen elämään kytkettynä.
Suosittelen teosta kaikille, sillä sen viesti on ehdottoman tärkeä: Emme menetä luontoa, mutta se tulee muuttumaan. Omalla toiminnallamme voimme vaikuttaa siihen, miten paljon.
Kuuntelin äänikirjana, lukijana Kerttu Kotakorpi. Hyvin konkreettinen katsaus ilmastonmuutokseen ja mitä se merkitsee tuleville sukupolville Suomessa. Äänikirjassa oli se huono puoli että Kotakorven ääni oli sen verran tasapaksu, että ajatukseni harhaili välillä pahasti ja etenkin iltaisin olin vaarassa nukahtaa kesken kuuntelun.
Tämä oli vallan erinomainen kuvaus siitä, mitä kaikkea ilmastonmuutos voi juuri Suomen luonnolle seuraavan 80 vuoden aikajänteellä tarkoittaa. Teoksessa Suomen luontoa käsitellään todella laajasti ja monipuolisesti aina sääilmiöiden synnystä yksittäisiin eliöihin saakka havainnollistavin esimerkein. Vaikka ilmastonmuutos on globaali ilmiö, oli silti kiinnostavaa lukea skenaarioita siitä, mitä se juuri Suomen luonnolle tarkoittaa.
Kirjasta huokuu asiantuntemus ja taustatyöt on selvästikin tehty huolella. Siitä huolimatta sisältö on onnistuttu pitämään helposti ymmärrettävänä ja asiat on selitetty perinpohjaisesti auki. Opin tästä teoksesta paljon ja se syvensi valtavasti ymmärrystäni esimerkiksi sään ääri-ilmiöiden juurisyistä ja mekanismeista sekä siitä, miten ihmisen toiminta niihin vaikuttaa / on vaikuttanut. Kirjaa lukiessa vastaan tuli esimerkiksi luonnon monimuotoisuuden heikkenemisestä lukuisia yllättäviä syy-seuraus -ketjuja, joista ainakaan itselläni ei ollut aiempaa tietämystä.
Loppuun vielä teoksen loppupuolelta lainaus, jonka sisällön pahimpien änkyröidenkin tulisi pitää mielessään:
"Vaikka ei olisi kiinnostunut luonnosta sen itseisarvon vuoksi, vaikutukset ihmisiin ovat kauaskantoisia. Kaikki, mitä ihmiskunta kuluttaa, millä rakennetaan ja liikutaan, mitä syödään ja juodaan, on peräisin luonnosta. Olemme riippuvaisia luonnon tarjoamista ekosysteemipalveluista. Ihmiskunta tarvitsee luontoa, ja siten luonnon monimuotoisuutta kannattaisi suojella paitsi sen itseisarvon myös ihmisen itsensä vuoksi. Luonnon hyvinvoinnin vaikutukset ihmisiin ovat perustavanlaatuisia."
Mainio tulevaisuudentutkimuksen skenaario siitä miltä Suomi näyttäisi 4 asteen maailmassa vuonna 2100 ja etenkin miten luonto olisi pystynyt siihen vastaamaan. (Kohtalaisesti)
Selkeästi, kaunistelematta ja kauhistelematta kirjoitettu kirja, jossa kerrotaan ilmastonmuutoksen vaikutuksista Suomeen.
Kirja lähtee hieman kömpelösti käyntiin, mutta sen laatu paranee nopeasti. Pidin teoksesta todella paljon: se eteni kuvauksessaan vuodenaikojen mukaan ja pohti ilmastonmuutosta todella monelta kannalta. Monesti tällaiset teokset asettuvat miettimään vain yhtä näkökulmaa, mutta tässä oli luonnon ja eläimistön lisäksi käsitelty laajasti metsänhoitoa, maataloutta, kaupunkielämää, talojen rakentamista, teiden huoltoa, juomaveden riittävyyttä sekä ihan tavallista säänvaihtelua. Kirjassa on käsitelty paljon asioita, joita pitää itsestäänselvyyksinä eikä ole ajatellut esim. sitä, miten talviset myrskytuhot voivat pahentua, jos maa ei ole routaantunut kunnolla tai miten talojen rakennus pitää ajatella uudestaan, jos ilma onkin jatkuvasti kostea.
Kirjasta teki astetta karumman luettavan, kun satuin lukemaan sen kesäsäätä käsittelevän osuuden juuri silloin, kun Suomessa oli samanlainen sää: äkkikuuma kesän alku, jossa sade vain saa ilman kosteaksi eikä laske lämpötilaa.
