What do you think?
Rate this book
Taavi
”Jos suomen kielessä jollekin on sanoja, niin sille, kun tappaa venäläisen metsässä. Kun tappaa ruotsalaisen kadulla, seuraa suuri hiljaisuus.”
Kun muut miehet tuumivat, mitä tekevät sodan päätyttyä, Taavia harmittaa. ”Ollaan nyt täällä!” hän ärähtää. Taaville sota ei anna taitoja siviilielämään, se opettaa sotimaan paremmin. Kun Taavi karkasi alaikäisenä sotaan, Ruusa meni kellariin huutamaan. Nyt hän miettii, onko kasvattanut pojan, jonka todellinen koti on sodassa. Yli 20 vuotta sodan päättymisen jälkeen Göteborgissa Taavi tarttuu uudestaan aseeseen.
Taavi on kaunokirjallisesti häikäisevä sotaromaani Mannerheim-ristin ritarin Taavi Törmälehdon poikkeuksellisesta elämästä.
Kun muut miehet tuumivat, mitä tekevät sodan päätyttyä, Taavia harmittaa. ”Ollaan nyt täällä!” hän ärähtää. Taaville sota ei anna taitoja siviilielämään, se opettaa sotimaan paremmin. Kun Taavi karkasi alaikäisenä sotaan, Ruusa meni kellariin huutamaan. Nyt hän miettii, onko kasvattanut pojan, jonka todellinen koti on sodassa. Yli 20 vuotta sodan päättymisen jälkeen Göteborgissa Taavi tarttuu uudestaan aseeseen.
Taavi on kaunokirjallisesti häikäisevä sotaromaani Mannerheim-ristin ritarin Taavi Törmälehdon poikkeuksellisesta elämästä.
298 pages, Hardcover
Published February 1, 2021
2 people are currently reading
136 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 21 of 21 reviews
March 23, 2021
"Maan alta nousee naisen huuto. Se on mullan ja nauriin ja kosteiden juurien huuto, käheä ja loputon."
Näillä sanoilla alkaa Terhi Törmälehdon teos Taavi, joka kertoo hänen isoisästään, Mannerheim-ristin ritari Taavi Törmälehdosta. Taavi syntyi Haapavedellä ja karkasi 17-vuotiaana äidiltään salaa talvisotaan ja äiti juoksee maakellariin huutamaan tuskaansa. Hauskasti aktiivinen, Taavia toppuutteleva tai moittiva hän-kertoja istuu kärpäsenä miehen olkapäällä ja kertoo Taavin osuudet kuin uutistoimittaja. Minämuodossa puheenvuoron saavat äiti Ruusa ja neljä vuotta nuorempi pikkuveli Veikko.
Erityisesti ihon alle menivät äiti Ruusan tunnot. Kuka äiti haluaisi pojastaan tappajaa? Miten sellaisen ajatuksen kanssa voi elää? Kun tietoon tulee Taavin urotekoja sodassa, Ruusa vetelee viivoja virsikirjan tyhjille sivuille ja rukoilee lapsensa tappamien vihollisten puolesta.
Taavi on loisteliaasti ja erittäin ilmaisuvoimaisella kielellä kirjoitettu tarina sodasta. Törmälehto porautuu kolmen päähenkilönsä mieliin ja heidän kokemiin tilanteisiin hämmästyttävän eläytyvästi. Teos vaikutti syvästi ja minusta oli hienoa ristiriitaa kauniin luontokuvauksen ja sotatapahtumien raakuuden välillä.
Romaanin kokonaisuus on nyansseista valtavan rikas. Tekstissä tulee esiin hieno ajankuva, kotirintaman elämä, puute ja nälkä, koko sota-ajan ilmapiiri ja valtiovallan puheet. Sodassa rikki menneitä isiä ja isoisiä on jokaisen suomalaisen suvussa. Tavatessaan nämä miehet joivat kahviplöröä ja kertoivat tarinoita sodassa kokemastaan, niin Taavikin varmaan aikoinaan. Tämän koronapandemian aikana olen monesti miettinyt, että tämä on kuin sotaa. Tämä ON eikä tästäkään voi paeta. Terhi Törmälehto on kirjoittanut todella upean kirjan. Kiitän.
Näillä sanoilla alkaa Terhi Törmälehdon teos Taavi, joka kertoo hänen isoisästään, Mannerheim-ristin ritari Taavi Törmälehdosta. Taavi syntyi Haapavedellä ja karkasi 17-vuotiaana äidiltään salaa talvisotaan ja äiti juoksee maakellariin huutamaan tuskaansa. Hauskasti aktiivinen, Taavia toppuutteleva tai moittiva hän-kertoja istuu kärpäsenä miehen olkapäällä ja kertoo Taavin osuudet kuin uutistoimittaja. Minämuodossa puheenvuoron saavat äiti Ruusa ja neljä vuotta nuorempi pikkuveli Veikko.
Erityisesti ihon alle menivät äiti Ruusan tunnot. Kuka äiti haluaisi pojastaan tappajaa? Miten sellaisen ajatuksen kanssa voi elää? Kun tietoon tulee Taavin urotekoja sodassa, Ruusa vetelee viivoja virsikirjan tyhjille sivuille ja rukoilee lapsensa tappamien vihollisten puolesta.
Taavi on loisteliaasti ja erittäin ilmaisuvoimaisella kielellä kirjoitettu tarina sodasta. Törmälehto porautuu kolmen päähenkilönsä mieliin ja heidän kokemiin tilanteisiin hämmästyttävän eläytyvästi. Teos vaikutti syvästi ja minusta oli hienoa ristiriitaa kauniin luontokuvauksen ja sotatapahtumien raakuuden välillä.
Romaanin kokonaisuus on nyansseista valtavan rikas. Tekstissä tulee esiin hieno ajankuva, kotirintaman elämä, puute ja nälkä, koko sota-ajan ilmapiiri ja valtiovallan puheet. Sodassa rikki menneitä isiä ja isoisiä on jokaisen suomalaisen suvussa. Tavatessaan nämä miehet joivat kahviplöröä ja kertoivat tarinoita sodassa kokemastaan, niin Taavikin varmaan aikoinaan. Tämän koronapandemian aikana olen monesti miettinyt, että tämä on kuin sotaa. Tämä ON eikä tästäkään voi paeta. Terhi Törmälehto on kirjoittanut todella upean kirjan. Kiitän.
