Tampereen Pyhäjärvellä vietetään juhannusta perinteikkäästi: yksi hukkunut. Kuolleen naisen henkilöllisyyttä selvittämään hälytetään komisario Markus Berglund ja hänen aisaparinsa Ruokosalmi. Murhatutkimukset johtavat poliisin täysin odottamattomaan suuntaan ja 70-lukulaisia kuohuttaneen Baader–Meinhof-terrorismin lähteille. Kuka arvoituksellinen nainen oikein on?
Uutinen kantautuu pian Tampereelta suureen maailmaan. Koko juttu on paisua yli äyräidensä viimeistään silloin, kun Saksan turvallisuuspalvelu ja sen kenttäjohtaja Sandra Klinger ottavat ohjat käsiinsä. Onko kylmäverinen RAF-terroristiryhmä tehnyt paluun?
Mysteeri vie syvälle RAF:n ja sen ikonisten johtohahmojen, Andreas Baaderin, Ulrike Meinhofin ja Gudrun Ensslinin menneisyyteen. Samalla se kurkottaa ihmismielen synkimpiin syövereihin ja kysyy, mikä saa ihmisen uskomaan fanaattisesti oman käden oikeuteen.
Terroristien jäljet kulkevat Tampereelta Berliiniin, Helsingistä Hampuriin ja Stammheimin vankilasta Hervantaan. Koukuttava rikosromaani ammentaa lähimenneisyydestämme, jossa on jotakin pelottavan tuttua.
Yksi parhaimmista dekkareista, joita olen lukenut! Teos kertoo Suomesta 2018 löydetystä kuolleesta RAF-terroristista, joka oli kadonnut vuosikymeniä sitten. Tästä alkaa todella jännittävä salapoliisityö, joka välttää kaikki kliseet ja ylläpitää hyvin jännitystä. Sitä oikeasti tunsi kokoavansa mysteerin palapelit poliisien kanssa!
Erityisen kiitettävää on taustatyö RAF-terroristeista, heidän historiastaan ja ideologiastaan. Näköjään tiedän aiheesta yhtä paljon kuin Vihinen, koska mitään kovin uutta ei teoksessa minulle ollut. Taustatyö on siis hyvin tehty.
Ainoa ongelma teoksessa on sama kuin lähes kaikissa dekkareissa: salaisuus paljastuu viimeisissä sivuissa ja alkaa murhaajan pitkä monologi, jossa kaikki selitetään. Loppu olikin ennalta-arvattava.
Kuitenkin parempi kuin suurin osa lukemistani dekkareista.
An person found dead floating in a lake in Tampere after midsummer is by itself not unusual - but things look quite different when it turns out the elderly woman, recognized by the investigating detectives as their highschool German teacher from decades ago, was in fact one of Germany's most wanted terrorists, a major player in the RAF before she vanished without a trace.
This book took me a long time to get through, mostly because reading in Finnish still requires a lot more concentration for me than in English or German, but it was very much persevering. Intriguing, complex, and with a number of great twists, this was an excellent read from start to finish.
2,5⭐️* Mielenkiintonen tarina. Mutta tempo millä jutut kerrottiin vaihteli niin typerällä tavalla, kaikki merkittävimmät asiat tapahtu ihan muutamassa lauseessa. Myös dialogi oli välillä ihan todella kömpelöä. Taas minimaalinen historiantuntemukseni kasvoi tässä, kun kirja perustui tositapahtumiin. Alan luovuttaa Hesarin suositusten kanssa, nää on aina vähän huonoja.
En muista koskaan lukeneeni dekkaria näin kankeasti. Aihe vaikutti kiinnostavalta: Baader-Meinhof-terrorismia tamperelaisvärillä. Muistan, että Aamulehden arvostelussa nostettiin esiin juoni, jossa on keskeisessä roolissa Kalevan lukion saksanopettaja. Valitsimme tämän lukupiirikirjaksi paikalliskiinnostavuuden takia.
Tämä näyttää saaneen paljon hyviä arvosteluja, joten vika voi olla nyt minussa tai lukuhetkessä, kun en lämmennyt tälle ollenkaan. Tässä kuitenkin pari syytä, jotka löysin huonolle suhteellemme:
"Jos otetaan huomioon se, että muutama päivä sitten häntä ammuttiin ilmatorjuntaohjuksella ja että hän sen vuoksi putosi helikopterin kyydistä taivaalta maahan ja että häntä jahtaa Euroopan pelätyin terroristijärjestö Baader-Meinhof, niin aika hyvin hän kykenee hillitsemään itsensä ja olemaan kylmänviileä saksalainen."
