What do you think?
Rate this book
Kirjava käsikirja kestävään kehitykseen
243 pages, Unknown Binding
Published January 1, 2017
2 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 of 1 review
February 11, 2021
Mielenkiintoisia lauseita:
Termi 'ilmaston lämpeneminen' kertoo vain osatotuuden ilmastomuutoksista ja on jopa harhaanjohtava. Kyse on koko ilmasto-meri-ekosysteemijärjestelmän muutoksesta. Vaikka lämpötilan nousu toki vaikuttaa, vielä tärkeämpi on muutos maailman sadejakaumassa. Kuivuus yhdistettynä haihtumista lisäävään lämpenemiseen on myrkyllinen cocktail, sillä se vaikuttaa dramaattisesti ihmisten elinolosuhteisiin, veden saatavuuteen ja mahdollisuuksiin tuottaa ravintoa kasvavalle ihmiskunnalle.
"Maapallo pystyy tyydyttämään kaikkien tarpeet, mutta ei kaikkien ahneutta." -Mahatma Gandhi
Uusiutuvat energialähteet riittäisivät resurssiensa puolesta maailman koko energiantuotannon perustaksi, sillä potentiaalia on noin kymmenkertainen määrä koko energiantarpeeseen verrattuna. Todellinen potentiaali on toki tätä pienempi ja riippuu mm. kustannuksista, energiajärjestelmien rakenteesta ja poliittisista painotuksista. Nyt uusiutuvaa energiaa on noin 15 prosenttia maailman energiasta, mutta vuosisadan lopussa liki 80 prosenttia voi olla teknistaloudellisesti mahdollista.
Tekniset ratkaisumallit ilmastonmuutokset hillitsemiseksi ovat olemassa. Ne täytyy kuitenkin skaalata paljon nykyistä suurempaan mittakaavaan, jotta päästöt saadaan laskemaan. Ilman investointeja uuteen, puhtaaseen tekniikkaan kehityken suunta ei käänny itsestään riittävän nopeasti. Muutoksen kiihdyttäminen vaatii siis viime kädessä rahaaa. Yksittäisen ihmisen kannalta kysymys kuuluu, paljonko ilmastonmuutoksen torjuminen maksaa, ja onko siihen varaa. Suuruusluokka-arvio löytyy pienellä laskutoimenpiteellä. Suomen hiilidioksidipäästöjä pitää pudottaa noin kymmenen tonnia henkilöä kohden vuodessa. Yhden tonnin päästöoikeuden hinta oli kesäkuussa 2017 ennätyksellisen halpa, eli noin viisi euroa. Tosin jos päästöjä leikataan rajusti, joudutaan käyttämään kalliimpia keinoja, ja siksi neljänkymmenen euron tonnihinta voisi olla realistisempi. Tällöin päästöjen leikkaaminen maksaisi kutakin suomalaista kohti noin neljäsataa euroa vuodessa. Onko meillä varaa vähän päälle euroon päivässä? Sillä saa jotakuinkin yhden kahvikupin. Onko maailman vakavimman ongelman ratkaiseminen yhden kahvikupin väärti?
Hinta voi tuntua mitättömältä uhraukselta, kun kyseessä on ihmislajin tulevaisuus. Pääosalle maailman ihmisistä euro päivässä on kuitenkin aivan liikaa, vain haave. Köyhillä ihmisillä ei ole varaa puhtaaseen energiaan tai energiaan ylipäänsä, ellemme me auta heitä. Auttamalla köyhempia siirtymään uusiutuvaan ja tehokkaaseen energiaan luomme parempaa tulevaisuutta itsellemmekin. Jos olisimme valmiit maksamaan euron päälle vielä pari-kolmekymmentä senttiä lisää ja kaikki rikkaat maat olisivat talkoissa mukana, summalla ratkeaisivat myös kehitysmaiden energiakysymykset. Lisäksi tulee muistaa, että juuri teollisuusmaat, Suomi mukaan lukien, ovat aiheuttaneet ilmastonmuutoksen. Siksi köyhiä maita on autettava nyt valitsemaan kestävämpi energiapolku. Viime kädessä ilmastonmuutoksen torjumisessa ja energiavallankumouksessa ei ole kyse vain teknologiavalinnoista vaan oikeudenmukaisuudesta. Siitä, että vahvempi ojentaa käden heikommalle ja että rikkaat tuntevat vastuunsa köyhemmistä. Se on kestävän kehityksen ja ihmisyyden perusperiaate, ja ilman sen ymmärtämistä globaalit energia- ja ilmastokysymykset eivät ratkea.
