What do you think?
Napolista etelään
Haluatko tavata taksikuskin, jonka kaikki kyydit maksavat kympin? Entä kahvilan pitäjän, joka ei suostu ottamaan maksua, jos kanta-asiakas on surullinen. Ei myöskään silloin, jos tämä on kovin iloinen.
Tahtoisitko tulla salaiseen konserttiin, istua Palermon oopperan kuninkaallisessa aitiossa tai katsella kreikkalaista draamaa samassa teatterissa, jossa jo Aiskhylos työskenteli? Haluatko kuulla miehestä, jonka mielestä mafia on hyödyllinen järjestö, kotinsa uunin yläpuolella 23 vuotta piileksineestä rikollisesta, tai mafiapomosta, joka väitteli filosofian tohtoriksi Mahatma Gandhista ja väkivallattomuuden periaatteesta. Entä nunnasta, joka kävi kirjeenvaihtoa Paholaisen kanssa tai pyhimykseksi julistetusta lääkäristä?
Kirjassaan Napolista etelään Eero Hämeenniemi kertoo värikkäitä tarinoita Italian vähän tunnetusta eteläisimmästä osasta, Il Mezzogiornosta, Keskipäivän maasta. Kirja ei kerro Sisilian rantapaikoista tai muista alueen turistikuvioista, vaan se johdattaa lukijansa eteläisen Italian ihmisten omaan maailmaan ja sukeltaa kiehtovan alueen historian ja kulttuurin syvyyksiin, sisäpiireihin, elämän julkiseen ja salaiseen puoleen.
Eero Hämeenniemi on säveltäjä, kirjailija ja pianisti, joka toimii Sibelius-Akatemian sävellyksen dosenttina, ja on viettänyt pitkiä aikoja eteläisessä Italiassa. Napolista etelään on Hämeenniemen kahdeksas teos.
Tahtoisitko tulla salaiseen konserttiin, istua Palermon oopperan kuninkaallisessa aitiossa tai katsella kreikkalaista draamaa samassa teatterissa, jossa jo Aiskhylos työskenteli? Haluatko kuulla miehestä, jonka mielestä mafia on hyödyllinen järjestö, kotinsa uunin yläpuolella 23 vuotta piileksineestä rikollisesta, tai mafiapomosta, joka väitteli filosofian tohtoriksi Mahatma Gandhista ja väkivallattomuuden periaatteesta. Entä nunnasta, joka kävi kirjeenvaihtoa Paholaisen kanssa tai pyhimykseksi julistetusta lääkäristä?
Kirjassaan Napolista etelään Eero Hämeenniemi kertoo värikkäitä tarinoita Italian vähän tunnetusta eteläisimmästä osasta, Il Mezzogiornosta, Keskipäivän maasta. Kirja ei kerro Sisilian rantapaikoista tai muista alueen turistikuvioista, vaan se johdattaa lukijansa eteläisen Italian ihmisten omaan maailmaan ja sukeltaa kiehtovan alueen historian ja kulttuurin syvyyksiin, sisäpiireihin, elämän julkiseen ja salaiseen puoleen.
Eero Hämeenniemi on säveltäjä, kirjailija ja pianisti, joka toimii Sibelius-Akatemian sävellyksen dosenttina, ja on viettänyt pitkiä aikoja eteläisessä Italiassa. Napolista etelään on Hämeenniemen kahdeksas teos.
165 pages, Paperback
Published January 1, 2021
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 8 of 8 reviews
June 23, 2026
Säveltäjä Eero Hämeenniemen vuonna 2021 julkaistu esseepainotteinen matkakirja Napolista etelään oli lukuelämys, ja tykkäsin siitä suurelta osin paljolti, sillä olen itsekin tämän Italian kolkan eli ns. mezzogiornon suuri ystävä, varsinkin Campaniasta Sisiliaan, Calabriaa ja Apuliakaan unohtamatta.
