What do you think?
Rate this book
Kehrä
Palkitun runoilijan Italiaan sijoittuva matkapäiväkirja ja esseistinen romaani ihmisestä muodonmuutoksessa.
Kirjailija on matkustanut taiteilijaresidenssiin Italian Mazzanoon, mutta ei pysty kirjoittamaan. Hengästyttävän kauniissa maisemassakin kaiken lävistää pelko. Mikä on ihmiskunnan tulevaisuus? Mitä tapahtuu elämänmuodolle, johon olemme tottuneet? Mistä kaikesta on luovuttava ja riittääkö sekään?
Residenssin arkeen sekoittuvat muistot toisista paikoista ja ihmisistä, kuolleista ja elävistä. Kun unet, havainnot ja kokemukset kietoutuvat myytteihin ja tarinoihin, kutoutuu lohdullinen ääni, joka ei suostu luopumaan toivosta.
Kirjailija on matkustanut taiteilijaresidenssiin Italian Mazzanoon, mutta ei pysty kirjoittamaan. Hengästyttävän kauniissa maisemassakin kaiken lävistää pelko. Mikä on ihmiskunnan tulevaisuus? Mitä tapahtuu elämänmuodolle, johon olemme tottuneet? Mistä kaikesta on luovuttava ja riittääkö sekään?
Residenssin arkeen sekoittuvat muistot toisista paikoista ja ihmisistä, kuolleista ja elävistä. Kun unet, havainnot ja kokemukset kietoutuvat myytteihin ja tarinoihin, kutoutuu lohdullinen ääni, joka ei suostu luopumaan toivosta.
245 pages, Hardcover
First published January 1, 2021
5 people are currently reading
113 people want to read
About the author
Saila Susiluoto
15 books5 followers(s.1971) on helsinkiläinen runoilija. Hän on julkaissut viisi runokokoelmaa:
Siivekkäät ja hännäkkäät (2001), Huoneiden kirja (2003), Auringonkierto (2005), Missä leikki loppuu (2007) ja Carmen (2010). Susiluoto on palkittu Kalevi Jäntin palkinnolla vuonna 2001, Suomi-palkinnolla 2005, ja Einari Vuorela- palkinnolla 2011.
Susiluoto on vapaa kirjailija, ja tunnettu runoesiintyjä.
Siivekkäät ja hännäkkäät (2001), Huoneiden kirja (2003), Auringonkierto (2005), Missä leikki loppuu (2007) ja Carmen (2010). Susiluoto on palkittu Kalevi Jäntin palkinnolla vuonna 2001, Suomi-palkinnolla 2005, ja Einari Vuorela- palkinnolla 2011.
Susiluoto on vapaa kirjailija, ja tunnettu runoesiintyjä.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 24 of 24 reviews
December 16, 2021
Tiiättekö kun on kirjoja, jotka on juuri sopivia sulle lukijana? Tämä oli yksi niistä. Tunnistin sen heti. Kuuntelin tätä erilaisissa välitiloissa, kahdelta aamuyöllä busseissa ja se sopi kirjan matkustamisen teemoihin
Runoudesta, kirjoittamisesta ja kielestä tällä teoksella oli sanoittavansa, mut en ole vielä saanut aikaiseksi poimia sitaatteja ylös. Runoilijan kirjoittamaa proosaa ja kieli oli sen mukaista, kai osalle poisluotaan tunkevaa, mutta minä pidin. Monta kohtaa kolahti ja kolahti syvälle. Kaunista tekstiä, joka sai kirjoittamaan ja minusta se on paras seuraus, mitä lukemisella voi ylipäätään olla.
Tämä vahvisti ajatusta siitä, että ilmastonmuutos on suurin viitekehys, johon kaikkea, myös taidetta, sopii näinä päivinä sovitella, koska ekokriisi on läsnä kaikkialla. Täytyy tutustua Susiluodon runouteen, tämä oli häneltä ensimmäinen kirja, jonka luin. Tai kuuntelin, ehkä siksi en ihan kaikkea muista. Ystävän itsemurhasta puhuvat kohdat olivat pysäyttäviä.
