What do you think?
Rate this book
Haava
Kun oma lapsi kuolee, vanhemmat etsivät syntipukkia. Kaikkein pelottavinta on katsoa peiliin.
Kun Gretalle tuodaan suruviesti, hän tuntee helpotusta. Vihdoin voi lakata pelkäämästä, päästää irti turhasta toivosta. Gretan tytär on käyttänyt huumeita jo vuosia, päässyt välillä kuiville ja retkahtanut jälleen. Nyt hän on kuollut. Alun lamaannuksen jälkeen Greta alkaa vimmaisesti selvittää, mitä tyttären viimeisenä iltana tapahtui.
Tytön isä Johannes herää katkolta muistinsa menettäneenä, mielessään epämääräinen tunne, että tytär tarvitsee apua. Oliko Johannes tytön kanssa kun tämä kuoli? Koskettava, kaunistelematon kuvaus riippuvuudesta ja jokaisen vanhemman pahimmasta painajaisesta.
Kun Gretalle tuodaan suruviesti, hän tuntee helpotusta. Vihdoin voi lakata pelkäämästä, päästää irti turhasta toivosta. Gretan tytär on käyttänyt huumeita jo vuosia, päässyt välillä kuiville ja retkahtanut jälleen. Nyt hän on kuollut. Alun lamaannuksen jälkeen Greta alkaa vimmaisesti selvittää, mitä tyttären viimeisenä iltana tapahtui.
Tytön isä Johannes herää katkolta muistinsa menettäneenä, mielessään epämääräinen tunne, että tytär tarvitsee apua. Oliko Johannes tytön kanssa kun tämä kuoli? Koskettava, kaunistelematon kuvaus riippuvuudesta ja jokaisen vanhemman pahimmasta painajaisesta.
- GenresFiction
238 pages, Hardcover
Published February 1, 2021
3 people are currently reading
34 people want to read
About the author
Jarkko Tontti
27 books45 followersJarkko Tontti is a writer, living in Helsinki, Finland
Tontti studied law, philosophy and literature at the universities of Helsinki, Edinburgh, Berlin and Brussels. Doctor of Laws 2002. He has published collections of poems, novels and essays. His first poetry collection Vuosikirja (Book of Years, 2006) won the Kalevi Jäntti literature prize for young authors.
His poems have been translated into twenty languages, English, French, Swedish, Italian, Spanish, Russian, Japanese, Estonian, German, Greek, Slovenian, Polish, Latin, Czech, Romanian, Marathi, Croatian, Hebrew and Portuguese.
Tel: +358400784313
E-mail: jarkkotontti@jarkkotontti.net
Books
Vuosikirja (Book of Years, poems, 2006)
Luokkakokous (Class reunion, novel, 2007)
Jacasser (Jacasser, poems, 2009)
Koti, uskonto ja isänmaa (Home, Religion and Fatherland, essays, 2011)
Sali (Gym, novel, 2011)
Vedeeran taru (The Tale of Vedeera, fantasy novel, 2012)
Lento (Flight, novel, 2013)
Viisastuminen sallittu (Wisening permitted, essays, 2016)
Perintö (Legacy, novel, 2018)
Vedeera vaarallisilla vesillä (Vedeera in Perilous Waters, fantasy novel, 2018)
Lain laita (runoja, poetry, 2020)
Haava (Wound, novel, 2021)
Vedeera ja polttavan auringon maa (Vedeera and the Land of the Burning Sun, fantasy novel, 2022)
Tarkoituksista ja keinoista (Means and Ends, essays, 2022)
Kangasalan ja Jerusalemin runot (Poems from Kangasala and Jerusalem, 2024)
Tontti studied law, philosophy and literature at the universities of Helsinki, Edinburgh, Berlin and Brussels. Doctor of Laws 2002. He has published collections of poems, novels and essays. His first poetry collection Vuosikirja (Book of Years, 2006) won the Kalevi Jäntti literature prize for young authors.
His poems have been translated into twenty languages, English, French, Swedish, Italian, Spanish, Russian, Japanese, Estonian, German, Greek, Slovenian, Polish, Latin, Czech, Romanian, Marathi, Croatian, Hebrew and Portuguese.
