Aprikoosiyöt tarjoaa matkan tuoksuja ja värejä tulvivaan Italiaan. Mukana on yllättäviä käänteitä ja romantiikkaa kahdessa aikatasossa.
Suomalaisen Lauran ura ja parisuhde polkevat paikallaan. Tilannetta ei helpota muistisairas äiti eikä täydellisyyttä hipova isosisko, joka yrittää saada Lauraa tekemään järkiratkaisuja. Odottamaton löytö lapsuusmuistojen joukosta herättää kysymyksiä. Laura matkustaa 20 vuoden tauon jälkeen tätinsä Ainon luo Tolfan vuoristoon huvilaan nimeltä Villa Alba. Löytyvätkö vastaukset aprikoosipuiden alla?
Helmet-lukuhaaste 2021, 9. Kirjailijan etunimi ja sukunimi alkavat samalla kirjaimella
Voi jessus, miten hömppä ja tahattoman koominen kaikissa suomalaisten ja italialaisten naisten ulkonäön vertailuissaan - suomalaiset ovat kelohonkia ja italialaiset siitostammoja. Laura oli rasittava päähenkilö. Tajusin kenties liian aikaisessa vaiheessa, mikä oli tarinan juju ja odotin vaan kuuliaisesti, missä vaiheessa se paljastetaan.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Sinänsä ok kesäluettavaa. Luulin, että rakenne oli selkeä, kun ajassa pomppimiset oli mielestäni selkeästi otsikoitu. Ehkä luin huolimattomasti, mutta loppupuolella tulin kuitenkin yllätetyksi. Ja oikeastaan tavalla, joka sai minut juuri epäilemään oman lukemiseni huolellisuutta. En tiedä, oliko tämä kirjailijan tarkoituskin. Jos oli, niin enpä pidä moisesta.
Niin lupaava, mutta kliseisyydessään ja epäuskottavuudessaan jäi epämääräiseksi kokonaisuudeksi, joka jäi nyt vain ihan kivaksi.
Aprikoosiyöt on kaikkine menneisyydestä löytyneine kirjeineen, ensimmäisen poikaystävän jälleentapaamisineen, kirjeystävineen, viittauksine aprikoosipuihin, yltiökuvailevine prologeineen ja epilogeineen ja Italian maaseutuneineen niin siirappisen romanttista tyyliä kuin olla voi. Hattaraa tulee ihan korvista kun tätä kuuntelee, koko asetelma on ihan höttöinen :-) Kuka tykkää kuka ei!
Vala on aiemmin kirjoittanut rikosromaaneja, minkä takia vaihto romantiikkaan on kiinnostava. Enemmän rikosgenren ystävänä tykkään, ettei romanttinen kirja ole pelkkää pussailua, ja Vala yhdistelikin mielestäni kivasti näitä kahta tyyliä, jos ei oteta huomioon (ah niin raivostuttavan usein nykyään käytettyä) aikatasoleikittelyä, jota ilman juonta ei olisi oikeastaan ollut. Kirjassa oli myös paljon epäuskottavia asioita ja toisaalta käyttämätöntä potentiaalia (mielestäni) parempaan lopputulokseen. Italia-osuus jäi myös aika ohuesti adjektiivilitanjaksi ja italaisiksi nimiksi, yhtä hyvin olisi voitu olla vaikka Marokossa.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Minulle kirja oli liian pitkäveteinen ja ennalta-arvattava. Ainut yllätys oli, että miksi "pahis" oli pahis, mutta sekin tuntui väkisin päälle liimatulta juonenkäänteeltä. Olisin kaivannut myös enemmän Italiaa. Koko kirjan ajan odotin, että päästäisiin jo loppuun ja itsestään selvyydet tulisi ilmi kirjankin henkilöille.
Itselleni kirja oli todella pitkäveteinen, ja kaikki juonenkäänteet tuntuivat väkisin keksityiltä. Itse Italiakin jäi mielestäni aika pintaraapaisuksi, eikä kirjailija saanut lukijalle aikaan oikeaa italialaista ”tunnelmaa”.
Päähenkilö Laura oli jotenkin ärsyttävän avuton ja huono kaikessa. Miksi hahmoista tehdään näin sarjakuvamaisen yksipuolisia? Kirjan loppua kohden kuva henkilöstä muuttuikin sitten rytinällä melkoisen epäuskottavasti. Ihan viihdyttävä silti.