Runoudesta, kirjoittamisesta ja kielestä tällä teoksella oli sanoittavansa, mut en ole vielä saanut aikaiseksi poimia sitaatteja ylös. Runoilijan kirjoittamaa proosaa ja kieli oli sen mukaista, kai osalle poisluotaan tunkevaa, mutta minä pidin. Monta kohtaa kolahti ja kolahti syvälle. Kaunista tekstiä, joka sai kirjoittamaan ja minusta se on paras seuraus, mitä lukemisella voi ylipäätään olla.
Tämä vahvisti ajatusta siitä, että ilmastonmuutos on suurin viitekehys, johon kaikkea, myös taidetta, sopii näinä päivinä sovitella, koska ekokriisi on läsnä kaikkialla. Täytyy tutustua Susiluodon runouteen, tämä oli häneltä ensimmäinen kirja, jonka luin. Tai kuuntelin, ehkä siksi en ihan kaikkea muista. Ystävän itsemurhasta puhuvat kohdat olivat pysäyttäviä.
Read
April 4, 2021”[r]unous on paikka jossa kieli elää, kartan salainen maa …”
Saila Susiluodon Kehrän kuuntelu meni täysin pieleen.
Valitsen äänikirjoja kuunneltavaksi kolmella perusteella:
Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat kirjat, joiden uskon sopivan hyvin kuunneltaviksi. Nämä ovat kirjoja, joista jo etukäteen tiedän, että ne ovat juoni-, tarina- ja/tai tapahtumavetoisia. Tähän ryhmään kuuluvat usein esimerkiksi elämäkerrat ja dekkarit.
Toiseen ryhmään kuuluvat kirjat, joihin tutustumiseen uskon kuuntelun olevan riittävä lähestymistapa. Edellisen voisi hieman kurjemmin sanoa niin, että ko. kirjat eivät täytä niitä vaatimuksia, joita kirjallisuudelle asetan ja näitä kirjoja tuskin tulisin lukeneeksi, mutta haluan kuitenkin tutustua niihin. Tähän ryhmään kuuluu esimerkiksi kirjoja, joista KAIKKI puhuvat, mutta joihin minulla ei liity suuria odotuksia.
Kolmanteen ryhmään kuuluvat kirjat, jotka haluaisin lukea, mutta joita en ole huomannut varata kirjastosta ja joiden kohdalla varausjono on pitkä. Tähän ryhmään kuuluvat erityisesti kotimaiset uutuudet. Ja tähän ryhmään kuuluu myös Kehrä.
Olen huono kuuntelija ja osaksi tämä johtuu siitä, että olen melko epäauditiivinen ihminen. Lisäksi en osaa ”vain” kuunnella, vaan teen samalla jotakin muuta. Ajatukseni hajoavat ja usein olen liian laiska kuuntelemaan jotakin kohtaa uudestaan, vaikka niinkin kyllä välillä teen. Kehrän kohdalla unohduin pohtimaan, onko se romaani, essee, muistelma vai kenties joku muu laji. Aloin käyttää siitä nimikettä ’tilannepäivitys’, sillä Susiluodon teoksen ydinlankaa ovat hänen ajatuksensa siitä, missä ollaan menossa ja mitä pitäisi tehdä, kun runojen kirjoittaminen ei luonnistu.
On hirveää, kun kirjailija menettää tuntuman kieleen ja alkaa kokea, että ei enää löydä sanoja, joilla kuvata sitä, mitä kuvata haluaa. Että kielestä tulee epätarkkaa. Tavoittamatonta. ”Pelkään että sanoille ja kielikuville käy kuten lajeille, että runsaus kaventuu, häviää. Samalla minua vaivaa tarpeettomuuden tunne, tunne siitä ettei kieli, oma kieleni, yllä mihinkään todelliseen.”
Kuvatusta kokemuksesta huolimatta lukijan näkökulmasta nähtynä Susiluoto ei ole menettänyt kieltään. Kehrän sanoissa voi uida ja sukellella. Voi kellua. Voi nähdä värien kirkastuvan ja tuoksujen muuttuvan vahvemmiksi.