Rakenne on oikein onnistunut, ja alkuun lukijaa perehdytetään Napoliin ja Palermoon ja näiden suurkaupunkien historiaan ja varsinkin kulttuurihistoriaan. Jälkimmäisessä kaupungissa kirjoittaja on viettänyt pitkiä aikoja upeassa vuokrakämpässään, ja yhdessä luvussa kertoillaan myös talon asukeista, aatelisista, erilaisista kohtaamisista ja salaisista pianokonserteista sekä muista kulttuurinautinnoista.
Näiden kaupunkiesittelyiden jälkeen onkin vuorossa kymmenen enemmän tai vähemmän esseemäistä Canettin tapaista kirjoitusta, jossa vuoroin referoidaan pitkiä pätkiä niin mafiakirjoja kuin alueiden historiaankin liittyvää sisältöä. Kursiivilla on merkattu anekdootit, joissa nautiskellaan ravintoloiden kalaherkkuja, kokkaillaan itsekin tai käydään muiden turistien mukana Materassa, Napolin katakombeissa sekä monissa muissakin paikoissa.
Pidin erityisesti osin itseironisesta sävystä, ja turisteille sattuneista kömmähdyksistä, kun eteläinen vieraanvaraisuus ja ystävällisyys lyö toisinaan ällikällä, ja myös mafiatunnelmiin pääsin, kun Hämeenniemi kertoilee eräästä sisilialaisesta pikkukylästä, ei kuitenkaan Corleonesta. Sen kyllä aistii, mikä meno on päällä, ja se on tullut itsekin huomattua moneen otteeseen, esim. Portopalo di Capo Passerossa Kaakkois-Sisiliassa.
Miinusta tulee siitä, että kunnollinen kartta puuttuu, eli matkailija, jolle nämä seudut eivät ole entuudestaan tuttuja, ei niitä osaa luultavasti sijoittaa, kuuluvatko ne jonnekin Barin liepeille, tai missä ylipäätään tämä kaupunkikin on ja kuinka pitkään sieltä pitää matkata, että pääsee Lecceen tai edes Gallipoliin. Minua tämä ei haitannut, sillä sijainnit ovat hyvin muistissa, ja muutamia hyviä vinkkejäkin tarttui mukaan.
Koska pidän tuoreista merenelävistä, tulee sellaisia laitettua itsekin niin kuin Hämeenniemen branzino all acqua pazzoa, ja tässä meribassin voi korvata ombrinolla tai Suomessa kuhalla. Myös bergamottilikööri maistuu, ja sitä kutsutaan bergaminoksi, ja sellainen käy kirpakkuutensa ansiosta spritziin myös, sillä se perinteinen Aperol kuuluu lähinnä junttien juomasekoituksiin (tietää säveltäjäkin).
Ruokaanhan kuuluu ihan oleellisesti hyvä viini, mutta harvemmin marjamehu, niin kuin entinen pääministeri Sipilä tarjosi Italian Silvio-kollegalleen aikoinaan. Maestro mainitsee muutamia vinettojarypäleitä nimeltä, ja yksi niistä on falanghina ja varsinkin Campi Flegrein vulkaaniselta alueelta Napolin kupeesta. Siitä tykkään itsekin ja myös biancolellasta läheiseltä Ischian saarelta Epomeon rinteiltä. Rosatot eivät tunnu tekijälle maistuvan, mutta minusta kevyt calabrialainen gaglioppo on poikaa, varsinkin kun merellisessä murkinassa on chililastuja tai vastaavaa potkua. Tuhdimmat reservat sitten ovatkin oma juttunsa ja sopivat niin lihaisten grilliherkkujen kuin ndujapastan kera. Kun palataan Napoliin, piedirossosta ne ”Kristuksen kyynelet” kuuluu valmistaa, ja se onkin oiva valinta antipasto- ja pitsaviiniksi Via dei Tribunalin varrella.