Tel: +358400784313
E-mail: jarkkotontti@jarkkotontti.net
Books
Vuosikirja (Book of Years, poems, 2006)
Luokkakokous (Class reunion, novel, 2007)
Jacasser (Jacasser, poems, 2009)
Koti, uskonto ja isänmaa (Home, Religion and Fatherland, essays, 2011)
Sali (Gym, novel, 2011)
Vedeeran taru (The Tale of Vedeera, fantasy novel, 2012)
Lento (Flight, novel, 2013)
Viisastuminen sallittu (Wisening permitted, essays, 2016)
Perintö (Legacy, novel, 2018)
Vedeera vaarallisilla vesillä (Vedeera in Perilous Waters, fantasy novel, 2018)
Lain laita (runoja, poetry, 2020)
Haava (Wound, novel, 2021)
Vedeera ja polttavan auringon maa (Vedeera and the Land of the Burning Sun, fantasy novel, 2022)
Tarkoituksista ja keinoista (Means and Ends, essays, 2022)
Kangasalan ja Jerusalemin runot (Poems from Kangasala and Jerusalem, 2024)
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 12 of 12 reviews
February 18, 2021
"Nurkassa lojui sähköjohto. Se oli yhä töpselissä kiinni, kuin lötkähtänyt penis yhdynnän jälkeen miehen vatsan päällä."
"Pöydällä hänen edessään oli valkoinen kahvimuki, jossa lusikka törrötti pystyssä kuin pienikokoinen penis"
M I T Ä!
Äiti on ensimmäistä kertaa kuolleen tyttärensä asunnolla ja näkee peniksiä sähköjohdoissa. Äiti tapaa kuolleen lapsensa isän ja miettii lusikan olevan kuin penis?
Taas muistin miksi olen karsastanut miesten kirjoittamia kirjoja naisnäkökulmasta.
"Pöydällä hänen edessään oli valkoinen kahvimuki, jossa lusikka törrötti pystyssä kuin pienikokoinen penis"
M I T Ä!
Äiti on ensimmäistä kertaa kuolleen tyttärensä asunnolla ja näkee peniksiä sähköjohdoissa. Äiti tapaa kuolleen lapsensa isän ja miettii lusikan olevan kuin penis?
Taas muistin miksi olen karsastanut miesten kirjoittamia kirjoja naisnäkökulmasta.
March 3, 2021
Rankka tarina avioeroperheestä, jonka isä on alkoholisti ja tytär narkomaani. Kirjassa puheenvuoron saavat perheen kaikki kolme jäsentä: ensin äiti Greta, sitten isä Johannes ja lopuksi myös nuori Jemina itse. Tulee päivä, jonka äiti on tiennyt joskus tulevan: poliisit tulevat ilmoittamaan, että tytär on löydetty kuolleena. Greta tuntee helpotusta ja sitten helpotuksen tunteestaan syyllisyyttä.
Isän ja tyttären sitkeät addiktiot saivat minut miettimään sitä, mikä on se pieni ratkaiseva ero, joka saa toisen pelastumaan ja toisen lopulta tuhoutumaan addiktioonsa. Vaikka jonkin verran mutisin, Haava on ravisteleva ja traaginen tarina riippuvuuksista ja Tontin raju kielenkäyttö istuu siihen hyvin. Loppu oli yllättävä. Ehkä Greta ja Johannes etsivät sittenkin tukea toisistaan elämänsä raunioilla.
Isän ja tyttären sitkeät addiktiot saivat minut miettimään sitä, mikä on se pieni ratkaiseva ero, joka saa toisen pelastumaan ja toisen lopulta tuhoutumaan addiktioonsa. Vaikka jonkin verran mutisin, Haava on ravisteleva ja traaginen tarina riippuvuuksista ja Tontin raju kielenkäyttö istuu siihen hyvin. Loppu oli yllättävä. Ehkä Greta ja Johannes etsivät sittenkin tukea toisistaan elämänsä raunioilla.
October 18, 2021
Jarkko Tontti oli minulle kirjailijana entuudestaan täysin vieras nimi. Veljeni suosituksen perusteella kuitenkin tartuin hänen uusimpaan teokseensa ja vaikutuin.
