Arktis – Likaista lunta

by Ville-Juhani Sutinen

Valkoisen pohjoisen sitkeä myytti

Kun matkustaa Huippuvuorille, Grönlantiin ja Siperiaan, on vähä vähältä luovuttava ennakko-oletuksista. Jääkarhut eivät olekaan valkoisia ja pohjoisesta erämaasta löytyy enemmän aasialaisia siirtolaisia ja pad thaita kuin alkuperäisasukkaita ja valaanlihaa.
Pohjoista valloittamaan lähtevä kirjailija kuvaa omakohtaisessa teoksessaan, miten ihminen on toimillaan muuttanut Arktista vuosisatojen ajan. Silti hän tavoittelee yhä tunturin huippua – lakipistettä jota ei ole edes olemassa.

Finlandia-ehdokkaan koukuttava teos yhdistää matkakirjaa, historiallista taustoitusta ja kaunokirjallista kerrontaa.

Genres: Nonfiction, Travel, Finnish Literature

328 pages, Hardcover

Published March 1, 2021

About the author

(s. 1980 Kokemäki) on suomalainen Jyväskylässä asuva kirjailija ja kääntäjä. Hän on julkaissut useita runokokoelmia, esseeteoksia, romaaneja ja tietokirjoja, ja suomentanut runoja, esseitä ja proosaa. Sutinen oli vuonna 2019 tietokirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokkaana.

Reviews

[Susa · Rating 4 out of 5]

4,5 tähteä. Ajattelin, että alan lukea matkakirjaa Arktikselle, mutta yllätyin positiivisesti siitä, miten yhteiskunnallinen, historiallinen ja syvääluotaava katsaus tämä oli. Todella viihdyttävä, mutta myös ajatuksia liikkeelle paneva.

Siemenholvissa suojellaan eri puolilla maailmaa pienemmissä pankeissa säilössä olevien siementen kaksoiskappaleita mahdollisten tuhojen ja onnettomuuksien varalta. - - Sinetin takana ikiroudassa on ihmiskunnan tulevaisuus.

Tuntuu erikoiselta, että paikassa, jossa ihminen ei voisi elää pitkään luonnon varassa, säilytetään keinotekoisesti luontoa, jolla on mahdollisuus pitää ihmistä elossa. Ja tämä vain siksi, jos meidän omat tekomme tuhoavat luonnon.

[meri · Rating 4 out of 5]

superrrmielenkiintoinen lempparigenrekomboni, tieto- ja matkakirjan yhdistelmä. täynnä asiaa ja tuoretta katsetta arktikseen.

[Suketus · Rating 5 out of 5]

Kertakaikkisen loistava tietokirja Arktiksesta!

Olen aivan huumaantunut tästä lukuelämyksestä! Sutinen vie mukanaan hyiselle tundralle, Pohjois-Norjaan, Huippuvuorille, Grönlantiin, Siperiaan, kertoo ja kirjoittaa matkoistaan elävästi ja kohteita kunnioittaen, koostaa kokonaisuuden vahvasti yhteiskunnallis-kulttuuriseksi, heittäytyy, taustoittaa ja pohtii.

Hieno, kattava, monipuolinen tietoteos. Suosittelen!

[Justiina (vuosisadantarina) · Rating 3 out of 5]

Hmmm tämä on vaikea arvioitava. Aihe oli todella tärkeä ja mielenkiintoinen. Ensimmäinen puolisko oli todella mielenkiintoinen ja silmiä avartava. Toinen puolisko tökki sitten hieman enemmän. En jotenkin saanut Venäjän arktisten alueiden kuvastosta niin paljon irti kuin esimerkiksi Grönlannin kaupungeista ja kylistä.

Joka tapauksessa kirjassa tehtiin oivaltavia havaintoja ihmisen ja luonnon suhteesta sekä siitä, miten meidän tulee muuttaa käsitystämme Arktiksesta, koska se ei ole enää sitä mitä kuvittelemme ja kuinka olemme sen romantisoineet mielikuvissamme. Tässä oli myös faktaa alkuperäisväestöjen kohtaamasta kolonialisaatiosta.

[Inka Partanen · Rating 4 out of 5]

Nautinnollisen ajatuksia herättävä, vaikka moneen teemaan liittyi enimmäkseen synkkiä sävyjä. Kirja liikkuu maisemissa ja kulttuureissa, joita en tunne - vaikka ovat aivan lähellä. Jäin pohtimaan suhdettamme rakennettuun ympäristöön, matkailuun, toisiin ihmisiin ja tietysti luontoon.