Varsinkin tuolla keskipäivän maassa flaneeraus eli kiireetön hengailu ja kuljeskelu ja atmosfääristä nautiskelu (juomien ja ruoan ohella) erinäköisissä ja -kokoisissa kaupungeissa kukkuloilta Crotonen lungomareen kuuluu ihan olennaisesti fiilikseen ilman älylaitteiden häiritsevää läsnäoloa.
Museoita riittää lähes joka kaupungeissa, ja onkin hämmästyttävää, miten samankaltaisia savipurkkeja- ja purnukoita niin kreikkalaisilta kuin Sisilian sikuleilta, elimiltä ja sikaaneilta on onkin jäänyt jälkipolvien pällisteltäväksi.
Agrigento on siinä mielessä suositeltava vierailukohde eteläisessä Sisiliassa, sillä olihan se yksi suurimmista taajamista aikoinaan, nykyään kiintoisa kohde museoineen ja temppeleineen, ja siinä liepeillä on Porto Empedocle, jossa asusti muuan Empedokles-filosofi ja Luigi Pirandello naapurustossa, ja myös Siracusassa pääsee Arkhimedeen jalanjäljille vähän niin kuin Ortigiassa, jossa kreikkalaisen arkaaisen kauden tunnetuin draamakirjailija Aiskhyloskin jonkin aikaa kortteerasi.
Myös kirjailijoita ja säveltäjiä sijoitellaan mezzogiornoon, eli tutuksi tulee mm. Andrea Camilleri Montalbano-tarinoista eteläisessä Sisiliassa Donnafugatasta Punta Seccaan, ja Ravelloon tykästyneet Giovanni Boccaccio, André Gide ja Virginia Woolf mainitaan muutamien muiden lisäksi.
Teos tarjoilee viehättäviä tarinoita historian hämäristä, Palermon maanalaisista joista, Roberto il Guisgardon normannijoukkojen valloituksista ja minullekin uutta tietoa Lipari-saarten merenalaisista tulivuorista kuten Marsilista. Aito colatura löytyy tietysti Ceterasta, ja sitä on ihan pakko laittaa itse tehtyyn aioliin, joka sopii sekä kalan että lihan kanssa, unohtamatta tietenkään Monte Poron rinteiltä kerättyä aidointa calabrialaista chiliä, jota ainoassa oikeassa ndujassa kuuluu ollakin, ja se on tietysti Spilingassa valmistettua ja oikeaoppisesti savustettua — paikalliseen tapaan kehuttuna.
Padre Pio lienee kuuluisin pyhimyksistä tuolla alueella, ja yhden jos toisenkin kuppilan ja parturin seinältä hän silmäilee niin asiakkaita kuin omistajiakin tauluissa ja korteissa. Nikolauksen basilikassa en ollut vielä piipahtanutkaan Barissa, joten lisäsin sen matkasuunnitelmiin… siinä ohessa voikin poiketa myös tv-sarjan kuvauspaikoille, kun barilainen rimppakinttuinen naispollari Lolita Lobosco hölkkäili sataman liepeillä ja nappasi roistoja satimeen ja jahtasi itselleen romanttista seuraa noissa maisemissa — niin kuin pari muutakin hahmoa esim. Piazza degli inamoratilla vanhassa kaupungissa…
Rakenne on oikein onnistunut, ja alkuun lukijaa perehdytetään Napoliin ja Palermoon ja näiden suurkaupunkien historiaan ja varsinkin kulttuurihistoriaan. Jälkimmäisessä kaupungissa kirjoittaja on viettänyt pitkiä aikoja upeassa vuokrakämpässään, ja yhdessä luvussa kertoillaan myös talon asukeista, aatelisista, erilaisista kohtaamisista ja salaisista pianokonserteista sekä muista kulttuurinautinnoista.