Haava-kirjan tarinaa kerrotaan kolmesta eri näkökulmasta. Aluksi äänessä on kahviaddikti ja työnarkomaani Greta. Hän on kotoisin Saksasta ja tutkii yliopistolla intohimoisesti noitavainoja. Potkittuaan miehen pois talosta ja tytön muutettua omilleen Greta janoaa hyväksyntää tekemällä valheellisen onnellisia päivityksiä sosiaaliseen mediaan. Äidin elämää jäytävät pelot, ja sen pysäyttää poliisi, joka ilmoittaa, että tytär Jemina on kuollut.
Toiseksi ääneen pääse isä Johannes. Hän on alkoholisti, joka sinnittelee työelämän syrjässä it-alan yksityisyrittäjänä. Kuitenkin viina vie miestä, ja niinpä on tullut avioero. Katkon jälkeen tulee aina repsahdus, ja vaikka muistikin jo pätkii, korkki narahtaa uudelleen ja uudelleen. Johannes on vielä keski-ikäisenäkin katkera vanhemmilleen, jotka eivät koskaan kiittäneet vaan vaativat aina vain enemmän. Itsetuntoa ovat syöneet myös kouluvuodet. Tuolloin Johannes on ollut “kapeaharteinen finninaama, joka vaistosi jokaisesta ilmeestä ja eleestä, ettei hänen kanssaan kukaan halua olla”.
Jemina on kärsinyt äitinsä henkisestä poissaolosta ja isänsä juomisesta. Viinaan hän ei kajoa, mutta jo 13-vuotiaana hän testaa kannabista, ja pian tyttö onkin huumekoukussa. Kaveripiiri vie, ja Jeminasta tulee narkkari, jonka tavalliset ihmiset kiertävät kaduilla kaukaa. Tytön ja äidin välit ovat rikkoutuneet, mutta isä on väleissä ja antaa rahaa, jottei tyttö sentään joudu myymään itseään. Ikävää vain on, että kun kaksi rikkinäistä ihmistä tukeutuu toisiinsa, kumpikaan ei pysy pystyssä, ei vaikka yritystä rämpiä kuiville onkin.
Kirjan juoni etenee derkkarimaisesti. Tyttö on kuollut, mutta se, mitä oikeasti on tapahtunut, selviää vasta lopussa. Tontin toteava ja koruton kirjoitustyyli sopii aiheeseen, mutta Gretan ja Jeminan osuuksissa kielenkäyttö ei kaikilta osin ole uskottavaa. En usko esimerkiksi yhdenkään keski-ikäisen saksalaissyntyisen tutkijanaisen käyttävän omasta alapäästään nimitystä pillu. Osin kuuntelin kirjan ja olisin toivonut, että jokaisella kertojalla olisi ollut eri lukija. Minun nimittäin piti oikeasti muistuttaa itseäni, että vaikka lukija on nainen, nyt kerrotaan isästä, Johanneksesta.
Tarina on raadollinen, eikä Haava tosiaankaan ole mikään hyvän mielen kirja, mutta silti — tai ehkä juuri sen vuoksi — se on hyvin tärkeä kirja. Gretoja, johanneksia ja jeminoita on Suomessa liikaa. Paha olo kun on paljon helpompi hukuttaa kuin kohdata. Ikävä tosiasiahan on, että jos isät ja äidit eivät hoida omia haavojaan, traumat ja vahingolliset käyttäytymismallit periytyvät. Näin on käynyt Haava-kirjan henkilöille. Jemina ei enää traumojen taakkaa kanna, mutta hänen ystävänsä kyllä, samoin lukemattomat muut suomalaiset.
Haava-kirjan tarinaa kerrotaan kolmesta eri näkökulmasta. Aluksi äänessä on kahviaddikti ja työnarkomaani Greta. Hän on kotoisin Saksasta ja tutkii yliopistolla intohimoisesti noitavainoja. Potkittuaan miehen pois talosta ja tytön muutettua omilleen Greta janoaa hyväksyntää tekemällä valheellisen onnellisia päivityksiä sosiaaliseen mediaan. Äidin elämää jäytävät pelot, ja sen pysäyttää poliisi, joka ilmoittaa, että tytär Jemina on kuollut.
