Plato: Statesman

by Christopher J. Rowe

Until now no English translation existed of the Statesman (one of Plato's central works on politics, and on much else besides) which was both accurate and nor was there a modern commentary which would help the reader through the argument, which was, in some parts, likely to be inaccessible without a guide.

256 pages, Kindle Edition

Published January 1, 1995

Reviews

[Jalmari Kinnunen · Rating 3 out of 5]

Valtiomies ei ole yhtä vakuuttava kuin sitä sarjassa edeltänyt Sofisti. Platonin ajatuksenjuoksu ei ole tässä yhtä terävää tai oivaltavaa kuin parhaimmillaan. Loppuratkaisuna on lähinnä filosofikuninkaan ylistys Valtiota referoiden.

Alussa Platon lähestyy valtiomiehen määritelmää samaan järjestelmälliseen tapaan kuin sofistin määritelmää Sofistissa, aloittaen yleispätevästä jakaen sitä kahteen osaan niin kauan, että päädytään etsittyyn käsitteeseen. Tässä Platon lähtee jostain syystä etsimään ihmisen paikkaa luonnon taksonomiasta ja päätyy monen kummalliselta tuntuvan kahtiajaon jälkeen surullisenkuuluisaan "sulattomaan kaksijalkaiseen" - Diogenes Sinopelainen anekdootin mukaan arvosteli määritelmää kutsumalla kynittyä kanaa ihmiseksi. Diogeneen kritiikki ei kumoa mitään Platonin oikeasti tärkeissä teorioissa, mutta osoittaa kyllä selvän puutteen käytetyssä käsitteenmäärittelyn metodissa: jos sillä pystytäänkö sulkemaan käsitteen piiristä kaikki tunnetut tapaukset joihin käsite ei sovellu, näyttäisi olevan mahdollista ja jopa keksiä nokkela anomalia. Jokaista kohden määrittelyä pitäisi täydentää uusilla kahtiajaoilla, ehkä jopa loputtomuuteen asti.

Myytti, jossa Platon kertoo ajasta jolloin kaikki kulki takaperin, on dialogin paras osuus. Myytin mukaan elämme nyt Zeuksen aikaa, mutta joskus on ollut myös Kronoksen aika. silloin ihmiset syntyivät haudoista ja vanhenemisen sijaan nuorenivat ja kaikkea muuta vastaavaa kummallista tapahtui. Kiinnostavasti kaikki tapahtui tässä takaperinmaailmassa korkeamman tahdon, ei ihmistahdon mukaan. Tämä herättää ainakin kysymyksiä. Voisiko historian kulku olla aaltoliikettä, jossa Zeuksen ja Kronoksen aikakaudet vaihtelevat? Jos ihmisen tahto on nykyisessä maailmassa vahvempi kuin jumalten tahto, kuljemmeko sukupolvi sukupolvelta yhä kauemmas korkeammasta voimasta?

Loppupuolella Platon käsittelee valtiomalleja, jotka hän yllättäen nyt valtiosta poiketen määrittelee Aristoteleen tapaan. Aristoteleen kylmän tieteellinen jaottelu on kieltämättä matemaattisesti Platonin mallia harmonisempi, mutta timokratian vaihtuminen aristokratiaan, "hyvään" harvainvaltaan, vaikuttaa menetykseltä. Pitäisi kenties lukea Valtio uudelleen jotta ehkä ymmärtäisi, mikä tuon tunteeseen järjen tai himon sijaan perustuvan valtiomuodon todellinen arvo on.

[Julia Novaes · Rating 3 out of 5]

And people had beef with the structure of the Phaedrus. It is rather unlike Plato not to please me on purely literary grounds. I'm sure he made several points which went over my head while I was trying to follow the Eleatic Stranger's schizophrenic gathering (shall I say, collecting?) of models and likenesses and subordinates of statesmanship – but unlike the challenging Theaetetus, the unnerving Parmenides, the delightful Symposium, or really any other dialogue I've read so far, I'm not looking forward to reading this one again.

[Jordyn · Rating 5 out of 5]

Maybe my favorite yet??