“Olenko minä ihan sekaisin, kun olen tullut tänne? Nämä ihmisethän ovat ihan eri maailmasta! Sitten alan vaan puhua, ja yhtäkkiä koko sekalainen konkkaronkka räjähtää samanaikaisesti nauruun. Miten tämä on edes mahdollista?”
Suomalaisen komedian historiassa kääntyy uusi lehti, kun stand up -koomikko Ismo Leikola ja hänen vaimonsa ja kirjoituspartnerinsa Angelika lähtevät yllättävän kutsun myötä rakentamaan uraa Los Angelesiin. Mukanaan heillä on vain pelonsekainen into, hatarat käsitykset tulevasta ja pieni, purentavikainen koira.
Kulttuurishokin ja puun takaa tulevien tapahtumien pyörteissä pariskunta joutuu elämänsä myllerrykseen, kun tuttu ja turvallinen lintukodon arki vaihtuu amerikkalaiseen sekkivihkosähläykseen ja Hollywoodin haikalojen väistelyyn.
Suo, kuokka ja Hollywood on paitsi harvinainen sukellus stand up -komiikan kulissien taakse myös tarina kasvusta kovan paineen alla viihteen kovimmassa ytimessä. Ainutlaatuisen tarinansa kertomisen ohella Leikolat tekevät viiltävän poikkileikkauksen niin amerikkalaisuuden kuin suomalaisuudenkin kaikenkarvaisista puolista.
Leikolat viihdyttävät, yllättävät, haastavat ja antavat ajattelun aihetta tässä lupsakkaan kaapuun verhoillussa syväanalyysissa kahdesta maasta, kahdesta ihmisestä ja yhdestä koirasta.
Ovatko asiat todella sitä miltä ne näyttävät vai kenties jotain ihan muuta?
Tälle on vaikea antaa arvosanaa, koska kokonaisuus on niin epäsuhtainen. Kirjan alku oli hauska ja mielenkiintoinen kuvaus Amerikkaan muuttamisesta, Ismon ja Angelikan urasta ja maiden välisistä kulttuurieroista. Mikäli kirja olisi jatkunut samanlaisena loppuun asti, olisin antanut sille viisi tähteä.
Ennen puoltaväliä Ismo alkaa kuitenkin larpata yhteiskuntatieteilijää aivan tosissaan, ja kirja muuttuu uskomattoman toisteiseksi ja puuduttavaksi. Poikkeuksellisen ärsyttävä on Ismon tapa kääriä kaikki näkemyksensä tefloniin esittämällä asiat muka neutraaleina tosiasioina tai havaintoina sanomalla ensin jotain ja lisäämällä perään eri tavoin muotoiltuja vastuuvapautuksia ja latteuksia siitä miten kaikki on suhteellista. Esimerkiksi Ismon mielestä rikkaiden raha-asiat ei kuulu kenellekään, koska raha ei suojele ketään inhimillisen elämän vastoinkäymisiltä. Raha-asioiden "urkkiminen" on kuulemma pelkkää patologisoitunutta kateutta. Rahahan jopa pahentaa, jopa luo uusia ongelmia! Ihan kyyneleet kirpoavat silmiini kun ajattelen rikkaiden kokemaa syrjintää. Jankkaavuus johtuu ilmiselvästi siitä, ettei Ismo oikein tiedä mistä puhuu. Argumentit kyllä käyvät selviksi vähemmästäkin.
Loppupuolella palataan takaisin Ismon omiin kokemuksiin siitä, miten julkisuus on muuttanut elämää. Se osuus on ihan jees, mutta keskivaiheen pahaa makua se ei saa pois suusta.
Alku on viihdyttävää uuden opiskelua ja entisen kotimaan vertailua Amerikan meininkiin, mutta kirja alkaa pian toistaa itseään. Loppupuoli meneekin vähän vakavanpuoleiseksi jankkaamiseksi ja puuduttavaksi saarnaamiseksi siitä miksi jotain kerrotaan ja jotain ei, ja miksi jokin nyt vain on näin mutta onko sitten kuitenkaan.
Hyvä ja helposti ahmittava. Tämä on erilainen kuin luulisi. Kirja kertoo enemmän Amerikasta ja vähemmän komiikasta kuin uumoilin. Yllätyin ja tykkäsin.
Power couple Ismo & Angelika on naputellut kerrassaan mainion esikoiskirjan. Ihan supermielenkiintoista settiä!