Toiseksi ääneen pääse isä Johannes. Hän on alkoholisti, joka sinnittelee työelämän syrjässä it-alan yksityisyrittäjänä. Kuitenkin viina vie miestä, ja niinpä on tullut avioero. Katkon jälkeen tulee aina repsahdus, ja vaikka muistikin jo pätkii, korkki narahtaa uudelleen ja uudelleen. Johannes on vielä keski-ikäisenäkin katkera vanhemmilleen, jotka eivät koskaan kiittäneet vaan vaativat aina vain enemmän. Itsetuntoa ovat syöneet myös kouluvuodet. Tuolloin Johannes on ollut “kapeaharteinen finninaama, joka vaistosi jokaisesta ilmeestä ja eleestä, ettei hänen kanssaan kukaan halua olla”.
Jemina on kärsinyt äitinsä henkisestä poissaolosta ja isänsä juomisesta. Viinaan hän ei kajoa, mutta jo 13-vuotiaana hän testaa kannabista, ja pian tyttö onkin huumekoukussa. Kaveripiiri vie, ja Jeminasta tulee narkkari, jonka tavalliset ihmiset kiertävät kaduilla kaukaa. Tytön ja äidin välit ovat rikkoutuneet, mutta isä on väleissä ja antaa rahaa, jottei tyttö sentään joudu myymään itseään. Ikävää vain on, että kun kaksi rikkinäistä ihmistä tukeutuu toisiinsa, kumpikaan ei pysy pystyssä, ei vaikka yritystä rämpiä kuiville onkin.
Kirjan juoni etenee derkkarimaisesti. Tyttö on kuollut, mutta se, mitä oikeasti on tapahtunut, selviää vasta lopussa. Tontin toteava ja koruton kirjoitustyyli sopii aiheeseen, mutta Gretan ja Jeminan osuuksissa kielenkäyttö ei kaikilta osin ole uskottavaa. En usko esimerkiksi yhdenkään keski-ikäisen saksalaissyntyisen tutkijanaisen käyttävän omasta alapäästään nimitystä pillu. Osin kuuntelin kirjan ja olisin toivonut, että jokaisella kertojalla olisi ollut eri lukija. Minun nimittäin piti oikeasti muistuttaa itseäni, että vaikka lukija on nainen, nyt kerrotaan isästä, Johanneksesta.
Tarina on raadollinen, eikä Haava tosiaankaan ole mikään hyvän mielen kirja, mutta silti — tai ehkä juuri sen vuoksi — se on hyvin tärkeä kirja. Gretoja, johanneksia ja jeminoita on Suomessa liikaa. Paha olo kun on paljon helpompi hukuttaa kuin kohdata. Ikävä tosiasiahan on, että jos isät ja äidit eivät hoida omia haavojaan, traumat ja vahingolliset käyttäytymismallit periytyvät. Näin on käynyt Haava-kirjan henkilöille. Jemina ei enää traumojen taakkaa kanna, mutta hänen ystävänsä kyllä, samoin lukemattomat muut suomalaiset.
Read
March 21, 2021Eheä, koskettava ja karu romaani addiktiosta ja vanhempien pahimmasta pelosta: lapsen kuolemasta. Vaikka lapsi olisikin huumeaddikti ja kuolemaa olisi osannut odottaa, sen kohtaaminen ei voi olla kellekään helppoa. Tontti on rakentanut romaanin henkilöt kokonaisiksi ja sopivalla tavalla rikkonaisiksi, heistä ei tarvitse pitää mutta heitä saattaa ymmärtää. Kaikissa meissä on haavoja, eikä niitä voida aina parantaa.
September 29, 2021
Ei tästä kirjasta mieliala kohene, mutta tärkeä kirja silti. Äiti on yliopistotukija, joka on someaddikti. Isä on IT-konsultti, joka on juoppo ja heidän tyttärensä on narkomaani. Siis kolmen modernin addiktion parissa mennään. Pariskunta on eronnut ja pian tytär löytyy kuolleena. Tontti juoksuttaa hieman dekkarimaisesti vyyhteä, jossa tyttären kuolema pikku hiljaa selviää. Kaikkia addiktioita Tontti kuvaa hyvin. Somen ja juoppouden ymmärrän, mutta mistä kirjailija on kehittänyt narkomaanien maailman sekavan hörhellyksen kuvauksen. Minulle se menee täydestä, mitähän alan asiantuntijat sanovat?