May 2, 2021
Voiko suomalaiseen sotakirjallisuuteen tuoda vielä jotain uutta? En olisi uskonut, mutta kyllä näköjään voi. Terhi Törmälehto kirjoittaa isoisästään Taavi Törmälehdosta (1922-2007), joka on ollut sotilaana sekoitus Antti Rokkaa ja Lauri Törniä, aivan uskomattoman rohkea ja taitava sotilas, tappaja. Taavi meni suojeluskuntaan 12-vuotiaana ja lähti seitsemäntoistavuotiaana vapaaehtoisena talvisotaan. Hän ei tullut kotiin lainkaan talvisodan ja jatkosodan välillä, vaan norkoili Helsingissä ja kouluttautui jatkosotaa varten. Tältä sotareissulta hän kotiutui neljä kertaa haavoittuneena Mannerheim ristin ritarina marraskuussa 1944.
Törmälehto kirjoittaa nykyisin yleistyneellä tavalla (esim. Hanna Weselius) kronologisia katkelmia Taavin äidin, pikkuveljen ja Taavin itsensä ajattelemina. Kieli on hyvin epäsotamaista, jotensakin runollista. Taiteellisen pikkuveljen ajatuksiin tämä tyyli sopii mainiosti. Äidin ajatukset kulkevat alussa ajoittain minusta epäuskottavilla radoilla, mutta loppua kohti todella riipaisevan vahvoina ja todentuntuisina. Taavinkin suuhun lipsahtaa alkupäässä runollisuuden tavoittelussa epätodellisia sanoja "kantautuu kumeita jylähdyksiä" ja "vihollinen verryttelee".
Miksi isän ääni on jätetty pois? En tiedä, mutta kyllä nämä kolmekin saavat sodan pelottavuuden, julmuuden ja yksityisen ihmisen voimattomuuden ison pyörän edessä hyvin valaistuksi. Taavi on siis todella nuori poikanen, mutta kokeneena metsästäjänä ja ampujana heti valmis kaikkiin vaikeimpiin ja vaarallisimpiin tehtäviin. Hän tappaa ihmisiä kuten jäniksiä tai kettuja. Pian hänelle alkaa kertyä mainetta, joka kohoaa sfääreihin Mannerheimin ristin myötä. Kapakoissa riittää aina tarjoajia, mutta myös kateus kurkkii vahvana. Nuori mies ei osaa käsitellä mainettaan. Hän on hankala Rokka-tyyppi eikä tule toimeen upseerien kanssa muutoin kuin sankariteoillaan. Etenee hän sentään korpraaliksi ja alikersantiksi ennen kotiutumistaan.
Aivan kuten kävi nuorille sankarilentäjillemme, ei kotiutuminen adrenaliinihuuruisesta sotimisesta luonnistu kunnolla Taavillekaan. Viina ja irrallisuus vievät, avioliitto kariutuu ja mies menee Ruotsiin telakalle töihin. Siellä hän puukottaa 1967 ruotsalaisen miehen ja istuu Suomessa linnassa viisi vuotta. Tätä ei kuitenkaan Mannerheim ristin ritarista kerrota aikanaan julki. Törmälehto on ripottanut Göteborg kuvausta sinne tänne sota-ajan sekaan, mikä on minusta huono ratkaisu, parempi olisi ollut kirjoittaa Ruotsi jakso loppupuolelle yhtenä kokonaisuutena.
Törmälehto on käyttänyt ihan amerikkalaiskirjailijoiden tapaan laajaa asiantuntijakaartia tukenaan ja sodan kulku on hyvin hanskassa. On syytä ollakin, koska Taavi soti ainakin parillakymmenellä paikkakunnalla. Tosin jatkosodan loppu jää utuiseksi myös Taavin kohdalta.
Mutta miksi ihmeessä Törmälehto jättää kirjasta pois heidän yhteisen vierailun itsenäisyyspäivän juhlissa presidentin linnassa. Siinä hän on saanut omin silmin nähdä vain Taavin arvostuksen ritarina ja seesteisenä sotasankarina. Taavi vieraili linnassa useana vuonna eri lastenlasten kanssa. Nyt kirja rajautuu vain tappaja Taaviin, vaikka hän eli pitkän elämän tappamattakin. Mutta 4,2 tähteä yllättävästä kirjasta.
Törmälehto kirjoittaa nykyisin yleistyneellä tavalla (esim. Hanna Weselius) kronologisia katkelmia Taavin äidin, pikkuveljen ja Taavin itsensä ajattelemina. Kieli on hyvin epäsotamaista, jotensakin runollista. Taiteellisen pikkuveljen ajatuksiin tämä tyyli sopii mainiosti. Äidin ajatukset kulkevat alussa ajoittain minusta epäuskottavilla radoilla, mutta loppua kohti todella riipaisevan vahvoina ja todentuntuisina. Taavinkin suuhun lipsahtaa alkupäässä runollisuuden tavoittelussa epätodellisia sanoja "kantautuu kumeita jylähdyksiä" ja "vihollinen verryttelee".
Miksi isän ääni on jätetty pois? En tiedä, mutta kyllä nämä kolmekin saavat sodan pelottavuuden, julmuuden ja yksityisen ihmisen voimattomuuden ison pyörän edessä hyvin valaistuksi. Taavi on siis todella nuori poikanen, mutta kokeneena metsästäjänä ja ampujana heti valmis kaikkiin vaikeimpiin ja vaarallisimpiin tehtäviin. Hän tappaa ihmisiä kuten jäniksiä tai kettuja. Pian hänelle alkaa kertyä mainetta, joka kohoaa sfääreihin Mannerheimin ristin myötä. Kapakoissa riittää aina tarjoajia, mutta myös kateus kurkkii vahvana. Nuori mies ei osaa käsitellä mainettaan. Hän on hankala Rokka-tyyppi eikä tule toimeen upseerien kanssa muutoin kuin sankariteoillaan. Etenee hän sentään korpraaliksi ja alikersantiksi ennen kotiutumistaan.
