What do you think?
Rate this book
Royaumen aikakirjat #2
Isetin solmu
Mitä tapahtuu Maalle, kun haltiat palaavat? Upea fantasiaseikkailu jatkuu.
Suurnoitien taistelun jälkeen Lune yrittää ymmärtää hämmentävää voimaansa ja tempoilevaa poikaystäväänsä Niemannia. Samaan aikaan Lunen metsässä avaama haltiaportti on alkanut elää omaa elämäänsä. Kaunis kansa virtaa Maahan, josta Rehtori heidät aikoinaan karkotti.
Royaumessa Musta noita tekee näyttävän paluun, mutta ensimmäistä kertaa tuhanteen vuoteen valtakunnassa kytee kapina. Loistavaa Minuitia vaanii myös toisenlainen vaara: uusi hovinoita, joka ei halua enempää eikä vähempää kuin hänen sydämensä.
Sarjan ensimmäinen osa Kolmas sisar oli sekä Finlandia Junior - että Runeberg-palkintoehdokkana.
Suurnoitien taistelun jälkeen Lune yrittää ymmärtää hämmentävää voimaansa ja tempoilevaa poikaystäväänsä Niemannia. Samaan aikaan Lunen metsässä avaama haltiaportti on alkanut elää omaa elämäänsä. Kaunis kansa virtaa Maahan, josta Rehtori heidät aikoinaan karkotti.
Royaumessa Musta noita tekee näyttävän paluun, mutta ensimmäistä kertaa tuhanteen vuoteen valtakunnassa kytee kapina. Loistavaa Minuitia vaanii myös toisenlainen vaara: uusi hovinoita, joka ei halua enempää eikä vähempää kuin hänen sydämensä.
Sarjan ensimmäinen osa Kolmas sisar oli sekä Finlandia Junior - että Runeberg-palkintoehdokkana.
687 pages, Hardcover
First published September 1, 2021
11 people are currently reading
80 people want to read
About the author
Magdalena Hai
57 books183 followersMagdalena Hai is a Finnish author of SF&F and children’s tales. Hai’s prose, long and short, has been nominated for several awards (Finlandia Junior Award, The Nordic Council Children and Young People's Literature Prize, LukuVarkaus, Topelius, Arvid Lydecken, Runeberg Junior) and has won the Kirjava Kettu, Stalker, Atorox, Blogistanian Kuopus, Kaarina Helakisa and the Finnish Literary Export Prize (Tulenkantaja). Her latest YA-series, Royaumen aikakirjat (The Chronicles of Royaume), includes so far two novels, Kolmas sisar (The Third Sister, Otava 2018) and Isetin solmu (The Knot of Iset, Otava 2021). Her and Teemu Juhani's Painajaispuoti/The Little Shop of Nightmares series has been sold to 24 language areas.
A lover of cross-genre fiction and all things strange, Hai often combines elements of sci-fi, fantasy, and horror in her fiction. Besides writing Hai is an active member and editor in Osuuskumma Publishing.
Home page: http://www.magdalenahai.com
A lover of cross-genre fiction and all things strange, Hai often combines elements of sci-fi, fantasy, and horror in her fiction. Besides writing Hai is an active member and editor in Osuuskumma Publishing.
Home page: http://www.magdalenahai.com
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 20 of 20 reviews
January 13, 2022
Sain sen, mitä odotinkin, kun kirjaan tartuin: noitia, mahtia, suhdesolmuja ja fantasiaseikkailun, johon uppoutua. Teki mieli lukea ahmimalla mutta olosuhteiden pakosta oli pidättäydyttävä maltillisessa tahdissa. Siitä huolimatta runsas hahmojen, juonikuvioiden ja käänteiden määrä laittoi välillä pään pyörälle. Odotin Isetin solmua innolla aina siitä lähtien kun luin ensimmäisen osan. On vähän sellainen puhalluttava olo, koska kirja on melkoinen järkäle. Suosittelen varauksetta kaikille lukijoille, jotka eivät säiky sivumäärää.
October 11, 2021
Monen ikäisille kauhua, fantasiaa ja steam punkia kirjoittaneen Magdalena Hain nuortenkirjajärkäle Kolmas sisar aloitti Royaumen aikakirjat -sarjan, jolle on nyt viimein ilmestynyt jatko-osa Isetin solmu. Edellisen osan tavoin Hai yhdistelee eeppistä fantasiaa, scifiä ja mangamaista romantiikkaa. Isetin solmu on vielä edellistä osaakin massiivisempi ja kasvattaa myös sekä henkilöhahmokaartia, panoksia että sateenkaariromantiikan määrää. Hai saa siitä huolimatta ihailtavasti pidettyä kaikki langat käsissään ja jännitys pysyy yllä. Useimmat lähes 700-sivuiset teokset alkavat jossain kohtaa laahata tai venyttävät turhaan, mutta Isetin solmu säilyttää ahmittavuutensa ja jättää viimeisillä sivuilla odottamaan lisää.
