Ilona Tuomisen esikoistrillerissä Ja jollen sinua saa rakkaudenkipeys muuttuu sairaudeksi.
Kaksikymmentäyhdeksänvuotias Riia Haapakorpi on opettaja, joka saa raamit elämälleen arkisista rutiineistaan. Kaikki muuttuu kuitenkin hetkessä, kun eräänä iltana kotiin palaavan Riian pysäyttää pariskunta, joka on havainnut veritahroilta muistuttavia jälkiä maassa. Riia seuraa jälkiä läheiseen pusikkoon, josta löytyy vain täyteen ahdettu urheilukassi. Riia avaa kassia, ja sen sisältä häntä tuijottavat irti leikatun pään silmät täynnä kauhua.
Riia joutuu tapauksen todistajana yhteyksiin poliisin kanssa, ja tutkimusten edetessä ja uusien todisteiden myötä alkaa näyttää vahvasti siltä, että paloittelusurmilla on jokin yhteys Riiaan. Ilona Tuomisen tunnelmalliseen trilleriin punoutuvat nuoren naisen kasvutarina ja rakkaus, josta tulee vääränlaista.
Tässä oli jotain erikoista, mutta yhtä paljon myös pettymystä. Alku oli rakennettu koukuttavasti ja jäin jo miettimään olisiko tässä vakuuttava epäluotettava kertoja. EI OLLUT. Riia ei hahmona lopulta ollutkaan kiinnostava ja koko romaanin ongelma henkilöityikin juuri Riiaan ja tämän ympärille punottuun mysteeriin. Missään vaiheessa Riian nuoruuden trauma ei noussut esille järkevästi, enkä uskonut hahmon irtonaisuutta ja itsesääliä missään vaiheessa. Riian lähipiiri on valloittava, vaikkakin maailman tyhmimmistä ihmisistä koottu.
Lisäksi jännäri sortuu jälleen kerran tähän miespoliisin ja rikoksen kohteena olevan naisen epämääräiseen valssiin, koska miespoliisi ja rikoksen kohteena oleva nainen eivät voi olla samassa huoneessa tuntematta toisiinsa epämääräistä vetoa. EIVÄT VAIN VOI.
Seuraava sisältää mahdollisen spoilerin: Turussa riehuva sarjamurhaaja on kiinnostava konsepti, mutta jälleen kerran kaupunkia ei ole hyödynnetty kunnolla ja Riiankin kaappaus tapahtuu aamupäivällä keskellä koulun pihaa. Epäuskottavuus joissakin tapahtuman loppuvaiheen käänteissä häiritsi todella paljon.
Tämä ei sytyttänyt nyt lainkaan. Kerronta oli paikoin ihan sujuvaa, mutta tarina liian epäuskottava. Henkilöt jäivät ohuiksi. Ja kuka Selene-niminen nainen haluaa itseään kutsuttavan SELLERIKSI? Poliisin ja päähenkilön välille muodostuva ihastus oli myös kiusallista seurattavaa. Alkoi rasittaa sekin, että poliisien titteleitä jankataan. Välillä voisi mainita vain sukunimen. Kokonaisuus kärsii siitä, että äänikirjan lukija on niin raskas. Sanojen painotukset ovat kummallisia etenkin yhdyssanoissa. KULkuPEli. VIHkiSORmus. Huoh. Kirjailijassa on kyllä potentiaalia. Toivottavasti tulevat teokset antavat vähän enemmän lukijallekin.
Hyyh, olipas hyytävä jännäri. Kuuntelin äänikirjana ja imaisi kyllä mukaansa heti! Pidin myös hieman romanttisesta latauksesta, joka päähenkilö Riian ja poliisin välillä syntyi. En osannut epäillä oikeaa tyyppiä syylliseksi, omat epäilyni menivät niin metsään, kun vain mennä voi. On aina positiivista, kun jännäri onnistuu tarjoamaan myös yllättäviä juonenkäänteitä, sen lisäksi että se koukuttaa.
