Kuinka puut kasvavat ja miksi antilooppi ravistaa

by Saku Tuominen

Oivaltava kirja kysyy, voisimmeko oppia luonnolta valtavasti enemmän.

Maailmassa on hieman alle kahdeksan miljardia ihmistä. Puita on kolme tuhatta miljardia, eikä eläin- ja eliölajien tarkkaa määrää tiedä kukaan.

Luonto on täynnä syvää viisautta ja upeita innovaatioita, joiden rooli voisi olla suurempi itsemme ymmärtämisessä ja yritysmaailmassa. Luonnolla on meille varmasti paljon sellaista annettavaa, mitä parhailtakin asiantuntijoilta puuttuu. Voisivatko puut opettaa meille jotain olennaista kasvusta tai antilooppi huolten kanssa toimeen tulemisesta?

Kirja lähestyy maailmaa ja elämää, luontoa ja etenkin ihmismieltä monesta yllättävästä näkökulmasta.

Genres: Nonfiction, Finnish Literature, Audiobook, Nature

317 pages, Hardcover

First published October 11, 2021

About the author

Saku Tuominen on tietokirjailija sekä ideoiden tuottamiseen erikoistuneen Idealist Groupin perustaja ja luova johtaja. Aiemmin hän toimi 20 vuotta tv-tuottajana. Hänen intohimonsa on luova ajattelu ja rohkeiden ideoiden toteuttaminen. Saku on myös suosittu luennoitsija, ja hän on kouluttanut kymmeniä yrityksiä Suomessa ja ulkomailla. Hän on julkaissut useita teoksia ideoiden luomisesta, paremmasta työelämästä, hyvästä elämästä sekä tehnyt kaksi keittokirjaa. Työnsä ohella Saku pelaa jääkiekkoa ja viljelee oliiveja Italiassa.

Reviews

[Saga Lindblad · Rating 4 out of 5]

3.5/5
tää oli mielenkiintonen lukukokemus. lukiessani koin, etten ehkä ollu iiihan tän kyseisen kirjailijan tai kirjan kohderyhmää (musta tuntuu et mun vanhemmat taas ois ollu kohderyhmää, mikä kenties kertoo jotain kirjasta…) mutta kokonaisuudessa hyvä, selkeä ja etenkin inhimillinen teos ilmastonmuutoksesta. suosittelisin etenkin sellaisille, jotka ei oo aiheeseen pahemmin perehtynyt.
pluspuolina: ilmastonmuutoksen käsittely eri aiheiden kautta (medikalisaatio, epätasa-arvo, köyhyys…), epätäydellisyyden tunnistaminen, ”tavallisille” ihmisille suunnattu
suurin miinuspuoli: se ylenpalttinen kursivointi. pointti tajutaan ilman sen osoittamista, ja tää tehokeino menetti tehonsa noin kymmenen sivun jälkeen

[Johanna Ilen · Rating 4 out of 5]

I like this book especially because Saku combines information from so many fields: biology, psychology, change management, financial history, and more, in a plea for everyone to rethink things and start to behave in a way that can save the planet.

[Svante Suominen · Rating 4 out of 5]

Tolkun lähetymistavalla suurten kohtalonkysymysten äärellä. Tuominen esittelee ansiokkaasti objektiivisella otteella joulukuusikonseptillaan pointteja, joilla meidän tulisi matkata kohti suoraselkäisesti kestävämpää eloa osana tätä kaikkea. Pelkään, että lite bättre ei vaan tule riittämään eivätkä ihmiset ymmärrä tekojensa ja muutoksiensa todellista magnitudia. Tästä loistavana esimerkkinä ristiriita kirjoitetun ja Italia-mökkeilyn välillä.
Rakastan Tuomisen name- ja lähde-droppailusta. Lukulista paisui entisestään.

