What do you think?
Rate this book
Kuihtuminen
Kuihtuminen alkaa Kuopiosta ja päättyy Kouvolaan. Juna- ja automatkan päähenkilöt ovat vanha mies ja kirjailija, jolla on sanomisen pakko. Osumia saavat seuraavat sivulliset: suomalaiset nykykirjailijat, kulttuurialan aktiivit, mansikat, seksi, anarkistit, Jumala ja vanhemmat.
Kuihtuminen kuvaa kulttuuria, jossa kirjahyllyt on veistetty suppauslaudoiksi. Emeritusprofessori antaa nuorekkaan 70-vuotishaastattelun ja lisää smoothieensa talkkunaa. Äidinkielenopettaja on löytänyt romaanista jotain kiinnostavaa. Hänkin saattaa olla demari.
Kuihtuminen ei ole autofiktio vaan totuus. Onko muunlaisia kuin epämiellyttäviä?
Kuihtuminen kuvaa kulttuuria, jossa kirjahyllyt on veistetty suppauslaudoiksi. Emeritusprofessori antaa nuorekkaan 70-vuotishaastattelun ja lisää smoothieensa talkkunaa. Äidinkielenopettaja on löytänyt romaanista jotain kiinnostavaa. Hänkin saattaa olla demari.
Kuihtuminen ei ole autofiktio vaan totuus. Onko muunlaisia kuin epämiellyttäviä?
- GenresFiction
198 pages, Paperback
First published February 1, 2021
3 people are currently reading
39 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 14 of 14 reviews
October 14, 2021
3.75
Tipahtelin tarinasta esseemäisen ytimekkyyden vuoksi, yksittäiset lauseet veivät usein ajatukset sivupoluille, kun lukija jatkoi. Luettuna pysyisin varmasti tarinassakin paremmin, mutta hyvä näinkin.
Tipahtelin tarinasta esseemäisen ytimekkyyden vuoksi, yksittäiset lauseet veivät usein ajatukset sivupoluille, kun lukija jatkoi. Luettuna pysyisin varmasti tarinassakin paremmin, mutta hyvä näinkin.
May 5, 2021
Antti Hurskainen - tai kuten me sananmuunnosten ystävät sanomme: Huntti Arskainen - on paremmin esseistinä tunnettu, nyt jo toisen romaanin julkaissut kirjailija. Ensimmäistä romaania, syömishäiriöstä kertovaa kirjaa 22 - Kertomus syömisestä, en ole lukenut. Hurskaisen Kuihtuminen -teos on saanut "määreen" romaani, mutta kuten joissakin muissakin arvosteluissa on mainittu, ei tämä ihan romaanin tuntomerkkejä täytä. Ennemminkin kyseessä on piiiitkä essee. Esseenä kyllä tämä olisi ansiokas, romaanina ei niinkään.
Itse asiassa Hurskaisen Suru ei toimi -esseekokoelma taisi olla ensimmäinen suomalainen esseekokoelma jonka luin, sen jälkeen kun innostuin esseitä lukemaan. Ja innostushan syntyi Image-lehden esseitä lukemalla - lehden, johon myös Hurkaskainen on säännällisesti kirjoittanut.
Kuihtuminen-teoksen tarina, niin, no... Mitä todennäköisemmin teoksen minämuotoinen kertoja on Hurskaisen alter ego. Ei ihan täysin, mutta monilta osin. Kirjan päähenkilö matkustaa junalla Kuopiosta ja Kouvolaan ja samalla riittää esseemäistä tarinaa niin musiikista kuin toisista kirjailijoista ja vähän muustakin.
Teoksessa on muutamia erittäin osuvia, sanoisinko helmiksi luokiteltavia aforismeja ja muita viiltävästi joitain ajan ilmiöitä kuvaavia lasahduksia. Ja tietysti taas tuli laitettua muistiin muutama romaani, essee ja musiikkiartisti, joihin pitää tutustua.
Esseeksi muutettuna olisi toiminut mielestäni erinomaisesti, romaanina arvosanaksi 3/5.
Itse asiassa Hurskaisen Suru ei toimi -esseekokoelma taisi olla ensimmäinen suomalainen esseekokoelma jonka luin, sen jälkeen kun innostuin esseitä lukemaan. Ja innostushan syntyi Image-lehden esseitä lukemalla - lehden, johon myös Hurkaskainen on säännällisesti kirjoittanut.