Pidin kovasti. Tunnelma pysyi läpi kirjan lohduttomana ja uhkaavana, enkä olisi kyllä arvannut loppua mitenkään. Loppuratkaisu oli ehkä makuuni hiukan överi, mutta muuten hyvä, mukavalukuinen ja ehdottoman hyytävä jännäri.
Riian ja poliisi-Laurin romanssi jätetään kehittymään lukijan mielikuvituksessa, sillä kirjassa se on vasta kätkettyjä tunteita ja lupaus tulevasta. Pidän siitä, että päähenkilö ei ole pelkkä heikko pelastettava, vaan hän osaa toimia ja puolustautua fyysisesti. Lopussa hän on hyvin rohkea ja ovela.
Erinomainen esikoisdekkari! Todella hyvin kirjoitettu ja mukaansa tempaava, selkeä yhden istuman jännäri.
Tämä olisi yltänyt useampaankin tähteen arvioinnissani, jos loppuratkaisu ei olisi ollut niin yliampuva. Jälkipuoliskolla tuli myös välillä näitä ”menisi jo eteenpäin” -fiiliksiä. Poliisitutkinta oli tässä ihan sivujuonne ja välillä näyttikin siltä, että poliisi ei tee oikein mitään (paitsi miettii romanttisia).
Ilona Tuomisen esikoirsomaani Ja jollen sinua saa on kutkuttavaa luettavaa. Kirja pitää otteessaan heti alkutekiöistään - lähinnä upean kerronnan, mutta myös tiiviiden tapahtumiensa vuoksi.
On myönnettävä, että olin aivan kujalla juonesta. Täydellistä, juuri tätä haluan jännityskirjalta - yllätystä. Olin arvaillut moneen otteeseen tapahtumia, kuka teki, miksi ja milloin, mutta tarina onnistui yllättämään minut siitä huolimatta.
Surkea tekele. Kirjailijan fantasiaa, joten täysin epäuskottava teos eikä näin ollen mitenkään samaistuttava. Hahmot ärsyttäviä epäuskottavuudessaan. Kliseitä ja huonoa kieltä. Kahlasin väkisin läpi, jotta saisin loppuratkaisun. Loppuratkaisu ei säväyttänyt mitenkään ja siinäkin monet kohtaukset kliseisiä. Kirjailijan ei kannata jatkaa tätä uraa. Hävettää, että käytin niin paljon aikaa tähän kirjaan sekä arvosteluun.
Olin jo antamassa kirjalle kaksi tähteä, mutta erittäin jännittävä loppu pelasti koko kirjan. Kirjassa oli ärsyttävää keskittyminen päähenkilön persoonaan ja perheeseen, ymmärrän syyn miksi ehkä näin oli, mutta silti se oli tarpeetonta. Hyvä dekkari ei jaarittele juonen kannalta joutavanpäiväisillä asioilla, vaan keskittyy olennaiseen.
Hämmentävä yhdistelmä raakuutta ja arkisuutta. Kirja tuntui ajoittain turhan pitkältä ja loppuratkaisu aavistuksen epärealistiselta Suomen Turkuun. Toisaalta romaani piti otteessaan, kuten dekkarin kuuluu ja mielenkiinnolla odotan, mitä Tuominen seuraavaksi tekee.
Selvästi toista trilleriä hieman kankeampi tämä esikoinen. Idea oli hyvä. Paikoin ehkä hieman sekavaa kuvausta, jossa tippui välillä kärryiltä, tai sitten se on pistettävä vauva-arjen univajeen piikkiin. Tykkäsin kuitenkin! Kivaa, että on välillä Turku paikkana!
Vähän hiomista olisi teksti kaivannut. Ihan jännä ja viehättävän epäuskottava, johtunee enemmän siitä että meillä Suomessa onneksi on äärimmäisen vähän tällaisia juonittelevia ovelia sarjamurhaajia oikeassa elämässä 😁 Hyvin saatiin vähän feminismiäkin tarinaan ja juoneen mausteeksi.