[Laura K | luonnonlukija · Rating 4 out of 5]

4.5 ⭐

[Aino · Rating 4 out of 5]

"Tunturin lakea ei ole olemassa, ei huippukohtaa joka voidaan valloittaa. Me kuitenkin tarvitsimme sellaisen, ja kaarni tarvittiin sen luomiseksi meille. Keltainen kivi teeskenteli olevansa merkki jostain todellisesta, ja se oletus, että todellinen on olemassa ennen merkkiä, sai meidät uskomaan siihen."

4,5 tähteä.

Kuinka riemastuttavan hyvä kirja Arktiksesta! Pohjoisen kasvattina, joka on matkustanut läpi Siperian, käynyt Huippuvuorilla ja haaveilee Grönlannista, tämä tuntui heti alkuun nappivalinnalta lukemiseksi, mutta en uskonut, että saisin tästä näin paljon ajateltavaa.

Sutinen yhdistelee luontevasti ja miellyttävästi matkakertomusta, historiallista taustoitusta ja kaunokirjallista kerrontaa ja hänen maalaamansa kuva pohjoisesta on värikäs, elävä ja aito. Kirja esittelee Arktista sellaisena kuin se on, kaikkine ristiriitoineen ja moninaisine kansoineen ja yksilöineen, jotka ovat päätyneet tai valinneet päätyä Arktikselle, syystä tai toisesta ja jotka kaikki kantavat mukanaan omaa tarinaansa ja yksilöllisyyttään, joskus tiiviidenkin yhteisöjen keskellä.

Kirjassa käsitellään monenlaista, mutta yli kirjan kantava teema oli pohdiskelu siitä, kuinka Arktikseen on kautta historian heijastettu yksilön - tai jopa kokonaisen valtion - haaveet ja toiveet. Arktis on ollut "suuri valkoinen", löytöretkeilijöiden ja seikkailijoiden kohde, jossa on nähty paljon sellaista, mitä siellä ei edes ole. Joillekin rikkumaton pohjoisen ihanne mahdollistaa sen, että voidaan jatkaa esimerkiksi ilmastonmuutosta vauhdittavia toimia, koska ajatellaan, että edelleen on olemassa se jokin koskematon Arktis, johon emme voi vaikuttaa. Näin ei kuitenkaan ole. Joillekin sama ihanne tarkoittaa Arktiksen silmitöntä suojelua ja kaiken "keinotekoisen" kieltämistä pohjoisessa juuri tämän pohjoisen ihanteen suojelemiseksi, jota ei enää ole (tai koskaan ollutkaan) olemassa. Kumpikin lähestymistapa menee ohi siitä, mitä Arktis todella tarvitsee. Arktis tarvitsee sen, että näemme sen sellaisena kuin se on.

Erityisen mielenkiintoisia olivat myös avaukset "pohjoisesta orientalismista", jossa pohjoisen "autenttiset" ihmiset toimivat kuin panttina Arktiksen aitoudesta. On vaikeaa hyväksyä pohjoisen ihanteen ajatuksissaan saamelainen, joka katsoo roskaviihdettä tai nenetsi, joka haluaa Espanjan aurinkorannoille kesäksi. Liian usein alkuperäiskansojen elämä nähdään ainoastaan puhtoisen perinteisen elämäntavan ja likaisen kolonialismin jännitteenä, vaikka se on paljon monisyisempää. Alkuperäiskansatkin ovat täynnä yksilöitä, jotka tekevät omat valintansa ja ovat silti yhtälailla alkuperäiskansaa, valitsivat sitten jatkaa perinteitään tai eivät. Tärkeää olisi keskittyä työskentelemään sen eteen, että tämä valinta olisi aito.

Loppuun vielä otteita kirjasta, koska tässä niitä löytyi niin usein ja niin osuvia, että täytyi pysähtyä kirjan ääreen niitä pureskelemaan.

"Haave muuttumattomasta pohjoisesta ei ole vain hupaisa erehdys tai koomista nostalgiaa, vaan sillä on todellisia seurauksia. Puhtaan pohjoisen mielikuva estää meitä sisäistämästä sitä, mitä arktiselle alueelle tapahtuu juuri nyt."