Suo, kuokka ja Hollywood seuraa Ismon koomikon uran kehittymistä Los Angelesiin muuttamisen jälkeen, mutta kirja on paaaljon enemmän kuin pelkkä kurkistus stand up -skenen kulissien taakse.
Kansien välissä pohditaan syntyjä syviä ja tehdään teräviä havaintoja amerikkalaisen ja suomalaisen kulttuurin eroista (terveydenhuolto, laskujen maksaminen, imurit, suihkut, vaalijärjestelmä ja mitä näitä nyt on). Leikoloilla on kyky tarkastella ulkopuolisen silmin paitsi nykyistä myös aiempaa kotimaataan ja kertoa ajatuksistaan mukavan leppoisalla tai sanotaanko että ismomaisen lupsakalla kirjoitustyylillä.
"Eikö ole ärsyttävää, kun jotkut ihmiset jaksavat loputtomiin hehkuttaa miten poikkeuksellinen ja lahjakas koira tai kissa tai ihmistaapero heillä on? Kyllä on ärsyttävää, ja me ollaan näköjään just semmosia ihmisiä. Jatketaan siis vielä hetki." (s. 111)
Tätä kirjaa voin hyvillä mielin suositella jotakuinkin kenelle hyvänsä ja erityisesti kaikille niille, jotka haaveilevat muutosta aavan meren tuolle puolen tai ovat muuten vain kiinnostuneita amerikkalaisesta yhteiskunnasta ja/tai kulttuurieroista. Ajatuksia herättävä opus!
Ismo on Suomen paras koomikko. Hänen empaattinen mutta oivaltava huumorinsa ei pyri itsetarkoituksellisesti loukkaamaan ketään, edes häntä itseään, mutta silti se ei ole hampaatonta tai tylsää. Sama lupsakka tarkkasilmäisyys leimaa Leikolan esikoisteosta, jossa hän kertoo muutostaan Yhdysvaltoihin aloittelemaan uraa stand upin kotimaassa.
Leikola kertoilee kirjassaan työn ja arjen hankaluuksista uudessa maassa, ja niitähän riittää byrokratiasta laskujen maksuun, ja vedättäjistä vuokra-asuntovankiloihin. Samalla hän vertailee Yhdysvaltojen ja Suomen kulttuuria ja yhteiskuntaa. Hankalimpiin teemoihin on tehty jopa taustatyötä, eli ihan mutu-tuntumalla ei mennä. Siksi kirja pääsee monimutkaisissakin teemoissa pintaa syvemmälle, esim. miksi USA ei ole hyvinvointivaltio, miksi ulkonäkö on elämää tärkeämpi ja miksi julkkikset rakastavat lentää yksityiskoneilla. Suomalaiset taas saavat noottia toisten raha-asioiden utelusta ja taloudellisen menestyksen paheksunnasta, kateudesta ja tasapäistäisestä, sekä verkkokauppojen kankeudesta. Leikola nostaa myös esiin vaimonsa suuren roolin sekä henkisenä tukena että juttujen kehittäjä. Tätäkin kirjaa vaimo Angelika oli ehtinyt kirjoittaa kuukauden päivät, ennen kuin Ismo sai aikaiseksi istahtaa itsekin koneen äärelle.
Leikolan ura lähti siis mitä parhaaseen lentoon Yhdysvalloissa. Keikat kasvoivat, rundit pitenivät ja tv-esiintymiset poikivat uusia mahdollisuuksia. Samalla kasvoi kiire ja stressi, jonka huomasi vasta koronan tarjottua pakollista kotilomaa. Sekin tosin kääntyi kirjan kirjoittamiseksi, mutta hauskaa näyttäisi silti olleen. Uran ja kulttuurierojen lisäksi kirja kertookin ihmisenä kasvamisesta. Oikein hyvä teema kirjalle sekin.
Odotin (hauskaa ja osuvaa) kuvausta uran rakentamisesta ja arjesta Hollywoodissa, mutta kirjan keskivaiheilla upottiinkin yhteiskunta-analyysiin, josta kuulsi outo ja rasittavan katkera pohjavire. Se väsytti. Jos kaipaan yhteiskuntakritiikkiä, käännyn mieluummin asiantuntijoiden puoleen.
