Mistä on kyse Jussi Halla-ahon puolueen kohutussa etnonationalismissa? Ketkä kansanedustajat itkivät ja tekivät diilejä valitessaan puoliaan perussuomalaisten hajotessa? Kuka edustaja kirjaimellisesti repi toiselta housut päältä? Mitä puolueveivausta pääministeri Juha Sipilä ehdotti? Miksi Timo Soinia ei haastettu jo 2015?
Yllättävä ja hurja kuvaus Suomen politiikan ytimestä 2010-luvulla
Simon Elo koki Suomen 2010-luvun politiikan sen ytimissä. Millaista oli päätyä kansanedustajana hallituspuolueen ryhmänjohtajaksi jo 31-vuotiaana?
Perussuomalaisten puheenjohtajavaali vuonna 2017 sekoitti poliittisen pakan totaalisesti. Heti Jussi Halla-ahon puheenjohtajaksi valinnan jälkeen perussuomalaiset hajosi kahteen leiriin. Syntyi uusi puolue, Sininen tulevaisuus.
Tässä teoksessa Simon Elo käy myrskyisten tapahtumien taustat läpi tunteikkaasti ja värikkäästi. Lähimenneisyyden kulissien takaisia tapahtumia valaistaan poikkeuksellisen avoimella ja hauskalla tavalla, mutta vakavalta pohjalta. Lukija saa elää mukana perussuomalaisten hajaannuksen todelliset syyt, kansanedustajien toilailut ja Eduskuntatalon salat.
Entä kuinka kova on ollut politiikan teon henkilökohtainen hinta?
Helppo- ja nopealukuinen kirja, jossa kuitenkin melko vähän asiaa tai kirjoittajan omia näkemyksiä, vaan enemmänkin listauksia toisten twiittauksista, kirjoituksista tai sanomisista. Jaotellen ihmisiä joko hyviin tai pahoihin, sopivan maahanmuuttokriittisiin (rasistisiin) tai liian vihamielisiin (sisulaisiim etnorasisteihin). Mustamaalaten monia, kertoen muiden yksityiselämistä ja heidän virheistään ja munauksistaan (mutta vaieten omistaan, poislukien sen, mistä jäi kiinni ja mistä sensaatiohakuinen 7-päivää-lehti on kirjoittanut).
Tietynlaista salaisuuden verhon varovaista raottelua kirjassa oli niihin tapahtumiin, mitä oli Perussuomalaisen puolueen hajaantumisen taustalla. Aikamoista päämäärätöntä poukkoilua, vallan kahvassa väkisin pysymisen yrittämistä. Ja lopulta loikkaamista puoleesta toiseen.
Itse ehkä kuitenkin pidän kirjaa vaalikirjana, jolla Simon Elo pyrkii saamaan lisää ääniä seuraaviin vaaleihin, tiputtuaan pois eduskunnasta ja hypättyään sittemmin Kokoomukseen.
Mutta antaa toisaalta jonkinlaisen näkökulman eduskunnan päätöksenteon verhojen taakse, mistä syystä pidin kirjaa sinänsä kiinnostavanakin.
Omaelämäkerraksi aika niukkasanainen. Elon maailmankuvaa ei selitetä syvällisesti, vaan hän ripottelee uskomuksiaan ja asenteitaan pitkin kirjaa, vahvasti olettaen että lukija tietää mihin hän viittaa. Eli teos on kirjoitettu ikään kuin omille kannattajilleen tai viiteryhmälleen.
Teoksen arvo onkin puhtaasti juorun tasolla, kun Elo avaa perussuomalaisten ja hallituksen sisäisiä konflikteja ja henkilökemioita.
Tämä onkin pääosin Elon omaa vaalipropagandaa, jossa kuitenkin saa puristettua vaivalla jotain siitä kuka hän on.
Koska Sininen Tulevaisuus on kuollut, voi Simon Elo kertoa omat näkemyksensä ja tapahtumat ilman liiallista pehmentämistä. Hyvin kirjoitettu ja helppolukuinen kirja, luvut ovat lyhyitä eikä niissä jaaritella turhaa.