"Mistä me oikeastaan unelmoimme kuvitellessamme arktiselle alueelle sellaista, mitä siellä ei tosiasiassa ole? Me unelmoimme ennen kaikkea itsestämme. Pohjoisen kautta tulemme sivureittiä paljastaneeksi omat salaiset ja ei-niin-salaiset haaveemme.

"Me kohtelemme nykyään arktista aluetta samalla tavalla. Tuhoamme sitä toiminnallamme ja heti perään suremme sille koitunutta onnettomuutta, vieläpä ylitsevuotavan tunteellisesti sen kohtaloa voivoitellen."

"On valtava paradoksi, että yövyn teltassa Arktiksella ollakseni lähempänä luontoa ja kymmenessä minuutissa voin kävellä lentokentälle, josta napajäätä sulattava laite vie minut kotiin. Mutta se ei vielä ole kovin kummallista. Kummallisinta on, että se tuntuu olevan meille täysin normaalia."

"Olisi tekopyhää tulla Grönlantiin uskotellen, että iloiset inuiitit melovat ja hiihtävät yhä kylien väliä ja voivottelemaan lentoliikenteen päästöjä, niin vakava ongelma kuin ne ovatkin. Kuten me, paikalliset elävät vain elämäänsä."

"Näin pohjoisen erikoispiirteet tulevat taas kerran paljastaneeksi myös eteläisemmän kulttuurin haureuden."

"Aito arktinen sankaruus ei taidakaan olla sitä, että syöksyy viimeisen päälle varustautuneena kauas jääkentille ja palaa kunniasaatossa kotiin, vaan sitä, että jaksaa jatkaa jokapäiväistä elämää pohjoisessa."

[Emmi K · Rating 2 out of 5]

Rakastan matkakirjoja ja aivan erityisesti kaikkea arktisiin tutkimusmatkoihin liittyvää, varsinkin jos mukaan mahtuu pohdintaa ympäristön ja kulutuksen kestävyydestä. Ongelmana tässä oli se, että Sutisen kirjoitustyyli tuntui raskaalta. En myöskään oikein sulattanut vastakkainasettelua luonnollisen ja keinotekoisen välillä - olisi ollut hyödyllistä avata näitä käsitteitä enemmän tai jättää ne pois. Jäi vähän huono maku myös siitä, miten arvostelevaan sävyyn matkoilla kohdattuja henkilöitä kuvailtiin.

[Marissa · Rating 3 out of 5]

Kirjan aihe ja tapa yhdistää matkakertomusta ja tietokirjaa herätti kiinnostuksen. potentiaalia tuntui olevan! Kirja ei ehkä aivan lunastanut odotuksia. Nautin ensimmäisestä puoliskosta, mutta toka puolisko olisi kaivannut jotain syvempää – tai ehkä vain rutkasti lyhentämistä. Tuntui, että kirja alkoi toistaa itseään eikä se enää sykähdyttänyt. Ehkä osasyynä oli sisältö ja osasyynä kirjoitustyyli.

Suosittelen silti lukemista: kirjassa oli mielenkiintoisia havaintoja ja siitä oppi uutta. 3,5/5?

[Tuomas · Rating 2 out of 5]

Millaiset ovat mielikuvamme pohjoisesta ja sen ihmisistä? Inuiitteja, jääkarhuja ja jäävuoria. Poroja ja rekikoiria sekä tietysti puhtaan valkeaa lunta. Sutinen lähtee kirjassaan selvittämään miten paljon mielikuvamme pohjoisesta vastaavat todellista pohjoista. Vastaus on, ettei kovinkaan paljoa.

Kirjan kantavana teemana on siis mielikuviemme ja todellisen arktiksen vastakkainasettelu ja sitä kautta ihmisen ja luonnon vuorovaikutus. Kirjassa pohditaan ihmisten vierautta pohjoisessa, johon kaikki siellä elävien tarvitsemat tarvikkeet rakennusaineista ja kotieläimistä lähtien on tuotava etelästä. Vaikka tämä on näin ilmaistuna suorastaan itsestäänselvää, tuo kirja esiin kiinnostavia ajatuksia pohjoisen todellisuudesta useammasta näkökulmasta kansallisvaltioista paikallisiin alkuperäiskansoihin.