Edellisen osan tavoin osa kirjasta sijoittuu maahan ja osa Royaumen noitaplaneetalle, jossa vallitsee ikuinen yö. Toinen Royaumen valtiattarista, musta noita Minuit, palaa takaisin hallitsemaan yksin. Kaikki eivät tästä iloitse, mutta punatukkainen hovinoita Renardine ei saa hänestä silmiään irti. Pystyykö vähäisempi hovinoita kuitenkaan valtajuonittelujen keskellä saamaan omakseen mahtavan Minuitin koeteltua sydäntä? Sen lisäksi että osa noidista suunnittelee kapinaa, planeetalle on saapunut viekkaita haltioita, joilla on omat suunnitelmansa.
Haltiat ilmaantuvat myös maahan, josta ovat vuosisatoja aiemmin lähteneet nykyisille tekokuukotiseuduilleen. Haltiat uhkaavat paitsi ihmiskunnan pitkää yksinvaltiutta planeetalla myös Lyceumin yliluonnollisesta sisäoppilaitoksesta turvapaikkansa saaneen Lune-noidan ja hänen entistä hankalammaksi heittäytyneen metsänhenkipoikaystävänsä Niemannin suhdetta. Virkistävänä vaihteluna glamoröösit ja ihmisiä lumoavat haltiat ovat tässä sarjassa enemmin pahisten kuin hyvisten asemassa. Vaarat ja uhat kasvavat pienistä kokonaisia maailmoja ja aika-avaruusjatkumoa uhkaaviksi.
Symppasin paljon uutta hahmoa Renardinea ja hänen romanssiaan; Niemann puolestaan oli suurimman osan ajasta hyvin tuskastuttava, mutta lopulta hänen juonikehityksensä oli tyydyttävää. Osa juonenkäänteistä veti maton jalkojen alta, toisten kohdalla olin jo sen verran konkarilukija, että osasin ne aavistella. Aikaan liittyvillä juonikuvioilla, joista kyllä tarinoissa pidän, on valitettavasti välillä tunnevaikutusta syövä vaikutus, jos lukija jää spekuloimaan eri vaihtoehtoja tarinan hetkessä elämisen sijaan. Vaikka Isetin solmussa on toimiva itsenäisempi tarinankaari, kokonaisia maailmankaikkeuksia jäi vielä auki vaeltaa jatko-osassa, jota ei malttaisi odottaa.
Arvio löytyy myös blogista Siniset helmet: https://sinisethelmet.wordpress.com/2...
Edellisen osan tavoin osa kirjasta sijoittuu maahan ja osa Royaumen noitaplaneetalle, jossa vallitsee ikuinen yö. Toinen Royaumen valtiattarista, musta noita Minuit, palaa takaisin hallitsemaan yksin. Kaikki eivät tästä iloitse, mutta punatukkainen hovinoita Renardine ei saa hänestä silmiään irti. Pystyykö vähäisempi hovinoita kuitenkaan valtajuonittelujen keskellä saamaan omakseen mahtavan Minuitin koeteltua sydäntä? Sen lisäksi että osa noidista suunnittelee kapinaa, planeetalle on saapunut viekkaita haltioita, joilla on omat suunnitelmansa.
Haltiat ilmaantuvat myös maahan, josta ovat vuosisatoja aiemmin lähteneet nykyisille tekokuukotiseuduilleen. Haltiat uhkaavat paitsi ihmiskunnan pitkää yksinvaltiutta planeetalla myös Lyceumin yliluonnollisesta sisäoppilaitoksesta turvapaikkansa saaneen Lune-noidan ja hänen entistä hankalammaksi heittäytyneen metsänhenkipoikaystävänsä Niemannin suhdetta. Virkistävänä vaihteluna glamoröösit ja ihmisiä lumoavat haltiat ovat tässä sarjassa enemmin pahisten kuin hyvisten asemassa. Vaarat ja uhat kasvavat pienistä kokonaisia maailmoja ja aika-avaruusjatkumoa uhkaaviksi.