Aivan kuten kävi nuorille sankarilentäjillemme, ei kotiutuminen adrenaliinihuuruisesta sotimisesta luonnistu kunnolla Taavillekaan. Viina ja irrallisuus vievät, avioliitto kariutuu ja mies menee Ruotsiin telakalle töihin. Siellä hän puukottaa 1967 ruotsalaisen miehen ja istuu Suomessa linnassa viisi vuotta. Tätä ei kuitenkaan Mannerheim ristin ritarista kerrota aikanaan julki. Törmälehto on ripottanut Göteborg kuvausta sinne tänne sota-ajan sekaan, mikä on minusta huono ratkaisu, parempi olisi ollut kirjoittaa Ruotsi jakso loppupuolelle yhtenä kokonaisuutena.
Törmälehto on käyttänyt ihan amerikkalaiskirjailijoiden tapaan laajaa asiantuntijakaartia tukenaan ja sodan kulku on hyvin hanskassa. On syytä ollakin, koska Taavi soti ainakin parillakymmenellä paikkakunnalla. Tosin jatkosodan loppu jää utuiseksi myös Taavin kohdalta.
Mutta miksi ihmeessä Törmälehto jättää kirjasta pois heidän yhteisen vierailun itsenäisyyspäivän juhlissa presidentin linnassa. Siinä hän on saanut omin silmin nähdä vain Taavin arvostuksen ritarina ja seesteisenä sotasankarina. Taavi vieraili linnassa useana vuonna eri lastenlasten kanssa. Nyt kirja rajautuu vain tappaja Taaviin, vaikka hän eli pitkän elämän tappamattakin. Mutta 4,2 tähteä yllättävästä kirjasta.
August 13, 2025
Lähes viiden tähden kirja Suomen sota-ajan elämästä kolmen perheenjäsenen näkökulmasta.
Nimimies Taavi suoriutuu sankarillisesti rintamalla, mutta vääjäämättömät ja ikuiset arvet seuraavat valtion tappokoneiston eturintamaan asettunutta miestä aina.
Pikkuveli Veikko piirtää kotona lintuja ja odottelee, koska käsky käy. Herkkä poika jää veljensä urotekojen varjoon. Äiti Ruusa keskittää kaiken tekemisensä arjesta selviämiseen. Virsien veisuu lohduttaa hieman, mutta usein on pakko päästä maakellariin huutamaan tuska ulos.
Taitava tarinankerronta, uskottavat (kirja perustuu osin tositapahtumiin) hahmot ja sodan raakuuden psykologisen tason kuvaus vavahduttavat, kun maailma ympärillämme jälleen on tulessa.
Nimimies Taavi suoriutuu sankarillisesti rintamalla, mutta vääjäämättömät ja ikuiset arvet seuraavat valtion tappokoneiston eturintamaan asettunutta miestä aina.
Pikkuveli Veikko piirtää kotona lintuja ja odottelee, koska käsky käy. Herkkä poika jää veljensä urotekojen varjoon. Äiti Ruusa keskittää kaiken tekemisensä arjesta selviämiseen. Virsien veisuu lohduttaa hieman, mutta usein on pakko päästä maakellariin huutamaan tuska ulos.
Taitava tarinankerronta, uskottavat (kirja perustuu osin tositapahtumiin) hahmot ja sodan raakuuden psykologisen tason kuvaus vavahduttavat, kun maailma ympärillämme jälleen on tulessa.
July 30, 2021
Loistava, tyylikäs ja tärkeä realistinen romaani kirjailijan jatkosodassa kunnostautuneesta isoisästä, josta myöhemmin tuli tappaja myös siviilissä. Kirjailija kertoo jo nuorena ihmetelleensä miten voi olla yksiselitteisesti sankari, jos on tappanut satoja ihmisiä.
Sotakokemukset, joita kuvaillaan usein sopivan aukottaisesti, saattoivat vaikuttaa. Erityisesti suomalaisten mottitaistelutapa oli varsinaista teurastusta, myöhemmin kuvataan, miten miehiä palaa hengiltä. Täytyy mennä ja tehdä ryssille kaiken maailman pahat.
Jos ikävuodet 17-23 kuluvat rintamalla, persoonallisuus varmasti muotoutuu sen mukaan. Äiti syyttää tietysti myös itseään, mutta teksti näyttää, että turhaan. Äiti on muutenkin ehkä teoksen kliseisin hahmo.
Kiinnostavaa, että tappotuomiosta myöhemmin vaiettiin ja Taavi Törmälehto kutsuttiin mm. Linnan juhliin, jonne pääsi seuralaiseksi myös lapsenlapsi, kirjailija Terhi Törmälehto! Peräti kolme Mannerheim-ristin ritaria on tuomittu taposta, ehkä olemme palkinneet psykopaattimme, vaikka heidän käytöksessään oli nähtävissä epäsotilaallisuutta (engl. "your methods have become unsound")
Kirjoittajan oma teoria on, että päähenkilö saattoi yrittäessään suojella pikkuveljeään aiheuttaa tämän simputuksen ja itsemurhan. Hieno, antiikin tragediaa muistuttava ajatus! Kerrontaratkaisu on moniääninen ja kertojalla on myös oma, sarkastinen kommentoijan äänensä. Muutoinkin kieli on maalailevaa ja runollista, jota arvostan, vaikka en pidä.
Sotakokemukset, joita kuvaillaan usein sopivan aukottaisesti, saattoivat vaikuttaa. Erityisesti suomalaisten mottitaistelutapa oli varsinaista teurastusta, myöhemmin kuvataan, miten miehiä palaa hengiltä. Täytyy mennä ja tehdä ryssille kaiken maailman pahat.
Jos ikävuodet 17-23 kuluvat rintamalla, persoonallisuus varmasti muotoutuu sen mukaan. Äiti syyttää tietysti myös itseään, mutta teksti näyttää, että turhaan. Äiti on muutenkin ehkä teoksen kliseisin hahmo.
