What do you think?
Rate this book
Po lecie wszystko będzie inaczej
Po lecie wszystko będzie inaczej (Siri Kolu, tłumaczenie Adam Sandach) to ciepła, czuła opowieść o pragnieniu stania się sobą. Jej bohaterem jest siedemnastoletni Peetu, który przy porodzie został uznany za dziewczynkę i tak był do tej pory wychowywany. Peetu decyduje się na korektę płci, ale nie tylko on przechodzi przemianę - cała rodzina (a także jego dziewczyna Aamu) musi skonfrontować się z własnymi przekonaniami, uprzedzeniami i ograniczeniami.
Szczególny sposób wybiera ojciec Peetu - zaprasza syna na wspólne latanie szybowcem. Książka jest zapisem ich dziesięciu wspólnych lotów, podczas których starają się nawzajem zrozumieć.
Szczególny sposób wybiera ojciec Peetu - zaprasza syna na wspólne latanie szybowcem. Książka jest zapisem ich dziesięciu wspólnych lotów, podczas których starają się nawzajem zrozumieć.
140 pages, Paperback
First published January 1, 2016
3 people are currently reading
383 people want to read
About the author
Siri Kolu
56 books25 followersSiri Kolu (18.07.1972) on kirjailija, esitysdramaturgi, ohjaaja ja teatteriopettaja. Hän on koulutukseltaan teatteritaiteen maisteri ja teatteri-ilmaisun ohjaaja. Ennen teatterikoulutustaan hän opiskeli kirjallisuutta ja teatteritiedettä Helsingin Yliopistossa.
Kolu asuu perheineen Vantaalla pääradan varressa. Hän on vapaa kirjailija ja kouluttaja. Vuonna 2013 Siri Kolu valittiin Valtion kirjallisuustoimikunnan puheenjohtajaksi. Hän toimii myös Lukuinto-lähettiläänä.
Kolu rakastaa vintage-vaatteita, katastrofielokuvia, alkukantaisia vinttikoiria, kirpputoreja, viivattomia muistikirjoja, kokeellista esitystaidetta, vieraisiin kaupunkeihin eksymistä ja arjen keksintöjä. Kolun uusin kiinnostuksen kohde on steampunk kuvitteellisena aikakautena ja pukeutumistyylinä. Kolun suurin pahe ovat korkokengät, joita varten hänellä on kotona oma kaappi. Oikeastaan jo kaksi.
Siri Kolun esikoisromaani Metsänpimeä ilmestyi vuonna 2008. Hauskalla ja omaperäisellä Me Rosvolat -seikkailullaan Kolu voitti Otavan ja Kinoproduction Oy:n lastenromaani- ja elokuvakirjoituskilpailun syksyllä 2009. Kirja ilmestyi huhtikuussa 2010. Kirjaan perustuvat elokuva-, näyttämö- ja kuunnelmaversiot ovat tuotannossa.
Me Rosvolat -kirjan voittokulku jatkui, kun se palkittiin Finlandia Juniorilla 2010. Vuonna 2012 Siri Kolu palkittiin Kaarina Helakisa -palkinnolla ja vuonna 2013 Laivakello-palkinnolla. Vuonna 2012 Me Rosvolat voitti Hollannin tärkeimmän tunnustuksen ulkomaiselle lastenkirjalle, Die Zilveren Griffel -palkinnon. Vuonna 2013 Flemish Children’s and Juvenile Books Jury palkitsi Me Rosvolat Belgiassa. Me Rosvolat -kirjan oikeudet on myyty kuuteentoista maahan.
Kolu asuu perheineen Vantaalla pääradan varressa. Hän on vapaa kirjailija ja kouluttaja. Vuonna 2013 Siri Kolu valittiin Valtion kirjallisuustoimikunnan puheenjohtajaksi. Hän toimii myös Lukuinto-lähettiläänä.
Kolu rakastaa vintage-vaatteita, katastrofielokuvia, alkukantaisia vinttikoiria, kirpputoreja, viivattomia muistikirjoja, kokeellista esitystaidetta, vieraisiin kaupunkeihin eksymistä ja arjen keksintöjä. Kolun uusin kiinnostuksen kohde on steampunk kuvitteellisena aikakautena ja pukeutumistyylinä. Kolun suurin pahe ovat korkokengät, joita varten hänellä on kotona oma kaappi. Oikeastaan jo kaksi.