Susiluoto näkee Kehrässä runouden tulevaisuuden synkkänä ja vaikuttaa uskovan, että runoutta ei arvosteta. En ole samaa mieltä. Minusta runous päinvastoin elää uutta vahvaa kukoistuskauttaan ja kohta aukeaa myös Runografi - runouteen keskittynyt kritiikkisivusto. Olen pitänyt Susiluodon runoista paljon. Ne koskettavat minussa jotain tarkemmin määrittelemätöntä kohtaa. Koskettavat syvästi, kuten vaikka nämä Metropoliksesta lainaamani sanat:
”mutta maailmalla on kasvot
jotka valehtelevat ja puhuvat totta samanaikaisesti
niin kuin kirous ja siunaus poistuisivat huoneesta yhtä aikaa”
Saila Susiluodon Kehrän kuuntelu meni täysin pieleen.
Valitsen äänikirjoja kuunneltavaksi kolmella perusteella:
Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat kirjat, joiden uskon sopivan hyvin kuunneltaviksi. Nämä ovat kirjoja, joista jo etukäteen tiedän, että ne ovat juoni-, tarina- ja/tai tapahtumavetoisia. Tähän ryhmään kuuluvat usein esimerkiksi elämäkerrat ja dekkarit.
Toiseen ryhmään kuuluvat kirjat, joihin tutustumiseen uskon kuuntelun olevan riittävä lähestymistapa. Edellisen voisi hieman kurjemmin sanoa niin, että ko. kirjat eivät täytä niitä vaatimuksia, joita kirjallisuudelle asetan ja näitä kirjoja tuskin tulisin lukeneeksi, mutta haluan kuitenkin tutustua niihin. Tähän ryhmään kuuluu esimerkiksi kirjoja, joista KAIKKI puhuvat, mutta joihin minulla ei liity suuria odotuksia.
Kolmanteen ryhmään kuuluvat kirjat, jotka haluaisin lukea, mutta joita en ole huomannut varata kirjastosta ja joiden kohdalla varausjono on pitkä. Tähän ryhmään kuuluvat erityisesti kotimaiset uutuudet. Ja tähän ryhmään kuuluu myös Kehrä.
Olen huono kuuntelija ja osaksi tämä johtuu siitä, että olen melko epäauditiivinen ihminen. Lisäksi en osaa ”vain” kuunnella, vaan teen samalla jotakin muuta. Ajatukseni hajoavat ja usein olen liian laiska kuuntelemaan jotakin kohtaa uudestaan, vaikka niinkin kyllä välillä teen. Kehrän kohdalla unohduin pohtimaan, onko se romaani, essee, muistelma vai kenties joku muu laji. Aloin käyttää siitä nimikettä ’tilannepäivitys’, sillä Susiluodon teoksen ydinlankaa ovat hänen ajatuksensa siitä, missä ollaan menossa ja mitä pitäisi tehdä, kun runojen kirjoittaminen ei luonnistu.
On hirveää, kun kirjailija menettää tuntuman kieleen ja alkaa kokea, että ei enää löydä sanoja, joilla kuvata sitä, mitä kuvata haluaa. Että kielestä tulee epätarkkaa. Tavoittamatonta. ”Pelkään että sanoille ja kielikuville käy kuten lajeille, että runsaus kaventuu, häviää. Samalla minua vaivaa tarpeettomuuden tunne, tunne siitä ettei kieli, oma kieleni, yllä mihinkään todelliseen.”
Kuvatusta kokemuksesta huolimatta lukijan näkökulmasta nähtynä Susiluoto ei ole menettänyt kieltään. Kehrän sanoissa voi uida ja sukellella. Voi kellua. Voi nähdä värien kirkastuvan ja tuoksujen muuttuvan vahvemmiksi.
Susiluoto näkee Kehrässä runouden tulevaisuuden synkkänä ja vaikuttaa uskovan, että runoutta ei arvosteta. En ole samaa mieltä. Minusta runous päinvastoin elää uutta vahvaa kukoistuskauttaan ja kohta aukeaa myös Runografi - runouteen keskittynyt kritiikkisivusto. Olen pitänyt Susiluodon runoista paljon. Ne koskettavat minussa jotain tarkemmin määrittelemätöntä kohtaa. Koskettavat syvästi, kuten vaikka nämä Metropoliksesta lainaamani sanat:
”mutta maailmalla on kasvot
jotka valehtelevat ja puhuvat totta samanaikaisesti
niin kuin kirous ja siunaus poistuisivat huoneesta yhtä aikaa”
August 22, 2021
Saila Susiluodon palkittu runous on minulle tyystin vierasta, tämä ensimmäinen proosateos on minun ensimmäinen kosketukseni Susiluodon tuotantoon, sattumalta kirjastosta käteen tarttunut. Onko tämä nyt romaani, ehkä ennemminkin esseistinen matkapäiväkirja, yhtä kaikki kirjan perusrunkona on se, miten runoilija matkustaa Italian Mazzanoon residenssiin miehensä kanssa.