Kiinnostavaa, että tappotuomiosta myöhemmin vaiettiin ja Taavi Törmälehto kutsuttiin mm. Linnan juhliin, jonne pääsi seuralaiseksi myös lapsenlapsi, kirjailija Terhi Törmälehto! Peräti kolme Mannerheim-ristin ritaria on tuomittu taposta, ehkä olemme palkinneet psykopaattimme, vaikka heidän käytöksessään oli nähtävissä epäsotilaallisuutta (engl. "your methods have become unsound")
Kirjoittajan oma teoria on, että päähenkilö saattoi yrittäessään suojella pikkuveljeään aiheuttaa tämän simputuksen ja itsemurhan. Hieno, antiikin tragediaa muistuttava ajatus! Kerrontaratkaisu on moniääninen ja kertojalla on myös oma, sarkastinen kommentoijan äänensä. Muutoinkin kieli on maalailevaa ja runollista, jota arvostan, vaikka en pidä.
August 8, 2021
Terhi Törmälehto, Taavi (Otava, 2021) e-kirja/ s. 298
Tässäpä arvioni Taavista, jota on kehuttu vähän joka puolella, enkä yhtään ihmettele. Kirja taisi saada kiitettävän arvosanan lähes kaikilta.
Terhi Törmälehto, Taavi (Otava, 2021) e-kirja/s. 298
Terhi Törmälehto on kirjoittanut romaanin, joka kertoo hänen isoisästään, sotasankari Taavi Törmälehdosta. Mies sai aikoinaan tunnustuksen itse Mannerheimilta, mutta kirja ei silti ole elämäkerta vaan fiktiivinen teos. Siinä kerrotaan paitsi Taavin myös tämän äidin ja pikkuveljen ajatuksista ja elämästä, mutta Törmälehto on taiteilijan oikeudella muokannut tapahtumien kulkua ja mennyt myös henkilöiden pään sisään.
"Maan alta nousee naisen huuto.
Se on mullan ja nauriin ja kosteiden juurien huuto, käheä ja loputon."
Teos alkaa huudolla, joka raikuu pitkin kylää ja jonka jokainen tunnistaa. Se on osoitus äidin hädästä ja huolesta. Sotatoimet vievät haapavetisiä miehiä rintamalle, mutta liian moni palaa takaisin nopeasti, toiset arkussa, toiset vammautuneina joko keholtaan tai sielultaan.
Taavi on sinnikäs hurjapää, joka karkaa tositoimiin etuajassa. Pian 17-vuotias on sotamies, joka taistelee etulinjassa. Hän oppii tuijottamaan vihollista silmämuniin ja tappamaan tämän kylmänrauhallisesti. Hän ei pelkää kuolemaa, mutta toivoo saavansa lähteä kunniakkaasti, ei housut kintuissa.
Taavi ei edes lomilla tahdo palata kotikonnuille, sillä hän osaa tappaa mutta ei rauhoittua. Ruusa-äiti näkee poikansa muuttuvan ja pelkää. Lisäksi hän piirtää mustia viivoja Raamattuun, ja ne kertovat, montako ihmistä Taavi on tappanut. Äiti myös pohtii, miksi pojasta on tullut tappaja. Onko hän kasvattanut pojan väärin? Onko Taavin hurja luonne peräisin geeneistä vai onko syypää sittenkin sota?
Pian pojan urotöistä puhutaan kylillä ja kirjoitetaan lehdissä. Äiti on sekä ylpeä että kauhuissaan. Miten hänen pitäisi suhtautua siihen, että hänen poikansa on sotasankari? Äiti rukoilee poikansa mutta myös tämän uhrien puolesta. Hän tietää, että tapetut vihollisetkin ovat jonkun lapsia, poikia ja puolisoita.
"Sitten kuvittelen lapsia, vaikka en tahtoisi. Avojalkaisia, Kalinkaa laulavia lapsia ehdin kuvitella, vaikka suuta polttaa ja minusta olisi kohtuullista, että saisin edes sen unohtaa, että orpojakin minun poikani tekee."
Taavia kolme vuotta nuorempi pikkuveli Veikko on aina ihaillut isoveljeään, ja kotosalla pojat ovat olleet yhdessä paljon. Veikko on herkkä taiteilijasielu, jota jo sotatarinat kylmäävät. Poika ei kuitenkaan pysty sulkemaan korviaan. Niinpä hän saa tietää liian paljon liian varhain.
Syttyy jatkosota, ja jälleen Taavin paikka on siellä, missä taistellaan. Hän haavoittuu mutta palaa pian takaisin rintamalle. Kotonakin sankari sentään piipahtaa, mutta sekä äiti että pikkuveli pettyvät: Taavi ei ole entisellään. Taavin kirjeetkin ovat karua luettavaa. Ne pakottavat pikkuveljen näkemään entistäkin selvemmin, millaista sota oikeasti on, ja hän tietää, että kohta kutsu käy.
Veikko on erittäin taitava piirtäjä, ja nuorukainen miettii, voisiko hän elättää itsensä piirrustuksillaan. Sota pilaa suunnitelmat, sillä Veikkokin joutuu astelemaan armeijan harmaisiin. Raskain mielin hän suuntaa sotaväkeen, ja läheisetkin ovat huolissaan. Vaihtoehtoja ei kuitenkaan ole. Kun käsky käy, on mentävä.
Veikolla on vaikeaa, ja hänen sisässään käännetään veistä tuon tuostakin. Ei nimittäin ole helppoa olla sankarin pelokas pikkuveli. Äidillä on ennakkoaavistus, ettei Veikon taival pääty hyvin, ja ikävä kyllä äidinvaisto osuu oikeaan.
Kirjassa kerrotaan sota-ajan rinnalla Taavista vuoden 1967 Göteborgissa. Sodan arvet tuntuvat miehen kehossa ja mielessä. "Kun saasta on siivottu, maat kasvavat uutta puuta ja ihmiskehot ovat ainoa taistelukenttä, jossa sota jatkuu."