Yli 70 prosenttia maapallon pinta-alasta on veden peitossa. Vain kolme prosenttia kaikesta maailman vedestä on makeaa vettä, ja suurin osa siitä on varastoituneena jäätiköihin. Näin ollen vain alle prosentti maailman vedestä on ihmiselle käyttökelpoisessa ja saatavilla olevassa muodossa sadevetenä, pohjavetenä sekä pintavetenä järvissä ja joissa. Vesi on elintärkeää koko ihmiskunnalle. Vedenkäytöstämme ylivoimaisesti suurin osa eli noin 75-95 prosenttia kuluu maataloudessa ja varsinkin ruoantuotannossa. Tämä vastaa jopa 40 prosenttia kestävästi saatavilla olevista vesivaroista. Kotitalouksien käyttämä vesi on keskimäärin vain kaksi prosenttia ja teollisuuden käyttämä neljä prosenttia ihmiskunnan vedenkulutuksesta. Makeaa vettä riittäisikin kaikille maailmassa, ellei se olisi jakautunut epätasaisesti niin maantieteellisesti kuin taloudellisesti, poliittisesti ja sosiaalisesti. Jos kehitys jatkuu nykyisen kaltaisena, vuoteen 2050 mennessä joka neljäs ihminen maailmassa asuu maassa, jossa kärsitään kroonisesta veden niukkuudesta ja toistuvasta vesipulasta. Maailmassa on siis vesikriisi - tai pikemminkin useita kriisejä. Ongelmana ei ole veden vähyys, vaan myös sen kestämätön käyttö, epäoikeudenmukainen hallinta, veden heikko laatu ja huono vesihuolto.
Ruoantuotannon käytössä on yli 40 prosenttia planeettamme maapinta-alasta. Uusia hedelmällisiä viljelysmaita on saatavilla enää lähinnä sademetsää raivaamalla, mikä taas ei ole ympäristön kannalta kestävää. Toinen paljon käytetty tapa lisätä ruoantuotantoa on ollut kastelun lisääminen. Ruoantuotanto nieleekin tällä hetkellä leijonanosan uusiutuvista ja kestävästi saatavilla olevista vesivaroista.
Maailman väkiluku jatkaa kasvuaan kohti 10 miljardin rajapyykkiä. Samalla ruokailutottumukset muuttuvat. Syömme koko ajan enemmän eläinperäisiä tuotteita. Näihin muutoksiin vastaamiseksi maapallon ruoantuotantoa olisi lisättävä vuoteen 2050 mennessä jopa 50-100 prosenttia. Samaan aikaan niin vedestä kuin uusista viljelysmaista on monin paikoin pulaa, eikä niiden käyttöä voi lisätä kestävästi. Tutkimusten mukaan kuitenkin ruokaa pystytään tuottamaan jopa puolet enemmän lisäämättä veden käyttöä tai peltopinta-alaa, jos puolitamme ruokahävikin ja korvaamme puolet eläinperäisestä proteiinin saannista kasvisperäisillä proteiininlähteillä. Näiden toimien lisäksi tuottajien on mahdollista pienentää niin sanottuja satokuiluja kehittämällä maanviljelystapoja.