Symppasin paljon uutta hahmoa Renardinea ja hänen romanssiaan; Niemann puolestaan oli suurimman osan ajasta hyvin tuskastuttava, mutta lopulta hänen juonikehityksensä oli tyydyttävää. Osa juonenkäänteistä veti maton jalkojen alta, toisten kohdalla olin jo sen verran konkarilukija, että osasin ne aavistella. Aikaan liittyvillä juonikuvioilla, joista kyllä tarinoissa pidän, on valitettavasti välillä tunnevaikutusta syövä vaikutus, jos lukija jää spekuloimaan eri vaihtoehtoja tarinan hetkessä elämisen sijaan. Vaikka Isetin solmussa on toimiva itsenäisempi tarinankaari, kokonaisia maailmankaikkeuksia jäi vielä auki vaeltaa jatko-osassa, jota ei malttaisi odottaa.
Arvio löytyy myös blogista Siniset helmet: https://sinisethelmet.wordpress.com/2...
November 7, 2021
Tämä kirja piti otteessaan, onneksi oli vapaa viikonloppu. Erittäin toimiva toinen osa sarjaan: siinä oli niin paljon "tuttua" että tunsi palaavansa sarjan pariin. Samalla sieltä löytyi sellaisia saumattomasti tarinaan sopivia mutta silti erittäin yllättäviä käänteitä että jäi miettimään mistä nämä oikein ilmestyivät? Tämä on mielestäni aina riemastuttavaa, kun kirjailija onnistuu yllättämään minut.
October 17, 2021
okay wow UM. my thoughts aren't very collected rn at all but ??? i have very conflicted thoughts because ??
i loved the first maybe 200 pages,
then i ??? don't know how i feel about it at all ????
and then the last about 200 pages (especially the last 100) were so ??? like ?? my mind can't process all of it yet (time travel and paradoxes always fuck me up) but that was so clever i feel like ? and it all made sense and um it got very emotional too i sobbed my eyes out but then also the ending was so perfect in a way ???? and definitely left me wanting to read the next book !!
aaaa okay so what i liked:
renardine was a really good addition, it made minuit's storyline like a 100 times more interesting since i found the minuit/aube parts in the last book to be kind of boring ? but this time they were much more interesting and i got very invested !!
and also seth and iset and nepthys and asaru were a super interesting addition and the whole concept was built very naturally onto everything that happened in the last book or like it was the perfect expansion of the universe !!! (and the way they were both on royame and earth was a very good way to tie those two stories together to make everything more cohesive !)
niemann and lune obviously and like yes it hurt sometimes but it made sense and felt realistic and i really love them.
LOIRI'S STORYLINE !!!! immaculate
what i didn't like:
even tho anna's and ciel's storyline was extremely cute it felt very detached from the rest of the story to me :(
the wbn-12 part felt very static 3
(kind of everything between lune and karlo like .. pls no (luckily it ended okay but still ,,,,))
anyways now i have to wait for what is probably multiple years to read the continuation of this ? i can't wait that long help me ????? but ANYWAYS i liked it ! tho still very conflicted ?? all i know rn is that loiri <3 and niemann <333
(this review was such a mess help if anyone reads this i'm sorry 😭😭(i have never formed a coherent thought in my life))
i loved the first maybe 200 pages,
then i ??? don't know how i feel about it at all ????
and then the last about 200 pages (especially the last 100) were so ??? like ?? my mind can't process all of it yet (time travel and paradoxes always fuck me up) but that was so clever i feel like ? and it all made sense and um it got very emotional too i sobbed my eyes out but then also the ending was so perfect in a way ???? and definitely left me wanting to read the next book !!
aaaa okay so what i liked:
renardine was a really good addition, it made minuit's storyline like a 100 times more interesting since i found the minuit/aube parts in the last book to be kind of boring ? but this time they were much more interesting and i got very invested !!
and also seth and iset and nepthys and asaru were a super interesting addition and the whole concept was built very naturally onto everything that happened in the last book or like it was the perfect expansion of the universe !!! (and the way they were both on royame and earth was a very good way to tie those two stories together to make everything more cohesive !)
niemann and lune obviously and like yes it hurt sometimes but it made sense and felt realistic and i really love them.
LOIRI'S STORYLINE !!!! immaculate
what i didn't like:
even tho anna's and ciel's storyline was extremely cute it felt very detached from the rest of the story to me :(
the wbn-12 part felt very static 3
(kind of everything between lune and karlo like .. pls no (luckily it ended okay but still ,,,,))
anyways now i have to wait for what is probably multiple years to read the continuation of this ? i can't wait that long help me ????? but ANYWAYS i liked it ! tho still very conflicted ?? all i know rn is that loiri <3 and niemann <333
(this review was such a mess help if anyone reads this i'm sorry 😭😭(i have never formed a coherent thought in my life))
September 3, 2024
Hieno ja yllättäväkin jatko-osa! Minua ilahdutti etenkin se, että tässä vietettiin Royaumen noitavaltakunnassa enemmän aikaa kuin ykkösosassa. Minulle olisi riittänyt vähän vähemmänkin suhdesekoilua, ja kirjassa olisi varmasti muutenkin ollut tiivistämisen varaa, mutta joka tapauksessa viihdyin kirjan parissa oikein mainiosti. Olen melko häikäistynyt tästä Hain luomasta maailmasta, ja odotan innolla sarjalle jatkoa.