Kuihtuminen-teoksen tarina, niin, no... Mitä todennäköisemmin teoksen minämuotoinen kertoja on Hurskaisen alter ego. Ei ihan täysin, mutta monilta osin. Kirjan päähenkilö matkustaa junalla Kuopiosta ja Kouvolaan ja samalla riittää esseemäistä tarinaa niin musiikista kuin toisista kirjailijoista ja vähän muustakin.
Teoksessa on muutamia erittäin osuvia, sanoisinko helmiksi luokiteltavia aforismeja ja muita viiltävästi joitain ajan ilmiöitä kuvaavia lasahduksia. Ja tietysti taas tuli laitettua muistiin muutama romaani, essee ja musiikkiartisti, joihin pitää tutustua.
Esseeksi muutettuna olisi toiminut mielestäni erinomaisesti, romaanina arvosanaksi 3/5.
May 27, 2021
Olen lukenut Hurskaiselta aiemmin vain esseitä, ja varsin esseemäisissä vesissä tämäkin romaani kulkee. En sano, että se olisi huono asia. Viime aikoina on julkaistu useampikin esseetä ja romaania kerronnassaan kiinnostavasti yhdistelevä teos, ja siihen joukkoon Kuihtuminenkin osuu.
Kuihtumisessa tehdään matkaa autolla ja junalla, sekä ennen kaikkea kertojan muistoissa ja mielessä. Matkakaveriksi löytyy viinaanmenevä vanha mies ja pääteasemaksi jää Kouvola- mikä sopii kirjan loppuun kyllä kutkuttavan hyvin. Romaanissa on useita, kaikessa lakonisuudessaan teräviä päätelmiä niin monella tasolla pilalla olevasta maailmasta, teräviksi hiottuja ajatuksia, joita tekee mieli kerätä talteen (”Jos romaanit jäävät kirjoittamatta, ne joutuu elämään.”), mutta paikoin kyllä myös vain laiskahkoa vittuilua - vähän kaikille, vähän kaikesta. Eniten kyytiä saavat minäkertojan vanhemmat ja heidän sukupolvensa, itsensä (kirja)markkinavoimille myyneet, somessa paistattelevat kirjoittajakollegat ja yksinkertaiset, yleisössä istuvat lukijat. Välillä tulee olo, että nämä herjat on kyllä erinäisissä yhteyksissä kuultu jo.
Satiirissaan romaanin kirjoittava minäkertoja tulee luoneeksi satiirin myös itsestään: kollegat ja lukijat mennen tullen haukkuva, ylimielinen (tai sellaiseksi itseinhossaan tekeytyvä), ilmeisen porvarillisesta taustasta tuleva, tympääntynyt ja tympäännyttävä marisija tuskastuu itsekin itseensä: ”Olen väsynyt vihaamaan niin paljon, että tunne kannattelisi minua päivästä, ihmiskontaktista tai teoksesta toiseen.” Ja tämä tuska tarinan edetessä vain syvenee. En lainkaan yllättynyt siitäkään, että niiden harvojen kertojan hyväksymien tai ihailemien kirjailijoiden joukosta löytyy lähinnä sellaisia herroja kuin Houellebecq.
Nimiä kyllä tiputellaan, mikä tietysti tällaiseen läpeensä kirjalliseen ja myös kirjallista maailmaa kommentoivaan teokseen sopiikin.
”Olen käyttänyt kiertoilmauksia, vaikka tarkoitukseni on ollut haistatella väkijoukossa”, sanoo kertoja teoksen yhä synkemmäksi käyvässä loppuosuudessa. Tämä tarkoitus käy kyllä teoksessa selväksi, antaumuksella. Loppua kohden teos tuntuu muuttuvan jollain tapaa myös romaanimaisemmaksi, kun kertojan synkkä syöksykierre syvenee yllättävilläkin tavoilla. Katharsista se ei kuitenkaan tarjoa, ainoastaan lisää synkkyyttä, yhden ruumiin ja vähän lisää vittuilua, myös sisäänpäin kääntyvää. Siinä jäädään kuin pysäytyskuvaan maailmasta, jossa ei mitään uutta auringon alla: ”Kouvolassa ei mikään lopu.”
