What do you think?
Rate this book
Suomipunk 1977-1981
Suomipunkhistoriikki päästää ääneen skenen merkittävimmät toimijat
Miten punk rantautui Suomeen? Miksi siitä tuli täällä niin iso juttu? Mitä ensimmäisen aallon punkeille sittemmin tapahtui?
Suomipunkin kummisedän, legendaarisen pienlehtimoguli Miettisen suomipunkin puhuttu historia vastaa näihin ja lukemattomiin muihin asiallisiin ja asiattomiin kysymyksiin.
Kirjassa ääneen pääsevät mm. Eppu Normaali, Pelle Miljoona, Ratsia, Se, Vandaalit, Briard, Kollaa kestää, Vaavi, Ratsia, Kakolan Poikat ja kymmenet muut mestari- ja maakuntasarjan bändit, lehdentekijät ja levymogulit.
Miettinen tunnetaan suomalaisen vaihtoehtorockin ja musiikkimedian monitoimimiehenä. Hän on julkaissut lukuisia musalehtiä, kirjoittanut romaaneja ja pyörittänyt useita levy-yhtiöitä. Radiouransa hän aloitti Radio Cityssä ja jatkoi Radiomafiassa. Tunnetuin ohjelma oli 12 vuotta jatkunut Räkärodeo.
Miten punk rantautui Suomeen? Miksi siitä tuli täällä niin iso juttu? Mitä ensimmäisen aallon punkeille sittemmin tapahtui?
Suomipunkin kummisedän, legendaarisen pienlehtimoguli Miettisen suomipunkin puhuttu historia vastaa näihin ja lukemattomiin muihin asiallisiin ja asiattomiin kysymyksiin.
Kirjassa ääneen pääsevät mm. Eppu Normaali, Pelle Miljoona, Ratsia, Se, Vandaalit, Briard, Kollaa kestää, Vaavi, Ratsia, Kakolan Poikat ja kymmenet muut mestari- ja maakuntasarjan bändit, lehdentekijät ja levymogulit.
Miettinen tunnetaan suomalaisen vaihtoehtorockin ja musiikkimedian monitoimimiehenä. Hän on julkaissut lukuisia musalehtiä, kirjoittanut romaaneja ja pyörittänyt useita levy-yhtiöitä. Radiouransa hän aloitti Radio Cityssä ja jatkoi Radiomafiassa. Tunnetuin ohjelma oli 12 vuotta jatkunut Räkärodeo.
350 pages, Hardcover
First published February 1, 2021
1 person is currently reading
20 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 8 of 8 reviews
November 2, 2022
En varsinaisesti ole kirjan kohdeyleisöä, mutta eipä kirjakaan täysin vastaa otsikkoaan. Osittain perustellusti mutta kuitenkin hiukan mielivaltaisen tuntuisesti rajatut otsikon vuodet 1977-1981 nimittäin vuotavat molempiin suuntiin, ja muutoinkin kirjan nimi voisi yhtä hyvin olla: "Suomirokin punk-vuodet 70-luvulta 80-luvun alkuun". Muutoin teos pyrkii selvästi olemaan ikään kuin suomiversio teoksesta Please Kill Me: The Uncensored Oral History of Punk; Suomipunk koostuu ilmeisen esikuvansa tavoin lähes kauttaaltaan enemmän tai vähemmän erillisistä eri henkilöiden haastatteluista toimitetusta "keskustelusta". Sisältö on periaatteessa mielenkiintoista, ja kirjalla on sekä hetkensä että ansionsa, mutta sillä on myös merkittäviä ongelmia.
Vaikka tekijän metakommenttien mukaan tekemiseen menikin tuntuvasti aikaa (kaksi ja puoli vuotta), teos tuntuu paikoin hiukan kiireisesti viimeistellyltä. Tämä ilmenee ennen kaikkea paikoin tarpeettomana toistona joko ajatuksen tai ihan suoraan ajoittaisella saman kommentin toistolla toisessa asiayhteydessä. Toisena esimerkkinä kirjassa on paljon kuvia, mutta monesti kuvateksti puuttuu, eivätkä kaikki kuvat vaikuta liittyvän selkeästi kyseisen aukeaman sisältöön. Kaikista kuvista ei myöskään ole selkeää lähdeviitettä. Tekijä itsekin toteaa, että teoksesta olisi voinut tulla vielä parempi. En ole tästä täysin vakuuttunut, koska samaan yhteyteen annetaan ymmärtää, että parempaan tulokseen vaadittu enempi aika olisi johtanut lähinnä suurempaan haastattelujen ja sivujen määrään, vaikka mielestäni teoksen ongelmat ovat nimenomaan laadullisia.