Siri Kolun esikoisromaani Metsänpimeä ilmestyi vuonna 2008. Hauskalla ja omaperäisellä Me Rosvolat -seikkailullaan Kolu voitti Otavan ja Kinoproduction Oy:n lastenromaani- ja elokuvakirjoituskilpailun syksyllä 2009. Kirja ilmestyi huhtikuussa 2010. Kirjaan perustuvat elokuva-, näyttämö- ja kuunnelmaversiot ovat tuotannossa.
Me Rosvolat -kirjan voittokulku jatkui, kun se palkittiin Finlandia Juniorilla 2010. Vuonna 2012 Siri Kolu palkittiin Kaarina Helakisa -palkinnolla ja vuonna 2013 Laivakello-palkinnolla. Vuonna 2012 Me Rosvolat voitti Hollannin tärkeimmän tunnustuksen ulkomaiselle lastenkirjalle, Die Zilveren Griffel -palkinnon. Vuonna 2013 Flemish Children’s and Juvenile Books Jury palkitsi Me Rosvolat Belgiassa. Me Rosvolat -kirjan oikeudet on myyty kuuteentoista maahan.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 125 reviews
May 8, 2016
Odotin tätä kirjaa pitkään ilmestyväksi, ja minulla oli myös korkeat odotukset sen sisällön suhteen. Kirja olikin kauniisti ja tunnelmallisesti kirjoitettu, ja lukujen nimeäminen lentojen mukaan teki kirjan rakenteesta mielenkiintoisen. Kerronnassa ja kielessä oli ilmavuutta ja nuori kertojanääni tuntui luontevalta. Teemoista pidin etenkin isä-poika -suhteen kuvauksesta sekä isän avioerokipuilusta.
Vähemmän onnistunutta oli sitten se kirjan ydinasia, eli transjuttujen kuvaaminen. Kirjassa oli jatkuvasti ristiriita siinä että toisaalta heitetään lukija altaan syvään päähän ja droppaillaan erikoistermejä niitä pahemmin avaamatta (mikä toki myös tarkoittaa että lukijaa ei aliarvioida, mikä on ihan kiva), mutta samalla yritetään kuitenkin mahduttaa mukaan kaikenlaista aiheeseen liittyvää asiaa ihan vain siksi että tästä on varmaan hyvä mainita. Muutamat asia(virhee)t herättivät hämmennystä ystävissäni joille kirjaa esittelin: testoja ei syödä, ja Suomessa on ilmeisesti aika harvinaista aloittaa hormonihoidot ennen täysi-ikäisyyttä niin kuin Peetu tässä kirjassa.
Pienet yksityiskohdat on kuitenkin helpompi sivuuttaa kuin pari perustavanlaatuista asenneongelmaa jotka kirjasta paistoivat läpi. Ensimmäinen niistä oli transmiesten rinnastaminen lesboihin. Tämä tapahtui kirjassa sekä Peetun veljen että tyttöystävä Aamun toimesta. Ymmärrän jos kirjassa olisi vain haluttu nostaa esiin se, että jotkut näkevät hetero-transjäbän lesbona ja perustella miksi se on väärin. Mitään varsinaista rakentavaa keskustelua aiheesta ei kuitenkaan käydä edes silloin kun Aamu ottaa asian puheeksi, joten tällaisenaan kirja vain vahvistaa tätä asennetta. Jos sitä ei haluttu oikeasti käsitellä, sitä ei myöskään olisi tarvinnut ottaa puheeksi.
