Ensimmäinen hassiseni. Intensiivistä, metaforista kerrontaa teatterin maailmasta. Naiskertojasta tuli usein mieleen Du Maurierin Rebekan kertoja, paitsi että tämän teoksen kertoja ei ole nyhverö, vaan aika ilkeä ja itsekäs. Tarina ei ole ollenkaan Rebekasta, vaan ideana tässä on, että nainen muokkaa aviomiehestään tähteä, jotta pääsisi itsekin huipulle. Välillä oikein mainiota juttuja, mutta loppua kohti hajosi. Aristoteleen teatterioppien mukaisesti tässä on alku, keskikohta ja loppu, mutta Hassiselle se ei riittänyt, vaan niitä kaikkia on kolme.