Äiti Gretan silmin kuvattu alku on ehkä kuitenkin intensiivisyydessään paras näistä näkökulmista. Vähän mietityttää, että olisiko noin juoppo mies voinut hoitaa työhommia niin hyvin kuin tarinassa tapahtuu. Tytön narkkarielämän läpijuoksutus on vaikuttava. Tontti nimittää ihmisiä halukoneiksi. Sellaisia kuvatut narkkarit tuntuvat olevan. Ja onnettomia surkimuksia samalla.
Kirjan näkökulma nykymaailmaan on lohduton. Minua se puhutteli ajankohtaisuudellaan. Loppuratkaisu vähän latisti, mutta jos olisin valitsemassa tämän vuoden Finlandia ehdokkaita Haava nousisi joukkoon. Neljä plus.
Äiti Gretan silmin kuvattu alku on ehkä kuitenkin intensiivisyydessään paras näistä näkökulmista. Vähän mietityttää, että olisiko noin juoppo mies voinut hoitaa työhommia niin hyvin kuin tarinassa tapahtuu. Tytön narkkarielämän läpijuoksutus on vaikuttava. Tontti nimittää ihmisiä halukoneiksi. Sellaisia kuvatut narkkarit tuntuvat olevan. Ja onnettomia surkimuksia samalla.
Kirjan näkökulma nykymaailmaan on lohduton. Minua se puhutteli ajankohtaisuudellaan. Loppuratkaisu vähän latisti, mutta jos olisin valitsemassa tämän vuoden Finlandia ehdokkaita Haava nousisi joukkoon. Neljä plus.
March 20, 2021
Kiitos kirjasta. Näitä huumekirjoja olen kaivanut. Kasarilapsena vietin teini-iän huumekirjojen parissa ja aihe toimii minulle edelleen.
Pidin kirjasta. Sopivan ahdistava ja ajankohtainen.
Pidin kirjasta. Sopivan ahdistava ja ajankohtainen.
February 16, 2021
4,5* kolme kertojaa, kolme kohtaloa, alkkis, nisti ja suorittaja. "Elämä on taakka, joka pitää kantaa loppuun asti."
May 26, 2025
Komppaan aiempaa kommenttia siitä, että penisvertauksia oli hämmästyttävän paljon. Kirjailija voisi etsiä metaforia muualtakin kuin housuistaan. Kaikki löysät, kovat, pystysuuntaiset, muhkuraiset ja yleisesti olemassa olevat asiat olivat jokaisen henkilöhahmon mielestä peniksiä. Voin yrittää esittää, että kirjassa penismotiivin tarkoituksena on lihallisen nautintojen yhdistäminen addiktioihin, mutta oikeasti se tekee luettavasta käsittämättömän vaivaannuttavaa ja takeltelevaa. Tarjoat teoksessa monta eri näkökulmaa, mutta kaikki henkilöhahmot näkevät kaiken peniksinä tai pilluina?
Kollektiivisesti pohdin, onko romaani kirjoitettu aihe eikä koheesio edellä. "Nyt haluan kirjoittaa romaanin addiktiosta", jolloin seuraavaksi listataan eri addiktion muodot. Kirjassa käsitellään ainakin someaddiktiota, huumeaddiktiota, alkoholismia, rahapeliaddiktiota, kofeiiniaddiktiota ja urheiluaddiktiota. Henkilöhahmot supistuvat pelkiksi yksiuloitteisiksi esimerkkitapauksiksi, koska käsiteltäviä addiktioita on niin paljon. Mieti jos tässä olisi voitu vain käsitellä hyvin ja moniulotteisesti vaikka kahta addiktiota. Hahmojen yksiuloitteisuutta voi myös perustella addiktion määritelmällä, jolloin addiktoiva asia rajoittaa elämää. Se ei kuitenkaan korvaa realiteettia, jossa tätä teosta oli ennalta-arvattavaa ja puuduttavaa lukea Gretan monisyisemmän osion loputtua.