Toinen haitallinen viesti joka kirjasta jäi käteen oli leikkaushoitojen näkeminen sukupuolen validoivana asiana. Peetun lähipiirissä olevien ihmisten ajatukset siitä, että tästä tulee mies vasta leikkausten myötä olisi vielä jotenkin ymmärrettävää jos sitä olisi käsitelty syvällisemmin ja osoitettu miksi ajatus on vahingollinen. Kuitenkin myös Peetu itse hautoi samankaltaisia ajatuksia. Koska kirja on suunnattu luultavasti ennen kaikkea nuorille jotka kamppailevat oman identiteettinsä kanssa sekä niille jotka ovat kiinnostuneita tietämään aiheesta enemmän, olisi ollut terveellistä korostaa että Peetun sukupuoli on validi ilman leikkauksiakin, vähättelemättä kuitenkaan niiden tarpeellisuutta ja tärkeyttä Peetulle itselleen. Leikkauksen odottelun korostaminen tuntui sikälikin hassulta, että samalla sitten hormonihoidon vaikutukset sivuutettiin aika olankohautuksella, vaikka monelle juuri ne ovat iso ja tärkeä asia.
Tietenkään kirjailija ei ole kirjoittaessaan tarkoittanut mitään pahaa, mutta ei myöskään osannut lopulta väistää kaikkia sudenkuoppia. Oli kirjassa toki myös onnistuneita kohtia. Peetun ja tämän äidin valokuvatappelussa esimerkiksi onnistuttiin ihan hyvin tekemään ymmärrettävämmäksi Peetun toiveita vanhojen kuviensa suhteen, ja toivottavasti samalla avartamaan joidenkin lukijoiden mieltä. Samaa olisi toivonut muihinkin kirjan ongelmakohtiin.
Vähemmän onnistunutta oli sitten se kirjan ydinasia, eli transjuttujen kuvaaminen. Kirjassa oli jatkuvasti ristiriita siinä että toisaalta heitetään lukija altaan syvään päähän ja droppaillaan erikoistermejä niitä pahemmin avaamatta (mikä toki myös tarkoittaa että lukijaa ei aliarvioida, mikä on ihan kiva), mutta samalla yritetään kuitenkin mahduttaa mukaan kaikenlaista aiheeseen liittyvää asiaa ihan vain siksi että tästä on varmaan hyvä mainita. Muutamat asia(virhee)t herättivät hämmennystä ystävissäni joille kirjaa esittelin: testoja ei syödä, ja Suomessa on ilmeisesti aika harvinaista aloittaa hormonihoidot ennen täysi-ikäisyyttä niin kuin Peetu tässä kirjassa.
Pienet yksityiskohdat on kuitenkin helpompi sivuuttaa kuin pari perustavanlaatuista asenneongelmaa jotka kirjasta paistoivat läpi. Ensimmäinen niistä oli transmiesten rinnastaminen lesboihin. Tämä tapahtui kirjassa sekä Peetun veljen että tyttöystävä Aamun toimesta. Ymmärrän jos kirjassa olisi vain haluttu nostaa esiin se, että jotkut näkevät hetero-transjäbän lesbona ja perustella miksi se on väärin. Mitään varsinaista rakentavaa keskustelua aiheesta ei kuitenkaan käydä edes silloin kun Aamu ottaa asian puheeksi, joten tällaisenaan kirja vain vahvistaa tätä asennetta. Jos sitä ei haluttu oikeasti käsitellä, sitä ei myöskään olisi tarvinnut ottaa puheeksi.
Toinen haitallinen viesti joka kirjasta jäi käteen oli leikkaushoitojen näkeminen sukupuolen validoivana asiana. Peetun lähipiirissä olevien ihmisten ajatukset siitä, että tästä tulee mies vasta leikkausten myötä olisi vielä jotenkin ymmärrettävää jos sitä olisi käsitelty syvällisemmin ja osoitettu miksi ajatus on vahingollinen. Kuitenkin myös Peetu itse hautoi samankaltaisia ajatuksia. Koska kirja on suunnattu luultavasti ennen kaikkea nuorille jotka kamppailevat oman identiteettinsä kanssa sekä niille jotka ovat kiinnostuneita tietämään aiheesta enemmän, olisi ollut terveellistä korostaa että Peetun sukupuoli on validi ilman leikkauksiakin, vähättelemättä kuitenkaan niiden tarpeellisuutta ja tärkeyttä Peetulle itselleen. Leikkauksen odottelun korostaminen tuntui sikälikin hassulta, että samalla sitten hormonihoidon vaikutukset sivuutettiin aika olankohautuksella, vaikka monelle juuri ne ovat iso ja tärkeä asia.
