What do you think?
Rate this book
Hetkenä minä
Satu Erran esikoisrunoteos Hetkenä minä on puheenvuoro epätäydellisyyden puolesta. Se tarkastelee vuorovaikutusta, identiteettejä sekä subjektiivisuutta ja kysyy, mikä minuudessa on pysyvää ja tunnistettavaa ja mikä taas muuttuvaa ja haihtuvaa.
Teos koostuu tekstimaisemista, joita runojen puhuja katsoo ja joista se etsii paikkaansa. Yksilön minuus rakentuu ja sitä rakennetaan. Samalla runot asettuvat vastustamaan minuutta projektina, jossa ihmisen tavoitteena on koulia ja terapoida itsestään itsevarma ja mieleltään terve yksilö, kaikissa tilanteissa toimintakykyinen kelpo kansalainen.
Hetkenä minä on yritys kirjoittaa klovnin tavoin, kontaktiin pyrkien ja omaa naurettavuuttaan vilpittömästi ihmetellen. Se tarkastelee ihmisen keskeneräisyyttä lempeästi ja ehdottaa, ettei runouskaan lopulta ole vakavaa.
Teos koostuu tekstimaisemista, joita runojen puhuja katsoo ja joista se etsii paikkaansa. Yksilön minuus rakentuu ja sitä rakennetaan. Samalla runot asettuvat vastustamaan minuutta projektina, jossa ihmisen tavoitteena on koulia ja terapoida itsestään itsevarma ja mieleltään terve yksilö, kaikissa tilanteissa toimintakykyinen kelpo kansalainen.
Hetkenä minä on yritys kirjoittaa klovnin tavoin, kontaktiin pyrkien ja omaa naurettavuuttaan vilpittömästi ihmetellen. Se tarkastelee ihmisen keskeneräisyyttä lempeästi ja ehdottaa, ettei runouskaan lopulta ole vakavaa.
- GenresPoetryFinnish Literature
73 pages, Hardcover
First published April 1, 2021
2 people are currently reading
23 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 5 of 5 reviews
June 22, 2021
Tämä oli minulle rytmiltään vaativa, lauseet jatkuivat ennen kuin toiset loppuivat ja osa pidemmistä runoista tuntuivat valtaavan hallitsemattomasti koko aukeaman. Runojen säkeisiin oli piilotettu kiinnostavia havaintoja, samaistuin, hymähtelin, mutten järissyt.
Tämä kyllä aiheutti suuren halun pudotella pois osa sanoista, mikä on kummallista, koska useimmiten karsastan minimalistista runoutta ja liiallista silottelua.
"Minä ei ole merkki, minä on asento"
"älä sano että haluat auttaa, minä haluan harhailla ja elää aikoja -- kirjoitan muistiin asiat joita en ymmärrä jotta muistaisin ymmärtää myöhemmin."
Ihmisyyden paino oli kaunista. Joistain runoista kuultaa läpi runojen puhujan ahdistus:
"ajatukset kiipeävät
viesti oli huonosti muotoiltu
oli liian rohkeaa lähettää ja lähestyä, on paljastunut
hänen osaamisensa on hauras, hänen ansionsa suuria väärinkäsityksiä
hänen ajatuksensa ovat epäkiinnostavalla tavalla kesken"
Jostain syystä puut jäivät mieleen kaiken muun keskeltä:
"lopussa ei ole kyse vain halusta tulla viitatuksi
vaan halusta rakentaa kynnys
siitä jokin alkaa
olla puu joka on hetken enemmän puu
kuin muut puut"
"uskoa että olemassaolon hetkellä on erityisen tärkeä hengittää
Tämä kyllä aiheutti suuren halun pudotella pois osa sanoista, mikä on kummallista, koska useimmiten karsastan minimalistista runoutta ja liiallista silottelua.
"Minä ei ole merkki, minä on asento"
"älä sano että haluat auttaa, minä haluan harhailla ja elää aikoja -- kirjoitan muistiin asiat joita en ymmärrä jotta muistaisin ymmärtää myöhemmin."
Ihmisyyden paino oli kaunista. Joistain runoista kuultaa läpi runojen puhujan ahdistus:
"ajatukset kiipeävät
viesti oli huonosti muotoiltu
oli liian rohkeaa lähettää ja lähestyä, on paljastunut
hänen osaamisensa on hauras, hänen ansionsa suuria väärinkäsityksiä
hänen ajatuksensa ovat epäkiinnostavalla tavalla kesken"
Jostain syystä puut jäivät mieleen kaiken muun keskeltä:
"lopussa ei ole kyse vain halusta tulla viitatuksi
vaan halusta rakentaa kynnys
siitä jokin alkaa
olla puu joka on hetken enemmän puu
kuin muut puut"
"uskoa että olemassaolon hetkellä on erityisen tärkeä hengittää
February 15, 2023
Satu Erran (s. 1979) esikoisrunokokoelma Hetkenä minä osui tielleni kirjallisuusanalyysikurssin myötä. Luennoitsija käytti erästä kokoelman runoa havainnollistamaan puhujuutta runoudessa ja toinen kokoelman runo on tarjolla analysoitavaksi. Oli siis tarpeen perehtyä laajemmin, mistä tässä on kyse.