Johanneksella ei ole mitään muuta syvyyttä kuin IT-historia, viina, kuinka muodokkaita naiset ovat (hautajaispapinkin persettä päästään kommentoimaan) tai kuinka mommy issues saa hänet panemaan mutsinsa kaltaisia naisia (Freud). Johanneksen kohdalla välittyy kirjailijan omat mielipiteet eniten, kun sujautetaan kerronnan sekaan "aktivistien mielestä keski-ikäiset valkoiset miehet ovat muka vallassa, mutta eivät nämä ole niitä" tms AA-kokouksen jäseniä kuvailtaessa. Real smooth. Teoksessa oli muuallakin anti-woke-retoriikkaa sisältävä tarpeeton kohta.
Jemina taas kärsii dekkariteosten uhrin asemasta - hän esiintyy pelkkänä objektina, joka toimii johtolankana tapahtumille eikä kokonaisena ihmisenä. Hän on kaikista henkilöhahmoista yksiuloitteisin. Hänen sisäistä maailmaansa yritetään erottaa Gretasta ja Johanneksesta lähinnä kummallisesti sijoitetuilla kirosanoilla ja ajatuksenvirtamaisilla virkkeillä. Tämäkin kerrontatyyli vain yrittää välittää huumeiden aiheuttamaa sekavuutta, mutta ei välitä Jeminasta itsestään uutta tietoa tai tunnu uskottavalta. Tuloksena on jäykkää puhekieltä, jolla yritetään välittää nuorekas sävy ("Whatsappaan", en ole kuullut kenenkään nuoren käyttävän sitä verbinä). En tiedä Jeminasta mitään muuta kuin hänen taipuvaisuutensa addiktoihin ja hänen suhtautumisensa vanhempiinsa.
Teoksen moniäänisyydellä yritetään luoda syvyyttä ja erilaisia näkökulmia tapahtumiin, mutta käytännössä se huutaa lukijalle, miten tämän pitäisi suhtautua luettavaan tai mitä tapahtumista tulisi päätellä. Gretan kohdalla toistetaan hänen tapaansa tarkistaa puhelimen ilmoituksia samalla kun hän tuomitsee miehensä alkoholismin - lukija saa mahdollisuuden päätellä Gretan someaddiktion. Tämän jälkeen kuitenkin siirrytään Johanneksen näkökulmaan, jossa hän suoraan sanoo Gretalla olleen aina addiktio kännykkäänsä. Kirjailija voisi suoda lukijalleen edes pientä luottoa siihen, että tämä ymmärtää lukemaansa. Toinen esimerkki on vaikka Jeminan urheiluaddiktio: Greta kertoo Jeminan urheiluaddiktion kaaresta ja lopullisesta retkahduksesta, Johannes mainitsee Jeminan jatkuvan urheilun tämän koittaessa raitistua ja Jemina vielä itse muistelee saman asian eri sanoin. Moniäänisyys on huono tehostekeino, jos sillä ei ole mitään tarkoitusta, vaan sillä välitetään vaan toista huonompia penisvertauksia ja samaa infoa samalla suhtautumisella!!
Miten voi olla näin rankka aihe kirjassa ja en kokenut mitään kiintymystä keneenkään, vaikka yleensä imeydyn kertomuksiin helposti?
TL;DR: Tämä oli kuiva lukukokemus ja tehostekeinot menettävät tehonsa, mikäli niissä ei ole mitään tarkoitusta. Addiktioiden määrän olisi voinut korvata laadukkailla ja moniuloitteisilla henkilöhahmoilla.
Kollektiivisesti pohdin, onko romaani kirjoitettu aihe eikä koheesio edellä. "Nyt haluan kirjoittaa romaanin addiktiosta", jolloin seuraavaksi listataan eri addiktion muodot. Kirjassa käsitellään ainakin someaddiktiota, huumeaddiktiota, alkoholismia, rahapeliaddiktiota, kofeiiniaddiktiota ja urheiluaddiktiota. Henkilöhahmot supistuvat pelkiksi yksiuloitteisiksi esimerkkitapauksiksi, koska käsiteltäviä addiktioita on niin paljon. Mieti jos tässä olisi voitu vain käsitellä hyvin ja moniulotteisesti vaikka kahta addiktiota. Hahmojen yksiuloitteisuutta voi myös perustella addiktion määritelmällä, jolloin addiktoiva asia rajoittaa elämää. Se ei kuitenkaan korvaa realiteettia, jossa tätä teosta oli ennalta-arvattavaa ja puuduttavaa lukea Gretan monisyisemmän osion loputtua.