Tietenkään kirjailija ei ole kirjoittaessaan tarkoittanut mitään pahaa, mutta ei myöskään osannut lopulta väistää kaikkia sudenkuoppia. Oli kirjassa toki myös onnistuneita kohtia. Peetun ja tämän äidin valokuvatappelussa esimerkiksi onnistuttiin ihan hyvin tekemään ymmärrettävämmäksi Peetun toiveita vanhojen kuviensa suhteen, ja toivottavasti samalla avartamaan joidenkin lukijoiden mieltä. Samaa olisi toivonut muihinkin kirjan ongelmakohtiin.
April 26, 2016
Tämän kirjan typistäminen pelkäksi transgenderiksi olisi virhe. Siinä on kaikenlaiset rakkaudet, kaikenlaiset ruumiillisuudet, kaikenlainen vapaus, häpeä, pelko, aikuisuus, keski-ikäisyys, erot ja ennen kaikkea elämä. Halu määritellä itsensä ja niiden rajojen etsiminen, joissa niin saa ja pitää tehdä. Moraali, ettei loukkaa muita ja mitä jos sittenkin.
Pienissä sanoissa suuri syvyys. Hengästytti. Upea.
Pienissä sanoissa suuri syvyys. Hengästytti. Upea.
May 11, 2023
„Rozpoznanie: transpłciowość. Trudno mi zrozumieć, że to, kim jestem, dla kogoś innego stanowi „diagnozę”. Ale staram się dostosować do zasad tej gry. Szufladkowanie może nikomu nie umniejsza, lecz na każdej szufladce jest etykieta, która określa tego, kto w takiej szufladzie siedzi.“
April 4, 2017
Siri Kolun Kesän jälkeen kaikki on toisin on pitkästä nimestään huolimatta lyhyt kirja ja ilmavasta kannestaan riippumatta täynnä painavaa asiaa. Raskaasta aiheesta kirjoitetuksi teokseksi Kolu on onnistunut saavuttamaan kerrontaan myös pilvenkeveyttä.
Teos kertoo Peetusta, joka on syntynyt väärään kehoon, pojaksi tytön muotoihin. Hänen isänsä tarjoaa kesän aikana kymmenen purjelentopäivää, jolloin Peetu voi jättää huolet maan päälle, antaa pään tuulettua ja keskustella asioista, jotka jäävät lentokoneeseen. Nämä hetket syventävät isän ja pojan suhdetta ja rytmittävät romaanin kymmeneen lukuun.
Kesän jälkeen kaikki on toisin on kirja vapaudenkaipuusta, kun ei tarvitse enää sitoa rintoja piiloon, ja kun kukaan ei katso ihmisvilinässä toiseen kertaan, vaan voi olla omissa nahoissaan pyytämättä anteeksi olemassaoloaan.
On rankkaa kurkistaa maailmaan transsukupuolisen näkökulmasta: kuinka tärkeäksi ja rajaavaksi sukupuoli koetaan määriteltäessä ihmisiä, kuinka binäärijärjestelmän poikkeamia pidetään virheinä, kuinka edes oma perhe ei aina ymmärrä ja tue vaikeissa päätöksissä.
Peetun tarinassa on silti valoa ja keveyttä: on tyttöystävä Aamu, jonka kanssa voi olla oma itsensä, on isä joka antaa siivet, on syyskuun ensimmäinen, jonka jälkeen syntyy aika ennen ja jälkeen leikkauksen, kun viimein näyttää myös ulospäin siltä, millaiseksi itsensä on mieltänyt jo varhaisesta lapsuudesta saakka, ennen murrosiän tuomia kehollisia muutoksia.
Kesän jälkeen kaikki on toisin on erittäin vaikuttava teos, jonka lukemisen jälkeen tulen varmasti miettimään vallitsevaa systeemiä entistäkin tarkemmin. Teoksen lopusta löytyy erittäin hyvä ohje:
Anna ihmisten nähdä toiset sellaisina kuin he itse haluavat. (s. 103)
Teos kertoo Peetusta, joka on syntynyt väärään kehoon, pojaksi tytön muotoihin. Hänen isänsä tarjoaa kesän aikana kymmenen purjelentopäivää, jolloin Peetu voi jättää huolet maan päälle, antaa pään tuulettua ja keskustella asioista, jotka jäävät lentokoneeseen. Nämä hetket syventävät isän ja pojan suhdetta ja rytmittävät romaanin kymmeneen lukuun.