Yllä olevan kappaleen sivulta 302 luettuani tajusin, että minua ei ole missään vaiheessa lukemista jännittänyt. Yhtään. Vaikka tapahtumia on kyllä riittänyt. Jännitteen rakentamisessa Vihinen ei ole ehkä ihan parhaimmillaan.
Myöskään henkilöt eivät kasva kovin kiinnostaviksi. Saksanopettaja Helga Conrad vaikuttaa olevan romaanin mielenkiintoisin hahmo, mutta hänen ruumiinsa tulee tuhkatuksi ennen aikojaan, eikä hänestä saa oikein muodostettua kunnollista kuvaa, joka yltäisi tunnetasolle asti. Suomalainen poliisipari, Berglund ja Ruokosalmi, pääsevät mukaan saksalaiseen tutkintaan. Ruokosalmi, "Ruokoton", vaikuttaa lähinnä Disney-animaatioiden sidekick-hahmolta, päähenkilön koomiselta ja vähän nololta kaverilta. No ei naurata.
Tamperetta ja Suomea muutenkin tässä kuvataan kyllä kivasti, joskin aavistuksen kliseisesti mustinemakkaroineen. Myös raf-liikkeen taustojen pohtiminen on kiinnostavaa, ja jos siihen olisi menty syvemmälle, kirja olisi voinut kiinnostaa enemmän.
Antti Vihinen: Punainen prinsessa, Into Kustannus 2021, äänikirjana Suplassa. Tämä oli 52. tänä vuonna lukemani kirja. Äärettömän kiinnostava pätkä historiaa 1960-luvun lopulta, ja eri toten 70-luvulta RAF - Punaisen armeijakunnan vaiheista, syistä, hetkistä. Ja herättää muistoja, mielikuvia. Ja Ulrike Meinhofista. Gudrun Ensslinistä. Naisista jotka jättivät porvarilliset perheensä, porvarilliset vanhempansa, porvarilliset avioliittonsa, ja hyppäsivät ulos ikkunasta kuin 7 veljestä. Mutta eihän heistä tämä kirja kerro. Keitä muita liittyi liikkeeseen, terroristijärjestöön.
Naisesta, ja naisista osana uutta liikettä. Mutta minkä kautta. Kirjan nimi tulee salaperäisestä naisesta. Onko näin, onko tuo Tampereelta, Pyhäjärveltä löydetty nainen, rauhallinen, siivo opettaja ollut Saksassa tuo....
Tämä ei ole ensimmäinen RAF:iin liittyvä dekkari. Mutta ei se mtn. 07.04.2021. Miten kaupunkisisseistä tuli myöhemmin opettajia, ja päin vastoin, miten journalisteista äideistä tuli aktivisteja, radikaaleja, äärivasemmistolaisia, terroristeja, marttyyreitä. Kaiken romahdettua, kun heitä jäi jäljelle, miksi palasivat pikkuporvarilliseen elämään.
Järvestä löydetyn seitsemänkymppisen naisen keissiä alkaa tutkia rypäle poliiseja. Nainen on Helga Conrad, mutta kovin tutun näköinen... Miehet muistavat kauniin saksankielen opettajansa joita olivat kuolanneet poikina aikoinaan. DNA kertoo naisen olevan RAF:in Alina Herzog, koska Alina Conradia ei ollut olemassakaan.
Muissakin kirjoissa, elokuvissa ihmetellään miksi opiskelleet akateemiset naiset hurahtivat oppimattomaan Anders Baaderiin, ja jättivät perheensä. Joissakin versioissa Baader on väkivaltainen törkimys, toisissa goottilainen hirviö.
Baader-Meinhof kiinnosti jo kauan sitten, ja jonkin verran heistä tietävänä oli jännä lukea tämä fiktiota ja faktaa sekoittava jännäri. Kirja muistuttaa enemmän toimintajännäriä kuin varsinaista dekkaria, vaikka väkivaltaa ei oikeastaan ole, eikä aina vauhtiakaan.