Tämä kirja piti ihan väkisin lukea loppuun, tiukkaa teki ja päähenkilöt olivat niin rasittavia että välillä piti joku pätkä jo hyppiä yli että sai kirjan lopetettua ja pääsi aloittamaan uutta. 2 tähteä kuitenkin Italian tunnelman kuvauksesta.
Täysin hömppää kesälukemista - virkistävän aivotonta kaikkien klassikkoteosten jälkeen. Aika kevyttä höttöä tämä siis oli, mutta kirjan meriitiksi laskettakoon se, että sen avulla pääsi nojatuolimatkalle ihanaan lämpimään Italiaan. Tosin Italiasta olisi voinut olla enemmänkin, nyt keskityttiin vähän turhan paljon henkilöihin ja heidän ongelmiinsa.
Tarinassa oli romantiikkaa (mutta loppujen lopuksi ei siirapiksi asti, vaikka välillä alkoi siltä vaikuttamaan), ja jokaisella kirjan hahmolla tuntui olevan oma salaisuutensa. Luulin kirjan olevan ennalta-arvattavaa peruskauraa, mutta sen onnistuikin monta kertaa yllättämään odottamattomilla juonenkäänteillään.
Eniten häiritsi hirveä epäuskottavuus. Lähes toisilleen tuntemattomat ihmiset alkavat omituisissa yhteyksissä tai paikoissa avautumaan toisilleen omista tai toisten ongelmista. Oliko se kirjailijan ainoa keino selitellä asioita? Ja kysyn jälleen kerran: miksi jokaiseen kirjaan täytyy ympätä mukaan joku kirjailija tai sellaiseksi haluava, sekä kirjoittamisen tuska. Ymmärrän, että aihe on läheinen kirjailijoille (daa!) mutta on todellakin yliedustettu kirjallisuudessa. Muutenkin saamaton päähenkilö oli ärsyttävä.
Alulle kaksi tähteä, mutta kirja muodostuikin erilaiseksi kuin odotin, lopulle neljä tähteä.
Näköjään jotenkin sattuu nyt kirjat ”pareittain”, edellisessä (Kuin höyhen tuulessa) ja nyt tässä Aprikoosiöissä oli samoja aiheita. Minusta Italia jäi vähän taustalle, siihen petyin, omat odotukset varmaan liian korkealla, mutta tarina oli jotenkin vanhanaikaisen mutkikas ja romanttinen, halusin lukea nopeasti ja nähdä miten lopussa käy. Lukiessa jo mietin, että kummallisesti päähenkilön suomalaisuus toi sopivasti realismia, jos olis ollut vaikka amerikkalainen olisi ollut höpömmän oloinen, ihan pöljää. Olihan tämä helppo nähdä amerikkalaisena elokuvana, ihanat Italian maisemat taustalla.
Kirjassa oli potentiaalia parempaan mutta hieno ja leppoisa lukukokemus se oli nytkin, tykkäsin. Aika nopeasti selvisi miten asioiden laita on, ja henkilöt olivat hyvin stereotyyppisiä, mikä välillä ärsytti. Silti pidin kirjasta, sillä se oli kirjoitettu mukavan verkkaisella tavalla ja sitä oli kiva kuunnella. En tavallisesti lue tällaisia kirjoja, mutta virkistävää välillä lukea tällaista hömppää.
Aluksi lukeminen lähti hitaasti käyntiin, päämäärättä harhaileva päähenkilö ei houkutellut lukemaan. Kirja kuitenkin parani sitä mukaa kun juoni eteni. Aluksi oli välillä vaikea hahmottaa kuka on kertojana missäkin luvussa. Välillä kertoja vaikutti olevan joku ulkopuolinen, välillä päähenkilöt. Juoneen mahtui myös joitakin hieman epäuskottavia sattumia, mutta loppuratkaisu yllätti. Kannatti antaa kirjalle mahdollisuus.