Viimeistely on kuitenkin vain pinnallinen ongelma, mitä vakavampi on koko kirjan rakenne ja yleinen esitystapa. Rakenteessa on näennäisesti ideana kuljettaa lukija kronologisen aikatrendin mukaisesti 70-luvulta 80-luvun puolelle. Käytännössä näin ei ole, vaan vuosissa hypitään edestakaisin kulloinkin käsitellyn yhtyeen tai muun aiheen kohdalla. Ongelmaksi tämä jää siksi, että teoksesta on verrattain hankala saada irti selkeää punaista lankaa, sillä kokonaisuus tuntuu satunnaisten anekdoottien kokoelmalta. Pieniä tarinoita aloitetaan tai viitataan sieltä ja täältä, mutta vain harvoin mitään käydään kunnolla läpi. Tyyliin okei, Ruisrockissa oli Eppu-mellakka 1980 - miten se päättyi ja oliko sillä seuraamuksia?
Tuntuu toisin sanoen, että lukijan oletetaan jo tietävän nämä asiat ja tapahtumat, joten ei niistä tarvitse kertoa - kunhan vain kuullaan aikalaishahmon viittaavan asiaan omin sanoin. Tämä ilmenee vielä selkeämmin siinä, että kirja on täynnä lukuisia kommentteja jakavia nimiä, joita ei välttämättä esitellä millään tavoin. Monista henkilöistä on oma bändilukunsa, jossa sentään listataan jäsenet, ja lopussa on henkilöhakemusto, mutta olisin kaivannut liitteenä listaa esiintyvistä henkilöistä yhden tai kahden virkkeen tiivistelmineen. Nyt kerta en tunne 80 %:a kommentoijista, konteksti jää heikoksi, kun kymmenillä nimillä ei ole mitään merkitystä:
1. Henkilöt A, B ja C kommentoivat jotain.
2. Bändissä X soitti henkilöt D, E ja F.
3. Henkilöt B, D ja E kommentoivat bändin asioita.
4. Miten henkilö B liittyy bändiin X?
Paikoin olisin myös kaivannut kriittisempää diskurssia eri asioiden kommentteihin tai selkeämmin toisistaan eroavia mielipiteitä, joista lukijan sitten tulisi tulkita oikea näkemys. Paikoin kommentoijat kyllä kiistivät toistensa muistikuvat tapahtumista, mutta aika vähälle se jää, eikä niistä kommenteista jää liikaa pohdiskeltavaa. Miettinen myös itse esiintyy kirjassa vuorosanoissa, mikä osin hämää siltä osin, että kirjan tekijänä hän oletettavasti on kirjoittanut myös tietyt selittävät tekstit, vaikka sitä ei yhtä selkeästi ilmaistakaan.
Teoksen keskeisin ansio puolestaan tietenkin on se, että materiaali on ylipäätään koottu.
Teos on myös verrattain kevyt lukea läpi. Dataa siis on, mutta en ole ihan varma, paljonko siitä jalostuu tiedoksi.
Punnitsin lopussa tovin, laittaisinko kaksi vai kolme tähteä. Täpärästi päädyin jättämään kahden puolelle. Olen kylläkin varma, että on ihmisiä, jotka saavat tästä paljon enemmän irti kuin minä.
Vaikka tekijän metakommenttien mukaan tekemiseen menikin tuntuvasti aikaa (kaksi ja puoli vuotta), teos tuntuu paikoin hiukan kiireisesti viimeistellyltä. Tämä ilmenee ennen kaikkea paikoin tarpeettomana toistona joko ajatuksen tai ihan suoraan ajoittaisella saman kommentin toistolla toisessa asiayhteydessä. Toisena esimerkkinä kirjassa on paljon kuvia, mutta monesti kuvateksti puuttuu, eivätkä kaikki kuvat vaikuta liittyvän selkeästi kyseisen aukeaman sisältöön. Kaikista kuvista ei myöskään ole selkeää lähdeviitettä. Tekijä itsekin toteaa, että teoksesta olisi voinut tulla vielä parempi. En ole tästä täysin vakuuttunut, koska samaan yhteyteen annetaan ymmärtää, että parempaan tulokseen vaadittu enempi aika olisi johtanut lähinnä suurempaan haastattelujen ja sivujen määrään, vaikka mielestäni teoksen ongelmat ovat nimenomaan laadullisia.