Matkantekoon nivoutuu kaikenlaista. Kirjoittaminen on vaikeaa, sanat tuntuvat pakenevan runoilijaa. Ympärillä on koko tuhoutuva maailma. Miten sovittaa oman kirjoittamisen turhuus palavaan maailmaan, entä halu matkustaa? Kirja pyörittelee keskiluokkaisen ihmisen maailmantuskaan omien valintojen pienuuden ja ilmastokriisin suuruuden välillä. Tällaiseen voi suhtautua lukijana monin tavoin, minulle Susiluodon kelailu oli samaistuttavaa ja sympaattista. Tuskailu kirjoittamisen vaikeuden kanssakin oli kirjoitettu auki hyvin, ei sellaisella raivostuttavalla tavalla, joka saa minut näkemään punaista.
Kirja etenee irtonaisina katkelmina, jotka harppovat sinne tänne. Aiheet soljuvat toisiinsa sujuvasti. Susiluoto pohtii surua ja menetyksiä. Naapuri Suomessa on vakavasti sairas, Susiluoto muistelee edesmennyttä veljeään, ajattelee isäänsä, pohtii lapsiaan, näkee unia... Luopuminen on vahva teema.
Susiluodon teksti on kaunista ja sujuvaa, runollista. Ilmaisu on taloudellista, katkelmat lyhyitä, jos niiden ei tarvitse olla pidempiä. Italian matkan tunnelmia, ilmastoahdistusta, kirjoittajan ihmisen ajatuksia – sitä kaikkea Kehrä tarjoaa sujuvan ja mielenkiintoisen kattauksen.
Matkantekoon nivoutuu kaikenlaista. Kirjoittaminen on vaikeaa, sanat tuntuvat pakenevan runoilijaa. Ympärillä on koko tuhoutuva maailma. Miten sovittaa oman kirjoittamisen turhuus palavaan maailmaan, entä halu matkustaa? Kirja pyörittelee keskiluokkaisen ihmisen maailmantuskaan omien valintojen pienuuden ja ilmastokriisin suuruuden välillä. Tällaiseen voi suhtautua lukijana monin tavoin, minulle Susiluodon kelailu oli samaistuttavaa ja sympaattista. Tuskailu kirjoittamisen vaikeuden kanssakin oli kirjoitettu auki hyvin, ei sellaisella raivostuttavalla tavalla, joka saa minut näkemään punaista.
Kirja etenee irtonaisina katkelmina, jotka harppovat sinne tänne. Aiheet soljuvat toisiinsa sujuvasti. Susiluoto pohtii surua ja menetyksiä. Naapuri Suomessa on vakavasti sairas, Susiluoto muistelee edesmennyttä veljeään, ajattelee isäänsä, pohtii lapsiaan, näkee unia... Luopuminen on vahva teema.
Susiluodon teksti on kaunista ja sujuvaa, runollista. Ilmaisu on taloudellista, katkelmat lyhyitä, jos niiden ei tarvitse olla pidempiä. Italian matkan tunnelmia, ilmastoahdistusta, kirjoittajan ihmisen ajatuksia – sitä kaikkea Kehrä tarjoaa sujuvan ja mielenkiintoisen kattauksen.
August 12, 2021
”Ehkä todellisuus ei ole ainoastaan sitä mikä objektiivisesti tapahtuu, vaan sarja sovittuja asioita joiden välissä on sumua, sokea piste jonne silmä ei yllä.” (Kehrä, s. 30)
Saila Susiluodon Kehrä (2021) on romaani, jota olisin halunnut rakastaa. Runot ovat minulle usein vaikeita, mutta Susiluodon lyriikka sukeltaa suoraan ihon alle. Myös omaelämäkerrallisessa Kehrässä näkyy hänen runoilijataustansa, ja proosankin kielikuvat ovat monin paikoin viiltävän kauniita.
