Kuvia vv. 1941—44 Oulun poikien suhteesta ajan suureen ihanteeseen, sotaan ja sen edustajiin, saksalaisen vuoristoarmeijan alppijääkäreihin
Romaani kertoo oululaisen poikasakin, Raksilan poikien vaiheista jatkosotamme vuosina. Nämä pojat — Kaarelan Immu, Pate, Urkki, Matti ja Jake — ovat tyypillisiä sota-ajan kasvatteja, villiintyneitä ja irrallisia miehenalkuja, jotka elävät lapsuuttaan ja varhaisnuoruuttaan poikkeuksellisissa olosuhteissa. Kujeissaan ja kepposissaan he eksyvät usein äärimmäisyyksiin, jopa silloinkin kun he tarkoittavat tekemisillään pelkkää hyvää. Heidän touhuissaan on paljon humoristista, heidän vuoropuhelunsa on suorastaan herkullista pikkuvanhassa pohdiskelussaan. Heidän pojanmaailmansa taustalla väijyy koko ajan merkillinen autius ja kohtalokkuus, joka järkyttävimmin käy toteen vanhempiensa hylkäämän Jake-pojan kohdalla. [takakansiteksti]
Klassikot ovat yleensä klassikoita syystä. Niin on Paavo Rintalan Pojatkin. Jatkosodan ajan Oulu on poikaporukan varhaisnuoruuden näyttämö, ja Rintala on saanut vangittua kirjaansa aidosti sekä Oulun kaupungin, sota-ajan että poikien ystävyyden. Luin kirjaa melkein kuin dokumenttina, vaikka kyse onkin kaunokirjasta.
Kirja koostuu episodimaisesti Immun, Paten, Matin, Urkin ja Jaken seikkailuista ja dialogista. Oulun murre vilahtelee puheessa samoin kuin kaakkoismurre, jota puhuvat tietysti evakkolapset, joihin Paavo Rintala on itsekin kuulunut.
Poikien elämä on jännittävää, ja jos ei ole, niin jännitystä keksitään vaikka tyhjästä. Ouluun sijoitetut saksalassotilaat tuovat sodan osaksi arkea, ja koska isät ja veljet ovat rintamalla, oululaistytöt lähtevät helposti komeiden aseveljien matkaan.
Poikien seikkailujen sävyt synkistyvät sodan edetessä ja lapsuus jää taakse. Jaken kohtalo on tietysti sydäntäsärkevin (eikä kai kukaan pysty ajattelemaan Jakea muuta kuin Vesa-Matti Loirina ikonisessa loppukohtauksessa Mikko Niskasen ohjaamassa Pojat-elokuvassa).
Sota-ajan köyhyys, puute, kaupankäynti, koulu, päättömät kolttoset ja tyttöjen tiirailu sekä aikuisten suhteet ovat jatkuvina puheenaiheina. Välillä tapellaan verissäpäin.
Romaanin naiskuvasta voisi olla hyvinkin kriittistä sanottavaa, sillä kaikki naisethan näyttäytyvät joko äiteinä tai huorina, pahimmillaan he ovat molempia yhtä aikaa. Tämä on kuitenkin romaani pojista ja sellaisena varsin mainio ja koskettava kuvaus heidän maailmankuvastaan ja kasvamisestaan sekä kotirintaman elämästä jatkosodan aikana.
Paavo Rintalan klassikkokirja vuodelta 1958 on nimeltään Pojat. Pojat on monelle suomalaiselle tuttu elokuvana, jonka Mikko Niskanen ohjasi Rintalan kirjan perusteella. Paavo Rintalan Pojat kertoi vuosista 1941-44. Tapahtumat sijoittuivat Ouluun. Pojat kertoi tietysti oululaisista pojista, joista nuorin oli kymmenen ja vanhimmat pyrkivät kirjassa lukioon. Pate oli tietysti itse Rintalan Paavo, joka muutti Ouluun Viipurista. Oulussa oli muitakin karjalaisia evakkoja sotaa paossa. Immu oli porukan vanhin. Jaken äiti seurusteli saksalaisen upseerin kanssa. Urkki oli porukan nuorin, mutta ei suinkaan vaatimattomin. Ja sitten oli vielä Matti. He asuivat kaikki Raksilan kaupunginosassa, jossa kyseiset pojat kyllä tunnettiin kolttosistaan. Kaikenlaista sitä mahtuikin poikalasten pääkoppiin. Ja piiskat heiluivat ja muitakin rangaistuksia tuli yllin kyllin.
Paavo Rintalan klassikkoteos Pojat kuvaa hyvin aidon oloisesti 40-luvun oululaista elämänmenoa, kun katukuva oli täynnä saksalaisia sotilaita. Pojat on nuorten poikien kasvukertomus sodan varjossa.