Kuvia vv. 1941—44 Oulun poikien suhteesta ajan suureen ihanteeseen, sotaan ja sen edustajiin, saksalaisen vuoristoarmeijan alppijääkäreihin
Romaani kertoo oululaisen poikasakin, Raksilan poikien vaiheista jatkosotamme vuosina. Nämä pojat — Kaarelan Immu, Pate, Urkki, Matti ja Jake — ovat tyypillisiä sota-ajan kasvatteja, villiintyneitä ja irrallisia miehenalkuja, jotka elävät lapsuuttaan ja varhaisnuoruuttaan poikkeuksellisissa olosuhteissa. Kujeissaan ja kepposissaan he eksyvät usein äärimmäisyyksiin, jopa silloinkin kun he tarkoittavat tekemisillään pelkkää hyvää. Heidän touhuissaan on paljon humoristista, heidän vuoropuhelunsa on suorastaan herkullista pikkuvanhassa pohdiskelussaan. Heidän pojanmaailmansa taustalla väijyy koko ajan merkillinen autius ja kohtalokkuus, joka järkyttävimmin käy toteen vanhempiensa hylkäämän Jake-pojan kohdalla. [takakansiteksti]
Klassikot ovat yleensä klassikoita syystä. Niin on Paavo Rintalan Pojatkin. Jatkosodan ajan Oulu on poikaporukan varhaisnuoruuden näyttämö, ja Rintala on saanut vangittua kirjaansa aidosti sekä Oulun kaupungin, sota-ajan että poikien ystävyyden. Luin kirjaa melkein kuin dokumenttina, vaikka kyse onkin kaunokirjasta.
Kirja koostuu episodimaisesti Immun, Paten, Matin, Urkin ja Jaken seikkailuista ja dialogista. Oulun murre vilahtelee puheessa samoin kuin kaakkoismurre, jota puhuvat tietysti evakkolapset, joihin Paavo Rintala on itsekin kuulunut.
Poikien elämä on jännittävää, ja jos ei ole, niin jännitystä keksitään vaikka tyhjästä. Ouluun sijoitetut saksalassotilaat tuovat sodan osaksi arkea, ja koska isät ja veljet ovat rintamalla, oululaistytöt lähtevät helposti komeiden aseveljien matkaan.
Poikien seikkailujen sävyt synkistyvät sodan edetessä ja lapsuus jää taakse. Jaken kohtalo on tietysti sydäntäsärkevin (eikä kai kukaan pysty ajattelemaan Jakea muuta kuin Vesa-Matti Loirina ikonisessa loppukohtauksessa Mikko Niskasen ohjaamassa Pojat-elokuvassa).
Sota-ajan köyhyys, puute, kaupankäynti, koulu, päättömät kolttoset ja tyttöjen tiirailu sekä aikuisten suhteet ovat jatkuvina puheenaiheina. Välillä tapellaan verissäpäin.
Romaanin naiskuvasta voisi olla hyvinkin kriittistä sanottavaa, sillä kaikki naisethan näyttäytyvät joko äiteinä tai huorina, pahimmillaan he ovat molempia yhtä aikaa. Tämä on kuitenkin romaani pojista ja sellaisena varsin mainio ja koskettava kuvaus heidän maailmankuvastaan ja kasvamisestaan sekä kotirintaman elämästä jatkosodan aikana.
Paavo Rintalan klassikkokirja vuodelta 1958 on nimeltään Pojat. Pojat on monelle suomalaiselle tuttu elokuvana, jonka Mikko Niskanen ohjasi Rintalan kirjan perusteella. Paavo Rintalan Pojat kertoi vuosista 1941-44. Tapahtumat sijoittuivat Ouluun. Pojat kertoi tietysti oululaisista pojista, joista nuorin oli kymmenen ja vanhimmat pyrkivät kirjassa lukioon. Pate oli tietysti itse Rintalan Paavo, joka muutti Ouluun Viipurista. Oulussa oli muitakin karjalaisia evakkoja sotaa paossa. Immu oli porukan vanhin. Jaken äiti seurusteli saksalaisen upseerin kanssa. Urkki oli porukan nuorin, mutta ei suinkaan vaatimattomin. Ja sitten oli vielä Matti. He asuivat kaikki Raksilan kaupunginosassa, jossa kyseiset pojat kyllä tunnettiin kolttosistaan. Kaikenlaista sitä mahtuikin poikalasten pääkoppiin. Ja piiskat heiluivat ja muitakin rangaistuksia tuli yllin kyllin.
