Vangitseva romaani pelosta ja alistumisesta työpaikan seinien sisällä
Jenna on toimittaja, josta piti tulla jalkapalloilija. Toimittajan työ tuntuu kädenlämpöiseltä lohdutuspalkinnolta, kunnes hän saa uudeksi esimiehekseen Birgitin. Birgitin silmissä Jenna saa jälleen kokea olevansa paras. Vaikka Birgit johtaa naistenlehden toimitusta pelolla ja epäasiallisella kritiikillä, Jenna ihailee esimiestään. Hän kuvittelee olevansa erityinen, mutta vähitellen Birgitin suhtautuminen myös Jennaan muuttuu.
Olin lukenut Tuppuraisen muut kirjat ennen tätä. En sanoisi olleeni pettynyt mutta jotain jäin tähän kaipaamaan lisää. Teema kiinnosti, mutta se jäi hieman kaikkien muiden kirjan tapahtumien varjoon. Pidin kahdesta eri kertojasta. Olisin toivonut pääseväni syvemmin esimerkiksi Birgitin elämään kiinni. Jokatapauksessa helppolukuinen kirja tähän väliin.
We support the local lesbian writing but.. not the book for me. Mukavaa kuunneltavaa, mutta tämä tosiaan ryöppyää vähän joka suuntaan juonnellisesti, mikä tekee ihmissuhteiden seuraamisesta välillä hankalaa. Työpaikkakiusaaminen, valta-aseman väärinkäyttö teemana ei nyt ihan iskenyt tässä elämäntilanteessa. Kiinnostavinta antia ehkä molempien osapuolien tarinoiden seuraaminen ja motiivien löytäminen. Kyllähän nuo Birgitin kommentit raivostutti.
Työpaikkakiusaaminen on megakiinnostava ja harvinainen aihe - ainakin tuntemassani - kirjallisuudessa. Romaanin fokus karkaili omaan makuun liiaksi ja Tuppuraisen esikoisen tavoin tässä oli turhan paljon väkeä ja suuntia, joskin valtaosa hyvin kiinnostavia lähtöjä naisurheilusta erilaisiin lapsen homoseksuaalisuuden vastaanottotapoihin sekä siihen työpaikkakiusaamiseen.
Nopealukuinen, hyväjuoninen romaani, kertomus johtamisesta, pelosta ja alistamisesta työpaikalla. Nuoren naisen ammatillinen ja henkilökohtainen kasvutarina. Melko paljon aineksia, keskittymällä työyhteisön toimintaan olisi varmasti ollut vielä kiinnostavampi. Mutta, hyvin kirjoitettu, kahdesta näkökulmasta.
No jopas oli todella sekava, rönsyilevä ja hahmoton romaani. Tuli vähän olo kuin tämä olisi ollut ensimmäinen luonnos kirjasta ja tästä sitten voisi alkaa työstää eteenpäin. Mahdollisuuksia olisi kuitenkin ehkä ollut, vallan väärinkäyttö on kuitenkin aina mielenkiintoinen aihe.
Vaikka kannatan kirjailijaa ja hänen ajamaan asioita, niin tämä teos ei kirjana oikein kantanut. Teemat ovat isoja ja tärkeitä, mutta jokaista sohittiin hieman sinnepäin, hajanaisesti ja pinnallisesti. Tästä tuli enemmän sellainen omakohtainen selviytymispäiväkirja eri kriiseistä mieleen, kuin ihan oikeasti kirjaksi ajateltu teos.
Jokaisella olisi hyvä olla muutamia luottokirjailijoita, joiden teosten pariin voi sukeltaa varmana siitä, että tulee viihtymään. Mulla tähän sarjaan on kuulunut mm. Sue Graftonin aakkosdekkarit, Ellen Hartin lesbodekkarit ja uusimpana tulokkaana Eva Frantzin Anna Glad -sarja. Näille kaikille on yhteistä se, että niissä ei ole liikaa kauheuksia ja tarina käänteineen vie mukanaan.
Mun on tosi hankala löytää laadukasta kevyempää luettavaa, joten on ihan onnenpotku, että löysin Tiina Tuppuraisen kirjat, sillä nyt vaikuttaa vahvasti siltä, että hän kirjoittaa just sellasia kirjoja, joiden maailmoihin on helppo solahtaa. Vähän niinkun menis kaverille kylään. Pidin jo esikoisesta ja sama homma tämän uusimman kanssa.