Vahva lukusuositus, jos on jäänyt epäselväksi, mitä parin asteen lämpötilanmuutos käytännössä tarkoittaa. Herättää paljon ajatuksia siitä, miten paljon ihan tavallisia perusasioita voi kadota omasta elämästä ilmastonmuutoksen myötä.
Kirjan aihe on tärkeä ja kuuntelin mielenkiinnolla, joskin lohduttomana sitä, millaiseksi Suomen luonto on muuttumassa seuraavina vuosikymmeninä. Osa tästä muutoksesta on jo nähtävissä ja ennusteet lienevät niin hyviä kuin tulevaisuuden ennusteet voivat olla. Itselleni oli ajoittain vaikea seurata, että mistä ajasta puhutaan, tarkoittaako preesens milloinkin 2020:tä vai 2100:aa. Joissain kohdissa myös selkeästi minulla oli riittämättömät pohjatiedot ja en tiennyt mikä on lähtötilanne, vaan vain lopputilanteen. Mielestäni olisi ollut parempi verrata lähtötilanteeseen lähes kaikessa. Kieli olisi myös voinut olla välillä aavistuksen eläväisempää. Koin kerronnan paikoin luettelomaiseksi. Aihe on joka tapauksessa tärkeämpi kuin esitysmuoto.
Kerttu Kotakorven tietoteos Suomen luonto 2100 pureutuu siihen, minkälainen ilmasto ja luonto tuon ajan ihmisillä on edessään. Kotakorpi ei ole kirjoittanut fiktiota, vaan hänen ajatuksensa perustuvat kansainvälisen ilmastopaneelin hyväksymiin tutkimuksiin, joiden perusteella on tehty Suomen olojen vaikutusarviot. Kyseisiä vaikutusarvioita ovat tehneet Ilmatieteen laitos, Suomen ympäristökeskus ja Luonnonvarakeskus. Lisätietoa kirjoittaja on hankkinut tieteellisistä artikkeleista, kirjoista ja verkkosivustoilta.
Ihmiset voivat ajatella hyvin lyhytnäköisesti, että eivät elä vuonna 2100, joten sen vuoksi ei tarvitsekaan tehdä mitään luonnon hyväksi. Nyt on kuitenkin vielä aikaa toimia luonnon hyväksi, ettei luonto muutu vielä pahemmaksi kuin mitä se on tämän tärkeän ja puhuttelevan tietokirjan tekstissä. Me olemme viettäneet viimeiset kesät kuumissa tunnelmissa. Jokainen kesä on ollut kuumempi ja kuivempi. Tämä on alkusoittoa tulevaisuuden luonnolle, joka voi olla jopa paljon pahempi.
Kerttu Kotakorpi kirjoitti tietokirjan Suomen luonto 2100 - Tutkimusretki tulevaisuuteen, joka herättelee, puhuttelee ja on koskettava näköala tulevaisuuden Suomeen.
Kerttu vääntää rautalangasta miten kaikki tulee menemään päin helvettiä. Rankkasateita, tulvia, kuivuutta, loputon helle, tuholaisia, tauteja, kuolemaa ja kurjuutta. Ja tämä vasta meillä Suomessa ja pohjoismaissa, muualla maailmassa ovat asiat vieläkin huonommin. Kai tässä erittäin mustansynkeässä pilvessäkin on hopeareuna, nimittäin se että meistä suurin osa tuskin on enää elossa 2100-luvulla.
Kokonaisuutena ihan hyvä tiivistelmä ilmastonmuutoksen päätekijöistä ja siitä miten asiat tulevaisuudessa näkyvät konkreettisesti. Vahva suositus mikäli aihe kiinnostaa, itselleni tässä ei juuri ollut uutta tietoa.
Kiinnostava kirja! Moni asia oli tuttu maantiedon ja biologian tunneilta, mutta kirjassa syvennyttiin myös tuntemattomampiinkin muutoksiin luonnossa.
Kirja oli todella selkeä, symbolit kertoivat näkökulmasta (Suomi vai koko maailma) ja mukana oli myös muutamia havainnollistavia kaavioita. (harmi vain, että kirjaston kirjassa muovitus esti sisäkansien diagrammien tarkastelun) Plussaa myös alussa olevista käsitteenmäärittelyistä.
Minä-muodossa kirjoitetut tekstit olivat ehkä vähän hassuja, mutta toisaalta toivat aihetta lähemmäs lukijaa ja johdattelivat pohtimaan omaa luontosuhdetta.
Vaikka kirjassa ei ole valveutuneelle lukijalle mitään uutta ja yllättävää, niin koko ilmastonmuutoksen kokoaminen konkreettiseen ja helposti ymmärrettävään muotoon on pysäyttävää.
