Heitä on ollut aina ja kaikkialla, kaikissa roduissa, kulttuureissa, yhteiskuntaluokissa ja kaikkien ammattien piirissä: narsisteja. Heidän käsityksensä oikeasta ja väärästä ovat omanlaisensa, he tarvitsevat jatkuvaa ihailua ja huomiota, eivät koskaan häpeä tekojaan tai tunne empatiaa, mutta taitavat sosiaalisen käyttäytymisen koodit ja pystyvät näyttelemään uskottavasti tunteita. Sata tapaa tappaa sielu kertoo narsismista ja narsistisesta luonnehäiriöstä. Lisäksi kirja sisältää runsaasti uhrien omakohtaisia kertomuksia muun muassa narsistista parisuhteessa, narsistista äitinä, isänä tai muuna lähisukulaisena sekä narsistista työpaikalla. Uhrien kokemuksissa keskeistä osaa näyttelevät muun muassa syyllistäminen, seksi, mustasukkaisuus, henkinen ja fyysinen väkivalta ja uhrin itsetunnon mureneminen. Mukana ovat myös nimittelyn helmet - kipeät mutta mustalla tavalla hauskat letkaukset - sekä selviytymiskeinoja, iloa, valoa ja vahvuutta uhrin elämään. Narsismista on kirjoitettu tietokirjallisuutta ja oppaita, mutta ei uhrin näkökulmasta eikä uhrin sanoin. Kuitenkin vertaistuki ja samaistuminen muiden kokemuksiin ovat uhreille usein avainasemassa kohti vapautta narsistin otteesta.
Pidin kirjasta ja aiheena tärkeä tuoda esiin. Näitä olen ennenkin kyllä lukenut mutta tämän kaltaiset asiat kiinnostavat minua. Hieman enemmän syvyyttä tekstiin olisi tuonut erilaiset tutkimustulokset ja muutenkin asiapitoisempi kirjoittaminen olisi tuonut kirjaan paljon lisää. Pidin kyllä uhrien kokemusten lukemisesta ja niiden pois jättäminen olisi ollut kyllä paha virhe. Hieman ehkä sekavahko ja käsiteltiin melko laajasti asiaa, ei ehkä olisi tarvinnut niin laajalti tätä tehdä. Kuitenkin kirja oli mielenkiintoinen ja suht jouhevasti kirjoitettu.
Laitan tämän kirjan kohtaan 15. Kirja käsittelee aihetta, josta haluat tietää lisää.
Hyvä kuvaus siitä, millaista on elää narsistin lähellä -lapsena, kumppanina tai työtoverina. Pidin eniten kuvailevista tieto-osuuksista, jotkut esimerkkitarinat olivat turhan pitkiä. Tätä lukiessa mieleni harhaili miettimään useampiakin narsisteja tuttavapiirissä...
Alkupuheen "missä on muna, missä kana" heitto on toivottavasti älytty jättää pois uudesta painoksesta. Samoin kuin parin sivun päästä vihjataan lähes jokaisen ääneen valittajan, nalkuttajan ja kritisoijan olevan potentiaalinen narsisti. Siinä, että purkaako joku päivän patoutumia valittaa päivästä, on narsistin valittamisessa aina eräs tietty ero. Narsisti valittaa itsestään vain silloin kun haluaa itsensä nähtävän marttyyrina, muussa tapauksessa vika on aina ja todellakin aina muissa. Se on myös narsistin manipulointityökalupakin ase, jota voi käyttää missä tahansa, koska tahansa ja ketä vastaan tahansa.
Mietin myös, että kun on tarve korostaa äitiä ja isää, niin helpommalla olisivat päässeet käyttämällä termiä vanhempi. Tai parisuhdepuolella sanoja kumppani tai/ja puoliso. En tiedä vielä tässä vaiheessa, ovatko käyttäneet sitä vaiko eivät.
Aihe on tärkeä ja kiinnostava, mutta kirjana tämä oli jotenkin työläs lukea. Olisin kaivannut tositarinoiden väliin jotain tutkijan analysointia tms. Sekin olisi voinut auttaa jollain tapaa, että eri nimimerkkien kirjoittamat lyhyemmät pätkät olisi yhdistetty isommiksi kokonaisuuksiksi. Nyt tämä oli hieman hajanaisen tuntuinen kertomusmaratoni. Toisaalta se on hyvä, että mukana on monia eri kertojia, joten lukija saa aiheesta laajahkon käsityksen. Alaotsikko on kohdillaan, sillä tässä kertovat nimenomaan uhrit eikä joku ulkopuolinen filosofoija. Ihan ok siis, mutta jotenkin viilaamalla tästä olisi voinut saada vielä paremman.