Italian paahtava aurinko ja ilmastonmuutoksen uuteen uskoon taivuttama maailma. Muutos, joka on väistämätön: keskiluokka ei voi jatkaa länsimaissa elämäänsä samalla tavalla kuin tähän asti. Kirjailijaresidenssi, kirjoittajan työ – mistä on enää järkeä kirjoittaa? Onko runoissa mitään järkeä? Syntymä ja kuolema. Myytit. Ihania aineksia. Luulin ja ounastelin, että tästä kirjasta tulisi minulle tärkeä.
Ja kuitenkin olin jotenkin väärällä taajudella. En oikein edes saa kiinni, miksi en kohdannut kirjan kanssa, vaikka luulin tämän olevan juuri minun kirjani. Ehkä pohdiskelu tuntui lopulta jotenkin liian pintapuoliselta, ehkä olisin halunnut jotain vielä ravistelevampaa? Ehkä teemat olivat liian tuttuja? Joka tapauksessa ainekset oli sijoiteltu niin, että kirja jäi etäälle.
Saila Susiluodon Kehrä (2021) on romaani, jota olisin halunnut rakastaa. Runot ovat minulle usein vaikeita, mutta Susiluodon lyriikka sukeltaa suoraan ihon alle. Myös omaelämäkerrallisessa Kehrässä näkyy hänen runoilijataustansa, ja proosankin kielikuvat ovat monin paikoin viiltävän kauniita.
Italian paahtava aurinko ja ilmastonmuutoksen uuteen uskoon taivuttama maailma. Muutos, joka on väistämätön: keskiluokka ei voi jatkaa länsimaissa elämäänsä samalla tavalla kuin tähän asti. Kirjailijaresidenssi, kirjoittajan työ – mistä on enää järkeä kirjoittaa? Onko runoissa mitään järkeä? Syntymä ja kuolema. Myytit. Ihania aineksia. Luulin ja ounastelin, että tästä kirjasta tulisi minulle tärkeä.
Ja kuitenkin olin jotenkin väärällä taajudella. En oikein edes saa kiinni, miksi en kohdannut kirjan kanssa, vaikka luulin tämän olevan juuri minun kirjani. Ehkä pohdiskelu tuntui lopulta jotenkin liian pintapuoliselta, ehkä olisin halunnut jotain vielä ravistelevampaa? Ehkä teemat olivat liian tuttuja? Joka tapauksessa ainekset oli sijoiteltu niin, että kirja jäi etäälle.
April 10, 2021
Ei ihan viiden tähden romaani, mutta aika lähellä sitä. Olen nähnyt tästä todella erilaisia arvioita ja ymmärrän, miksi joillekin ei uponnut lainkaan, mutta itse pidin tästä hyvin paljon. Alussa en oikein tiennyt mitä luen: matkakertomusta, muistiinpanoja, esseitä, jotain autofiktiivistä... Enkä oikein vieläkään tiedä, mitä tämä lopulta oli, mutta ei sillä myöskään ole väliä. Susiluodon runoilijatausta näkyy tekstissä ja kielessä voimakkaasti ja ajoittain tekstiin joutui kunnolla keskittymään ymmärtääkseen mistä se kertoo - mikä ehkä näin nykyaikana on vain hyvä asia.
Lyhyet luvut kietoutuvat matkustamisen, ilmastoahdistuksen, suvun ja elämän yleensä ympärille. Ja varsinkin kaksi ensimmäistä aihetta resonoivat jotenkin todella vahvasti. Susiluoto onnistuu sanoittamaan paljon omia ajatuksiani ja jos tämä olisi ollut oma kappaleeni eikä kirjastosta mukaan napattu, olisin varmaan poikkeuksellisesti alleviivaillut montakin kohtaa. Lisäksi ajatukset matkustamisen ihanuudesta ja kauheudesta, pitkittyneestä matkanteosta, tylsistymisestä, pakonomaisesta tarpeesta tehdä ja suorittaa kolahtivat vahvasti. Ja toki Italian maisemat, tuoksut, maut, lämpö ja ihmiset ovat hyvin eläviä tässä teoksessa, pystyin kuvittelemaan itseni täysin kaduille ja metsiin kirjailijan kanssa. Hieno teos, joka myös kuvaa maailmaa josta jouduimme yhtäkkiä luopumaan.