November 1, 2021
Isetin solmu on uskomaton seikkailu universumissa ja ajassa. Kirja on pitkä, mutta se vetää nopeasti mukaansa. Puolivälin suvantovaiheen jälkeen loppu on täynnä uskomattomia käänteitä. Jään kiihkeästi odottamaan jatkoa.
February 4, 2023
Ihmeellinen, monitasoinen ja vauhdikas seikkailu! Hengästyttävä kokemus. Mahtaako saaga vielä joskus jatkua? Edeltäjä Kolmas sisar oli myös upea.
July 30, 2025
Unlike with the first book in the series, i went into this one with tempered expectations. It helped quite a bit to know what kind of teenage hormonefest the story would be, and to be honest, i was pleasantly surprised.
The book takes off right where the last one ended. Lune continues her studies in the Lyceum, Ciel runs her punk cafe and Minuit returns to Royaume after her victory. Unlike the first book, here we get to spend more time in the fantastic Royaume and later a strange space station. And that to me immediately elevated this from tolerable to likeable. The plot is pretty evenly divided between Lune and her mother, and this was a fantastic decision by the author. Even though, true to the genre, Minuit's plotline is also 90% romance and light smut, it is very much more entertaining to a reader that isnt full of raging hormones. Surprisingly, the book contained even more time travel shenanigans than the first one, and while no time travel plot is ever watertight, this one was pretty good all things considered. The cast is a bit more varied this time around, from Seth the disaster bisexual to sly Renardine and someone who had a redemption arc that still left me loathing them with every fiber of my being. But that just shows how strong the author's writing is.
However, there is a very jarring theme that begun in the first book around race. Lune and Minuit, are very much portrayed as black, which itself is absolutely fine. However Lune continues the long trend of giving a black woman platinum white hair, which often comes off as a poor excuse to make them seem exotic. Not only that but her skin changes color depending on the phase of the moon. I do get what the author was going for here, it is an intresting trait that does fit the theme of witches and the arcane. I just wish we could have had a black female protagonist without the need to add this flair of exoticness on top. The second, much more jarring thing is the classic ancient aliens nonsense. The elves introduced in the story are all named after both minor and major Egyptian deities. On top of that, it is very much implied that they once lived alongside humans on earth. Could we please stop reinforcing the toxic idea that the cultures and achievements of ancient peoples of color were a result of Alien manipulation? Or at least do the same treatment to European cultures for a change. This annoys me to no end since the author obviously has te potential to do better. Its just plain lazy.
With that said, the end result is an interesting book with bite-sized pieces of fantasy and sci-fi sprinkled in to spice up the short breaks between characters fucking around, up, and each other. If you like romantasy, this one will probably be very enjoyable to you. If not, you might still like it enough to finish it. It is after all really good prose struggling under the weight of the YA genre.
The book takes off right where the last one ended. Lune continues her studies in the Lyceum, Ciel runs her punk cafe and Minuit returns to Royaume after her victory. Unlike the first book, here we get to spend more time in the fantastic Royaume and later a strange space station. And that to me immediately elevated this from tolerable to likeable. The plot is pretty evenly divided between Lune and her mother, and this was a fantastic decision by the author. Even though, true to the genre, Minuit's plotline is also 90% romance and light smut, it is very much more entertaining to a reader that isnt full of raging hormones. Surprisingly, the book contained even more time travel shenanigans than the first one, and while no time travel plot is ever watertight, this one was pretty good all things considered. The cast is a bit more varied this time around, from Seth the disaster bisexual to sly Renardine and someone who had a redemption arc that still left me loathing them with every fiber of my being. But that just shows how strong the author's writing is.
However, there is a very jarring theme that begun in the first book around race. Lune and Minuit, are very much portrayed as black, which itself is absolutely fine. However Lune continues the long trend of giving a black woman platinum white hair, which often comes off as a poor excuse to make them seem exotic. Not only that but her skin changes color depending on the phase of the moon. I do get what the author was going for here, it is an intresting trait that does fit the theme of witches and the arcane. I just wish we could have had a black female protagonist without the need to add this flair of exoticness on top. The second, much more jarring thing is the classic ancient aliens nonsense. The elves introduced in the story are all named after both minor and major Egyptian deities. On top of that, it is very much implied that they once lived alongside humans on earth. Could we please stop reinforcing the toxic idea that the cultures and achievements of ancient peoples of color were a result of Alien manipulation? Or at least do the same treatment to European cultures for a change. This annoys me to no end since the author obviously has te potential to do better. Its just plain lazy.