Totinen, jaarittelevan selittelevä sekalainen setti Ismon ja Angelikan omia mielipiteitä. En oikein keksi mitä varten ja kelle tämä on tarkoitettu. Ehkä kansainvälistä uraa luovalle aloittelevalle koomikolle? Jokunen humoristinen huomio ei pelasta sitä, että kirjan anti on aika mitätön ja osin on tosi pitkävetinen. Ei mikään matkakertomus jos sellaista odottaa, vaan lähinnä loputtoman pitkä mielipidekirjoitus, joiden sekaan on soviteltu muutamia henkilökohtaisia kokemuksia.
Loistava kirja! Kerrotaan Amerikkaan muuttamisesta ja miten kaikki tuntuu aluksi hankalalta. Jos muiden maiden kulttuurit kiinnostavat ja etenkin Amerikan tässä tapauksessa, niin suosittelen lukemaan. Itse oikein ahmin kirjan. Ei ole komiikka-kirja, mutta asiat kerrotaan pilke silmäkulmassa.
Aviopari Ismo ja Angelika Leikolan dokumentaarinen teos Suo, kuokka ja Hollywood (2021) on kuvaus suomalaisen koomikkoparin Los Angelesiin muutosta, amerikkalaiseen yhteiskuntaan sopeutumisen haasteista ja stand up -koomikkouran kehittymisestä vieraalla maalla. Kirja ei ole mikään huumoripläjäys, vaan lähinnä kyökkipsykologiaa ja -filosofiaa amerikkalaisuudesta ja amerikkalaisuuden ja suomalaisuuden eroista. Ismo tuntuu mahtavalta tyypiltä, ja toivoin että olisin pitänyt tästä teoksesta enemmän. Itselleni Ismon ja Angelikan pohdinnat näyttäytyvät kuitenkin monin paikoin liian kärjistetyiltä ja yleistäviltä, vaikka totuuden siementä on kaikissa pariskunnan huomioissa mukana. Lähimmäksi amerikkalaisuuden oivaltamista Leikolat pääsevät oikeastaan pohdinnoissaan siitä miksi pohjoismainen hyvinvointivaltio ei oikein istu Yhdysvaltoihin. Samanlaisia aiheita on pohtinut meistä Amerikkaan jollain tasolla tutustuneista varmasti moni.
Ismo kirjoittaa paljon myös menestymisen ja julkisuuden varjopuolista, ja välillä teksti tuntuu melkein palopuheelta, kun taas paikoitellen tulee tunne kuin olisi lukemassa jotain henkilökohtaista tilintekoa. Miksi tarvitsee selitellä omia tekemisiään ja valintojaan niin tarkasti? Ismo toteaa ja alleviivaa, miten menestymisen rahallinen ja taloudellinen puoli on hänen arvoasteikossaan ja mielenkiinnon kohteissaan viimeisillä sijoilla, mutta omistaa silti noin 20 sivua tähän aiheeseen. Miksi Leikolat eivät korostaneet aiheen typeryyttä tiivistämällä koko juttua muutamaan virkkeeseen?
Ismo vaikuttaa fiksulta ja varsin miellyttävältä tyypiltä. Hän pohtii maailman asioita ja omaa arvomaailmaansa paljon ja osaa hymyillä niin itselleen kuin muillekin. Silti teosta vaivaa liiallinen vakavuus ja paatoksellisuus, eikä tällainen kirjanpaksuinen mättö keittiöpsykologiaa ja pseudofilosofiaa oikein jaksa kantaa ja pitää mielenkiintoa yllä. Joka tapauksessa: olen todella ilahtunut ja innoissani Ismon mahtavasta urasta ja menestyksestä Yhdysvalloissa ja maailmanlaajuisesti, ja toivon vilpittömästi menestystä ja suosiota myös jatkossa!
Teoksen minäkertoja on selvästi Ismo, vähän jää epäselväksi mikä on Angelikan rooli kirjan teossa, kuinka paljon teksti edustaa hänen mlelipiteitään. Tämä hämmentää, mutta ei sinänsä haittaa, onhan kirja sinänsä itsenäinen kokonaisuus.
Kirjan parasta antia ovat kuvaukset Yhdysvaltojen systeemistä. Arki, terveydenhoito ja vaalijärjestelmä esitetään selkeästi ja havainnollisesti, hauskastikin. Tämä on iso plussa, koska Yhdysvaltojen vaalijärjestelmää on hyvin vaikea ymmärtää.
Monta kertaa otetaan kantaa erilaisiin yhteisöihin kuulumiseen ja aatteisiin. Ilmeisesti Leikolat eivät koe sellaista omakseen. Eikä siinä mitään, ei tarvitsekaan. Silti voisi jättää esittämättä oletuksia aatteellisten, liikkeisiin kuuluvien ihmisten mielenliikkeistä ja motiiveista.