Suomalaiset komennusmiehet tuntevat sotasankarinsa vielä vuosikymmenten jälkeenkin. Sen sijaan ruotsalaisille Taavi, kuten muutkin suomalaiset, on pohjasakkaa, väkeä, joka tulee tekemään hanttihommat, jotka eivät ruotsalaisille kelpaa tai joihin vain tarvitaan lisää apukäsiä. Näiden joukossa on ollut myös isoveljeni, joka heinäkuussa saateltiin viimeiselle matkalle. Kuvaus työmiesten elämästä ja oloista avasi minulle yhden uuden ja tuntemattoman maailman.
Kirjan lopussa Taavi on väsynyt ja allapäin. Hän kulkee kaupungilla ystävänsä kanssa. Eteen tulee yllättävä tilanne – ja Taavi toimii kuten sotarintamalla. Nyt vain ei Taavia kehuta, eikä rinnalla ole ketään.
En ole mikään sotaromaanien ystävä, mutta Taavi on onneksi paljon muutakin. Kirja kuvaa kolmen päähenkilön elämää niin tarkasti, että tapahtumat voi oikeasti nähdä. "Minua niin hirvitti sen lapsen kaipuu, että tiuskaisin hänet töihin. Vettä kantamaan ja liiteriin puuta hakemaan. Veikko katsoi minua pitkään mutta ei sanonut mitään, otti sankon ja meni."
Sodan raakuuksista Törmälehto kirjoittaa kylmäävästi, mutta niiden lomassa ja vastapainona on upeaa luontokuvausta. "Kaksi kurkea syö vaiti rannan ruovikossa. Rinteessä leijuu usvaa, se on valkoista ja sakeaa. Maailma on vastasyntynyt ja tuore." Kaikkiaan teos on kielellisesti ehyt ja hieno kokonaisuus. Paikoin tosin äidinkielenopettajamainen ote sanojen selittelyyn kummastutti.
Taavi-kirja pakottaa pysähtymään ja näkemään sodan monet kasvot. Sota niin ennen kuin nykyään on julmaa ja mieletöntä. Vaikka kirjassa kerrotaan historiasta, se on hyvin ajankohtainen. Täällä meidän keskellämme nimittäin elää yhä runsaasti taaveja, veikkoja ja ruusia. On nuorukaisia, jotka tahtovat toimintaa ja sankaruutta, on sisaruksia ja äitejä, jotka kotona ahkeroivat, pelkäävät ja kärsivät. On aivan liikaa nähneitä ja kokeneita ihmisiä, joiden sisältä paha olo voi purkautua rajusti ja arvaamatta.
Kuitenkin annan kirjalle "vain" neljä tähteä. Viides tähti jää saamatta, koska tarina ei aluksi imaissut minua mukaansa. Luultavasti syynä oli se, että kertoja ja tapahtuma-aika vaihtuvat hyvin taajaan. Törmälehto on kuitenkin taitava ja omaääninen kirjailija, ja arvelen teoksen kilvoittelevan Finlandia-palkinnosta.
Helmet 2021: 2, 3, 4, 6 (äidin), 9, 12, 17, 22, 29, 33, 34, 36, 37, 39, 41, 45, 46, 50
Tässäpä arvioni Taavista, jota on kehuttu vähän joka puolella, enkä yhtään ihmettele. Kirja taisi saada kiitettävän arvosanan lähes kaikilta.
Terhi Törmälehto, Taavi (Otava, 2021) e-kirja/s. 298
Terhi Törmälehto on kirjoittanut romaanin, joka kertoo hänen isoisästään, sotasankari Taavi Törmälehdosta. Mies sai aikoinaan tunnustuksen itse Mannerheimilta, mutta kirja ei silti ole elämäkerta vaan fiktiivinen teos. Siinä kerrotaan paitsi Taavin myös tämän äidin ja pikkuveljen ajatuksista ja elämästä, mutta Törmälehto on taiteilijan oikeudella muokannut tapahtumien kulkua ja mennyt myös henkilöiden pään sisään.
"Maan alta nousee naisen huuto.
Se on mullan ja nauriin ja kosteiden juurien huuto, käheä ja loputon."
Teos alkaa huudolla, joka raikuu pitkin kylää ja jonka jokainen tunnistaa. Se on osoitus äidin hädästä ja huolesta. Sotatoimet vievät haapavetisiä miehiä rintamalle, mutta liian moni palaa takaisin nopeasti, toiset arkussa, toiset vammautuneina joko keholtaan tai sielultaan.
Taavi on sinnikäs hurjapää, joka karkaa tositoimiin etuajassa. Pian 17-vuotias on sotamies, joka taistelee etulinjassa. Hän oppii tuijottamaan vihollista silmämuniin ja tappamaan tämän kylmänrauhallisesti. Hän ei pelkää kuolemaa, mutta toivoo saavansa lähteä kunniakkaasti, ei housut kintuissa.
Taavi ei edes lomilla tahdo palata kotikonnuille, sillä hän osaa tappaa mutta ei rauhoittua. Ruusa-äiti näkee poikansa muuttuvan ja pelkää. Lisäksi hän piirtää mustia viivoja Raamattuun, ja ne kertovat, montako ihmistä Taavi on tappanut. Äiti myös pohtii, miksi pojasta on tullut tappaja. Onko hän kasvattanut pojan väärin? Onko Taavin hurja luonne peräisin geeneistä vai onko syypää sittenkin sota?
Pian pojan urotöistä puhutaan kylillä ja kirjoitetaan lehdissä. Äiti on sekä ylpeä että kauhuissaan. Miten hänen pitäisi suhtautua siihen, että hänen poikansa on sotasankari? Äiti rukoilee poikansa mutta myös tämän uhrien puolesta. Hän tietää, että tapetut vihollisetkin ovat jonkun lapsia, poikia ja puolisoita.
"Sitten kuvittelen lapsia, vaikka en tahtoisi. Avojalkaisia, Kalinkaa laulavia lapsia ehdin kuvitella, vaikka suuta polttaa ja minusta olisi kohtuullista, että saisin edes sen unohtaa, että orpojakin minun poikani tekee."
Taavia kolme vuotta nuorempi pikkuveli Veikko on aina ihaillut isoveljeään, ja kotosalla pojat ovat olleet yhdessä paljon. Veikko on herkkä taiteilijasielu, jota jo sotatarinat kylmäävät. Poika ei kuitenkaan pysty sulkemaan korviaan. Niinpä hän saa tietää liian paljon liian varhain.