Johanneksella ei ole mitään muuta syvyyttä kuin IT-historia, viina, kuinka muodokkaita naiset ovat (hautajaispapinkin persettä päästään kommentoimaan) tai kuinka mommy issues saa hänet panemaan mutsinsa kaltaisia naisia (Freud). Johanneksen kohdalla välittyy kirjailijan omat mielipiteet eniten, kun sujautetaan kerronnan sekaan "aktivistien mielestä keski-ikäiset valkoiset miehet ovat muka vallassa, mutta eivät nämä ole niitä" tms AA-kokouksen jäseniä kuvailtaessa. Real smooth. Teoksessa oli muuallakin anti-woke-retoriikkaa sisältävä tarpeeton kohta.
Jemina taas kärsii dekkariteosten uhrin asemasta - hän esiintyy pelkkänä objektina, joka toimii johtolankana tapahtumille eikä kokonaisena ihmisenä. Hän on kaikista henkilöhahmoista yksiuloitteisin. Hänen sisäistä maailmaansa yritetään erottaa Gretasta ja Johanneksesta lähinnä kummallisesti sijoitetuilla kirosanoilla ja ajatuksenvirtamaisilla virkkeillä. Tämäkin kerrontatyyli vain yrittää välittää huumeiden aiheuttamaa sekavuutta, mutta ei välitä Jeminasta itsestään uutta tietoa tai tunnu uskottavalta. Tuloksena on jäykkää puhekieltä, jolla yritetään välittää nuorekas sävy ("Whatsappaan", en ole kuullut kenenkään nuoren käyttävän sitä verbinä). En tiedä Jeminasta mitään muuta kuin hänen taipuvaisuutensa addiktoihin ja hänen suhtautumisensa vanhempiinsa.
Teoksen moniäänisyydellä yritetään luoda syvyyttä ja erilaisia näkökulmia tapahtumiin, mutta käytännössä se huutaa lukijalle, miten tämän pitäisi suhtautua luettavaan tai mitä tapahtumista tulisi päätellä. Gretan kohdalla toistetaan hänen tapaansa tarkistaa puhelimen ilmoituksia samalla kun hän tuomitsee miehensä alkoholismin - lukija saa mahdollisuuden päätellä Gretan someaddiktion. Tämän jälkeen kuitenkin siirrytään Johanneksen näkökulmaan, jossa hän suoraan sanoo Gretalla olleen aina addiktio kännykkäänsä. Kirjailija voisi suoda lukijalleen edes pientä luottoa siihen, että tämä ymmärtää lukemaansa. Toinen esimerkki on vaikka Jeminan urheiluaddiktio: Greta kertoo Jeminan urheiluaddiktion kaaresta ja lopullisesta retkahduksesta, Johannes mainitsee Jeminan jatkuvan urheilun tämän koittaessa raitistua ja Jemina vielä itse muistelee saman asian eri sanoin. Moniäänisyys on huono tehostekeino, jos sillä ei ole mitään tarkoitusta, vaan sillä välitetään vaan toista huonompia penisvertauksia ja samaa infoa samalla suhtautumisella!!
Miten voi olla näin rankka aihe kirjassa ja en kokenut mitään kiintymystä keneenkään, vaikka yleensä imeydyn kertomuksiin helposti?
TL;DR: Tämä oli kuiva lukukokemus ja tehostekeinot menettävät tehonsa, mikäli niissä ei ole mitään tarkoitusta. Addiktioiden määrän olisi voinut korvata laadukkailla ja moniuloitteisilla henkilöhahmoilla.
This entire review has been hidden because of spoilers.
July 29, 2021
Rankka tarina vanhempien pahimmasta painajaisesta, oman tyttären kuolemasta. Mielenkiintoisesti rakennettu, kolmen eri henkilön näkökulmasta, äidin, isän, tyttären. Mitä puhumattomuus, tunnekylmyys, alkoholismi, addiktiot aiheuttavat perherakenteisiin.
February 22, 2021
Greta-äidin osuus alussa oli vielä neljää tähteä, mutta isän osuus oli aika pitkästyttävä. Loppu oli harvinaisen yllätyksetön.
October 24, 2025
Raadollinen ja koskettava tarina huumenuoren ja tämän perheen elämästä.
Displaying 1 - 12 of 12 reviews