[Hanna · Rating 3 out of 5]

Kiehtovia näkökulmia ja faktoja etenkin luontokappaleista, mutta loppuvaikutelma jäi hieman vaisuksi ja ympäripyöreäksi. Toisaalta kirjailijan tarkoitus oli kirjoittaa ns. tavan tallaajan näkökulmasta. Loistava kirja, jos lukija on onnistunut tähän asti täysin välttelemään ilmastonmuutoksen pohtimista.

[Juha · Rating 5 out of 5]

Teksti ja tarina vie sujuvasti eteenpäin. Vertauskuvat ja eri alojen törmäyttäminen hienoa. Pidin kovasti. Tämän vuoden eniten ajatusta tökkivä kirja.

[Sanna · Rating 4 out of 5]

Ilmastokriisiahdistuksen valtaamalle mielelle tämä kirja tarjosi uusia ajatuksia, ja poisti, ainakin hetkellisesti, toivottomuutta. Kirjoittaja myöntää kyllä itsekin, että aika myöhään on herännyt, mutta kykenee olemaan vaipumatta epätoivoon. Tosin oma epätoivo ehkä kumpuaa siitä, että tämä kirja olisi pitänyt kirjoittaa 20 vuotta sitten kun aikaa vielä oli. Joka tapauksessa toivoa antavaa on se, että jopa kirjoittajan kaltainen "osa ongelmaa" voi havahtua (kirjailijaa mutkat suoristaen lainatakseni). Tätä kirjaa voisi siis suositella niin ahdistuneille kuin vielä silmänsä ummistaville.

[Jarkko Laine · Rating 3 out of 5]

Tämä on vähän vaikeasti arvioitava kirja: iso määrä hyviä ajatuksia ja helposti samaistuttavia ajatuksia, ensituntumalta ei hirveän uutta, mutta kuitenkin huomaan tänään pureskelevani ajatuksia, joita Tuomisen teksti minussa herätti.

Kirja olisi hyötynyt selkeämmältä rakenteesta, ja puista olisin toivonut lisää asiaa — mutta kaiken kaikkiaan lukemisen arvoinen kirja tämä on.

[Kaisa Venermo · Rating 3 out of 5]

Ajatuksia herättävä kirja. Olen lukenut lähes koko Sakun tuotannon kansista kansiin ja pitänyt niitä aina inspiroivina, oli sitten kyse paremmasta työelämästä tai hyvästä ruoasta. Tässä kirjassa oli paljon hyviä ja tärkeitä teemoja ja ne kyllä saivat pohtimaan lisää. Mutta jotenkin toivoin selkeämpää rakennetta tai vaikka lisää asiaa puista. Suosittelen lukemaan kuitenkin!

[Heidi · Rating 3 out of 5]

Saku Tuomista on suositeltu minulle monesti, mutta vasta tähän ympäristöteemaiseen kirjaan innostuin tarttumaan. Kuinka puut kasvavat ja miksi antilooppi ravistaa käsittelee kasvua, mutta ei vain järkevää taloudellista kasvua, vaan myös henkistä. Jatkuvan kasvun mielekkyydestä on kiistelty tulisesti, ja Tuominen päätyy perinteiselle kannalle, että kasvu todella on välttämätöntä. Sen sijaan hän kyseenalaistaa kasvun suunnan ja laadun. Mielekkään kasvun mallin hän hakee talousteorioiden sijaan puilta, jotka lopettavat pituuskasvun päästyään sopivaan mittaan, minkä jälkeen ne keskittävän kasvunsa juuriston syvyyteen ja rungon paksuuteen.

Määrällinen kasvu ja ainainen halpuutus ovat ajaneet elämän planeetallamme tuhon partaalle ja vaarantanut ihmisten terveyden. Perinteisen kasvun mantrat “enemmän, halvemmalla ja nopeammin” tulisikin vaihtaa laadullisiin tavoitteisiin “parempaa kestävämmin”. Tuominen siteeraa ja lainaa esimerkkejä monenlaisilta tutkijoilta ja filosofeilta, ja tuo näin kirjaan monipuolisesti näkemyksiä. Suurimman osan hänen suomennetuista lähdeteoksistaan olin yllätyksekseni jo lukenut (Isomäki, Taalas, Harari, Attenborough, Lappalainen jne.), joten kovin paljon uutta tietoa Tuomisen kirja ei tältä osin tarjonnut. Muistin virkistystä ja synteesin kuitenkin.