Tykkäsin! Odotin kirjan olevan jotenkin erilainen (en tosin tiedä miten 😅). Oli todella mielenkiintoinen, hauskasti kerrottu kokemuksia amerikasta ja sinne muualta, erityisesti suomesta, muuttaneena. Oli kiva kuulla tarkemmin Ismon urasta, kun sitä hyvin pintapuolisesti seurannut. Kuuntelin äänikirjana ja Ismo itse lukijana oli ihan piste iin päälle 🔥
Erittäin hauska elämänkerta/uraopus Ismo ja Angelica Leikolan koomikkoelämästä. Kirja valaisee kivasti Amerikan kulttuuria suomalaisen näkökulmasta. Suosittelen kuuntelemaan äänikirjana Ismon lukemana. Nauratti ja hymyilytti monta kertaa. Lenkillä kuunneltu. Kuusi kautta viisi.
Leikolan kirja tuli nautittua pieninä palasina, sillä kuuntelimme sitä Heikin kanssa yhdessä viikonloppuisin. Tykättiin.
Angelika ja Ismo Leikola, Suo, kuokka ja Hollywood (Siltala, 2021) äänikirja 11 h 15 min (Lukija: Ismo Leikola) s. 346
Korona pakotti Leikolatkin pysähtymään, ja samalla heille avautui mahdollisuus keskittyä kirjan kirjoittamiseen. Pariskunta kertoo hauskasti ja terävänäköisesti siitä, miten asettuminen uuteen ympäristöön on sujunut ja miltä koti-Suomi näyttää rapakon takaa. Vaikka kirjan kirjoittajia on kaksi, tapahtumat kerrotaan Ismon silmin. Kaksikko on oiva työpari, ja vaimoaan mies rakastaa, arvostaa ja kunnioittaa. Vaikka lavalla on Ismo, esitysten käsikirjoittaminen on yhteistyötä. Koska julkisuudella on ikävät varjopuolensa, Angelika Leikola ei parrasvaloihin tahdo.
Muutto Suomesta Los Angelesiin on hyppy tuntemattomaan, eikä se tosiaankaan suju ongelmitta. Edessä on melkoinen kaaos, sillä maassa on tosiaankin maan tavat. Niinpä jopa sähkön saaminen asuntoon on työn ja tuskan takana, eikä parisängyn ostaminenkaan suju ongelmitta, uuden asunnon hankkimisesta puhumattakaan.
Leikolan ura sen sijaan lähtee nousuun varsin nopeasti, ja ehkä tärkein syy siihen, miksi Leikola on jäänyt koomikoksi USA:han on yrittämiskulttuuri. Kaikenlaista tumpeloa ja onnenonkijaa on kyllä hänenkin tielleen sattunut, mutta silti Jenkeissä suutarin ei pidä pysyä lestissään, vaan kaikilla on oikeus unelmoida isosti ja tähdätä huipulle. Vaikka kilpailu on kovaa, Leikolaa autetaan. Hänellä on oma tyylinsä, ja toiset koomikot toivovat tietysti Leikolan muistavan heidät. Suomessa sen sijaan kateus jyllää ja tärkeää on, ettei kenelläkään nouse kusi päähän ja ettei kukaan luule itsestään liikoja. Pröystäilyä katsotaan kieroon, mutta sen sijaan kansallinen huvi on kytätä, kuinka paljon kukakin maksaa veroa. Jenkeissä rikkaat maksavat veroja vähän, mutta pienituloiset eivät kitise vaan odottavat, että itse rikastuvat, ja silloin heidänkään ei tarvitse maksaa isoista tuloista veroja juuri nimeksikään.
Verojen pienuudella on kääntöpuolensa. Amerikkalainen terveydenhuoltojärjestelmä on surkea, etenkin jos on köyhä. Tosin kenet tahansa voi sairastuminen ajaa vararikkoon tai hengenvaaraan. Lähellä nimittäin on, ettei Leikolan vaimokin kuole, kiitos yliampuvan lääkkeiden määräämisen.
Myös kaikenlaista byrokratiaa on paljon, ja suhteiden luominen ja ylläpitäminen on älyttömän tärkeää. Luottokampaaja ja -lääkäri ovat kullan arvoisia, samoin luottokortti, mutta sen hankkiminen on hyvin monimutkaista. Myös moni muu Suomessa käden käänteessä tapahtuva toimi vaatii Amerikassa paljon työtä. Ismo keskittyy keikkailuun ja Angelika jatkuvasti eteen tulevien juoksevien asioiden hoitamiseen.