Kirja onnistuukin käsittelemään parhaimmillaan useita erilaisia historiallisia, yhteiskunnallisia ja myös kirjoittajan omakohtaisia näkemyksiä arktiksen menneisyydestä, nykyisyydestä ja tulevaisuudesta. Kirjoitustyyli on persoonallisen lyyrinen ja paikkojen tunnelma on mielestäni kuvattu hyvin ja elävästi.

Tästä huolimatta minusta kuitenkin tuntui että kirjan täysi potentiaali jäi saavuttamatta. Etenkin alkupuoliskolla kirjoittaja tuntui hieman turhankin asenteelliselta joitain tapaamiaan ihmisiä kohtaan. Lisäksi alkupuoliskolla tuntui toistuvan kuvio, jossa kirjoittaja matkasi uusiin paikkoihin, moitti sitten niitä "epäaidoiksi" ja jatkoi seuraavaan paikkaan. Olisin toivonut näihin kohtiin hieman pohdiskelevampaa otetta. Kirjan loppupuolella tämä onnistuu hieman paremmin venäläisiä ruostuvia tehdaskomplekseja katseltaessa ja mietittäessä miten eri tavalla ne neuvostoaikana nähtiin.

Kuuntelin kirjan äänikirjana ja hyvän lukijan ansiosta jaksoin loppuun. Kirjaa olisi voinut kenties hieman tiivistää tai rakentaa siihen tiiviimpi "punainen lanka", joka olisi sitonut eri paikat paremmin yhteen. Kirja kuitenkin lienee antoisa pohjoisesta kiinnostuneille, etenkin niille joita kiinnostaa nähdä hiihtokeskusten postikorttihyllyjen maisemakuvia pidemmälle.

[Taija · Rating 3 out of 5]

Aiheena Arktis ja tämän kirjan teemat kiinnostavat - mutta teksti oli jotenkin puuduttavasta kirjoitettu. Ajatukset lähtivät harhailemaan, mielenkiinto lopahti. Olisin kaivannut enemmän jotain jännitettä, punaista lankaa, ryhtiä … jotain. En oikein itsekään tiedä mikä tässä tökki.

Kirjailija käy Pohjois-Norjassa, Grönlannissa, Huippuvuorilla sekä useissa kohteissa Pohjois-Venäjällä. Venäjän paikat olivat lukijalle liian samankaltaisia, sitä oli liikaa.

Muutama jännittävä kohtakin kirjassa oli, venäläiset virkamiehen tarkistamassa kulkulupia, tai eksyminen pimeässä, kovassa pakkasessa. Niistä olisi saanut vähän jotain draamaa, mutta teksti teki tunnelmasta lattean.

Jos haluaa päästä kirjallisuuden keinoin esim Huippuvuorille, Pyramidenille, jossa olen itsekin käynyt, kannattaa ennemmin lukea Katri Rauanjoen (fiktiivinen) Lenin-setä ei asu enää täällä. Sutisen kirjassa kyllä kuvailtiin pohjoisen kyliä ja oloja, mutta jotenkin en yhtään päässyt tunnelmaan.

[Helena · Rating 2 out of 5]

Alkuun olin innoissani tämän lukemisesta, mutta mitä pidemmälle luin, sitä raskaammaksi se kävi. Ymmärrän teoksen pessimistisen ja kriittisen näkökulman ja olen Sutisen kanssa samaa mieltä, että arktista on eksotisoitu ja romantisoitu ihan liikaa, ja me nyt tuhotaan kiihtyvällä tahdilla erityisesti arktista aluetta. Mutta teksti tuntui pelkältä valitukselta ja Sutisen matkoilla ei vaikuttanut olevan oikein merkitystä. Olisin mieluummin kuullut enemmän paikallisten ääniä. Suomalainen matkalainen vieraalla arktiksella tuo oman näkökulmansa, mutta se on hyvin paljon suppeampi kuin niiden, jotka siellä arktiksella asuu. Teos vaikutti siltä, että se olisi kaivannut enemmän editointia.

[J · Rating 3 out of 5]

Mietin, annanko kolme vai neljä tähteä, mutta päädyin kuitenkin kolmeen. Matkakirjassa käydään Grönlannissa, Huippuvuorilla ja Siperian pohjoisosissa. Lukemisen arvoinen, kiinnostava lähtökohta: pyrkimys kuvata arktista arkisesta ja todellisen elämän näkökulmasta, postikorttimaisen kuvauksen sijaan. Hetkittäin olisi kaivannut vielä enemmän näkökulmaa paikalliseen elämään sisältä päin, yllättävämpiä faktoja ja tiiviimpää kerrontaa.