Erra on tosiaan ensimmäistä kertaa asialla, kustantajanaan runouden alalla ansioitunut Poesia. Kokoelma löi siinä määrin läpi, että se oli Helsingin Sanomien esikoispalkinnon ehdokkaana.
Hetkenä minä jakaantuu viiteen osioon, joiden lisäksi lopusta löytyy vielä ”Oikaisuja”. Heti ensimmäisen osion ensimmäisessä runossa esitellään ”hän”: ”Hymyillessään hän näyttää siltä kuin pitäisi jostakin kiinni hampaillaan”. Tällainen vähän epämääräinen kuvailun kohde tai puhuja esiintyy runoissa taajaan. Myös puut esiintyvät runoissa usein. ”Jokainen tuntee / puun joka on enemmän puu kuin muut puut”.
Erra pudottelee tekstiä sivuille kepeän leikkisästi. Välimerkitys on laihanpuoleista, mutta rytmiä ja rakennetta luodaan tyhjällä tilalla, sisennyksillä ja sen painavampia ovat sitten huutomerkit ja pisteet, missä niitä esiintyy.
Kielessä on myös aukkopaikkoja, poisjätettyjä asioita, kieliopillista rikkonaisuutta. Havainnointia, joka valuu välimerkittä ja muodostaen monella tavalla avautuvia rakenteita. Vaikka tähän tapaan:
Kokoelman neljäs osa erottuu muista asettelultaan proosallisempana, mutta tekstin vyöryvyydessä on kuitenkin samaa kuin muissa runoissa, asettelu on vain tiiviimpi ja keskittyneempi. Lopun oikaisut ovat hurmaavia havaintoja tehdyistä virheistä.
Mistä Hetkenä minä sitten kertoo? Minuudesta, on yksi helpohko tulkinta. Siitä, miten moninainen ihminen voi olla, miten minä on aina muutoksessa. Kuinka ”puhun minusta enkä silloin voi olla puhumatta itsestäni”. Ihan helpointa ja vaivattomimmin aukeavaa runoutta Hetkenä minä ei ole, mutta kokonaisuutena tuntuu vaivan arvoiselta, tätä on mukava pyöritellä mielessään ja pohtia, mitä tässä halutaan sanoa.
Erra on tosiaan ensimmäistä kertaa asialla, kustantajanaan runouden alalla ansioitunut Poesia. Kokoelma löi siinä määrin läpi, että se oli Helsingin Sanomien esikoispalkinnon ehdokkaana.
Hetkenä minä jakaantuu viiteen osioon, joiden lisäksi lopusta löytyy vielä ”Oikaisuja”. Heti ensimmäisen osion ensimmäisessä runossa esitellään ”hän”: ”Hymyillessään hän näyttää siltä kuin pitäisi jostakin kiinni hampaillaan”. Tällainen vähän epämääräinen kuvailun kohde tai puhuja esiintyy runoissa taajaan. Myös puut esiintyvät runoissa usein. ”Jokainen tuntee / puun joka on enemmän puu kuin muut puut”.
Erra pudottelee tekstiä sivuille kepeän leikkisästi. Välimerkitys on laihanpuoleista, mutta rytmiä ja rakennetta luodaan tyhjällä tilalla, sisennyksillä ja sen painavampia ovat sitten huutomerkit ja pisteet, missä niitä esiintyy.
Kielessä on myös aukkopaikkoja, poisjätettyjä asioita, kieliopillista rikkonaisuutta. Havainnointia, joka valuu välimerkittä ja muodostaen monella tavalla avautuvia rakenteita. Vaikka tähän tapaan:
Sitten sulaa talven poski lipuu selälle
uppoaa kummaa uppoamista ja pinnan nousua
kohti saarettomuutta ettei ole rantoja eikä näkymiä
Kokoelman neljäs osa erottuu muista asettelultaan proosallisempana, mutta tekstin vyöryvyydessä on kuitenkin samaa kuin muissa runoissa, asettelu on vain tiiviimpi ja keskittyneempi. Lopun oikaisut ovat hurmaavia havaintoja tehdyistä virheistä.
Mistä Hetkenä minä sitten kertoo? Minuudesta, on yksi helpohko tulkinta. Siitä, miten moninainen ihminen voi olla, miten minä on aina muutoksessa. Kuinka ”puhun minusta enkä silloin voi olla puhumatta itsestäni”. Ihan helpointa ja vaivattomimmin aukeavaa runoutta Hetkenä minä ei ole, mutta kokonaisuutena tuntuu vaivan arvoiselta, tätä on mukava pyöritellä mielessään ja pohtia, mitä tässä halutaan sanoa.