Kuihtumisessa tehdään matkaa autolla ja junalla, sekä ennen kaikkea kertojan muistoissa ja mielessä. Matkakaveriksi löytyy viinaanmenevä vanha mies ja pääteasemaksi jää Kouvola- mikä sopii kirjan loppuun kyllä kutkuttavan hyvin. Romaanissa on useita, kaikessa lakonisuudessaan teräviä päätelmiä niin monella tasolla pilalla olevasta maailmasta, teräviksi hiottuja ajatuksia, joita tekee mieli kerätä talteen (”Jos romaanit jäävät kirjoittamatta, ne joutuu elämään.”), mutta paikoin kyllä myös vain laiskahkoa vittuilua - vähän kaikille, vähän kaikesta. Eniten kyytiä saavat minäkertojan vanhemmat ja heidän sukupolvensa, itsensä (kirja)markkinavoimille myyneet, somessa paistattelevat kirjoittajakollegat ja yksinkertaiset, yleisössä istuvat lukijat. Välillä tulee olo, että nämä herjat on kyllä erinäisissä yhteyksissä kuultu jo.
Satiirissaan romaanin kirjoittava minäkertoja tulee luoneeksi satiirin myös itsestään: kollegat ja lukijat mennen tullen haukkuva, ylimielinen (tai sellaiseksi itseinhossaan tekeytyvä), ilmeisen porvarillisesta taustasta tuleva, tympääntynyt ja tympäännyttävä marisija tuskastuu itsekin itseensä: ”Olen väsynyt vihaamaan niin paljon, että tunne kannattelisi minua päivästä, ihmiskontaktista tai teoksesta toiseen.” Ja tämä tuska tarinan edetessä vain syvenee. En lainkaan yllättynyt siitäkään, että niiden harvojen kertojan hyväksymien tai ihailemien kirjailijoiden joukosta löytyy lähinnä sellaisia herroja kuin Houellebecq.
Nimiä kyllä tiputellaan, mikä tietysti tällaiseen läpeensä kirjalliseen ja myös kirjallista maailmaa kommentoivaan teokseen sopiikin.
”Olen käyttänyt kiertoilmauksia, vaikka tarkoitukseni on ollut haistatella väkijoukossa”, sanoo kertoja teoksen yhä synkemmäksi käyvässä loppuosuudessa. Tämä tarkoitus käy kyllä teoksessa selväksi, antaumuksella. Loppua kohden teos tuntuu muuttuvan jollain tapaa myös romaanimaisemmaksi, kun kertojan synkkä syöksykierre syvenee yllättävilläkin tavoilla. Katharsista se ei kuitenkaan tarjoa, ainoastaan lisää synkkyyttä, yhden ruumiin ja vähän lisää vittuilua, myös sisäänpäin kääntyvää. Siinä jäädään kuin pysäytyskuvaan maailmasta, jossa ei mitään uutta auringon alla: ”Kouvolassa ei mikään lopu.”
June 22, 2021
Keskiäkäinen- ja ikäinen setämies huomasi ajoittain nyökkäilevänsä tätä lukiessaan. Useampien kirjojen pitäisi loppua samalla lauseella kuin tämän.
February 18, 2022
Kuihtumisen kertoja muistuttaa jonkun verran Saara Turusen kertojaa, joka huijasi minut pitämään itseään kirjailijana itsenään. Tekstissä viitataan sankasti Henrik Tikkaseen ja Jouko Turkkaan. Jonkinlainen fiktiivinen isänmurha tapahtuu ja lisäksi yritetään murhata autofiktiota, mutta sepä ei kuolekaan.
Tässä teoksessa satiiri lyö sen verran yli, että yhteyden kertojan ja kirjailijan välillä kokee katoavan. Ilkeilyt tuntuvat sen jälkeen epäaidoilta ja vaarattomilta, hyviltäkin esitetyiltä aforistisilta ajatuksilta katoaa pohja ja kaikki on pelkkää performanssia. Yllättäen romaani onkin silloin hirvittävän kesy, kuin hymypoika punk-keikalla. Fiktiomuodossa voisi mennä rankemmallekin tasolle, kuten esim. Ossi Nymanin Patriarkaatti, joka on kelpo Amerikan psykon perintöprinssi.