Kesän jälkeen kaikki on toisin on kirja vapaudenkaipuusta, kun ei tarvitse enää sitoa rintoja piiloon, ja kun kukaan ei katso ihmisvilinässä toiseen kertaan, vaan voi olla omissa nahoissaan pyytämättä anteeksi olemassaoloaan.
On rankkaa kurkistaa maailmaan transsukupuolisen näkökulmasta: kuinka tärkeäksi ja rajaavaksi sukupuoli koetaan määriteltäessä ihmisiä, kuinka binäärijärjestelmän poikkeamia pidetään virheinä, kuinka edes oma perhe ei aina ymmärrä ja tue vaikeissa päätöksissä.
Peetun tarinassa on silti valoa ja keveyttä: on tyttöystävä Aamu, jonka kanssa voi olla oma itsensä, on isä joka antaa siivet, on syyskuun ensimmäinen, jonka jälkeen syntyy aika ennen ja jälkeen leikkauksen, kun viimein näyttää myös ulospäin siltä, millaiseksi itsensä on mieltänyt jo varhaisesta lapsuudesta saakka, ennen murrosiän tuomia kehollisia muutoksia.
Kesän jälkeen kaikki on toisin on erittäin vaikuttava teos, jonka lukemisen jälkeen tulen varmasti miettimään vallitsevaa systeemiä entistäkin tarkemmin. Teoksen lopusta löytyy erittäin hyvä ohje:
Anna ihmisten nähdä toiset sellaisina kuin he itse haluavat. (s. 103)
June 2, 2022
Króciutka książka o dorastaniu i byciu w momencie zawieszenia pomiędzy przeszłością, a przyszłością. Główny bohater czeka na osiągnięcie pełnoletniości i na operację klatki piersiowej, która stanowi dla niego kolejny etap tranzycji. W międzyczasie spędza czas ze swoim ojcem, z którym zaplanowali 10 wspólnych lotów szybowcem, w trakcie których rozmawiają i rozmyślają o różnych sprawach, w tym o trudnych relacjach rodzinnych. Bardzo przyjemna i przystępna, jednak nie jest czymś, co zapamiętam na długo.
July 12, 2021
Oh, wow! Such an important, hard book!
It seems simple enough: 10 chapters for 10 flights in a glide...
17yo Peetu is a boy who was assigned female at birth. With his parents' permission, he lives with his girlfriend, Aamu (Aurora in the Polish translation, which, I think, is a good equivalent of the Finnish name) and is undergoing the gender transition, while waiting for the GRS when he turns 18.
While he's preparing for his male chest reconstruction surgery, he agrees to 10 glider flights with his pilot dad. You see, in the glider aircraft there's nowhere to escape, nowhere to hide, there's him and there's his father, sitting behind Peetu and (luckily) not being able to see his son's face... A perfect place and time to open up to each other and discuss all the aspects, problems and surprises life throws Peetu's (but also his father's) way.
And so they fly and - in 10 short chapters - we get to know Peetu's story. We read about everything, the small concerns he encounters in his everyday existence, but also the overwhelming aversities he has to endure to change his life. I think the author did a brilliant job showing us his turbulent relationships with his brother, Pyry, his brave but also terrified girlfriend and especially with his mum, Anita.
I think I simply can't imagine how difficult life can be for a transgender person. Starting from clothes shopping, to PE classes, to the red tape concerning all the medical papers, school papers, state/legal papers etc. I am so truly grateful to be able to get inside Peetu's head, to see even just a little what he experiences at school, in restaurants or even on the streets...
I also liked how the author sneaked some bits and pieces about the history of transgender people in Finland - their medical procedures, their legal rights but also restrictions, the immense amount of psychological assessment, then the vast number of medical preparations leading to the final GRS.
And in the background we can see a supportive father (I really loved him and his approach toward Peetu), a non-understanding mother (living in her wrong beliefs about Petra/Peetu), a mostly great but sometimes cruel brother and a loving girlfriend who also experiences some problems of her own.