Kaunis kirja ja tarina. 💌 Yllättäviä juonenkäänteitä ja lopputulos, jota en osannut odottaa. Kaunista kuvailua aprikoosiöistä (ja päivistä), Italian maaseudun keväästä ja kesästä sekä vanhoista salaisuuksista, jotka alkavat hiljalleen nousta pintaan ja paljastaa elämäntarinoita. 💐
Miellyttävä kirja lukijalle lukea. Aluksi ehkä vähän vaikea päästä mukaan ja ymmärtää mistä on kyse, mutta se taitaakin olla juuri se jutun juju tässä kirjassa. ✨️
Tämänkin tähdet arvoin, kun mietin 3 vai 4 tähteä? No, kolmeen päädyin. Ensiksikin aivan mahtavaa, että päähenkilönä on aikuinen nainen. Laura oli mielenkiintoinen päähenkilö ja Italia-fanina oli ihanaa, kun tarina sijoittui sinne. Takaumista en ihan yleisesti välitä, toki tässä oli suuri yllätys takaumaan sijoitettu. Kauhean jännittävä tämä ei ollut.
Perus nopeaa ja keveää kesälukemista. Olisi ollut ainekset parempaankin. Kerronnallisuus välillä liian imelää omaan makuuni. Melko stereotyyppistä henkilökuvausta. Hyvä juoni, vaikkakin välillä olin pihalla kenen näkökulmasta "Sinä kesänä" osuus aina kertoi. Parani kuitenkin loppua kohden ja aloin nauttia kirjasta enemmän loppuvaiheessa.
"Leipomisessa kiteytyy kaikki, mitä haluan tietää elämästä. Suuhun leviävä makeus täyttää koko maailman, ja hetken aikaa ihminen on täysi niin ruumiiltaan kuin sielultaan. Vaikka sanoja on joskus vaikea pakottaa ulos, viestin voi kirjoittaa vaaleaksi vatkattuun vaahtoon ja sitkeäksi vaivattuun taikinaan. Kardemummahippuset ja hitaasti kypsytellyt marengit kertovat sen, mitä ääni ei uskalla."
🎧 3,5/5 Kirja vei ihanasti mukanaan Italiaan ja tunnelma oli ihastuttava. Kirjoitustyylistä pidin kovasti, mutta hahmot olivat turhan stereotyyppisiä ja ärsytti paikoitellen. Erityismaininta kauniista kannesta.
Ei yhtään sellainen kirja, jota lukisin normaalisti, mutta päätin kuitenkin lukea, kun törmäsin tähän tarpeeksi monta kertaa. Yllättävä, nopealukuinen kirja, jonka henkilöt ja tapahtumat nappaavat mukaansa heti alkumetreiltä. Sopii hyvin kesälukemiseksi!
Siirappista lukemista. Juonenkäänteet arvattavissa loppuratkaisua lukuun ottamatta, ja sekin epäuskottava. Jos pitää korukielisistä, runsaista ja makeista kuvauksista ja kevyestä jännityksestä, ehkä kannattaa lukaista.
Tarina kulkee kahdessa aikatasossa ja sitä kertoo vuorotellen minäkertoja ja ulkopuolinen kertoja. Kestääkin aikansa päästä tarinaan kunnolla sisälle, mutta sitten se imaisee mukaansa. Loppuratkaisu on kuitenkin epäuskottava ja muutenkin tarinaa venytetään liikaa.
Sopivassa suhteessa romantiikkaa ja jännitystä. Tarina tempaisi mukavasti mukaansa, mutta voi ei, kun päitä pyöritettiin ihan liikaa joka välissä! Miksei kukaan koskaan puutu näihin kirjailijoiden toistuviin maneereihin...?
Vera Vala kehittyy kirjailijana ja tämä kirja tarjoaa ihan mojovan loppuyllätyksen. Uusi päähenkilö Laura on kiinnostava tyyppi vaikkakin aika stereotyyppinen henkilö vailla uraa ja määränpäätä.
Tempaisi nopeasti mukaansa. Ihanaa kerrontaa ja kuvasta Italian maisemista. Suosittelen lukemaan, kuunnellessa meinasi mennä kertoja / persoona sekaisin.
Kevyttä iltalukemista ihanissä miljöissä. Toscana ei perä koskaan. Kirja sai loppupuolella yllättävän tvistin, mikä nosti tähdet kolmesta vankkaan neljään. Voisin lukea lisää Valaa!