Mitä sitten pitäisi tehdä? Tuominen haastaa meidät kolmenlaisiin toimiin: on hankittava tietoa edes sen verran, että tietää, kuinka toimia oikein. Tämän jälkeen on tehtävä se, mihin itse kykenee, vaikka sitten pienin askelin. Ihan vähintään on oltava pilkkaamatta niitä, jotka ovat valmiita itseä suurempiin uhrauksiin ja vaivannäköön tavoitteiden saavuttamiseksi. On vältettävä ahneutta, välinpitämättömyyttä ja vihaa, ja sen sijaan toimittava suoraselkäisesti, tavoiteltava kohtuutta ja arvostettava monimuotoisuutta ja yksilöllisyyttä. Palkintona tästä on hyvä elämä ja parempi maailma.

Tuominen kirjoittaa vetävästi. Tutkimustieto, anekdootit ja oma pohdiskelu vievät tekstiä vauhdilla eteenpäin, eikä asioihin syvennytä kovin pitkäksi aikaa. Vaikka Tuominen esitteleekin synkkiä faktoja, hän pitää tiukasti kiinni myös jonkinlaisesta optimismista, koska muutenhan kaikki pyristely olisi turhaa! Jos etsit kirjaa, jolla tutustua kestävään kehitykseen kevyellä tasolla, Tuomisen kirja sopii siihen erinomaisesti.

[Anni · Rating 3 out of 5]

Jäi ristiriitainen olo. Toisaalta pidän Tuomisen tavasta kirjoittaa ja kiteyttää havaintoja maailmasta, toisaalta tässä kirjassa maneerit alkoi olla jo vähän lukukokemusta häiritseviä. Tuovat kirjaan tarpeetonta toisteisuutta, vaikka samalla tekstiä on jo valmiiksi vähän.

Pidin pyrkimyksestä ilmastonmuutoksen holistiseen tilannekuvaan (ei varsinaisesti uutta, mutta toiminee niille joille ilmastonmuutoksen taustat ja mekanismit eivät ole vielä tuttuja). Myös luonnon monimuotoisuuden kuvaaminen oli kaunista luettavaa. Toisaalta - vaikka inhimillisyyttä ja toivoa maailmaan tarvitaan - huomasin kyllä pettyväni, kun Tuominen paljastui epämääräisen (ja samalla tässä ajassa kovin tyypillisen) ”kestävän kasvun” kannattajaksi. Hän kirjoitti mm. millaisia ideoita ja innovaatioita sekä toisaalta luontokäsitystä tarvitsemme ilmastokriisin ratkaisemiseksi - en ole ideatasolla näistä mistään eri mieltä, mutta koin että niiden käsittely jäi niin ylätasoiseksi wishful thinking -filosofoinniksi, että oli hankala inspiroitua niistä. Pikemminkin jopa vesittivät Tuomisen ilmastoherännäisyyttä omissa silmissäni.

Uskon kuitenkin että jokainen kirja, ajatus, ylipäätään kestävyyteen ja kohtuullisuuden nojaava kannanotto ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi vie meitä eteenpäin, eikä siinä mielessä Tuomisen kirja ole mitenkään merkityksetön.

[Pia · Rating 3 out of 5]

Kun hyvä ystävä kehuu kirjaa, siihen on syytä tarttua. Mie en usko olevani kirjan kohderyhmää varsinaisen asiasisällön suhteen: miulle ei tarvitse hieroa naamaan ilmastonmuutoksen vakavuutta tai tehomaatalouden haittoja. Siinä mielessä kohderyhmää kuvittelisin olevan isäni kaltaiset, joilla ei oikeastaan ole kunnollisia perusteluja siihen, miksi kaikkialle ajetaan autolla ja lempiruoka on jotain lihaisaa.