I loved the father-son conversations - they were unpretentious and genuine. I loved how the father told Peetu about his feelings (or lack thereof) towards his wife. I loved how Pyry had Peetu's back in the most difficult moments.
But what I loved most was just how simple and short this book was and how many things it taught me nonetheless. A true gem and must-read to all the open-minded people interested in trans MCs and their way to be the person they want to be. It's truly eye-opening!
As a straight cis-woman I have no expert knowledge about all the proper vocabulary concerning trans people and all the medical/legal procedures they are undergoing - I truly apologise if I mixed something up! I meant no offence to any non-binary people.
It seems simple enough: 10 chapters for 10 flights in a glide...
17yo Peetu is a boy who was assigned female at birth. With his parents' permission, he lives with his girlfriend, Aamu (Aurora in the Polish translation, which, I think, is a good equivalent of the Finnish name) and is undergoing the gender transition, while waiting for the GRS when he turns 18.
While he's preparing for his male chest reconstruction surgery, he agrees to 10 glider flights with his pilot dad. You see, in the glider aircraft there's nowhere to escape, nowhere to hide, there's him and there's his father, sitting behind Peetu and (luckily) not being able to see his son's face... A perfect place and time to open up to each other and discuss all the aspects, problems and surprises life throws Peetu's (but also his father's) way.
And so they fly and - in 10 short chapters - we get to know Peetu's story. We read about everything, the small concerns he encounters in his everyday existence, but also the overwhelming aversities he has to endure to change his life. I think the author did a brilliant job showing us his turbulent relationships with his brother, Pyry, his brave but also terrified girlfriend and especially with his mum, Anita.
I think I simply can't imagine how difficult life can be for a transgender person. Starting from clothes shopping, to PE classes, to the red tape concerning all the medical papers, school papers, state/legal papers etc. I am so truly grateful to be able to get inside Peetu's head, to see even just a little what he experiences at school, in restaurants or even on the streets...
I also liked how the author sneaked some bits and pieces about the history of transgender people in Finland - their medical procedures, their legal rights but also restrictions, the immense amount of psychological assessment, then the vast number of medical preparations leading to the final GRS.
And in the background we can see a supportive father (I really loved him and his approach toward Peetu), a non-understanding mother (living in her wrong beliefs about Petra/Peetu), a mostly great but sometimes cruel brother and a loving girlfriend who also experiences some problems of her own.
I loved the father-son conversations - they were unpretentious and genuine. I loved how the father told Peetu about his feelings (or lack thereof) towards his wife. I loved how Pyry had Peetu's back in the most difficult moments.
But what I loved most was just how simple and short this book was and how many things it taught me nonetheless. A true gem and must-read to all the open-minded people interested in trans MCs and their way to be the person they want to be. It's truly eye-opening!
As a straight cis-woman I have no expert knowledge about all the proper vocabulary concerning trans people and all the medical/legal procedures they are undergoing - I truly apologise if I mixed something up! I meant no offence to any non-binary people.
July 22, 2021
4,75/5
September 6, 2021
Siri Kolun "Kesän jälkeen on toisin" (Otava, 2016) on Finlandia Junior -kisan loppuvaiheeseen asti edennyt kirja seitsemäntoistavuotiaasta Peetusta, joka odottaa pääsyä sukupuolenkorjausleikkaukseen. Peetun isä on intohimoinen purjelentäjä, joka pyytää poikaansa mukaan taivaalle. Lentojen aikana kaksikko keskustelee kaikesta mahdollisesta, niin menneestä kuin tulevastakin.
Merkittävään rooliin nousevat myös Peetun äiti, joka työskentelee mainostoimistossa ja karsastelee ajatusta sukupuolenkorjausleikkauksesta, sekä tyttöystävä Aamu, joka joutuu hänkin pohtimaan identiteettiään: miten suhtautua tilanteeseen, jossa on rakastunut naiseen, mutta päätyykin lopulta parisuhteeseen miehen kanssa?