Syttyy jatkosota, ja jälleen Taavin paikka on siellä, missä taistellaan. Hän haavoittuu mutta palaa pian takaisin rintamalle. Kotonakin sankari sentään piipahtaa, mutta sekä äiti että pikkuveli pettyvät: Taavi ei ole entisellään. Taavin kirjeetkin ovat karua luettavaa. Ne pakottavat pikkuveljen näkemään entistäkin selvemmin, millaista sota oikeasti on, ja hän tietää, että kohta kutsu käy.
Veikko on erittäin taitava piirtäjä, ja nuorukainen miettii, voisiko hän elättää itsensä piirrustuksillaan. Sota pilaa suunnitelmat, sillä Veikkokin joutuu astelemaan armeijan harmaisiin. Raskain mielin hän suuntaa sotaväkeen, ja läheisetkin ovat huolissaan. Vaihtoehtoja ei kuitenkaan ole. Kun käsky käy, on mentävä.
Veikolla on vaikeaa, ja hänen sisässään käännetään veistä tuon tuostakin. Ei nimittäin ole helppoa olla sankarin pelokas pikkuveli. Äidillä on ennakkoaavistus, ettei Veikon taival pääty hyvin, ja ikävä kyllä äidinvaisto osuu oikeaan.
Kirjassa kerrotaan sota-ajan rinnalla Taavista vuoden 1967 Göteborgissa. Sodan arvet tuntuvat miehen kehossa ja mielessä. "Kun saasta on siivottu, maat kasvavat uutta puuta ja ihmiskehot ovat ainoa taistelukenttä, jossa sota jatkuu."
Suomalaiset komennusmiehet tuntevat sotasankarinsa vielä vuosikymmenten jälkeenkin. Sen sijaan ruotsalaisille Taavi, kuten muutkin suomalaiset, on pohjasakkaa, väkeä, joka tulee tekemään hanttihommat, jotka eivät ruotsalaisille kelpaa tai joihin vain tarvitaan lisää apukäsiä. Näiden joukossa on ollut myös isoveljeni, joka heinäkuussa saateltiin viimeiselle matkalle. Kuvaus työmiesten elämästä ja oloista avasi minulle yhden uuden ja tuntemattoman maailman.
Kirjan lopussa Taavi on väsynyt ja allapäin. Hän kulkee kaupungilla ystävänsä kanssa. Eteen tulee yllättävä tilanne – ja Taavi toimii kuten sotarintamalla. Nyt vain ei Taavia kehuta, eikä rinnalla ole ketään.
En ole mikään sotaromaanien ystävä, mutta Taavi on onneksi paljon muutakin. Kirja kuvaa kolmen päähenkilön elämää niin tarkasti, että tapahtumat voi oikeasti nähdä. "Minua niin hirvitti sen lapsen kaipuu, että tiuskaisin hänet töihin. Vettä kantamaan ja liiteriin puuta hakemaan. Veikko katsoi minua pitkään mutta ei sanonut mitään, otti sankon ja meni."
Sodan raakuuksista Törmälehto kirjoittaa kylmäävästi, mutta niiden lomassa ja vastapainona on upeaa luontokuvausta. "Kaksi kurkea syö vaiti rannan ruovikossa. Rinteessä leijuu usvaa, se on valkoista ja sakeaa. Maailma on vastasyntynyt ja tuore." Kaikkiaan teos on kielellisesti ehyt ja hieno kokonaisuus. Paikoin tosin äidinkielenopettajamainen ote sanojen selittelyyn kummastutti.
Taavi-kirja pakottaa pysähtymään ja näkemään sodan monet kasvot. Sota niin ennen kuin nykyään on julmaa ja mieletöntä. Vaikka kirjassa kerrotaan historiasta, se on hyvin ajankohtainen. Täällä meidän keskellämme nimittäin elää yhä runsaasti taaveja, veikkoja ja ruusia. On nuorukaisia, jotka tahtovat toimintaa ja sankaruutta, on sisaruksia ja äitejä, jotka kotona ahkeroivat, pelkäävät ja kärsivät. On aivan liikaa nähneitä ja kokeneita ihmisiä, joiden sisältä paha olo voi purkautua rajusti ja arvaamatta.
Kuitenkin annan kirjalle "vain" neljä tähteä. Viides tähti jää saamatta, koska tarina ei aluksi imaissut minua mukaansa. Luultavasti syynä oli se, että kertoja ja tapahtuma-aika vaihtuvat hyvin taajaan. Törmälehto on kuitenkin taitava ja omaääninen kirjailija, ja arvelen teoksen kilvoittelevan Finlandia-palkinnosta.
Helmet 2021: 2, 3, 4, 6 (äidin), 9, 12, 17, 22, 29, 33, 34, 36, 37, 39, 41, 45, 46, 50
December 8, 2021
Luettuani nämä sitaatit Törmäsalon Taavista, tiesin että haluan lukea kirjan, vieläpä heti:
"Tuhosiko sota minun lapseni, vai teinkö minä lapsen, joka on sodassa kuin kotonaan? Onko hän sitä mitä on sodan vuoksi, niin kuin ne monen talon ja torpan miehet, jotka nyt kulkevat jalka- tai mielipuolena? Vai astuiko hän sotaan kuin lintu pönttöön: välittämättä siitä, kuinka luonnottoman tilaan oli tullut, ja kävi saman tien taloksi."
"Ehkäpä tappioksi voi laskea myös miehet, jotka unohtavat miten puhutaan. Tai miehet, jotka eivät enää huomaa, koskeeko säären paljasta ihoa aurinko vai sade. Tai miehet, jotka elämänsä jokaisena yönä palaavat tähän metsään odottamaan, että motti purkautuu."
Taavi oli täynnä tällaisia tuskalla silattuja timanttisia lauseita. Kirja perustuu sodassa poikkeuksellisen loistavasti pärjänneen Taavi Törmälehdon elämään, hiukan myös hänen äitinsä ja pikkuveljensä elämään. Taavi karkasi talvisotaan alaikäisenä, eikä sen jälkeen enää juuri kotona käynyt. Hän teki sodasta kotinsa, väliaikaisesta järjettömyydestä ammatin, josta ei enää palautunut normaaliin yhteiskuntaan. Kirja seuraa Taavia myös Göteborgissa rauhan vuonna 1967, jolloin Taavin sodassa hankittu maine ja kunnia viimeistään valuu tyhjiin.