With that said, the end result is an interesting book with bite-sized pieces of fantasy and sci-fi sprinkled in to spice up the short breaks between characters fucking around, up, and each other. If you like romantasy, this one will probably be very enjoyable to you. If not, you might still like it enough to finish it. It is after all really good prose struggling under the weight of the YA genre.
January 24, 2022
"Huone oli tyhjä lukuun ottamatta yhtä asiaa. Sitä, jonka haltiat olivat niin ystävällisesti merkinneet karttaan Loirin löydettäväksi.
Loiri tassutteli lähemmäs.
Keskellä huonetta oli pahvilaatikko."
Pidin sarjan avauksessa etenkin Magdalena Hain luomasta maailmasta, joka onnistui välttämään fantasian geneerisimmät karikot. Tuntui kotoisalta palata aikaa ja paikkaa vaihtavaan Lyceum-kouluun sekä Royaumeen. Isetin solmu laajentaa maailmaa myös wbn-12 -tekokuulle, jonne haltiat ovat karkoitettuja.
Edellisessä kirjassa sisarukset Ciel ja Lune olivat suht tasapainosesti esillä, tällä kertaa keskitytään vahvasti Luneen. Voimiltaan siskoaan heiveröisemmäksi tuntuva Lune kiinnostaa maan päälle saapuneita haltioita. Heillä on selkeästi jotain hämärää tekeillä. Haltiat juhlivat ja lumoavat ihmisiä mukaan rellestämään iloluontoisesti. Nauru ja laulu eivät lopu.
Isetin solmussa setvitään paljon ihmissuhteita. Lune selvittelee omia tunteitaan metsänhenkeä, Niemannia, kohtaan. Niemann on äkkipikainen ja omituinen. Samalla Royaumessa musta haltia Minuit ottaa vallankahvat käsiinsä ja saa hovinoidakseen Renardinen, joka on kiintynyt mustaan noitaan kenties enemmän kuin olisi sopivaa. Ja Cielin kahvilassa alkaa käydä Anna, joka on ah niin ihana ihminen, mutta vain ihminen. Ja ihmiset elävät noitien ikuisuusmittapuulla vain häviävän hetken. Eihän sellaiseen kannata sydäntään antaa?
Päähenkilöt ovat kohtuullisen mielenkiintoisia. Lune ja etenkin häntä seuraava kissademoni, Loiri, ovat mukavasti jopa hieman ristiriitaisia hahmoja. Haltioissa on myös ristiriitaisuutta ja he eivät ole suoraan hyviä tai pahoja, mutta jäivät minulle kuitenkin etäisemmiksi hahmoiksi. Cielin ja Annan tarina on kirjassa vain sivujuonne, mutta pidin siitä kovasti.
Mutta onko Isetin solmun pyrkimys olla liiankin mahtipontinen? Kohtuullisen yksinkertainen pääjuoni (aivan loppua lukuun ottamatta) tiivistyisi helposti kolmannekseen kirjan liki 700 sivusta. Toisaalta tapahtumien yksityiskohtaiset kuvaukset ja sivujuonteet ovat enimmäkseen ihan mielenkiintoisia. Siltikin olisi kaivannut hieman tiivistämistä.
Tarinassa ja maailmassa jotain studioghiblimäistä. Isetin solmu olisi helppo nähdä piirrettynä elokuvana. Ja sellaista fiilistä ei ole kovinkaan moni kirja saanut aikaan!
Loiri tassutteli lähemmäs.
Keskellä huonetta oli pahvilaatikko."
Pidin sarjan avauksessa etenkin Magdalena Hain luomasta maailmasta, joka onnistui välttämään fantasian geneerisimmät karikot. Tuntui kotoisalta palata aikaa ja paikkaa vaihtavaan Lyceum-kouluun sekä Royaumeen. Isetin solmu laajentaa maailmaa myös wbn-12 -tekokuulle, jonne haltiat ovat karkoitettuja.
Edellisessä kirjassa sisarukset Ciel ja Lune olivat suht tasapainosesti esillä, tällä kertaa keskitytään vahvasti Luneen. Voimiltaan siskoaan heiveröisemmäksi tuntuva Lune kiinnostaa maan päälle saapuneita haltioita. Heillä on selkeästi jotain hämärää tekeillä. Haltiat juhlivat ja lumoavat ihmisiä mukaan rellestämään iloluontoisesti. Nauru ja laulu eivät lopu.