Väkivaltaa on historian muisteloissa, kun RAF:n tekosia muistellaan. Faktat ovat taustalla, fiktio nykyhetken juonessa. Suomalaisena pääparina on keski-ikäisten miesten poliisikaksikko, joista toinen, Ruokosalmi, on tehty huvittavaksi ja vähän hölmöksi. Tarkoitus on naurattaa lukijaa, minulla syntyi useimmiten myötähäpeä kirjailijaa kohtaan. Niin typeriä lauseita...
Sujuvasti Vihinen kuitenkin kuljettaa tarinaa. Mukaan on saatu jopa ETYK 1975, kun humalaisten suomalaisten poliisien toimesta kaksi miestä kuoli veneessä Kalastajatorpan edustalla. Tämä siis tositapaus.
Stammheimin vankilan epäselvät tapahtumat, kuten ajastetut itsemurhat (Baader, Ensslin, Raspe), mainitaan. Se, että Ulrike Meinhofin kuolema mainitaan useaan kertaan itsemurhana, on ymmärrettävää fiktion kannalta, mutta muuten hämmentävää. Kaikki aihetodisteet viittaavat ihan muuhun, ja kansainvälinen tutkijaryhmä päätteli lopulta, että Meinhof oli jo kuollut päätyessään köyden jatkoksi. Ja miksi tutkijoille ei koskaan annettu ensimmäistä ruumiinavausraporttia? Miksi Meinhofin kynnet oli leikattu kuoleman jälkeen? Nuo ovat tietysti sivuseikkoja fiktiossa. Selvää kuitenkin on, että elävä ja kulttimainetta nauttiva terroristi oli suuri uhka Länsi-Saksassa. Nykyään uhat taitavat olla enemmän ulkoisia, ellei sitten mietitä äärioikeistoa Saksassa.
Palatakseni itse asiaan. Sujuvaa tekstiä, mieluusti luin. Tampere hyvin esillä, myös Tampereen murre.
Helmet-lukuhaaste 2021, 31. Jännityskirja tai dekkari
Sujuvasanainen ja ihan mukaansatempaava dekkari RAF-terroristista (mulla oli joskus teininä vaihe, kun olin __todella__ kiinnostunut Ulrike Meinhofista, niin siksi varmaan tartuin tähänkin), joka on päätynyt murhattuna tamperelaiseen Pyhäjärveen toimittuaan sitä ennen kymmeniä vuosia peiteroolissaan saksan opettajana Kalevan lukiossa. Tamperelaisuus ilahdutti kerronnassa, mutta vähän oksetti äänikirjassa, kun Jukka Pitkänen rupes vääntään moroo ja kiältä.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Helmi dekkareiden joukossa. Kirjan aihe on mielenkiintoinen, henkilöt riittävän uskottavia, juoni koukuttava ja se liitää kauniisti loppuun saakka. Jopa lennokas loppuhuipennus on uskottava, kun vertaa reaalimaailman tapahtumiin Mistään juonen sakkaamisesta ei ole puhettakaan. Ehkä nuoremman sukupolven lukijalle kokemus ei ole näin makea, mutta Baader-Meinhofin iskuja nuoruudessaan itse seuranneelle ja vankilassa tapahtuneita "itsemurhia" ihmetelleelle kirja on helmi. Kirja on Vihisen debyytti ja mielenkiinnolla odotan jatkoa..
Ihan kelpo jännäri. Parasta oli yhteiskunnallinen taso, jonka kirjailija sai solmittua murhatutkimuksen joukkoon. Hieman häiritsi tarve tunkea liikaa nippelitietoa, jolla ei ollut mitään yhteyttä käsiteltävään rikokseen. Mutta ilmeisesti tamperelaiset poliisit ajattelevat autolla ajellessaan mitä moninaisempia kaupungin rakennushistoriaan liittyviä seikkoja...
Mielenkiinto säilyi kirjan läpi, osansa toki sillä että sijoittui osin Tampereelle. Teksti oli sujuvaa ja näkökulmien vaihdot luontevia. Hyvä kesädekkari.
Epäuskottava. Aivan kuin kirja olisi kirjoitettu Saksan kirjamarkkinoille. Hömppää. Kirjailija on tehnyt mittavan taustatyön ja osaa kirjoittaa sujuvaa tekstiä.
Sujuvasti kirjoitettu, hyvää kieltä ja vetävä tarina. Pientä epäuskottavuutta, mutta ei haitannut hyvää kokonaisuutta. Poliisit Berglund ja Ruokosalmi olivat mukavia persoonia ja palaisin mielellän heihin.