Paavo Rintalan klassikkoteos Pojat kuvaa hyvin aidon oloisesti 40-luvun oululaista elämänmenoa, kun katukuva oli täynnä saksalaisia sotilaita. Pojat on nuorten poikien kasvukertomus sodan varjossa.
Välillä hauskaa, välillä traagista ajankuvaa toisen maailmansodan aikaisesta elämästä Oulussa eri-ikäisistä pojista koostuvan joukon näkökulmasta. Sota näkyy lähinnä saksalaisten läsnäolona ja suomalaisten aikuisten miesten - ikäihmisiä lukuun ottamatta - poissaolona ja ajoittain saapuvina suruviesteinä ja ruumisarkkuina, niin suomalaisten kuin saksalaistenkin. Sodan loppua kohden suruvuiestejä ja ruumisarkkuja saapuu enemmän. Poikien elämä jatkuu kaikesta huolimatta - paitsi niiden, joiden elämä jostan syystä tulee päätökseen. Aseet tappavat myös siviilioloissa, niin omat kuin vieraat ja varastetutkin. Nuoret löytävät toisensa, toisia avioliittoja hajoaa ja toisia solmitaan. Aikuisten maailmaa tuntuu leimaavan jonkinlaisen välitilan tuntu, mutta pojat porskuttavat menemään siinä ajassa ja niillä mahdollisuuksilla, joita heillä on. Poikien touhujen kuvaus on kiehtovaa ja viehättävää - he ovat sakki, mutta samalla yksilöitä, ja jokainen suhtautuu asioihin tavallaan. Aika velikultia.
Paavo Rintalan (1930-1999) Pojat ilmestyi ensikerran vuonna 1958. Romaanin alaotsikkona oli "Kuvia 1941-1944 Oulun poikien suhteesta ajan suureen ihanteeseen, sotaan ja sen edustajiin, saksalaisen vuoristoarmeijan alppijääkäreihin".
Romaani tapahtumat sijoittuvat sota-ajan Ouluun ja aikaan jolloin oltiin vielä Saksan aseveljiä. Tarinan pojat ovat Rintalan oman sukupolven koulupoikia. He kasvavat ja käyvät koulua, kävelevät paperikengissä ja harjoittavat vaihtokauppaa saksalaisten sotilaiden kanssa. Raksilan pojat - Kaarelan Immu, Pate, Urkki, Matti ja Jake elävät omia seikkailujaan ja keksivät kujeita ja kepposia.
Pojat vakoilevat iltalomilla olevia saksalaisia, seuraavat heitä pusikoihin, joissa sotilaat muhinoivat paikallisten tyttöjen kanssa. Monet haaveilevat armeijaan liittymisestä, toiset suunnittelvat opintoja. Yksi pojista, Jake kulkee vähän muista erillään, omilla teillään. Häntä painaa äidin ikävä, mutta hän peittää ikävänsä rehentelemällä muille pojille rahoillaan ja muilla tekemisillään. Äiti on rakastunut saksalaiseen upseeriin Fritz-setään ja Jaken äiti ja isä ovat suhteen takia eronneet.
Mikko Niskanen ohjasi 1962 kirjan pohjalta samannimisen elokuvan, jossa debytoi nuori Vesa-Matti Loiri ja jonka elokuvan loppukohtaus on piirtynyt ikuiseksi kuvaksi verkkokalvoillemme.
Kun tarpeeks parantelee flunssasta itteensä, niin saattaa lukea yhtäkkiä parissa päivässä kirjan oululaisista sota-ajan pojista! Jaken kohtalo )); (joka on elokuvassa vs kirjassa eri)