Isetin solmussa setvitään paljon ihmissuhteita. Lune selvittelee omia tunteitaan metsänhenkeä, Niemannia, kohtaan. Niemann on äkkipikainen ja omituinen. Samalla Royaumessa musta haltia Minuit ottaa vallankahvat käsiinsä ja saa hovinoidakseen Renardinen, joka on kiintynyt mustaan noitaan kenties enemmän kuin olisi sopivaa. Ja Cielin kahvilassa alkaa käydä Anna, joka on ah niin ihana ihminen, mutta vain ihminen. Ja ihmiset elävät noitien ikuisuusmittapuulla vain häviävän hetken. Eihän sellaiseen kannata sydäntään antaa?
Päähenkilöt ovat kohtuullisen mielenkiintoisia. Lune ja etenkin häntä seuraava kissademoni, Loiri, ovat mukavasti jopa hieman ristiriitaisia hahmoja. Haltioissa on myös ristiriitaisuutta ja he eivät ole suoraan hyviä tai pahoja, mutta jäivät minulle kuitenkin etäisemmiksi hahmoiksi. Cielin ja Annan tarina on kirjassa vain sivujuonne, mutta pidin siitä kovasti.
Mutta onko Isetin solmun pyrkimys olla liiankin mahtipontinen? Kohtuullisen yksinkertainen pääjuoni (aivan loppua lukuun ottamatta) tiivistyisi helposti kolmannekseen kirjan liki 700 sivusta. Toisaalta tapahtumien yksityiskohtaiset kuvaukset ja sivujuonteet ovat enimmäkseen ihan mielenkiintoisia. Siltikin olisi kaivannut hieman tiivistämistä.
Tarinassa ja maailmassa jotain studioghiblimäistä. Isetin solmu olisi helppo nähdä piirrettynä elokuvana. Ja sellaista fiilistä ei ole kovinkaan moni kirja saanut aikaan!
October 4, 2024
5🌟
Aivan. Uskomaton. Kirja.
Magdalena Hai on onnistunut rakentamaan maailman paremmin kuin olisin uskonut olevan mahdollista. Royaume on kaunis, mutta etenkin haltioiden tekokuut ovat kiinnostavia keinotekoisuudessaan. Maailmojen ja paikkojen välillä on portaaleja, mutta ajasta toiseen voi siirtyä sumun kautta. Kaikista vaikuttavinta on kuitenkin se, että Royaumen ja Maan, oikeastaan koko Aurinkokunnan, olemassaolo on paradoksi.
Kirjan juoni on monikerroksinen ja taitavasti rakennettu, ja se yllätti minut useaan otteeseen. Ajassa hyppeleminen ja toisiin maailmoihin siirtyminen tuo lisää syvyyttä ja jännitystä.
Hahmot eivät ole täydellisiä, mutta sitäkin syvempiä ja kiinnostavampia. Lune on ihana ja on mahtavaa, että hän oppi käyttämään peilimahtiaan paremmin. Ciel on itsekäs, mutta hurmaava. Karlo on söpöliini, Adam tunnollinen ja Niemann arvaamaton. Pidin jokaisesta hahmosta, jopa Seth-haltijasta, joka aiheuttaa kirjassa paljon pahoja asioita. Heidän väliset suhteensa ja niiden kiemurat ovat korvaamaton osa tarinaa.
Lempiasiani kirjassa:
- Renardine ja hänen suhteensa Minuitiin
- Loiri-demonikissa
- Haltioiden lumo ja heidän juhlansa
- Lunen kuun vaiheen mukaan tummasta vaaleaan väriä vaihtava iho
Kysyin itseltäni jatkuvasti lukiessani: ”Kuka on voinut kuvitella tämän kaiken?” Tämä kirja on luultavasti luovin koskaan lukemani ja aivan uskomattoman upea.
Aivan. Uskomaton. Kirja.
Magdalena Hai on onnistunut rakentamaan maailman paremmin kuin olisin uskonut olevan mahdollista. Royaume on kaunis, mutta etenkin haltioiden tekokuut ovat kiinnostavia keinotekoisuudessaan. Maailmojen ja paikkojen välillä on portaaleja, mutta ajasta toiseen voi siirtyä sumun kautta. Kaikista vaikuttavinta on kuitenkin se, että Royaumen ja Maan, oikeastaan koko Aurinkokunnan, olemassaolo on paradoksi.
Kirjan juoni on monikerroksinen ja taitavasti rakennettu, ja se yllätti minut useaan otteeseen. Ajassa hyppeleminen ja toisiin maailmoihin siirtyminen tuo lisää syvyyttä ja jännitystä.