Samoin kirjan esittelyteksti ei houkuttele yhtään. Luonnon omat innovaatiot, iiih. Luonnosta oppiminen, toinen iih.

Näistäkin huolimatta mie pidin tästä kirjasta. Se on helppo- ja nopealukuinen olematta itsestäänselvä. Saku Tuominen hakee kirjassa rinnastuksia ihmis- ja muun luonnon välillä: osan näistä nielaisen kuin herkullisen alkupalan konsanaan, toisia pitää vähän nieleskellä. Välillä tiukin fokus katoaa, mutta kokonaisuus on silti toimiva. Ja jälleen kerran oma ajatteluni sai uusia eväitä.

Mie pidän kirjan suurimpana antina sitä, että voin kytkeä sen viimeaikaisten lukukokemusten joukkoon, jossa pyritään ymmärtämään eri tavalla ajattelevia ihmisiä. On mielenkiintoista miettiä kaikkea sitä henkistä puolta, jota ilmastonmuutokseen ja omien elintapojen muuttamiseen liittyy. Laitan myös toivoani siihen, että kun tämänkaltaisia kirjoja kirjoitetaan ja julkaistaan, olisimme ilmastonmuutoksen torjunnassa edenneet taas yhden pykälän eteenpäin.

[Taija · Rating 3 out of 5]

Tuominen itsekin toteaa kirjan alussa, ettei tiedä luonnosta ja ilmastonmuutoksesta juuri mitään. Toki hän sitten kirjaa varten on tehnyt paljon taustatyötä, mutta silti lukiessa ärsytti, että hän yritti esiintyä asiantuntijana asiassa, jossa hän ei ole asiantuntija. Vaikka hän ilmoittaakin kirjoittaneensa kirjan ensisijaisesti itselleen.

En kauheasti pyytänyt kirjan anteeksipyytelevästä sävystä (”tämä nyt varmaan ärsyttää jotakuta, mutta sanon kuitenkin”, ”näin olisi hyvä tehdä, mutten itsekään ole täydellinen”, ”en tiedä tästä kovinkaan paljoa”). Lisäksi useassa kohdassa kehuskeltiin Italiassa asumisella.

Pidin enemmän kirjan jälkimmäisestä osasta, jossa pohditaan ratkaisuja ja pidettiin katse suunnattuna eteenpäin, kuin alkupuoliskolta, jossa Tuominen yrittää kuvata nykytilaa. Luottaen paljon lähteisiinsä. Ja koska kyse on Saku Tuomisesta, kaikki kääntyy lopuksi ruokaan ja syömiseen.

Silti luen mielummin Tuomisen oppeja työelämästä, priorisoinnista ja fokusoinnista, ja alan asiantuntijoiden teoksia ilmastonmuutoksen ehkäisemisestä.

Tärkeä aihe kuitenkin. Opin paljon, ja laittoi miettimään myös omia valintoja. Esim luomuruoka alkoi houkuttelemaan entistä enemmän, punainen liha vähemmän.

[Inka · Rating 3 out of 5]

Tuominen kertoo jo kirjan alussa kirjoittaneensa kirjan itselleen, ymmärtääkseen paremmin mistä kaikesta ilmastonmuutoksessa on kyse. Tämä lähestymistapa näkyi kirjassa alusta loppuun, ja varmaan samasta syystä Tuominen oli käsitellyt aihetta niin monesta eri näkökulmasta käsin.

Kirja oli toteava, ei syyllistävä eikä paniikkia lietsova, mutta kuitenkin kannustava tekemään muutoksia paremman tulevaisuuden eteen. Tuominen itse kuvasi omaa ilmastoheräämistään toteamalla, ettei ollut jälkijunassa asian kanssa, koska myöhästyi siitäkin. Tämä kannustanee muitakin asemalla seisoskelijoita miettimään, mikä olisi se pienin teko jonka itse voisin tehdä tulevaisuuden eteen.

Pohdiskeleva teos, joka ajoittain alleviivaa pointtia useammankin kerran, mutta tekee laajan ja monimutkaisen asian ihmisen kokoiseksi.