Leikolan perheen kolmas jäsen on löytökoira Kitty. Sen eloa ja oloa valotetaan myös kiinnostavasti, ja Kaliforniassa koiriin suhtaudutaan paljon suopeammin kuin Suomessa. Niille lässytetään, ja ne toivotetaan tervetulleiksi kauppoihin ja ravintolihin. Ei siis ehkä ole ihme, että 40 %:lla kalifornialaistalouksista on ainakin yksi koira!
Korona on ollut riesana Suomessakin, mutta USA:ssa, jossa työttömyysturvaa ei oikeastaan ole ja yhteiskunta perustuu paljolti palvelualoihin, korona on ollut katastrofi. "Sulun aikana työnsä menettää noin 40 % alempiin tuloluokkiin kuuluvista, ja 5,4 miljoonalta amerikkalaiselta lähtee työnantajan tuoma sairasvakuutus. Kokonaan vakuuttamattomia on 27 miljoonaa. Asiantuntijat arvelevat, että edessä on pahin taantuma sitten toisen maailmansodan."
Kirjaa oli mukava kuunnella. Se ei anna vastausta, onko Suomi tai USA parempi maa. Molemmissa on huonot ja hyvät puolensa, ja koska nyt Leikolat ovat sisällä molempien maiden systeemeissä, he voivat tarkastella niitä ulkopuolisen silmin. Eniten pidinkin kohdista, joissa Suomen ja USA:n käytänteitä avataan esimerkein. Tuntui, että minunkin silmäni avautuivat eri tavoin. Myös stand up -komiikasta ja sen tekemisestä opin paljon. En tosin tiedä, olisinko nauttinut noiden juttujen lukemisesta, mutta Leikolan tarinoimana niitä kuuntelin mielelläni. Pieni tiivistys olisi kuitenkin tehnyt terää, sillä joistakin asioista jankattiin hieman liian pitkään.
Leikolat ovat maahanmuuttajia, ja lopussa avataan hienosti heidän kaikkien asemaa. "Jokaisesta maahanmuuttajasta tulee pysyvästi ulkopuolinen kaikkialla, niin synnyinmaassa kuin uudessa kotimaassakin. Ensimmäisessä hän on se, joka joskus lähti pois, ja jälkimmäisessä hän on ikuinen uusi tulokas." Leikolan mielestä komiikan tekemisen kannalta irrallisuus ja uudenlainen vapaus on ollut muuton isoin anti. Niin se oli myös kuuntelijan kannalta.
Paljon tarinaa Losista ja USAsta, vähän vähemmän komiikasta. Ihan mielenkiintoisia ajatuksia ja hauskaa kuulla miten isolla työllä(myös arkielämän) saadaan homma toimimaan.
Ois ollut kiva kuulla kyllä, että pärjääkö sillä liksalla ok vai ei.
Kuuntelin tämän Leikolan teoksen hänen itse lukemanaan äänikirjana - ennakkoluuloista huolimatta hän oli hyvä lukija ja leppoinen puhetapa toi äänikirjaan ihan hyvän fiiliksen.
Kirjan alkupää oli mielestäni mielenkiintoinen. Siinä Leikola kertoo historiastaa, siitä miten aloitti stand-upin ja esimerkiksi siitä, miten hänen juttunsa muodostuvat ja mikä on idea hänen huumorinsa takana. Lisäksi hän kertoo Yhdysvaltoihin muuton prosessista. Erityisesti stand-upiin keskittyvät jutut ovat kirjan vahvuus, koska siinä huomaa että Leikola tietää mistä puhuu ja ylipäätäänsä tällaiset "behind the scenes" jutut ovat ainakin omasta mielestäni kiinnostavia.
Kirjan edetessä Leikola(t) kuitenkin intoutuvat kertomaan näkemyksiään Yhdysvaltain ja Suomen poliittisten järjestelmien vahvuuksista ja heikkouksista ja mutkia on vedetty melko suoriksi tätä aihetta koskevien osuuksien kohdalla - moniin vaikeisiin yhteiskunnallisiin asioihin tuntuu löytyvän aika helppoja ratkaisuja. Tässä kirja mielestäni lähtee vähän sivuraiteille ja itselleni Leikola ei ole se keneltä haluan kuulla näkemyksiä tällaisiin asioihin, varsinkin kun hän puhuu aivan tavallisen kahden maan kansalaisen näkökulmasta. Ehkä myös nämä Suomi-Amerikka -erot ovat vähän kulunut aihe mihin koen että Leikolalla ei ole kovinkaan uutta tai mielenkiintoista sanottavaa.