Tässä vielä yksi ohittamaton sitaatti Taavin äidin suusta:
"Laskeudun portaat kellariin, vedän maan kosteutta ja vanhaa hajua sisääni, huudan ja rukoilen. Heitän Jumalan silmille sen, että antoi meille tällaisen ajan, jona maailma on järjiltään. Ei kestä kauaa, kun muistan miten asiat ovat.
Asiat ovat niin, että kun vanhempani olivat nuoria, oli nälkä. Kun minä olin nuori, oli sota. Kun minun poikani ja tyttäreni ovat nuoria, on uusi sota. Asia on niin, ettei maailma ole järjiltään. Se on pysyvästi järjetön.
Ja voi olla, että se on ihmisen syy."
Timanttinen kirja, joka kiilaa suoraan parhaiden suomalaisten sotaromaanien kärkikastiin!
"Tuhosiko sota minun lapseni, vai teinkö minä lapsen, joka on sodassa kuin kotonaan? Onko hän sitä mitä on sodan vuoksi, niin kuin ne monen talon ja torpan miehet, jotka nyt kulkevat jalka- tai mielipuolena? Vai astuiko hän sotaan kuin lintu pönttöön: välittämättä siitä, kuinka luonnottoman tilaan oli tullut, ja kävi saman tien taloksi."
"Ehkäpä tappioksi voi laskea myös miehet, jotka unohtavat miten puhutaan. Tai miehet, jotka eivät enää huomaa, koskeeko säären paljasta ihoa aurinko vai sade. Tai miehet, jotka elämänsä jokaisena yönä palaavat tähän metsään odottamaan, että motti purkautuu."
Taavi oli täynnä tällaisia tuskalla silattuja timanttisia lauseita. Kirja perustuu sodassa poikkeuksellisen loistavasti pärjänneen Taavi Törmälehdon elämään, hiukan myös hänen äitinsä ja pikkuveljensä elämään. Taavi karkasi talvisotaan alaikäisenä, eikä sen jälkeen enää juuri kotona käynyt. Hän teki sodasta kotinsa, väliaikaisesta järjettömyydestä ammatin, josta ei enää palautunut normaaliin yhteiskuntaan. Kirja seuraa Taavia myös Göteborgissa rauhan vuonna 1967, jolloin Taavin sodassa hankittu maine ja kunnia viimeistään valuu tyhjiin.
Tässä vielä yksi ohittamaton sitaatti Taavin äidin suusta:
"Laskeudun portaat kellariin, vedän maan kosteutta ja vanhaa hajua sisääni, huudan ja rukoilen. Heitän Jumalan silmille sen, että antoi meille tällaisen ajan, jona maailma on järjiltään. Ei kestä kauaa, kun muistan miten asiat ovat.
Asiat ovat niin, että kun vanhempani olivat nuoria, oli nälkä. Kun minä olin nuori, oli sota. Kun minun poikani ja tyttäreni ovat nuoria, on uusi sota. Asia on niin, ettei maailma ole järjiltään. Se on pysyvästi järjetön.
Ja voi olla, että se on ihmisen syy."
Timanttinen kirja, joka kiilaa suoraan parhaiden suomalaisten sotaromaanien kärkikastiin!
July 31, 2025
Taavi oli pitkään hyllyssä, koska epäröin tarttua sotakirjaan. Sotakuvaukset eivät minua erityisemmin vedä mukaansa, mutta olisi tietysti pitänyt ymmärtää, että Taavi on paljon muuta.
Taavi on kertomus nuoresta miehestä, joka intoilee kuntoisuudestaan, vihaa heikkoutta ja haluaa olla aina kovimmassa paikassa. Sodassa sitä kutsutaan sankaruudeksi, mutta sankaruus kerää myös muuta kuin vilpitöntä ihailua. Sen saa kokea Taavi äiti Ruusa, joka rukoilee poikansa tappamien vihollispoikien puolesta, vetää mustia viivoja virsikirjaansa ja pahimpina hetkinä vetäytyy maakellariin huutamaan suoraa huutoa. Sen saa kokea myös pikkuveli Veikko, joka piirtää lintuja.
Taavi avasi uuden näkökulmaan sotimiseen ja sankaruuteen.
Taavi on kertomus nuoresta miehestä, joka intoilee kuntoisuudestaan, vihaa heikkoutta ja haluaa olla aina kovimmassa paikassa. Sodassa sitä kutsutaan sankaruudeksi, mutta sankaruus kerää myös muuta kuin vilpitöntä ihailua. Sen saa kokea Taavi äiti Ruusa, joka rukoilee poikansa tappamien vihollispoikien puolesta, vetää mustia viivoja virsikirjaansa ja pahimpina hetkinä vetäytyy maakellariin huutamaan suoraa huutoa. Sen saa kokea myös pikkuveli Veikko, joka piirtää lintuja.
Taavi avasi uuden näkökulmaan sotimiseen ja sankaruuteen.
March 19, 2025
Kadehdittavan loistava kirja. Tarvitaanko todellakin nainen kuvaamaan sodan totaalista absurdiutta? Näköjään. Ei soi Porilaisten marssi päässä eikä Finlandia tätä lukiessa. Ja samalla, niin vaarallista kuin on sanoa: sodan eroottinen aspekti. Thanatos ja libido.
October 14, 2025
Taavi meni ilmestyessään v. 2021 minulta aivan ohi (koska korona?), eikä se ole sen jälkeenkään minusta saanut ansaitsemaansa huomiota. Sillä se on upea! Onneksi Terhi Törmälehto kävi meillä Viita-akatemiassa kirjailijavieraana ja kertoi Taavin tarinan ja taustat. Ennen Taaviin tarttumista kannattaakin vähän googlailla, kuka hän oikein oli. Taavissa Terhin lause on niin kaunis, hänen otteensa inhimillinen mutta kriittinen, kolmen näkökulman kuljettaminen taitavaa, kertojaratkaisu nerokas, rytmi kiihtyvä, jännite kasvava ja kokonaisuus vaan niin hieno!