Read
June 13, 2021Muistiinpanoni Satu Erran runokokoelmasta:
”Minä en ole totta
minä olen tekeillä.
Olemassaolon ongelma. Tai itseasiassa ensin pitäisi alkaa olla olemassa. Mistä olemassa olemisen tietää? Milloin on tarpeeksi olemassa? Voiko muistoja järjestämällä tulla enemmän olevaksi?
Onko joskus/koskaan olemassa itsestäänselvästi kuin puu, jotka katsoo ikkunasta?
”Eniten olen oppinut teeskentelemällä että ymmärrän.” Voiko olla olemassa ilman toista? Olla olemassa, jos ei ole kuin sana lauseessa? ”Relatiivilauseet alkavat ketjuuntua sillä jokainen haluaa tulla viitatuksi.”
”Minä en ole merkki, minä olen asento.”
Alkaako olemassaolo siitä, kun löytää pe(i)lin, josta näkee jonkun, jota alkaa kutsua itseksi? ”Minä idän hänestä.” Lauseesta puuttuvat osat ja kokoelman nimi kuvaavat keskeneräisyyttä. Hukassa olevat verbit, piileskelevät substantiivit. Läsnäolo(fort)/poissaolo(da) - poissaolo merkitsee läsnäolon, piirtää sen näkyväksi.
Häiriö livahtaa lauseeseen, sen kaverina yliviivaus ja kumittaminen. ”Oli tarkoitus tulla etsimään itseä, uudistua, sitoutua kehittymään, olla dynaaminen ihana luonnos.”
Olemassolon esittäminen, muihin ihmisiin ja heidän tarpeisiinsa pukeutuminen, ”näyttäytyminen kauden väreissä”
Runon puhuja ei voi olla olemassa sillä kielellä, joka on tuttu ja valmis ja sääntöjen mukainen.
On rikottava kieli vasten lasin reunaa, syntaksien kananmuna.
Ei ole sattumaa, että ontologia alkaa o-kirjaimella. ***
Erran kokoelma sisältää paljon paitsi rakastettavaa runoutta myös sellaisia aiheita ja lähestymiskulmia, joiden parissa tykkään askarrella erityisen paljon.
”Minä en ole totta
minä olen tekeillä.
Olemassaolon ongelma. Tai itseasiassa ensin pitäisi alkaa olla olemassa. Mistä olemassa olemisen tietää? Milloin on tarpeeksi olemassa? Voiko muistoja järjestämällä tulla enemmän olevaksi?
Onko joskus/koskaan olemassa itsestäänselvästi kuin puu, jotka katsoo ikkunasta?
”Eniten olen oppinut teeskentelemällä että ymmärrän.” Voiko olla olemassa ilman toista? Olla olemassa, jos ei ole kuin sana lauseessa? ”Relatiivilauseet alkavat ketjuuntua sillä jokainen haluaa tulla viitatuksi.”
”Minä en ole merkki, minä olen asento.”
Alkaako olemassaolo siitä, kun löytää pe(i)lin, josta näkee jonkun, jota alkaa kutsua itseksi? ”Minä idän hänestä.” Lauseesta puuttuvat osat ja kokoelman nimi kuvaavat keskeneräisyyttä. Hukassa olevat verbit, piileskelevät substantiivit. Läsnäolo(fort)/poissaolo(da) - poissaolo merkitsee läsnäolon, piirtää sen näkyväksi.
Häiriö livahtaa lauseeseen, sen kaverina yliviivaus ja kumittaminen. ”Oli tarkoitus tulla etsimään itseä, uudistua, sitoutua kehittymään, olla dynaaminen ihana luonnos.”
Olemassolon esittäminen, muihin ihmisiin ja heidän tarpeisiinsa pukeutuminen, ”näyttäytyminen kauden väreissä”
Runon puhuja ei voi olla olemassa sillä kielellä, joka on tuttu ja valmis ja sääntöjen mukainen.
On rikottava kieli vasten lasin reunaa, syntaksien kananmuna.
Ei ole sattumaa, että ontologia alkaa o-kirjaimella. ***
Erran kokoelma sisältää paljon paitsi rakastettavaa runoutta myös sellaisia aiheita ja lähestymiskulmia, joiden parissa tykkään askarrella erityisen paljon.
December 3, 2021
Jos lukisit tänä vuonna vain yhden runokokoelman, toivon, että se olisi tämä.
Erilaiset tekstit täynnä löytämisen ja keksimisen iloa ja kieltä, joka saa hykertelemään. Palaan tähän vielä monta kertaa.
Erilaiset tekstit täynnä löytämisen ja keksimisen iloa ja kieltä, joka saa hykertelemään. Palaan tähän vielä monta kertaa.
April 14, 2023
Olipa se vaikeaa. En ole muutenkaan kovin hyvä lukemaan runoja, mutta näistä meni suuri osa ihan ohi, joistakin sain jotakin otetta, vain muutama resonoi. Mutta sehän kyllä riittää runokokolelmissa.
Displaying 1 - 5 of 5 reviews