Kirjan keskivaiheilla alkaa myös jonkinlainen oman hännän nostaminen - amerikkalaiset sitä ja tätä mutta me emme vaimon kanssa ole tähän lähteneet. Tietenkin kirja on osittain promomateriaalia Leikolalle, mutta omakehu haisee välillä vähän liikaakin. Lisäksi Leikola hiukan puhuu itseään pussiin muutamissa kohdissa, mikä jotenkin laskee hänen lausuntojensa uskottavuutta.
Loppua kohden kirja ehkä hiukan paranee ja keskittyy puhumaan enemmän Leikolan koomikon urasta siitä, miten viihdebisnes ja komediateollisuus toimii kansainvälisesti, mikä on taas sitä kirjan parasta antia. Kuitenkin tässäkin hiukan homma levähtää siinä vaiheessa kun aletaan puolustella Hollywood-julkkisten yksityiskoneilla lentelyä. Kirja loppuu koronakevääseen ja siinä käydään läpi perinteinen "tein liikaa töitä ja nyt tajusin sen" -mantra, mikä on kuullaan jokaisen julkimon suusta silloin kun elämä hiukan pakosta hidastuu.
En kovinkaan paljon tältä kirjalta odottanut, ja loppukaneettina sanottakoon, että Leikolan olisi kannattanut pysyä lestissään ja kirjoittaa stand-upista, sen tekemisestä ja viihdebisneksestä, sillä näiltä osin teksti on vahvaa, mielenkiintoista ja uskottavaa. Poliitikasta puhuminen kannattaa jättää asiantuntijoille, varsinkin kun se ei ole koomikassakaan Leikolan repertuaarissa.
This entire review has been hidden because of spoilers.
En olisi ikinä poiminut tätä kirjaa kaupasta mukaani itse. Kun olin saanut sen isoäidiltä lahjaksi ja tuonut kotiin, vaimo kysyi virnistäen aionko lukeakin - tuskinpa, vastasin, koska kesken on muutenkin vino pino kirjoja, ja vielä sellaisia jotka ihan itse olen halunnut lukea. En edes ole seurannut Ismon uraa tai komediaskeneä muutenkaan. Mutta epäilyistä huolimatta toisin kävi - selailin kirjaa hetken ihan piruuttani, ja viikko myöhemmin se oli ahmittu. Positiivinen yllätys, kolme tähteä ja risat: nokkela, avartava, mielenkiintoinen ja sujuvasti kirjoitettu.
Kirjan selkein vahvuus on ympäröivän todellisuuden tarkkanäköinen kommentointi. Entisenä expattina samaistuin moniin kokemuksiin toiseen kulttuuriin sopeutumisesta ja ulko-suomalaisuudesta. Pisteet myös kulttuurillisten piirteiden perimmäisten ajureiden pohdiskelusta pelkän maininnan tai arvostelun sijaan.
Varsinaista juonta käänteineen tai kirkasta rakennetta kirja ei tarjoile, mutta näin kevyt opus pärjää ilmankin. Kaikkineen kirjaa kesti kymmenisen tuntia ennen kiitoksiin pääsemistä.
Välillä jokin kirjassa kuitenkin särähti. Selkeämpänä heitto terveydenhuoltojärjestelmistä kerrottaessa kuinka "kaipa Suomessakin lääkärit lääkkeiden määräämisestä jotain hyvän miehen lisää saavat". No eivät saa, piste, terveisin lääkärin aviomies. Aika raju heitto vailla mitään muuta perustetta kuin mutu. Paikka paikoin hyväkin analyysi menettää uskottavuuttaan, kun toisaalla kirjassa on tuollainen aivopieru. Samaan aikaan koiranomistamisen kustannuksia listataan ihan lähdeluettelon kanssa, eli jokin yritys faktapohjaisuuteen on kuitenkin ollut.
Onnea ja menestystä Leikoloille uran seuraavaan vaiheeseen, millä puolella Atlanttia se sitten tapahtuukaan!