[Veli-Pekka Suuronen · Rating 5 out of 5]

Itse pohjoisesta kiinnostuneena kirja oli tavallaan myös kutsu uudelleenarvioida omaa suhtautumista siitä, miten olemme puhtaan pohjoisen unelman perässä valmiit kääntämään selkämme monille asioille. Opin myös paljon uusia faktoja alkuperäiskansoista ja arktiksen historiasta. Teema on myös helposti laajennettavissa muuhun luontosuhteeseemme.

Kirja on helppolukuisesti, mutta kauniisti ja paikoin jopa runollisesti kirjoitettu, mutta tyyli ei poista sen arvoa myös tietokirjana.

[Heli Pekkarinen · Rating 5 out of 5]

"Likaista lunta" oli huikea matkakirja ja tietopaketti Arktiksen alueesta samoissa kansissa.
Ville-Juhani Sutisen teksti sai jos ei ihan häpeämään omaa kirjoittamista, niin ainakin vähän kateelliseksi. Tuoreita kielikuvia riitti ja teksti vei mukanaan niin, ettei valokuvia edes olisi tarvittu! Pidin erityisesti kirjassa purettiin haluamme romantisoida Arktista ja etenkin alkuperäiskansoja. Oikeasti kun lumi on likaista ja saamelaisetkin katsovat Netflixista uusimpia sarjoja.

[Jen Juniper · Rating 3 out of 5]

Enemmän matkakertomus kuin tietokirja ja tämä korostui Sutisen valitseman lyyrisen tyylin takia välillä hyvällä ja toisinaan pahalla. Paikka paikoin kertoja vaikutti vihamieliseltä, ihan kuin Arktikselle aikoja sitten järjestäytyneet yhteiskunnat ja historian saatossa muovautunut kulttuuriperimä olisivat hänelle henkilökohtainen loukkaus. Poliittisen aspektin käsittely oli tarinan suola.

[Uudenkuun Emilia · Rating 4 out of 5]

Erinomainen narratiivinen tietokirja ja matkakertomus. Olisin kaivannut enemmän karttoja, koska oma maantietoni on hieman epämääräistä etenkin Venäjän osalta, mutta muuten kirja oli oikein mainio. Sutisen kieli on eläväistä, paljon erittäin osuvia ja kauniisti rakennettuja kielikuvia.

[Aino Saksanen · Rating 2 out of 5]

Ajoittain mielenkiintoinen, ajoittain varsin raskas luettava.

[Tapani Aulu · Rating 4 out of 5]

Mielenkiintoista ja nautittavaa tekstiä Artiksen ihmisistä, luonnosta ja elämästä monesta eri paikasta.

[Johanna A. · Rating 3 out of 5]

3½ tähteä

[Jaakko Alajoki · Rating 2 out of 5]

Vähän jäi ristiriitaiset fiilikset. Mielenkiintoinen aihe. Kirja oli ehkä vähän raskaasti kirjoitettu omaan makuun ja lopussa oli toisteisuutta. Vikan kolmanneksen luin vähän oikoen.

[Juha · Rating 3 out of 5]

Sujuva kuuntelukokemus. Kiinnostavia stooreja Grönlannista ja Huippuvuorilta. Loppuosassa jäätiin minun makuun kuitenkin liian pitkälle matkalle Venäjän arktikselle.

[Nea · Rating 3 out of 5]

hard to say if i liked this book or not, there were a lot of things that bothered me but over all this was interesting

[Mea Pousar · Rating 4 out of 5]

matkapäiväkirja/tietokirja-malli miellyttää aina, ja nää aiheet on vaan superkiinnostavia.

[Max Bovellan · Rating 3 out of 5]

Teoksen tyyli ei osunut omaan makuuni, mutta kattavuus ja filosofinen pohdinta olivat erittäin mukaansatempaavia. Näkökulma josta Sutinen tarkasteli arktiksen kaksia kasvoja kaarnien tavoin lajiamme varten kyhättynä ylivertaisuutemme mahtipaaluna oli todella oiva.
Kaikenkaikkiaan pidin teoksesta, se vaan ei ollut minua varten.

[Minna · Rating 4 out of 5]

Arktista arkea. Unelmia pohjoisesta kriittisesti tarkasteleva matkakirja oli mainio, varsinkin Siperia-osuudessa oli syvyyttä.