Hahmot eivät ole täydellisiä, mutta sitäkin syvempiä ja kiinnostavampia. Lune on ihana ja on mahtavaa, että hän oppi käyttämään peilimahtiaan paremmin. Ciel on itsekäs, mutta hurmaava. Karlo on söpöliini, Adam tunnollinen ja Niemann arvaamaton. Pidin jokaisesta hahmosta, jopa Seth-haltijasta, joka aiheuttaa kirjassa paljon pahoja asioita. Heidän väliset suhteensa ja niiden kiemurat ovat korvaamaton osa tarinaa.
Lempiasiani kirjassa:
- Renardine ja hänen suhteensa Minuitiin
- Loiri-demonikissa
- Haltioiden lumo ja heidän juhlansa
- Lunen kuun vaiheen mukaan tummasta vaaleaan väriä vaihtava iho
Kysyin itseltäni jatkuvasti lukiessani: ”Kuka on voinut kuvitella tämän kaiken?” Tämä kirja on luultavasti luovin koskaan lukemani ja aivan uskomattoman upea.
This entire review has been hidden because of spoilers.
May 1, 2025
3,5. Olipas se melkoista pyöritystä, jotka aika ja paikka ei kahlehtinut. Olisin voinut pitää tästä enemmän, jos olisin muistanut paremmin Kolmannen sisaren tapahtumat. Nyt monien asioiden tausta jäi vähän hämäräksi, eikä tämä siksi ehkä tehnyt niin suurta vaikutusta kuin olisi toisissa olosuhteissa voinut.
Hai on punonut villin maailman (/maailmoja), ja tällaisen kudelman kasassa pitäminen vaatii taitoa, pisteet siis siitä! Juoni oli myös kiinnostava, kun pääsin alkuhämmennysten jälkeen vauhtiin. Arvostan aina sitä, kun kirjailija ei tee helpoimpia mahdollisia ratkaisuja (vaikka myönnän, että kaikki ajassa ja ulottuvuuksissa sinkoilu tuntui välillä sekavalta). Eniten kiinnostivat Royaumen tapahtumat ja Minuitin ja Renardinen kuviot. Heistä olisin mielellään lukenut enemmänkin!
Hai on punonut villin maailman (/maailmoja), ja tällaisen kudelman kasassa pitäminen vaatii taitoa, pisteet siis siitä! Juoni oli myös kiinnostava, kun pääsin alkuhämmennysten jälkeen vauhtiin. Arvostan aina sitä, kun kirjailija ei tee helpoimpia mahdollisia ratkaisuja (vaikka myönnän, että kaikki ajassa ja ulottuvuuksissa sinkoilu tuntui välillä sekavalta). Eniten kiinnostivat Royaumen tapahtumat ja Minuitin ja Renardinen kuviot. Heistä olisin mielellään lukenut enemmänkin!
October 20, 2021
En halunnut lukea, koska en tahtonut tämän loppuvan. Luin silti, kun palautuspäivä hilautui lähemmäksi.
Kannatti. Huipputekstiä. Rakastan maailmaa, jonka Hai on luonut. Lyceum. Rehtori. Karlo. Niemann. Kaikki hahmot ja rakennettu maailma – huisin hienoa.
Mutta miksi vain neljä tähteä? Haltiat jäivät etäisiksi. Yksittäisten haltioiden motiivit jäivät paikoin hämäriksi. Anna ja Ciel -kuvio tuntui kaikesta ihanuudestaan huolimatta vähän päälleliimatulta.
Kannatti. Huipputekstiä. Rakastan maailmaa, jonka Hai on luonut. Lyceum. Rehtori. Karlo. Niemann. Kaikki hahmot ja rakennettu maailma – huisin hienoa.
Mutta miksi vain neljä tähteä? Haltiat jäivät etäisiksi. Yksittäisten haltioiden motiivit jäivät paikoin hämäriksi. Anna ja Ciel -kuvio tuntui kaikesta ihanuudestaan huolimatta vähän päälleliimatulta.
April 15, 2022
Tää ei toiminut mulle yhtä hyvin kuin sarjan ensimmäinen osa, mutta kyllähän kauniin kielen parissa aina viihtyy. Vierastan muutenkin fantasiaa vähäsen, ehkä ongelma ei ollut kirjassa. Rakastan Hain tapaa kuvata naisia ja läheisyyttä. Samoin kirjan luonto tuntui ihanan elävältä. Toisaalta luonnossa näkyi myös ihmisen karu jälki, mikä toi kirjaan dystopistakin tuntua.