Näiden kaupunkiesittelyiden jälkeen onkin vuorossa kymmenen enemmän tai vähemmän esseemäistä Canettin tapaista kirjoitusta, jossa vuoroin referoidaan pitkiä pätkiä niin mafiakirjoja kuin alueiden historiaankin liittyvää sisältöä. Kursiivilla on merkattu anekdootit, joissa nautiskellaan ravintoloiden kalaherkkuja, kokkaillaan itsekin tai käydään muiden turistien mukana Materassa, Napolin katakombeissa sekä monissa muissakin paikoissa.
Pidin erityisesti osin itseironisesta sävystä, ja turisteille sattuneista kömmähdyksistä, kun eteläinen vieraanvaraisuus ja ystävällisyys lyö toisinaan ällikällä, ja myös mafiatunnelmiin pääsin, kun Hämeenniemi kertoilee eräästä sisilialaisesta pikkukylästä, ei kuitenkaan Corleonesta. Sen kyllä aistii, mikä meno on päällä, ja se on tullut itsekin huomattua moneen otteeseen, esim. Portopalo di Capo Passerossa Kaakkois-Sisiliassa.
Miinusta tulee siitä, että kunnollinen kartta puuttuu, eli matkailija, jolle nämä seudut eivät ole entuudestaan tuttuja, ei niitä osaa luultavasti sijoittaa, kuuluvatko ne jonnekin Barin liepeille, tai missä ylipäätään tämä kaupunkikin on ja kuinka pitkään sieltä pitää matkata, että pääsee Lecceen tai edes Gallipoliin. Minua tämä ei haitannut, sillä sijainnit ovat hyvin muistissa, ja muutamia hyviä vinkkejäkin tarttui mukaan.
Koska pidän tuoreista merenelävistä, tulee sellaisia laitettua itsekin niin kuin Hämeenniemen branzino all acqua pazzoa, ja tässä meribassin voi korvata ombrinolla tai Suomessa kuhalla. Myös bergamottilikööri maistuu, ja sitä kutsutaan bergaminoksi, ja sellainen käy kirpakkuutensa ansiosta spritziin myös, sillä se perinteinen Aperol kuuluu lähinnä junttien juomasekoituksiin (tietää säveltäjäkin).
Ruokaanhan kuuluu ihan oleellisesti hyvä viini, mutta harvemmin marjamehu, niin kuin entinen pääministeri Sipilä tarjosi Italian Silvio-kollegalleen aikoinaan. Maestro mainitsee muutamia vinettojarypäleitä nimeltä, ja yksi niistä on falanghina ja varsinkin Campi Flegrein vulkaaniselta alueelta Napolin kupeesta. Siitä tykkään itsekin ja myös biancolellasta läheiseltä Ischian saarelta Epomeon rinteiltä. Rosatot eivät tunnu tekijälle maistuvan, mutta minusta kevyt calabrialainen gaglioppo on poikaa, varsinkin kun merellisessä murkinassa on chililastuja tai vastaavaa potkua. Tuhdimmat reservat sitten ovatkin oma juttunsa ja sopivat niin lihaisten grilliherkkujen kuin ndujapastan kera. Kun palataan Napoliin, piedirossosta ne ”Kristuksen kyynelet” kuuluu valmistaa, ja se onkin oiva valinta antipasto- ja pitsaviiniksi Via dei Tribunalin varrella.
Varsinkin tuolla keskipäivän maassa flaneeraus eli kiireetön hengailu ja kuljeskelu ja atmosfääristä nautiskelu (juomien ja ruoan ohella) erinäköisissä ja -kokoisissa kaupungeissa kukkuloilta Crotonen lungomareen kuuluu ihan olennaisesti fiilikseen ilman älylaitteiden häiritsevää läsnäoloa.
Museoita riittää lähes joka kaupungeissa, ja onkin hämmästyttävää, miten samankaltaisia savipurkkeja- ja purnukoita niin kreikkalaisilta kuin Sisilian sikuleilta, elimiltä ja sikaaneilta on onkin jäänyt jälkipolvien pällisteltäväksi.