En osaa oikein selittää, mikä Tuppuraisen kirjoissa muhun niin vetoaa, mutta sillä on varmaan jotain tekemistä hurjan rehellisen oloisen kertojaotteen kanssa. Elämää kuvataan ikään kuin käsivaralta ilman mitään filtterihässäköitä.
Koska tämän kirjan päähenkilöllä on jalkapalloilutausta kävi vähän väliä niin, että kuvat Megan Rapinoesta tunki kuunteluni keskelle. En vastusta.
Kirjan pääteemana on työpaikkakiusaaminen, jota olisi voinut käsitellä vähän laajemminkin, mutta en valita.
Kuuntelin Hänen valtansa alla äänikirjana ja olispa ihan bonusta, jos joskus tulevaisuudessa Tiina lukisi kirjansa itse. Tämä ei tarkoita, että Sanna Majurin luennassa olisi ollut mitään vikaa, mutta you know.
Pidin Tuppuraisen esikoisteoksesta todella paljon, joten odotukset olivat tämän suhteen korkealla. Pidin tästäkin, aihe oli kiinnostava ja en ole ainakaan itse törmännyt aiemmin työpaikkakiusaamisesta kertovaan kirjaan. Ohessa käsiteltiin myös muita tärkeitä teemoja kuten vaikeita perhesuhteita ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia. Toni tuntui vähän irralliselta hahmolta, mutta muuten pidin paljon kirjan henkilöistä. Tuppurainen vaikuttaa instagramin perusteella olevan varsin tuottelias kirjailija, joten jään odottamaan uutta kirjaa toiveikkaana.
hmm musta tuntuu että tässä olis ollut potentiaalia vielä parempaan. alku tuntui tosi lupaavalta mutta loppua kohde tuntui että tästä kuitenkin puuttui se jokin, joka olisi sitonut nämä tapahtumat ja ihmiset selkeästi vielä toisiinsa ja tarina olisi saanut selkeän päämäärän. mutta toki eihän elämäkään sellaista ole, että kaikilla tapahtumilla ja tilanteilla olis joku selkeä tarkoitus ja lopetus. joskus tilanteet ja ihmiset vain lipuvat pois elämästä.
pidän tuppuraisen kerronnasta, joten tää oli kiva ja nopea välikirja.
I love Tiina Tuppurainen books! The story telling is interesting while staying on the level where you can identify with main character well. I also like her style writing in LGBT genre, since the main character is a common person with daily challenges and joys, not highlighting the sexual orientation too much or making that as a main feature of the character. After all we are all humans with similar ordinary challenges, being gay or straight. Really fresh and nice approach!
Tykkäsin leppoisasta kirjoitustyylistä ja teos oli koukuttavaa kuunneltavaa ja lukija oikein hyvä. Pääteeman käsittely jäi kuitenkin tosi hajanaiseksi ja sivuosaan, vaikka nimenomaan sitä olisi toivonut käsiteltävän enemmän kuin kaikkea satunnaista muuta ympäriltä.
Nopealukuinen kirja, joka nappasi mukaansa. Leppoisaa luettavaa kesätuulen vireessä. Hieman häiritsi virheet tekstissä, liekö jäänyt viimeinen silaus tekemättä. Ajankohtainen ja harvemmin kirjallisuudessa käsitelty aiheeltaan.
Mielenkiintoinen aihe, vallankäyttö ja työpaikkakiusaaminen. Ihan ok, nopeasti luettava kirja, mutta jotenkin se jäi etäiseksi. Perfektin jatkuva käyttö tuntui kömpelöltä ja oli mielestäni todella omituinen ratkaisu.
Kauniisti kirjoitettu, surumielinen ja hurja tarina tärkeästä aiheesta. Romaani oli helppo ja nopea lukea, mutta se kosketti niin, että tuli jopa uniinkin.
Kirja tuntui kevyeltä luettavalta, vaikka työpaikkakiusaaminen teemana ei kevyttä purtavaa olekaan. Henkilöiden elämästä olisi lukenut mielellään enemmänkin ja syventynyt eri aiheisiin paremmin.