När Malin Matsdotter på 1630-talet flyttade från Österbotten till Stockholm kunde hon inte ana sitt öde. Hennes liv innehöll en rad tragedier och när rädslan för den svarta magin och jakten på misstänkta häxor tog fart i staden stod hon bland de utpekade. I augusti 1676 brändes ”Rumpare-Malin” levande – och hon var inte det enda offret för stadsbornas vrede. Bara en kort tid därefter började det gå upp för överheten att hela den omfattande klappjakten var resultatet av påtryckningar och lögner. Hundratals barn, ungdomar och pigor hade uppträtt med fabulerade vittnesmål i rätten – bland dem Malins egna döttrar. Berättelsen om Malin och hennes ödessystrar lyfter fram ett mörkt kapitel i det tidigmoderna samhället, där bara en sanning var tillåten.
Marko Lambergin historiallinen kirja Noitaäiti pureutuu 1670-luvun noitavainoihin. Miten ne alkoivat Tukholmassa ja miten ne lopulta loppuivat. Se, joka joutui noitavainon kohteeksi, poltettiin elävältä. Tällaisen noitavainon kohteeksi joutui myös kuusikymppinen Malin Matsintytär Suomesta. Häntä syyttivät noidaksi myös omat tyttäret. 1670-luku oli vielä hyvin taikauskoista aikaa, noitasyytökset menivät todella pitkälle. Kirjan sivuilla kerrotaan hyvin seikkaperäisesti noitasyytösten esittäjistä ja levittäjistä, uhreista ja heidän perheistään sekä oikeudenkäynneistä. Oikeudenkäynnit ja syytökset sekä tuomiot on kirjattu oikeudenkäyntipöytäkirjoihin, ja ne ovat säilyneet nykyaikaan asti, joten niiden ja lukuisten lähdetietojen perusteella kirjan kirjoittaja on koonnut mielenkiintoisen tietoteoksen, joka valaisee tuota synkkää aikakautta Ruotsin historiassa.
Noitaäiti valottaa 1670-luvun noitahysteriaa Tukholmassa ja useamman eri noituudesta syytetyn oikeudenkäyntejä. Kirja luo lukijan eteen tuon ajan yhteiskunnan, jonka päämiehenä toimi kuningatar Kristiina. Elämä 1600-luvulla ei ollut helppoa, sillä tuona aikana koettiin myös ruton leviäminen ja sen vaikutukset. Tukholma edusti kuitenkin suomalaisille mahdollisuuksia elää ja elättää perheensä. Pääkaupungista löytyi runsaasti suomalaisia, joita pidettiin noitakansana, ja heistä osa joutui noitavainon syntyessä tuomituksi noituudesta. Oliko noissa syytteissä päätä tai häntää ja opittiinko niistä mitään, sen voit lukea tästä mielenkiintoisesta historiallisesta kirjasta.
Yksityiskohtainen kuvaus Tukholman 1600-luvun loppupuoliskolla vallaneesta Blåkulla-hysteriasta ja sen vikutuksesta suomalaissyntyisiin naisiin. Parhaimmillaan kirja on oikeuden pöytäkirjoista poimittujen epäiltyjen ja syyttäjien lausunnoista. Itsenäisen naisen tuomitseminen noituudesta ei ollut ainoastaan kommisoriaalioikeus, mutta myös yhteisön julkisesti ja suunnitellusti toteutettu valehtelukampanja.
Vahva alku kiinnosti itseä erittäin paljon, mutta kun loppukappaleissa siirryttiin miettimään kommisoriaalioikeuden jäsenten motiiveihin ja pohdintoihin, muuttui kirja huomattavasti tylsemmäksi.
Vaikuttava katsaus elämään Tukholmassa 1600- ja 1700-lukujen vaihteessa sekä toki, tietenkin ja etenkin noitavainohysteriaan, joka levisi kaupunkiin yhden lapsen tuomana. Tarkastelun kohteena on toki myös viimeinen Ruotsissa noitana elävältä poistettu ihminen, eli suomalaissyntyinen Malin Matsintytär.
Dock missvisande titel - jag förväntade mig en ingående skildring om just Malin Matsdotter, men boken handlar precis lika mycket om övriga anklagade, dömda samt överheten som utdelade straffen. Två tredjedelar in avhandlas Malins avrättning i korta ordalag och sedan tar hon inte vidare större plats i resten av boken.
"Häxmödrarna och kvinnodödarna" är vad jag vill kalla den här historieboken. Bra för vad den ämnar att göra, vilket är att beskriva Blåkullahysterin i mellan 1668 och 1676 otroligt detaljerat (kanske mer känt som det stora oväsendet). Ger ett stabilt källmaterial om man skulle vilja göra en dramatisering av den perioden...
Muy esclarecedor, bien organizado y documentado. A veces es un poco lío porque hay demasiados personajes que se llaman igual, y porque va un poco hacia adelante y hacia atrás en el tiempo. Algunos capítulos se alargan demasiados, sobre todo los que tienen que ver con los jueces, que resultan repetitivos porque son 13 tíos dando su opinión varias veces, habitualmente la misma.
Tosi informatiivinen ja sai hyvän kuva 1600-luvun tukholmasta vaikkei sen maantiedosta ollut aiempaa tietoa. Välillä hyppelehti niin paljon muihin noitiin ja tausta tietoihin, että tuntui kirjan nimi ja pääaihe unohtuvan.
Den här boken har jag recenserat väldigt grundligt i Östersunds-Posten och jag hänvisar intresserade dit, googla på boktiteln, op.se och marcus Berglund. Men för att fatta mig kort här också har Marko Lamberg lyckats skapa en väldigt fin bild av vad som egentligen hände under de Stockholmska häxprocesserna på 1670-talet. han gör det med utgångspunkt i ett av de mest kända fallen – den dödsdömda Malin Madsdotter. Förutom att det är en välberättad populärhistoria baserad på ett gediget eget forskningsmaterial, så ger det också ett helt nytt perspektiv på häxprocesserna. Nämligen det att det i första han inte var kvinnor som grupp som var mest utsatt i häxprocesserna, utan invandrade kvinnor. Många av dem, i likhet med Malin Madsdotter, från dagens Finland. Det är klargörande och mycket viktig forskning som har tagit vår förståelse för vad som hände de där åren ett rejält kliv framåt. Fyra stjärnor.
Väldigt välskriven och intressant bok, otroligt fint utformad också. Lite långdragen i partier och författaren blandar tyvärr ihop namn lite varstans. Intressant också med perspektivet kring finskheten!
Ahhhhh, niin hyvää vertaisarvioitua historiantutkimusta!! Ei ehkä sovi kaikille, mutta minä rakastan puolueetonta tutkimusta mielenkiintoisista historia-aiheista. Vaikka Lamberg ei kirjoita omista mielipiteistään, hän kuitenkin kertoo selvästi, mitkä kohdat hänen kirjassaan ovat arvioita tai arvauksia. Hän myös käsittelee näitä hämärän peittoon jääneitä yksityiskohtia monelta eri kannalta, esim. Rumpare-Malin kutsumanimen kohdalla. Suosittelen muille (noitavainojen) historianörteille!!