Lyhyet luvut kietoutuvat matkustamisen, ilmastoahdistuksen, suvun ja elämän yleensä ympärille. Ja varsinkin kaksi ensimmäistä aihetta resonoivat jotenkin todella vahvasti. Susiluoto onnistuu sanoittamaan paljon omia ajatuksiani ja jos tämä olisi ollut oma kappaleeni eikä kirjastosta mukaan napattu, olisin varmaan poikkeuksellisesti alleviivaillut montakin kohtaa. Lisäksi ajatukset matkustamisen ihanuudesta ja kauheudesta, pitkittyneestä matkanteosta, tylsistymisestä, pakonomaisesta tarpeesta tehdä ja suorittaa kolahtivat vahvasti. Ja toki Italian maisemat, tuoksut, maut, lämpö ja ihmiset ovat hyvin eläviä tässä teoksessa, pystyin kuvittelemaan itseni täysin kaduille ja metsiin kirjailijan kanssa. Hieno teos, joka myös kuvaa maailmaa josta jouduimme yhtäkkiä luopumaan.
March 27, 2021
”Mutta miten suojella kielellä, säilyttää, vaalia, kutsua takaisin se mikä on jo kertaalleen menetetty?”
Kehrä on viehättävä, matkapäiväkirjan, esseen, romaanin ja paikoin runonkin välimaastossa liikkuva teos, jossa kirjoilijaresidenssiin matkustanut kirjoittaja pohtii paitsi kirjoittamista, myös tekoja ilmaston ja rakkauden hyväksi, ihmisiä ja maailmaa, jotka eivät enää koskaan ole ennallaan.
Kirjoitin ylös monta kohtaa, joissa käsitellään kirjoittamista tai luonnon säilyttämistä, menettämisen surua ja syyllisyyttä. En lakkaa ihailemasta Susiluodon tapaa käyttää sanoja ja kieltä.
Kehrä on viehättävä, matkapäiväkirjan, esseen, romaanin ja paikoin runonkin välimaastossa liikkuva teos, jossa kirjoilijaresidenssiin matkustanut kirjoittaja pohtii paitsi kirjoittamista, myös tekoja ilmaston ja rakkauden hyväksi, ihmisiä ja maailmaa, jotka eivät enää koskaan ole ennallaan.
Kirjoitin ylös monta kohtaa, joissa käsitellään kirjoittamista tai luonnon säilyttämistä, menettämisen surua ja syyllisyyttä. En lakkaa ihailemasta Susiluodon tapaa käyttää sanoja ja kieltä.
August 22, 2021
Ahdistavin kirja jonka muistan lukeneeni pitkään aikaan. Teksti vyöryi pilkkumerenä ylitseni ja tuntui tukahduttavalta. Nyt lähden metsään hengittämään.
January 18, 2022
3/4 luettu, en jaksa enempää. Tässä kirjassa ei ole mitään tolkkua. Se on vain päiväkirjamaista ihmisten, paikkojen ja aistimusten kuvailua ilman minkäänlaista analyysiä tai tarkoitusta. Eläinten ulosteiden hajusta raportoidaan enemmän kuin tarpeeksi. Luin tämän ilmastolukupiiriä varten. Ei tämä nyt ihan nappivalinta siihen aihepiiriin olekaan, vaikka tässä kuinka tuskaillaankin luonnon tuhoutumista vähän väliä. En saanut tästä mitään irti.
March 1, 2023
Teemat ja sisältö olivat mielenkiintoisia, mutta miljoonat pilkut ja pisteiden puute hankaloittivat lukemistani. Ymmärrän ne tyylillisesti, mutta kesti puoleen väliin kirjaa ennen kuin osasin hengittää lukiessa. Jos tämä ei häiritse, suosittelen kertaalleen tarttumaan teokseen, muuten on kaunis teos.
April 2, 2021
Kaunis, paljon samaistumispintaa tarjoava matkakertomuksen muodossa kirjoitettu syvempi tutkielma maailman tilasta. Runollinen proosamuoto. Pidin paljon.