November 8, 2021
Fantasiajärkäle sekä sisäisesti että ulkoisesti. Tempo vaihteli - alkuun pohjustettiin, loppu mentiin rytinällä. Hienosti rakennetussa maailmassa viihtyi kyllä molemmissa vauhdeissa.
December 19, 2021
Edeltäjänsä tapaan ihanan huuruista ja sopivan outoa. <3
February 17, 2022
Hengästyttävästä henkilögalleriastaan ja kooltaan avaruuksia syleilevästä tarinasta huolimatta ei voi kuin ihailla, kuinka tasapainoisen eeppisen seikkailun Hai on luonut.
September 24, 2022
Tätä odotin pitkään, odotukset täyttyivät.
Viihdyin, vaikutuin, liikutuin ja vähän myös järkytyin. Aivotkin nyrjähtivät pari kertaa, mikä on aina hyvä piirre kirjassa. Kiitos, että tällaista on.
Viihdyin, vaikutuin, liikutuin ja vähän myös järkytyin. Aivotkin nyrjähtivät pari kertaa, mikä on aina hyvä piirre kirjassa. Kiitos, että tällaista on.
February 19, 2022
Minuit on palannut suuren taistelun jäljiltä Royaumeen kahlittu sisarnoita Aube muuassaan kun Ciel ja Lune jäivät Maahan. Minuitilla on kova työ jälleenrakentamisessa ja luottamuksen uudelleen löytämisessä sillä koko maa on mullistusten äärellä. Muut noidat epäilevät onko Minuit riittävän vahva hallitsemaan yksin. Hovinoita Renaldine on ihaillut vuosisatoja Mustaa suurnoitaa ja pyrkii nyt hänen lähelleen. Toisaalla eräs lumouksesta vapautettu juonittelee ottaakseen kruunun itselleen.
Ciel jää hoitamaan Sucren kahvilaa ja Lune jatkaa opintojaan Lyceumissa. Kun Haltiaportaali avattiin se houkutteli Haltiat tutkimaan tilannetta Maassa. Kun juhliva Haltiapoppoo huomaa että Lyceumissa opiskelee noita joka pystyy lähestymään Paimenta ja että kahvilassa työskentelee suurnoita ovat he valmiita tositoimiin. Haltiat palaavat kotikuuhunsa vangit mukanaan.
Tykkäsin tästä kirjasta jopa enemmän kuin ensimmäisestä osasta. Kaikista hahmoista mieleisin ja kiinnostavin oli tietenkin Loiri mutta myös Lunen ja Niemannin suhde joka toisaalta kyllä aiheutti ärsytystä (lähinnä siksi että kaikki ulkopuoliset näkivät ettei se ollut tasa-arvoinen ja terve suhde). Erittäin uskottavasti se oli kuitenkin kirjoitettu. Kirjassa selviää myös itseäni kiinnostavasta Soleilista paljon lisätietoa. Jatkoa odotellessa!
Ciel jää hoitamaan Sucren kahvilaa ja Lune jatkaa opintojaan Lyceumissa. Kun Haltiaportaali avattiin se houkutteli Haltiat tutkimaan tilannetta Maassa. Kun juhliva Haltiapoppoo huomaa että Lyceumissa opiskelee noita joka pystyy lähestymään Paimenta ja että kahvilassa työskentelee suurnoita ovat he valmiita tositoimiin. Haltiat palaavat kotikuuhunsa vangit mukanaan.
Tykkäsin tästä kirjasta jopa enemmän kuin ensimmäisestä osasta. Kaikista hahmoista mieleisin ja kiinnostavin oli tietenkin Loiri mutta myös Lunen ja Niemannin suhde joka toisaalta kyllä aiheutti ärsytystä (lähinnä siksi että kaikki ulkopuoliset näkivät ettei se ollut tasa-arvoinen ja terve suhde). Erittäin uskottavasti se oli kuitenkin kirjoitettu. Kirjassa selviää myös itseäni kiinnostavasta Soleilista paljon lisätietoa. Jatkoa odotellessa!
August 8, 2022
aion nyt sanoo asian jota vältän kirjajutuissa ku ruttoo ku se kuulostaa tosi päälleliimatulle ja kapitalistiselle mut - vuoden paras lukuelämys!!! man this is why i love reading!!! maailmanrakentaminen ja metatasot ja kaikki... *chef's kiss*
ps. muistaakseni aiemmin niemann ja loiri tasapainoili mun lempihahmojen kärjessä mut damn kyllä sen on pakko olla loiri ♡
ps. muistaakseni aiemmin niemann ja loiri tasapainoili mun lempihahmojen kärjessä mut damn kyllä sen on pakko olla loiri ♡
Displaying 1 - 20 of 20 reviews