Kotakorpi ei mässäile katastrofikuvauksilla tai muutenkaan väritä tulevaisuusskenaariotaan turhaan. Juuri kerronnan selkeys ja asiallisuus tekee lukemisesta hienolla sekä surullisella tavalla kylmäävää, mihin yksikään lukemani dystopiakuvaus ei yllä.
Annan varsinaisen teoksen arvosanaksi 4/5, mutta koska suosittelen kirjaa kaikille, ruuvaan pisteitä ylöspäin.
Suomen luonto 2100 on suurella asiantuntemuksella kirjoitettu teos, jossa käydään vuodenaika kerrallaan läpi Suomea kohtaavia muutoksia, niin yksittäisiin lajeihin kuin ilmastoon ja ihmisten arkeenkin liittyviä. Kotakorven luoma, tutkimuksiin perustuva visio ei yritä pelotella turhaan ja tuo esille myös sen, kuinka onnekkaassa tilanteessa Suomessa ollaan verrattuna muuhun maailmaan ja kuinka muutoksia ollaan tehty oikeaan suuntaan, mm. avohakkuista pitkälti luovuttu ja karjankasvatusta vähennetty.
Mielenkiintoisesti kirjoitettu, lukijan on helppo eläytyä Suomeen ja suomalaisten elämään vuonna 2100. Onneksi en ole itse silloin enää elossa. Eikä ole moni muukaan, kun sukupuuttoaalto kunnolla pyyhkäisee monien meille tuttujen lajien läpi. Myös puusto muuttuu. Lapin avoimet tunturit eivät enää ole kovin avoimia, kun niillä kasvaa koivuja. Havupuiden tilalle tulevat lehtipuut. Eniten inhoaisin entistä pimeämpiä ja sateisiksi muuttuvia talvia. En ole lumenkaan ystävä, mutta kyllä se nyt jatkuvan pimeyden ja vesisateen voittaa. Brr.
Kuuntelin teoksen. Lukijana miellyttävä kuten Ylellä, tutut fraasit lämpöasteista, sademäärästä ja poutasäästä yhdistettynä rajuihin ennustuksiin Suomen luonnosta tulevaisuudessa tekivät kuuntelusta mieleenpainuvan elämyksen.
Kirja on sopivan pituinen, asioihin ei pysähdellä liiaksi ja kerronta etenee vauhdilla. Loppuun olisin kaivannut keskustelua kirjoittajan visioiden ja tämänhetkisen tutkimuskirjallisuuden välillä. Toki kirja on enemmän keskustelun herättäjä kuin vastauksia esittävä.
Tärkeää asiaa, hyvä teema! Asiantunteva kirjoittaja.
Ikävä sanoa, että tämä kirja oli omaan makuuni todella tylsä. Ihan kuin olisi lukenut gradua, johon on väliin lisätty kuviteltuja osuuksia elävöittämään tekstiä, mutta nekin kertovat säästä. Tekstissä oli lyhyeksi kirjaksi paljon toistoa ja kieli oli osittain vähän tönkköä. Paikoin käytettiin esimerkiksi sanaa ”ikävystyttävä”, kun tarkoitettiin ehkä ”ikävää”.
Kiinnostava kuvaus siitä, millainen luonnon tila näillä näkymin on 80 vuoden päästä. Helppolukuinen, sujuva kirja.
Lukijana olisin kaivannut vähän tarkempia tietoja taustaoletuksista ja ehkä jopa joitakin selkeitä lähdeviitteitä, vaikka popularisoitu teos onkin kyseessä. Preesens aikamuotona jätti myös välillä tulkinnan varaa siinä, puhutaanko todella vuodesta 2100 vai sittenkin nykyajasta.
Todella hyvin kirjoitettu, erinomainen kirjakonsepti! Ilmastonmuutos ei tarkoita meille pelkästään "kivoja lämpimämpiä kelejä", vaan Suomen luonto tulee nykyisillä etenemisskenaarioilla muuttumaan radikaalisti. Vuodenajat muuttuu, eläin- ja kasvikunta muuttuu. Vahva lukusuositus!
Aika paasaava ote Kertulla. Itseäni hiukan häiritsi metsästäjien syyllistäminen asioista, jotka ovat viranomaisten määrittelemiä. Kalastajia syystä tai toisesta ylistettiin täysin vastaavanlaisesta asiasta.
Tämä kuunneltuna ainakin liian luettelo asiasta toiseen. En tiedä, että kuuntelinko jostakin syystä tuplasti jotkut kohdat vai oliko tässä unohtunut sinne tänne samoja asioita useampaan kertaan (näitä oli useita).