Tässä teoksessa satiiri lyö sen verran yli, että yhteyden kertojan ja kirjailijan välillä kokee katoavan. Ilkeilyt tuntuvat sen jälkeen epäaidoilta ja vaarattomilta, hyviltäkin esitetyiltä aforistisilta ajatuksilta katoaa pohja ja kaikki on pelkkää performanssia. Yllättäen romaani onkin silloin hirvittävän kesy, kuin hymypoika punk-keikalla. Fiktiomuodossa voisi mennä rankemmallekin tasolle, kuten esim. Ossi Nymanin Patriarkaatti, joka on kelpo Amerikan psykon perintöprinssi.
Read
August 15, 2021Mitäköhän tästä Kuihtumisesta nyt sanoisin?
En oikein osaa lukea Hurskaisen kirjoja tai ainakin tuntuu siltä, että niissä on joku kulma, joka saa mussa aikaan sellaista epävarmuutta, että en uskalla julkisesti tehdä tulkintoja.
Etukäteen ajattelin, että Kuihtuminen sisältäisi aineistoa, joka herättäisi kiukkua ja suuttumusta, mutta niin ei käynytkään. Sen sijaan löysin tästä teoksesta läjäpäin mainioita lauseita. Yksi suosikeistani:
”Vanhusten hoitokoti ja kotimainen kirjallisuus muistuttavat toisiaan.”
Kirjassa yksi jos toinenkin tulee nimeltä mainiten tönityksi ja vaikka se tönittyjen kannalta ei ehkä olekaan mukavaa, on se parempi kuin jäädä kokonaan ilman huomiota. ”Luovan persoonallisuuden itsebrändäysbingo” käy alati isoimmilla kierroksilla ja sen toimintaa on syytäkin tarkastella kriittisesti.
Kuihtumisen päähenkilö muistuttaa Hurskaista itseään, mutta tämän asian suhteen en tekisi sen suurempia päätelmiä, enkä lähtisi tämän asetelman mahdollistamaan leikkiin, vaikka se toki houkuttelevaa voisi ollakin.
Kuihtuminen on kritiikissään hauska ja osuva. Kirjallinen keskuspölynimuri, joka tykkää puhaltaa isolla volyymilla.
En oikein osaa lukea Hurskaisen kirjoja tai ainakin tuntuu siltä, että niissä on joku kulma, joka saa mussa aikaan sellaista epävarmuutta, että en uskalla julkisesti tehdä tulkintoja.
Etukäteen ajattelin, että Kuihtuminen sisältäisi aineistoa, joka herättäisi kiukkua ja suuttumusta, mutta niin ei käynytkään. Sen sijaan löysin tästä teoksesta läjäpäin mainioita lauseita. Yksi suosikeistani:
”Vanhusten hoitokoti ja kotimainen kirjallisuus muistuttavat toisiaan.”
Kirjassa yksi jos toinenkin tulee nimeltä mainiten tönityksi ja vaikka se tönittyjen kannalta ei ehkä olekaan mukavaa, on se parempi kuin jäädä kokonaan ilman huomiota. ”Luovan persoonallisuuden itsebrändäysbingo” käy alati isoimmilla kierroksilla ja sen toimintaa on syytäkin tarkastella kriittisesti.
Kuihtumisen päähenkilö muistuttaa Hurskaista itseään, mutta tämän asian suhteen en tekisi sen suurempia päätelmiä, enkä lähtisi tämän asetelman mahdollistamaan leikkiin, vaikka se toki houkuttelevaa voisi ollakin.
Kuihtuminen on kritiikissään hauska ja osuva. Kirjallinen keskuspölynimuri, joka tykkää puhaltaa isolla volyymilla.
August 27, 2021
Tämä oli hillittömän hauska kirja, jos pitää kuivan ilkeästä huumorista. Hurskainen pilkkaa etenkin kirjailijoita ahkerasti ja ihan nimeltä mainiten, mutta osansa saa kaikki muukin yhteiskunnassa ja inhimillisessä elämässä.
"Perehdyn aika ajoin kotimaiseen uuteen kaunokirjallisuuteen, joka on riittävän säälittävää myös ilman dekkarivammaishelpotusta. Muutama luku Painavaan Aiheeseen tarttunutta huoliproosaa, faktapohjaista suurmiesromaania tai nelikymppisille haagalaisnuorille suunnattua sukupolvityhjiötä saa minut ensin nauramaan, sitten tärisemään."
Hurskaisen minäkertoja ei kuitenkaan ole Jyrki Lehtolan kaltainen omahyväinen ilkeilijä, vaan itseinhoinen ja ironisen katkera elämään kyllästynyt alkoholisti, eikä hän epäröi pilkata itseään ennen kaikkia muita.