[Tiina · Rating 4 out of 5]

Tuominen ja puut. Vastustamaton yhdistelmä. Puista ei ollut niin paljoa kuin otsikosta olisi voinut päätellä, mutta asian vierestä tuli tarpeeksi ja Tuomisen tyylillä. Lukiessa tuli selitettyä kirjan sisältöä muulle perheelle suunnilleen yhtä paljon kuin Peter Wohllebeniä lukiessa

Tuominen on niitä harvoja, jotka liikkuvat luontevasti taylorismin, psykologian ja buddhalaisuuden välillä ohimennen lainaten Feynmania. Tiedän, että holistisella ajattelulla viitataan johonkin ihan muuhun, mutta arvostan tätä näkökulmien rikkautta ja nautin siitä, miten eri aihepiirejä voi sitoa yhteen.

Kirjan sisältö oli itselleni niin miellyttävää kuin ilmastonmuutoksesta lukeminen voi olla. Ei tässä vallankumousta tule, mutta jos joku muu vahingossa kokee samansuuntaisia herätyksiä, ei haittaa yhtään.

[Heli Pekkarinen · Rating 3 out of 5]

Kirjan idea ja alku on kiinnostava: siinä mietitään, mitä kasvu ja ihmisen toiminta voisi oppia puiden kasvusta ja luonnosta ylipäätään ja miten ihmistä auttaisi, jos hän näkisi itsensä osana luontoa ja sen monisyistä järjestelmää. Tuominen osaa avata selkeästi vaikeita asioita tavalliselle ihmiselle ja on perehtynyt asiaansa. Runsas name dropping häiritsi, mutta toisaalta arvostan, että Tuominen antaa kunnian ajatuksista sille, jolle kunnia kuuluu. Kuuntelin kirjan suurimmaksi osaksi äänikirjana, jonka Tuominen luki itse. Vaikka hänen äänensä onkin ihan miellyttävä, niin maneerit, kuten tauot. jokaisen. lauseen. lopuksi. alkoivat häiritä, äänityksen laatu myös vaihteli. Siksi kolme tähteä. Ihan kiinnostava kirja, josta sai ajateltavaa.

[Desertorum · Rating 4 out of 5]

Alussa mietin jo tämän kesken jättämistä koska asiat olivat itselle sen verran tuttuja, etten oikein innostunut tästä.
Mutta kun päästiin puolen välin tienoille alkoi ne kiinnostavammat osiot; miksi ihminen reagoi ilmastonmuutokseen niin kuin tekee ja sitten myös hieman ajatuksia tulevasta.
Siinä ei ollut vielä mitään suurta mullistavaa mutta ehkä hiukan toivoa ja ajatuksia, jotka auttavat suhtautumaan asiaan.
Lopulta pidin ja koen että tämä on hyvä kirja ilmastonmuutoksesta, hieman eri kulmasta.

[Mika · Rating 2 out of 5]

Jos luet yhden kirjan ilmastonmuutoksesta, älä lue tätä.

Tai jotain vastaavaa takakannessa todetaan.

Huomasin kirjaa lukiessani, etten kuulu kohderyhmään (setämiehet), joten lukukokemukseni ei ollut kovinkaan kummoinen. Tämän lisäksi ärsytti kirjoittajan tapa käyttää kursiivia tehokeinona (noin 10 kertaa joka sivulla). Myös lyhyitä lauseita käytettiin tehokeinona ja niissä usein toistettiin jokin latteus suurenakin elämänviisautena.

Arvostan kuitenkin sitä, että kirjoittaja yritti koota keskeisiä näkökulmia ilmastonmuutoksesta helppolukuiseen muotoon.

[Leena · Rating 3 out of 5]

Yhden sienen rihmasto voi olla useiden neliökilometrien laajuinen. Puita ei olisi olemassa ilman sieniä. Ihmisiä ei olisi ilman puita.
Antibiooteista 70 % syötetään eläimille, ne nopeuttavat kasvua. Suomalaisessa kanalassa on keskimäärin n. 50 000 tipua. Euroopassa on enemmän tuotantobroilereita kuin vapaana eläviä lintuja. Mustekalalla on yhdeksät aivot, yksi päässä sekä kaikissa lonkeroissa.
Tämmöistä kaikkea sekä juttua kestävästä kasvusta. Pintaa raapaisten ja melko optimistisesti.