Vähän hajanainen kokonaisuus. Kirjan selvästi parasta antia olivat terävät ja syvälliset havainnot yhdysvaltalaisesta ja suomalaisesta kulttuurista sekä niiden eroista. Lisäksi oli kiinnostavaa lukea Ismon uran kehityksestä. Kirja kuitenkin rönsyilee valitettavan paljon ja helposti jää jumiin johonkin aiheeseen, mikä tekee lukukokemuksesta paikoin pitkäveteisen. Lisäksi tekstin sävy on toisinaan oudon saarnaava. Suosittelen kuitenkin lukemaan ainakin kirjan ensimmäisen puolikkaan.
Tämä oli juuri sellainen tarina kuin toivoinkin tämän olevan! Eli arjenkuvausta Amerikassa. Pelkäsin, että tämä on jokin vitsikirja, mutta onneksi ei. Toki muutamia "letkautuksia" on siellä täällä, mutta ne istuvat hyvin tekstiin ja ikäänkuin kuuluvat asiaan.
Eli Ismo (stand up -koomikko) ja hänen vaimonsa Angelika (Ismon työpari, mm. käsikirjoittaja) Leikola kuvaavat viittä työvuottaan Amerikassa. Mitä arki siellä on, millaista työnteko on yms. Suomalaisen ja amerikkalaisen yhteiskunnan erojakin käsitellään ja analysoidaan. Toki vastaavia vertailuja on tehty ennenkin ja tehdään varmaan tulevaisuudessakin, mutta tämä nyt oli Leikolan pariskunnan näkemys ja minusta todella osuvaa kuvausta ja analyysia.
Eräs ystäväni asui ja työskenteli juurikin Kaliforniassa vuosina 2003-2004 ja vähän samanlaista kuvausta amerikkalaisesta arjesta olen aiemminkin kuullut. Leikolat vahvistivat siis vähäisiä ennakkokäsityksiäni Amerikan arjesta ja yhteiskunnasta, mutta toki kertoivat paljon uuttakin tietoa. En ole Leikoloiden kanssa ihan samaa mieltä kaikesta siitä, mitä he kertovat - mm. ilmastonmuutosasiasta olen hieman eri mieltä.
On sinulla sitten viha- tai rakkaussuhde Amerikkaan, tämä kirja sopii molempien näkökulmien edustajlle - ja myös niille, joille ei ole oikein kumpaakaan näkökulmaa.
Hieman häiritsi se, että teksti oli aika lailla puhekielistä. Erityisesti, kun käytettiin sanoja "mun" ja "mulle" yms., niin ne jotenkin minun silmiini hiukan pomppasivat ja hieman ärsyttivät. Myös parin sivun esipuhe oli vähän heikko, mutta sitten päästiin itse asiaan.
Mutta ilman muuta vähintään 4/5 ja suosittelen tätä oikeastaan ihan kenelle vaan!
Herskyvän hauska ja osittain yllättävänkin syvällinen kirja, jonka osiot nivoutuivat sujuvasti yhteen kuin Ismo Leikolan keikka konsanaan. Kirja tarjosi näkymän pintaa syvemmälle elämästä Yhdysvalloissa ja sai ainakin minut huomaamaan, kuinka paljon esim. medialla on ollut vaikutusta omien mielipiteiden syntymiseen kyseisestä maasta. Tulipa myös kyseenalaistettua muutkin mielipiteet ja niiden tarpeellisuus siinä samalla. Leikolan sopivan lupsakka elämänasenne on ehdottomasti tavoittelemisen arvoista!
Ismo kertoo millaista on koomikon ammatti hyvine ja huonoine puolineen. Millaista on muuttaa toiseen maailmaan ja miten hän vaimonsa kanssa pähkäilee maailmaa.
Ismo on tämän kirjan perusteella semmoinen avoin tolkun ihminen joka ei ole oikein ääripäiden ystävä ja haluaa olla kaikille ystävällinen. Hauskaa miten täälläkin silti kommentoidaan, että Ismo on liian kantaaottava!