October 4, 2021
Jos olisin lukenut tämän sen sijaan että kuuntelin, se olisi luultavasti ollut parempi
April 17, 2022
Ihana kirja, ajatteluttava, tunnelmallinen, terävä, herättelevä.
August 8, 2021
Upeaa kieltä, paljon samastuttavaa ja hienosti sanoiksi puettua mm. ilmastoahdistuksesta. Matkakertomus-viitekehys vain kävi nopeasti tylsäksi, varmaan omista preferensseistäni johtuen.
April 17, 2021
Helmet-lukuhaaste 2021: 47.-48. Kaksi kirjaa, jotka kertovat samasta aiheesta (ilmastonmuutos)
Susiluoto kirjoittaa sujuvaa proosaa, mutta jokin tämän ilmastonmuutosaiheen ympärillä pyöriskelevän teoksen yleisyydessä jäi vaivaamaan. Ei mitään uutta auringon alla, mutta oman työn oikeutuksen pohdinta oli itselle tätä teosta kannattelevampi teema kuin se ilmastonmuutos. Luen tämän pariksi lukuhaasteeseen Pauliina Haasjoen Himmeän sinisen pisteen.
Susiluoto kirjoittaa sujuvaa proosaa, mutta jokin tämän ilmastonmuutosaiheen ympärillä pyöriskelevän teoksen yleisyydessä jäi vaivaamaan. Ei mitään uutta auringon alla, mutta oman työn oikeutuksen pohdinta oli itselle tätä teosta kannattelevampi teema kuin se ilmastonmuutos. Luen tämän pariksi lukuhaasteeseen Pauliina Haasjoen Himmeän sinisen pisteen.
Read
July 14, 2022Tätä kirjaa on vaikea arvioida. Saila Susiluoto kirjoittaa kauniisti ja oivaltavasti niin tässä kuin runoteoksissaankin. Kehrässä on paljon upeita lauseita sekä monia hienoja kokonaisia lukuja, mutta kokonaisuudessaan kirja ei ole sellainen, että se välttämättä jäisi mieleen. Välillä lukeminen oli jopa sinnittelemistä. Ehkä vaikeus suhtautua tähän teokseen johtuu siitäkin, etten oikein välitä päiväkirjamaisista teoksista. Välillä kirja aivan kuin repäisi mukaansa (aina kun oli joku tosi oivaltava jakso tai lause menossa), ja sitten hetken päästä jo päästi otteestaan ja huomasin ajatuksen harhailevan, luin ja silmäilin pikavauhtia... Kunnes jälleen tuli kohta, joka vei mukanaan, ja tämä sama sykli alkoi alusta.
Susiluoto on hieno runoilija, ja tämäkin teos, vaikka onkin proosaa, lähentelee runoa. Genre ei ole kuitenkaan proosaruno vaan nimenomaan runollista proosaa.
Pystyin samaistua kirjassa moneen: kirjoittamisen kankeuden ja vaikeuden kuvauksiin, kielen ja taiteilun mahdollisuuksiin liittyvään pohdintaan, ahdistukseen, jota tässä maailmassa joutuu kokea oman vastuunsa ja tekojensa mitättömyyden vuoksi. Kielen/kuvauksen kauneuden ja oivaltavuuden ohella nämä sykähdyttivät.
Susiluoto on hieno runoilija, ja tämäkin teos, vaikka onkin proosaa, lähentelee runoa. Genre ei ole kuitenkaan proosaruno vaan nimenomaan runollista proosaa.
Pystyin samaistua kirjassa moneen: kirjoittamisen kankeuden ja vaikeuden kuvauksiin, kielen ja taiteilun mahdollisuuksiin liittyvään pohdintaan, ahdistukseen, jota tässä maailmassa joutuu kokea oman vastuunsa ja tekojensa mitättömyyden vuoksi. Kielen/kuvauksen kauneuden ja oivaltavuuden ohella nämä sykähdyttivät.
January 6, 2024
Uppoan teksteihin, joissa pääsen lähelle kirjoittajaa, hänen ajatteluaan, havaintojaan, sisäistä kokemustaan. Kun tuntee, miten teksti muodostuu, mistä se versoo tai kimpoaa.
Siitä, kun jaettu kokemus on läsnä, todentuntuinen. Samaistumispinnasta ja peilaamisen mahdollisuuksista.