Vesi on kytköksissä jollain tapaa kaikkiin kestävän kehityksen tavoitteisiin. Veden ja muiden perustarpeiden merkitys köyhyyden vähentämisessä (1) sekä kehityksessä on selvää. Tasapuolinen veden saatavuus taas vähentää eriarvoisuutta (10). Ruoantuotanto (2) ja energiantuotanto (7) ovat suoraan kytköksissä veteen, ja toimiva vesihuolto ja sanitaatio ovat terveyden ja hyvinvoinnin perusta (3). Mahdollisuus käyttää vettä ja sanitaatiota on myös tasa-arvokysymys (5) ja kytkeytyy monissa kehittyvissä maissa tyttöjen koulunkäyntimahdollisuuksiin. Vedellä on tärkeä rooli uusiutuvan energian tuotannossa (7) sekä toimivassa infrastruktuurissa (9) niin kaupungeissa (11) kuin maaseudulla. Piilovetenä vesi on läsnä käytännössä kaikkien kuluttamiemme tuotteiden tuotannossa, ja ymmärrys niiden vesijalanjäljestä ohjaa kohti vastuullisempaa ja järkevämpää kuluttamista (12). Se myös kannustaa kumppanuuksiin esimerkiksi julkisen ja yksityisen sektorin välillä kestävämpien ja vastuullisempien ratkaisujen kehittämiseksi (17). Lisäksi vesi kytkeytyy rauhaan ja oikeudenmukaisuuteen (16): tasapuolinen pääsy vesivaroihin sekä oikeus veteen edistävät luonnonvarojen oikeudenmukaista käyttöä.
Kehittyneissä maissa ihmiset saavat informaatiota yllin kyllin, mutta se ei näytä johtavan oivallukseen ja tarvittavaan muutokseen tottumuksissa tai teoissa. Ehkä tarvitaankin enemmän myös käyttätymistieteellistä tutkimusta? Tutkimusta siitä, miten ihmisiin vaikutetaan erilaisin keinoin, niin mediassa kuin taiteessa?
Termi 'ilmaston lämpeneminen' kertoo vain osatotuuden ilmastomuutoksista ja on jopa harhaanjohtava. Kyse on koko ilmasto-meri-ekosysteemijärjestelmän muutoksesta. Vaikka lämpötilan nousu toki vaikuttaa, vielä tärkeämpi on muutos maailman sadejakaumassa. Kuivuus yhdistettynä haihtumista lisäävään lämpenemiseen on myrkyllinen cocktail, sillä se vaikuttaa dramaattisesti ihmisten elinolosuhteisiin, veden saatavuuteen ja mahdollisuuksiin tuottaa ravintoa kasvavalle ihmiskunnalle.
"Maapallo pystyy tyydyttämään kaikkien tarpeet, mutta ei kaikkien ahneutta." -Mahatma Gandhi
Uusiutuvat energialähteet riittäisivät resurssiensa puolesta maailman koko energiantuotannon perustaksi, sillä potentiaalia on noin kymmenkertainen määrä koko energiantarpeeseen verrattuna. Todellinen potentiaali on toki tätä pienempi ja riippuu mm. kustannuksista, energiajärjestelmien rakenteesta ja poliittisista painotuksista. Nyt uusiutuvaa energiaa on noin 15 prosenttia maailman energiasta, mutta vuosisadan lopussa liki 80 prosenttia voi olla teknistaloudellisesti mahdollista.