Positiivinen yllätys! Ystävän suosituksesta tartuin tähän kirjaan, joka ei lähtökohtaisesti kiinnostanut minua yhtään - en ole stand-upin ystävä, enkä pääasiallisesti yhtään kiinnostunut suomalaisten viihdealan julkkisten tekemisistä. Mutta tämän kirjan lukeakseen ei tarvitsekaan olla kumpaakaan. Kirjan parasta antia ovat Leikoloiden havainnot niin amerikkalaisuudesta kuin suomalaisuudestakin ja niiden lähestyminen kiihkottomasti ystävällisyydellä ja uteliaisuudella. Olen käynyt USA:ssa monta kertaa ja vaikka pidänkin maasta ja olen sen historiaan ja politiikkaan jossain määrin tutustunut jo opiskeluaikoina, minulla on silti aika stereotyyppisiä käsityksiä vaikkapa amerikkalaisten sivistyksestä, kulttuurista tai elämäntavoista. Leikolat onnistuvat ravistelemaan näitä käsityksiä. He eivät tyydy vain havainnoimaan vaan ovat myös perehtyneet käsittelemiinsä aiheisiin ja nostavat ymmärtäväisyydellä kiintoisia näkökulmia esiin. Kirja on paikoin myös hauskakin (joudun vähän pitkin hampain myöntämään), joskin kyllä joka kerta kun Leikola (viittaan Leikolaan äänikirjan lukijana) ilmaisee johonkin asiaan tuskastumista sanoilla "äh ja puh", pyöritän edelleen silmiäni. Mutta sehän kertookin enemmän minusta ;).
Hauska ja mielenkiintoinen kirja Amerikan ja Suomen sekä niiden kansalaisten välisistä eroista yhden pariskunnan havaintojen ja kokemusten pohjalta. Tykkäsin äänikirjassa myös siitä, että Ismo Leikola itse toimi lukijana. Yksi tähti lähtee pois "paasauskohtien" vuoksi. Ihan asiaa puhutaan fiksusti perustellen ja teemat nousivat luontevasti esille. Silti tuli sellainen fiilis, että yhtäkkiä välillä aletaankin kovasti valistamaan ja opettamaan lukijoita.
Hieno, positiivinen yllätys! Odotin kepeää läpänheittoa kevyistä teemoista, mutta tämä onnistui tarjoilemaan paitsi huumoria, myös tarkkanäköisiä havaintoja, yhteiskunnallista pohdintaa, suorastaan filosofisia mietelmiä ja kaiken tämän todella henkilökohtaisella otteella.
Tiesin kyllä, että hyvän huumorin tuottajilla on pakko olla älyä ja sosiaalista silmää, joten ehkä ei pitäisi yllättyä niin paljon siitä, että se näkyy myös kirjassa.
Kaiken muun päälle arvostin erityisellä tavalla myös sitä, miten Ismon ja Angelican parisuhde, yhteistyö ja keskinäinen kunnioitus kirjassa näkyy. Tämän puolen nostaminen esiin tuo jotenkin vielä lisää syvyyttä myös siihen huumorituotantoon - oli mielenkiintoista kuulla ihan tarkastikin, miten perinpohjaisella työllä syntyvät vitsit, jotka lavalla näyttävät huolettomilta, välillä jopa tahattomilta. Ja tosiaan kirjassa tarjolla paljon myös muuta, erityisesti Suomen ja Yhdysvaltain katselua ulkopuolisen silmin.
4,5 tähteä oikeasti! Ihan mahtava kirja, Ismon huumoria ja analyysiä Yhdysvaltain eri ilmiöistä, yhteiskunnasta ja vertailua Suomeen ja tarkkanäköistä selitystä miksi asiat ovat niinkuin ovat. Yllätyin miten hyvää ja syvää tekstiä ja muutakin kuin stand-uppia, vaikka sitäkin oli niin että sai nauraa ääneen monta kertaa. Ehkä parhaita kirjoja tänä vuonna!
Olin hieman huolissani, kun huomasin Leikolan itsensä toimivan äänikirjan lukijana, mutta HEI! Se ei mumissut yhtään! Hyvin sai selvää ja oli kiva kuulla asioista hänen omalla äänellään.
Olisin halunnut kuulla vielä enemmän heidän omista kokemuksistaan. Kirja esittelee ja pohtii myös amerikkalaisten sielunmaisemaa mielenkiintoisella tavalla. Olisin antanut enemmän tähtiä ilman mielipiteiden muodostumiseen jne. kappaleita. Mielenkiintoinen ja miellyttävä kuuntelukokemus.
Aika kiva, vaikka olikin ajoittain turhan preachy. Luvun 11 polveilevine pohdintoineen siitä, miten ihmiset muodostavat mielipiteitään skippasin koska se tuntui olevan väärässä kirjassa. Kokemukset, tarinat ja kulttuurin esiripun taakse kurkistukset ovat mainioita, mutta tällaisessa perusolemukseltaan kepeässä kirjassa tangentit syvällisiin pohdintoihin kävivät aavistuksen puuduttaviksi.