"Raukkamaiset teot jäävät elämään kun diplomaattiset unohtuvat. Kusen kirjakaupan takahuoneen wc:n lattialle, koska he eivät pidä teoksiani asiallisesti saatavilla. "
Nauroin vedet silmissä ja samalla samaistuin huolestuttavan paljon päähenkilön misantrooppiseen kyynisyyteen.
"Perehdyn aika ajoin kotimaiseen uuteen kaunokirjallisuuteen, joka on riittävän säälittävää myös ilman dekkarivammaishelpotusta. Muutama luku Painavaan Aiheeseen tarttunutta huoliproosaa, faktapohjaista suurmiesromaania tai nelikymppisille haagalaisnuorille suunnattua sukupolvityhjiötä saa minut ensin nauramaan, sitten tärisemään."
Hurskaisen minäkertoja ei kuitenkaan ole Jyrki Lehtolan kaltainen omahyväinen ilkeilijä, vaan itseinhoinen ja ironisen katkera elämään kyllästynyt alkoholisti, eikä hän epäröi pilkata itseään ennen kaikkia muita.
"Raukkamaiset teot jäävät elämään kun diplomaattiset unohtuvat. Kusen kirjakaupan takahuoneen wc:n lattialle, koska he eivät pidä teoksiani asiallisesti saatavilla. "
Nauroin vedet silmissä ja samalla samaistuin huolestuttavan paljon päähenkilön misantrooppiseen kyynisyyteen.
January 26, 2022
Tartuin tähän kirjaan täysin sattumanvaraisesti, ja jostain kumman syystä kuvittelin että tämä olisi Antti Heikkisen kirjoittama -- kenties vaikutelma tuli siitä, että kirjan tapahtumat alkavat Kuopiosta. Antti Heikkinen myös mainitaan kirjassa, ei kovin mairittelevasti. Olin pettynyt, kun savolaishumoristi ei ollutkaan luvatun hauska. Toivottavasti tämä ei synnytä kovin vahvaa edzä-tiedä-kuka-ma-oon -reaktiota, mikäli oikea Antti sattuu Goodreadsia seuraamaan.
November 26, 2021
Vaikea arvioitava. Kiinnostuin, ahdistuin, innostuin, keskeytin, jatkoin, lopetin. Tuliko hullua hurskaammaksi, ymmärsinkö pointin... Tämä pitäisi kieltää, juuri tällaista kannattaa kirjoittaa... Miksikähän tähän osasin tarttua...
October 5, 2021
Melko taitavasti kirjoitettu provosoiva teos. Kertoja on ärsyttävä, joskin melko tunnistettava, ylimielisyydestä ja halveksunnasta voimaa hakeva kirjallisuusälypää, joka tekee suojakäyttäytymisestään taiteellisen hyveen. Onhan näitä nähty. Teos puhuu vihaamisesta taiteen käyttövoimana, Jouko Turkkakin mainitaan muutaman kerran. Päähenkilön perhehistoriaa kuvataan paikoin ihan kiinnostavasti, kyllä tämä kirjailija kertoa osaa. Loppua kohti tapahtumat muuttuvat yliampuviksi, minkä koin ainakin osittain viittaavan mainitun Jouko Turkan romaaneihin. Kyllä kai tässä jonkinlainen ajan kuva piirtyy, vaikka se minulle jäikin etäiseksi.
September 18, 2024
kuuntelin tämän pitkällä aikavälillä, antti hurskainen on kiinnostanut, just tosi tämmönen vituttaa ja masentaa -tyylinen meininki. en paneutunut tähän mitenkään erityisen syvästi, myös kirjan lukeminen kuuntelemisen sijaan ois voinut tässä tapauksessa toimia paremmin. kirjassa oli muutamia kiinnostavia pointteja seksiin liittyen, sen harrastamattomuuteen. tää oli tosi esseemäinen, oisinkin nauttinut lyhyemmässä muodossa tästä huomattavasti enemmän, näin pitkänä lopahti vähän kiinnostus. haluan silti lukea tulevaisuudessa jotain muutakin hurskaiselta, mut en kyl lähtis joka hetkessä tarttumaan tämän tyyppiseen kirjaan.
Displaying 1 - 14 of 14 reviews