Viimeistely on kuitenkin vain pinnallinen ongelma, mitä vakavampi on koko kirjan rakenne ja yleinen esitystapa. Rakenteessa on näennäisesti ideana kuljettaa lukija kronologisen aikatrendin mukaisesti 70-luvulta 80-luvun puolelle. Käytännössä näin ei ole, vaan vuosissa hypitään edestakaisin kulloinkin käsitellyn yhtyeen tai muun aiheen kohdalla. Ongelmaksi tämä jää siksi, että teoksesta on verrattain hankala saada irti selkeää punaista lankaa, sillä kokonaisuus tuntuu satunnaisten anekdoottien kokoelmalta. Pieniä tarinoita aloitetaan tai viitataan sieltä ja täältä, mutta vain harvoin mitään käydään kunnolla läpi. Tyyliin okei, Ruisrockissa oli Eppu-mellakka 1980 - miten se päättyi ja oliko sillä seuraamuksia?
Tuntuu toisin sanoen, että lukijan oletetaan jo tietävän nämä asiat ja tapahtumat, joten ei niistä tarvitse kertoa - kunhan vain kuullaan aikalaishahmon viittaavan asiaan omin sanoin. Tämä ilmenee vielä selkeämmin siinä, että kirja on täynnä lukuisia kommentteja jakavia nimiä, joita ei välttämättä esitellä millään tavoin. Monista henkilöistä on oma bändilukunsa, jossa sentään listataan jäsenet, ja lopussa on henkilöhakemusto, mutta olisin kaivannut liitteenä listaa esiintyvistä henkilöistä yhden tai kahden virkkeen tiivistelmineen. Nyt kerta en tunne 80 %:a kommentoijista, konteksti jää heikoksi, kun kymmenillä nimillä ei ole mitään merkitystä:
1. Henkilöt A, B ja C kommentoivat jotain.
2. Bändissä X soitti henkilöt D, E ja F.
3. Henkilöt B, D ja E kommentoivat bändin asioita.
4. Miten henkilö B liittyy bändiin X?
Paikoin olisin myös kaivannut kriittisempää diskurssia eri asioiden kommentteihin tai selkeämmin toisistaan eroavia mielipiteitä, joista lukijan sitten tulisi tulkita oikea näkemys. Paikoin kommentoijat kyllä kiistivät toistensa muistikuvat tapahtumista, mutta aika vähälle se jää, eikä niistä kommenteista jää liikaa pohdiskeltavaa. Miettinen myös itse esiintyy kirjassa vuorosanoissa, mikä osin hämää siltä osin, että kirjan tekijänä hän oletettavasti on kirjoittanut myös tietyt selittävät tekstit, vaikka sitä ei yhtä selkeästi ilmaistakaan.
Teoksen keskeisin ansio puolestaan tietenkin on se, että materiaali on ylipäätään koottu.
Teos on myös verrattain kevyt lukea läpi. Dataa siis on, mutta en ole ihan varma, paljonko siitä jalostuu tiedoksi.
Punnitsin lopussa tovin, laittaisinko kaksi vai kolme tähteä. Täpärästi päädyin jättämään kahden puolelle. Olen kylläkin varma, että on ihmisiä, jotka saavat tästä paljon enemmän irti kuin minä.
August 9, 2021
En ole ikinä ollut kaikista kovin punkin kuuntelija, mutta minua on aina viehättänyt genren tee-se-itse-mentaliteetti. Tällaiselle joka ei ollut vielä edes syntynytkään kirjan aikajanan aikoihin, teos esittelee kattavan tuntuisesti alan merkittävimpiä bändejä ja heidän muistojaan hullujen punk-vuosien seikkailuista. Osaa bändeistä olen kuunnellut, mutta suurinta osaa en. Se ei sinänsä haitannut, mutta lukukokemusta helpotti se, että tiesin ainakin nimeltä osan bändeistä ja henkilöistä kenestä puhutaan. Ne joita en tiennyt, jäivät kenties hieman etäisemmiksi. En aina tiennyt minkä näköinen naama kulloinkin on puhumassa. Kuvia kirjassa kyllä oli, mutta joku kattava naamagalleria olisi ollut hyvä lisä.