July 16, 2023
Kauniisti kirjoitettu kirja, mutta tarina ei missään vaiheessa imaissut mukaansa. Oli jostain syystä hankala lukukokemus, vaikka pidin kirjasta. Neljä tähteä tuntuu vähän liian paljolta mutta kolme liian vähältä.
March 12, 2021
Alaikäinen Taavi karkaa vanhemmiltaan salaa sotaan ja äiti jää kellariin huutamaan tuskaansa. Taavi janoaa olla siellä missä tapahtuu, etulinjassa, toiminnassa. Taavi ei ymmärrä, miksi kukaan haaveilee, mitä sodan jälkeen, sillä hänellä ei ole muuta kuin sota, hän ei ole muuta kuin sota. Eikä hän ymmärrä niitä, jotka haluavat sotaan niin kesyyn paikkaan kuin ikinä pääsee, miten voi haluta sotia keittämällä soppaa? Jälkeenpäin äiti miettii, kumpi oli ensin, sota vai luonne. 20 vuotta myöhemmin Göteborgissa sota syttyy Taavissa uudelleen.
"Hän siirtelee tähtäintä valkoisista huiveista kottikärryn pieniin päihin, naisten takapuolista kumariin vanhuksenselkiin, ja huokaa:
- Siinä on herkullinen maali.
Mitä hän sanoi? Mitä sinä Taavi sanoit? Et sinä. Sinä et sanonut niin. Et sinä katso pakenevaa joukkoja siviilejä ja sano: herkullinen maali. Et sinä saatana niin sano."
Huh, mikä kirja tämä oli!
"Hän siirtelee tähtäintä valkoisista huiveista kottikärryn pieniin päihin, naisten takapuolista kumariin vanhuksenselkiin, ja huokaa:
- Siinä on herkullinen maali.
Mitä hän sanoi? Mitä sinä Taavi sanoit? Et sinä. Sinä et sanonut niin. Et sinä katso pakenevaa joukkoja siviilejä ja sano: herkullinen maali. Et sinä saatana niin sano."
Huh, mikä kirja tämä oli!
January 2, 2025
Tää kirja oli kyl tosi vaikuttava ja ajatuksii herättävä. Kuulin tästä ku tää kirjailija itse kävi meiän tunnilla esittelemässä tän ja aattelin sillon että pitää kyllä lukea. En anna täysii pisteitä koska vaikka tässä kirjassa ei ollu mitään vikaa ja tää oli tosi hyvä, mua pikkasen häiritsi se, miten paljon aukkoja tässä oli ja miten pitkiä aikavälillä tässä hypättiin yli. Mutta oli tosiaan viihdyttävä ja tuli luettua aika nopeasti tääkin.
October 29, 2022
4.5 tähteä.
Aivan älyttömän hyvä! Luulin, että olen jo tarpeeksi lukenut talvi- ja jatkosodasta mutta aina löytyy uusi näkökulma. Otin tän mun "järjestyksessä" pinosta, ja kyllä kannatti! Seurataan Taavia, villiä poikaa, josta kasvaa Mannerheimin ristin sotasankari, hänen äitiään ja veljeään. Todella hyvin kirjoitettu ja mä jäin heti koukkuun. Kovin koskettavakin. Hieno!
Aivan älyttömän hyvä! Luulin, että olen jo tarpeeksi lukenut talvi- ja jatkosodasta mutta aina löytyy uusi näkökulma. Otin tän mun "järjestyksessä" pinosta, ja kyllä kannatti! Seurataan Taavia, villiä poikaa, josta kasvaa Mannerheimin ristin sotasankari, hänen äitiään ja veljeään. Todella hyvin kirjoitettu ja mä jäin heti koukkuun. Kovin koskettavakin. Hieno!
March 2, 2021
Upea romaani 17-vuotiaasta hurjapäästä, joka karkaa sotaan. Millainen on etulinjassa viihtyvän nuorukaisen sota? Mitä ajattelee hänen äitinsä Haapavedellä? Järkyttävä, jopa tyly, mutta ennen kaikkea herkkä ja ymmärtävä teos Mannerheim-ristin ritarin sodasta. Erilainen sotaromaani!
January 7, 2024
Tosipohjainen kertomus sotaan alaikäisenä karkaavasta Taavi Törmälehdosta. Vaikka nappasin mukaan sotakirjahyllystä, tyypillisen sotakirjojen lukijan kamaa tämä ei ole, vaan suosittelen pikemminkin muun kaunokirjallisuuden tai historiallisten romaanien ystäville. Hieno teos!
May 12, 2021
Liikuttava, jopa psykologinen kertomus siitä, mitä sota tekee ihmiselle, siitä mitä eroa on tappamisessa sodassa ja siviilissä, ja siitä, onko siinä lopulta eroa ollenkaan.
August 3, 2021
runollisessa rönsyilyssään tämä kirja olisi kaivannur ehkä hieman tiivistämistä. teksti tosin kyllä soljui ja vakuutti siinä määrin että se toinenkin kirja on kait luettava
February 1, 2022
Jälleen luin sotakirjan mutta taas täysin uudesta näkökulmasta. Mielenkiintoinen kirja, jota olisi voinut kuvitella täysin fiktiiviseksi mutta ei sellaista olisi kukaan keksinyt kirjoittaa.
December 7, 2023
Loistava! Kuuntelimme yhdessä mieheni kanssa pitkällä automatkalla ja toimi ns sotakirjana meille molemmille.
November 5, 2024
Hyvin kirjoitettu ja mielenkiintoinen näkökulma ja juoni, mutta ei vain henkilökohtaisesti napannut
April 16, 2021
Helmet-lukuhaaste 2021: Historiallinen romaani
Kummallisen runollinen ja mukaansatempaava (sota)romaani täysin vastenmielisestä päähenkilöstä.
Kummallisen runollinen ja mukaansatempaava (sota)romaani täysin vastenmielisestä päähenkilöstä.
Displaying 1 - 21 of 21 reviews