[Liisa Uimonen · Rating 4 out of 5]

Tuomisen herääminen ekokriisiin oli todella sympaattista kuunneltavaa. En tarkoita sanoa tätä väheksyen, sillä koen tämän myös tärkeäksi teokseksi, jolla itse kukin voisi yrittää ravistella omia käsityksiään siitä, mikä on tekee elämästä elämisen arvoista - ja miksi on laajasti kyseenalaistettava jatkuvan kasvun, materialismin ja atomistisen individiualismin paradigmat.

[PL83 · Rating 4 out of 5]

Saku Tuomisella on mielenkiintoinen tapa ottaa selvää asioista kirjoittamalla kulloinkin mielen päällä olevista asioista kirja. Kuinka puut kasvavat sisältää pohdintaa kestävästä kehityksestä moneltakin kantilta ja oli kirjoitettu hyvin turhaa kiihkoilua välttäen. (*spoiler: puut kasvavat pituutta, syvyyttä ja leveyttä ja tästä löytyy analogia yrityksen tai ihmisenä kasvuun).

[Kirsi · Rating 4 out of 5]

Kirjan lukeminen ahdistaa hyvällä tavalla. Kyseenalaistaa omia toimintatapoja.
Kieltämättä tulee tunne, että se hyöty lapsettomuudesta on, ettei tänne hiljalleen kuolevalle planeetalle jää ketään jälkeläisiä.

Ehdottomasti pitäisi kaikkien lukea, vaikka välillä oli hieman pitkäveteistäkin asiaa (siitä syystä vähennetty yksi tähti).

[Teemu Suoranta · Rating 4 out of 5]

Tämä on ristiriitainen arvioitava. En saanut sitä mitä odotin, mutta sain silti paljon. Puista olisin kuitenkin kaivannut enemmän.

[Joonas Kiminki · Rating 5 out of 5]

Ehkä vuoden 2021 kovin lukukokemus.

[Katariina · Rating 5 out of 5]

4.5 ⭐

[Heini Andolin · Rating 4 out of 5]

Pisti miettimään

[Piritta · Rating 3 out of 5]

Ihan ok, mutta hidas lukea. Olisi varmaan toiminut äänikirjana paremmin. Ja toisaalta, voiko edes odottaa nauttivansa ilmastonmuutoksesta lukemisesta?

[Kirsi Vatanen · Rating 4 out of 5]

Käytännönläheinen tyyli jakaa faktoja. Opin paljon, mutta osan luin vain silmäillen.

[Satu · Rating 3 out of 5]

Muilta lainattuja hajatelmia.
Yksi lisätähti tärkeästä asiasta.

[Marita af Klercker (e. Suontausta) · Rating 3 out of 5]

Kuuntelin 48 % ja sitten kirja jäi roikkumaan. Ja nyt se ei enää nappaa...
Ehkä jonain päivänä tartun taas. Sinänsä ihan mielenkiintoinen.

[Max Bovellan · Rating 3 out of 5]

Keskinkertainen teos. Arvostan informaation määrää jonka Tuominen on kerännyt kirjaansa ja omaa ajatusmaailmaansa muuttaakseen. Toivottavasti hänen käytösmallinsa myös muuttuisivat oivallustensa mukaisiksi.
Biologiaan, sekä ekologiaan liittyvät aihealueet on käsitelty hyvin maallikkotajuisesti. Joka on toisaalta hyvä asia, mutta olisin kaivannut syvyyttä.
Teos sisältää paljon hyviä referointeja, sekä laajasti eri alojen ajattelijoiden ajatuksia.
Suosittelen lukemaan helpostilähetyttävänä teoksena ilmastonmuutoksesta.