Tekniset ratkaisumallit ilmastonmuutokset hillitsemiseksi ovat olemassa. Ne täytyy kuitenkin skaalata paljon nykyistä suurempaan mittakaavaan, jotta päästöt saadaan laskemaan. Ilman investointeja uuteen, puhtaaseen tekniikkaan kehityken suunta ei käänny itsestään riittävän nopeasti. Muutoksen kiihdyttäminen vaatii siis viime kädessä rahaaa. Yksittäisen ihmisen kannalta kysymys kuuluu, paljonko ilmastonmuutoksen torjuminen maksaa, ja onko siihen varaa. Suuruusluokka-arvio löytyy pienellä laskutoimenpiteellä. Suomen hiilidioksidipäästöjä pitää pudottaa noin kymmenen tonnia henkilöä kohden vuodessa. Yhden tonnin päästöoikeuden hinta oli kesäkuussa 2017 ennätyksellisen halpa, eli noin viisi euroa. Tosin jos päästöjä leikataan rajusti, joudutaan käyttämään kalliimpia keinoja, ja siksi neljänkymmenen euron tonnihinta voisi olla realistisempi. Tällöin päästöjen leikkaaminen maksaisi kutakin suomalaista kohti noin neljäsataa euroa vuodessa. Onko meillä varaa vähän päälle euroon päivässä? Sillä saa jotakuinkin yhden kahvikupin. Onko maailman vakavimman ongelman ratkaiseminen yhden kahvikupin väärti?
Hinta voi tuntua mitättömältä uhraukselta, kun kyseessä on ihmislajin tulevaisuus. Pääosalle maailman ihmisistä euro päivässä on kuitenkin aivan liikaa, vain haave. Köyhillä ihmisillä ei ole varaa puhtaaseen energiaan tai energiaan ylipäänsä, ellemme me auta heitä. Auttamalla köyhempia siirtymään uusiutuvaan ja tehokkaaseen energiaan luomme parempaa tulevaisuutta itsellemmekin. Jos olisimme valmiit maksamaan euron päälle vielä pari-kolmekymmentä senttiä lisää ja kaikki rikkaat maat olisivat talkoissa mukana, summalla ratkeaisivat myös kehitysmaiden energiakysymykset. Lisäksi tulee muistaa, että juuri teollisuusmaat, Suomi mukaan lukien, ovat aiheuttaneet ilmastonmuutoksen. Siksi köyhiä maita on autettava nyt valitsemaan kestävämpi energiapolku. Viime kädessä ilmastonmuutoksen torjumisessa ja energiavallankumouksessa ei ole kyse vain teknologiavalinnoista vaan oikeudenmukaisuudesta. Siitä, että vahvempi ojentaa käden heikommalle ja että rikkaat tuntevat vastuunsa köyhemmistä. Se on kestävän kehityksen ja ihmisyyden perusperiaate, ja ilman sen ymmärtämistä globaalit energia- ja ilmastokysymykset eivät ratkea.
Yli 70 prosenttia maapallon pinta-alasta on veden peitossa. Vain kolme prosenttia kaikesta maailman vedestä on makeaa vettä, ja suurin osa siitä on varastoituneena jäätiköihin. Näin ollen vain alle prosentti maailman vedestä on ihmiselle käyttökelpoisessa ja saatavilla olevassa muodossa sadevetenä, pohjavetenä sekä pintavetenä järvissä ja joissa. Vesi on elintärkeää koko ihmiskunnalle. Vedenkäytöstämme ylivoimaisesti suurin osa eli noin 75-95 prosenttia kuluu maataloudessa ja varsinkin ruoantuotannossa. Tämä vastaa jopa 40 prosenttia kestävästi saatavilla olevista vesivaroista. Kotitalouksien käyttämä vesi on keskimäärin vain kaksi prosenttia ja teollisuuden käyttämä neljä prosenttia ihmiskunnan vedenkulutuksesta. Makeaa vettä riittäisikin kaikille maailmassa, ellei se olisi jakautunut epätasaisesti niin maantieteellisesti kuin taloudellisesti, poliittisesti ja sosiaalisesti. Jos kehitys jatkuu nykyisen kaltaisena, vuoteen 2050 mennessä joka neljäs ihminen maailmassa asuu maassa, jossa kärsitään kroonisesta veden niukkuudesta ja toistuvasta vesipulasta. Maailmassa on siis vesikriisi - tai pikemminkin useita kriisejä. Ongelmana ei ole veden vähyys, vaan myös sen kestämätön käyttö, epäoikeudenmukainen hallinta, veden heikko laatu ja huono vesihuolto.