Tekstin rakenne meinasi häiritä aluksi, kun suurin osa kirjasta koostuu lyhykäisistä, eri henkilöiden puheenvuoroista. Se kuitenkin lähti rullaamaan mukavasti, ja paikoin puheenvuoroissa oli hyvä, keskusteleva ja toisiaan täydentävä ote. Parissa kohtaa sama kommentti oli kahdesti eri paikoissa kirjaa - liekö editointimoka. Onneksi näitä ei ollut kovin montaa.
Lukukokemuksena kirja oli sitä mitä (hyvät) musakirjat kohdallani ovat, eli mukaansatempaavaa ja erittäin viihdyttävää luettavaa, jota ei malta laskea käsistään.
Loppukaneetissa Miettinen haaveilee, että toivottavasti kirja toisi nykylukijallekin tuulahduksen hyvistä ajoista, ja sen se kyllä tekee. Kyllä tästä hyvää fiilistä ja inspiraatiota irtosi. Lue!
Tekstin rakenne meinasi häiritä aluksi, kun suurin osa kirjasta koostuu lyhykäisistä, eri henkilöiden puheenvuoroista. Se kuitenkin lähti rullaamaan mukavasti, ja paikoin puheenvuoroissa oli hyvä, keskusteleva ja toisiaan täydentävä ote. Parissa kohtaa sama kommentti oli kahdesti eri paikoissa kirjaa - liekö editointimoka. Onneksi näitä ei ollut kovin montaa.
Lukukokemuksena kirja oli sitä mitä (hyvät) musakirjat kohdallani ovat, eli mukaansatempaavaa ja erittäin viihdyttävää luettavaa, jota ei malta laskea käsistään.
Loppukaneetissa Miettinen haaveilee, että toivottavasti kirja toisi nykylukijallekin tuulahduksen hyvistä ajoista, ja sen se kyllä tekee. Kyllä tästä hyvää fiilistä ja inspiraatiota irtosi. Lue!
April 21, 2021
Ei ihan niin hyvä kuin odotin, mutta mielenkiintoinen kuitenkin. Ei paljoa täysin uutta tietoa, mutta jotain kuitenkin.
Hyvä saada nämä tarinat yksiin kansiin.
Hyvä saada nämä tarinat yksiin kansiin.
May 29, 2021
Kiinnostava oraalihistoria suomipunkin ensimmäisestä vaiheesta. Hitosti kiinnostavia yksityiskohtia.
November 2, 2021
Punk ei ehkä ole minun musiikkiani noin muutenkaan, ehkä tämä oli kirjoitettu tekijöille itselleen ja niille jotka sen kokivat kuin varsinaisesti lukijoille -- niin kuin punk itsekin.
December 11, 2021
Lukiessani Miettisen teosta muistelin samalla omia punk-vuosiani. Tässä blogitekstissä siis molempia: https://tituma2.wordpress.com/2021/12...
January 21, 2025
Mahtavia tarinoit tällee myöhemmän punkkari sukupolven näkökulmasta, joka ei ite ollu paikalla kokeen näit. Mukava et ne on jonnekki kirjotettu ylös meidän luettavaks
August 21, 2021
Suomipunk 1977-1981 nimestään huolimatta ei ole varsinainen suomipunkin alkuhistorian tietokirja tai minkäänlainen hakuteos vaan lähinnä välillä melko viihdyttäväkin kirja, johon on painettu Kimmo "Miettinen" Miettisen haastattelemien punkpioneerien muisteluita. Toistoa on paljon, bändeistä käydään läpi lähinnä mitä osalliset vanhoista asioista muistavat ja kuten kirjasta selviää moni muistaa samat tapahtumat eri tavoin. Erilaisia anekdootteja on sinänsä oikeinkin hauska lukea, mutta lukijalla on syytä olla suomipunkin perusoppimäärä hallussa. Kirjan luettuaan voi havaita, että yhtyeet ja teemat joiden ympärillä pyöritään tulevat lähinnä Miettisen lähipiiristä. Iso osa nimistä kytkeytyy suoraan tai välillisesti Hilse-lehteen tai -levyihin. Näiden tuttujen bändien lopettaessa Miettinen kirjassaan tekee johtopäätöksen, että punk loppui vuoteen 1981. HC-punkista ja siihen kallellaan olevansa genrestä ei taida olla edes mainintoja.
Displaying 1 - 8 of 8 reviews