Vastentahtoisemmin ruokin uteliasuuttani arkisella, nahkealla, tomuisella ja toisteisella verkkaisten päivien havainnoinnilla. Mieleni ei ole tyytyväinen ilman virikkeitä.
Ehkä sen olisi hyvä antaa viipyillä niissä. Tunnustella tympeyttä. Pitkästyä.
Se olisi hyväksi meille kaikille. Ja maapallolle.
Siitä, kun jaettu kokemus on läsnä, todentuntuinen. Samaistumispinnasta ja peilaamisen mahdollisuuksista.
Vastentahtoisemmin ruokin uteliasuuttani arkisella, nahkealla, tomuisella ja toisteisella verkkaisten päivien havainnoinnilla. Mieleni ei ole tyytyväinen ilman virikkeitä.
Ehkä sen olisi hyvä antaa viipyillä niissä. Tunnustella tympeyttä. Pitkästyä.
Se olisi hyväksi meille kaikille. Ja maapallolle.
July 11, 2021
Runoilijan kirjan vaihdos runoista proosaan. Kirjassa eniten harmitti huono kielioppi ja se, että pilkut eivät yksinkertaisimmillaankaan olleet paikalla. Tapahtumapaikka on Italiassa ja tapahtumapaikkaa kuvataan sanallisesti, mutta se ei merkitse minulle lukijana mitään, koska en ole ollut paikalla. Jossain kohden oli parempia paikkoja tekstissä ja jotain kai merkitsee se, että kirjailija avaa myös suhdettaan kirjailijapuolisoon jonkin verran.
July 20, 2022
Melkein viisi tähteä, mutta ei sitten ihan kuitenkaan. Sopi hyvin matkalukemiseksi, vaikka olinkin eri puolella Eurooppaa kuin kirjan minä. Tekstin sirpaleisuus viehättää itseäni.
Teksti ja kieli on virtaavaa ja hienoa, mutta aihe jää jotenkin pyörimään liikaa yhden asian ympärille. Ilmastonmuutos ahdistaa kirjailijaa, ymmärrettävästi, mutta kiinnostavampaa tälle lukijalle olivat ympäristönkuvaukset, ajatukset kirjoittamisesta ja historiasta. Niistä olisin mielelläni lukenut enemmän.
Teksti ja kieli on virtaavaa ja hienoa, mutta aihe jää jotenkin pyörimään liikaa yhden asian ympärille. Ilmastonmuutos ahdistaa kirjailijaa, ymmärrettävästi, mutta kiinnostavampaa tälle lukijalle olivat ympäristönkuvaukset, ajatukset kirjoittamisesta ja historiasta. Niistä olisin mielelläni lukenut enemmän.
August 15, 2021
Mielenkiintoinenkin hypähtelyssään runon ja proosan välillä. Paikoitellen kaunista kuvausta kaikilla aisteilla. Oli todella monta teemaa samalla tarjottimella ja kaikki niistä piti popsia, halusi tai ei. Omaehtoinen maistelu ei onnistunut.
December 27, 2021
Kaikesta huomaa, että kirjailija on runoilija: teksti on kaunista ja soljuvaa, havainnot tarkkoja. Tätä on lukuelämyksenä vähän vaikea sanallistaa, koska tunnelma on niin keskeinen osa kirjan antoisuutta.
June 2, 2021
Henkeviä ajatuskulkuja, mutta runollisuudessaan raskas. Tiivis teksti tuntuu tukehtuvan, vie tilan hengittämiseltä ja lukijan mietteiden jatkokehittelyltä.
September 25, 2023
Odotin matkakirjaa. Luin kirjan matkasta itseen ja pelkoihin.
October 18, 2023
Liian suurin odotuksin lähdin enkä saanut odotuksiani täytetyiksi. Ehkä mielentila oli myös väärä, en tiedä. Mutta en löytänyt sitä kielen kauneutta, sitä runoilijan proosaa mitä odotin ja jotenkin tematiikka, erityisesti ilmastohuolestuneisuus, jäi jotenkin irralliseksi lilluksi muun pohdinnan pintaan.
En sano, että huono, mutta ehkä seuraavaksi vaikka runojaan?
En sano, että huono, mutta ehkä seuraavaksi vaikka runojaan?
Displaying 1 - 24 of 24 reviews