Ruoantuotannon käytössä on yli 40 prosenttia planeettamme maapinta-alasta. Uusia hedelmällisiä viljelysmaita on saatavilla enää lähinnä sademetsää raivaamalla, mikä taas ei ole ympäristön kannalta kestävää. Toinen paljon käytetty tapa lisätä ruoantuotantoa on ollut kastelun lisääminen. Ruoantuotanto nieleekin tällä hetkellä leijonanosan uusiutuvista ja kestävästi saatavilla olevista vesivaroista.
Maailman väkiluku jatkaa kasvuaan kohti 10 miljardin rajapyykkiä. Samalla ruokailutottumukset muuttuvat. Syömme koko ajan enemmän eläinperäisiä tuotteita. Näihin muutoksiin vastaamiseksi maapallon ruoantuotantoa olisi lisättävä vuoteen 2050 mennessä jopa 50-100 prosenttia. Samaan aikaan niin vedestä kuin uusista viljelysmaista on monin paikoin pulaa, eikä niiden käyttöä voi lisätä kestävästi. Tutkimusten mukaan kuitenkin ruokaa pystytään tuottamaan jopa puolet enemmän lisäämättä veden käyttöä tai peltopinta-alaa, jos puolitamme ruokahävikin ja korvaamme puolet eläinperäisestä proteiinin saannista kasvisperäisillä proteiininlähteillä. Näiden toimien lisäksi tuottajien on mahdollista pienentää niin sanottuja satokuiluja kehittämällä maanviljelystapoja.
Vesi on kytköksissä jollain tapaa kaikkiin kestävän kehityksen tavoitteisiin. Veden ja muiden perustarpeiden merkitys köyhyyden vähentämisessä (1) sekä kehityksessä on selvää. Tasapuolinen veden saatavuus taas vähentää eriarvoisuutta (10). Ruoantuotanto (2) ja energiantuotanto (7) ovat suoraan kytköksissä veteen, ja toimiva vesihuolto ja sanitaatio ovat terveyden ja hyvinvoinnin perusta (3). Mahdollisuus käyttää vettä ja sanitaatiota on myös tasa-arvokysymys (5) ja kytkeytyy monissa kehittyvissä maissa tyttöjen koulunkäyntimahdollisuuksiin. Vedellä on tärkeä rooli uusiutuvan energian tuotannossa (7) sekä toimivassa infrastruktuurissa (9) niin kaupungeissa (11) kuin maaseudulla. Piilovetenä vesi on läsnä käytännössä kaikkien kuluttamiemme tuotteiden tuotannossa, ja ymmärrys niiden vesijalanjäljestä ohjaa kohti vastuullisempaa ja järkevämpää kuluttamista (12). Se myös kannustaa kumppanuuksiin esimerkiksi julkisen ja yksityisen sektorin välillä kestävämpien ja vastuullisempien ratkaisujen kehittämiseksi (17). Lisäksi vesi kytkeytyy rauhaan ja oikeudenmukaisuuteen (16): tasapuolinen pääsy vesivaroihin sekä oikeus veteen edistävät luonnonvarojen oikeudenmukaista käyttöä.
Kehittyneissä maissa ihmiset saavat informaatiota yllin kyllin, mutta se ei näytä johtavan oivallukseen ja tarvittavaan muutokseen tottumuksissa tai teoissa. Ehkä tarvitaankin enemmän myös käyttätymistieteellistä tutkimusta? Tutkimusta siitä, miten ihmisiin vaikutetaan erilaisin keinoin, niin mediassa kuin taiteessa?
Displaying 1 of 1 review