Agrigento on siinä mielessä suositeltava vierailukohde eteläisessä Sisiliassa, sillä olihan se yksi suurimmista taajamista aikoinaan, nykyään kiintoisa kohde museoineen ja temppeleineen, ja siinä liepeillä on Porto Empedocle, jossa asusti muuan Empedokles-filosofi ja Luigi Pirandello naapurustossa, ja myös Siracusassa pääsee Arkhimedeen jalanjäljille vähän niin kuin Ortigiassa, jossa kreikkalaisen arkaaisen kauden tunnetuin draamakirjailija Aiskhyloskin jonkin aikaa kortteerasi.
Myös kirjailijoita ja säveltäjiä sijoitellaan mezzogiornoon, eli tutuksi tulee mm. Andrea Camilleri Montalbano-tarinoista eteläisessä Sisiliassa Donnafugatasta Punta Seccaan, ja Ravelloon tykästyneet Giovanni Boccaccio, André Gide ja Virginia Woolf mainitaan muutamien muiden lisäksi.
Teos tarjoilee viehättäviä tarinoita historian hämäristä, Palermon maanalaisista joista, Roberto il Guisgardon normannijoukkojen valloituksista ja minullekin uutta tietoa Lipari-saarten merenalaisista tulivuorista kuten Marsilista. Aito colatura löytyy tietysti Ceterasta, ja sitä on ihan pakko laittaa itse tehtyyn aioliin, joka sopii sekä kalan että lihan kanssa, unohtamatta tietenkään Monte Poron rinteiltä kerättyä aidointa calabrialaista chiliä, jota ainoassa oikeassa ndujassa kuuluu ollakin, ja se on tietysti Spilingassa valmistettua ja oikeaoppisesti savustettua — paikalliseen tapaan kehuttuna.
Padre Pio lienee kuuluisin pyhimyksistä tuolla alueella, ja yhden jos toisenkin kuppilan ja parturin seinältä hän silmäilee niin asiakkaita kuin omistajiakin tauluissa ja korteissa. Nikolauksen basilikassa en ollut vielä piipahtanutkaan Barissa, joten lisäsin sen matkasuunnitelmiin… siinä ohessa voikin poiketa myös tv-sarjan kuvauspaikoille, kun barilainen rimppakinttuinen naispollari Lolita Lobosco hölkkäili sataman liepeillä ja nappasi roistoja satimeen ja jahtasi itselleen romanttista seuraa noissa maisemissa — niin kuin pari muutakin hahmoa esim. Piazza degli inamoratilla vanhassa kaupungissa…
November 20, 2021
Ihastuttava ja monipuolinen kuvaus eteläisestä Italiasta, sen erikoisuuksista ja piirteistä. Hämeenniemen kuvaama alue on itselle tuntematon, mutta tämän kirjan jälkeen tekisi mieli kovasti lähteä tutustumaan.
April 23, 2021
Sivistynyt, monipuolinen ja eloisa kuvaus Mezzogiornon elämästä ja mentaliteetista. Tällaista on ilo lukea!
September 15, 2021
Ruokaa, juomaa ja musiikkia eteläitalialaiseen tapaan, suomalaisen silmin. Ja mikäs sen mukavampaa.
December 10, 2021
Ruokaa juomaa, taidetta, ruokaa ja juomaa ja muuta hienon ihmisen matkustelua. Ja vähän mainitaan koronaa ja mafiaa. Eipä tästä kyllä saanut irti oikein mitään.
February 17, 2022
Hämeenniemi kuvaa Etelä-Italiaa monipuolisesti ja rakkaus alueeseen ja sen historiaan välittyy väkevästi tekstistä.
March 17, 2023
Kiinnostava ja viihdyttävä.
May 26, 2023
Tähdet historialle. Kulinaariset nautinnot eivät kiinnosta. Musiikista olisin lukenut enemmän.
Displaying 1 - 8 of 8 reviews