"Kesän jälkeen kaikki on toisin" päättyy isän ja Peetun kymmenenteen ja samalla viimeiseen yhteiseen lentoon. Leikkaukseen asti ei päähenkilömme vielä pääse. Loppu jää näiltä osin avoimeksi, mutta toivo paremmasta elää vahvana:
En malta vielä katsoa kunnolla maahan, katson taas taivaalle. Minua katsoo takaisin aurinkoinen horisontti, jossa on minulle luvassa kaikenlaista hyvää. (s. 110)
Lyhyeen kirjaan mahtuu paljon painavaa asiaa. Transsukupuolisuutta ei ole käsitelty lasten- ja nuortenkirjallisuudessa aikaisemmin juuri lainkaan, eikä tietämys aiheesta liene muutenkaan erityisen korkealla. Lopusta löytyy vielä linkkivinkkejä, joiden avulla voi jatkaa itsensä sivistämistä ja tutustua muun muassa translakiin.
Mennään kahville, joo, mennään vaan. Paitsi mennään niihin kahteen paikkaan, jossa on unisex-vessat. Joo ei tavata Kumpulan maauimalassa tai Pikkukoskella tai Pihlajasaaren pukkareiden luona. Ei mennä halpaan majoitukseen, jossa on isot salit ja nais- ja miespaikat. Ei mennä ulkomailla majoitukseen, joka vaatii passit vakuudeksi. Ei varsinkaan maihin, joissa kahden naisen nukkuminen samassa huoneessa on jotenkin katastrofi. (s. 22)
Jouduin pohtimaan asioita kokonaan uudelta kannalta ja asettumaan sellaisen ihmisen kenkiin, joissa maailma ei olekaan niin itsestään selvä kuin se meille muille on. Ja se, jos mikä, tekee mistä tahansa kaunokirjallisesta teoksesta lukemisen arvoisen.
Merkittävään rooliin nousevat myös Peetun äiti, joka työskentelee mainostoimistossa ja karsastelee ajatusta sukupuolenkorjausleikkauksesta, sekä tyttöystävä Aamu, joka joutuu hänkin pohtimaan identiteettiään: miten suhtautua tilanteeseen, jossa on rakastunut naiseen, mutta päätyykin lopulta parisuhteeseen miehen kanssa?
"Kesän jälkeen kaikki on toisin" päättyy isän ja Peetun kymmenenteen ja samalla viimeiseen yhteiseen lentoon. Leikkaukseen asti ei päähenkilömme vielä pääse. Loppu jää näiltä osin avoimeksi, mutta toivo paremmasta elää vahvana:
En malta vielä katsoa kunnolla maahan, katson taas taivaalle. Minua katsoo takaisin aurinkoinen horisontti, jossa on minulle luvassa kaikenlaista hyvää. (s. 110)
Lyhyeen kirjaan mahtuu paljon painavaa asiaa. Transsukupuolisuutta ei ole käsitelty lasten- ja nuortenkirjallisuudessa aikaisemmin juuri lainkaan, eikä tietämys aiheesta liene muutenkaan erityisen korkealla. Lopusta löytyy vielä linkkivinkkejä, joiden avulla voi jatkaa itsensä sivistämistä ja tutustua muun muassa translakiin.
Mennään kahville, joo, mennään vaan. Paitsi mennään niihin kahteen paikkaan, jossa on unisex-vessat. Joo ei tavata Kumpulan maauimalassa tai Pikkukoskella tai Pihlajasaaren pukkareiden luona. Ei mennä halpaan majoitukseen, jossa on isot salit ja nais- ja miespaikat. Ei mennä ulkomailla majoitukseen, joka vaatii passit vakuudeksi. Ei varsinkaan maihin, joissa kahden naisen nukkuminen samassa huoneessa on jotenkin katastrofi. (s. 22)
Jouduin pohtimaan asioita kokonaan uudelta kannalta ja asettumaan sellaisen ihmisen kenkiin, joissa maailma ei olekaan niin itsestään selvä kuin se meille muille on. Ja se, jos mikä, tekee mistä tahansa kaunokirjallisesta teoksesta lukemisen arvoisen.
May 13, 2016
Hmm. Ois ollut kiva pitää tästä kirjasta enemmän, mutta kun ei. Päähenkilö Peetusta jäi negatiivinen maku, vaikka jotain pientä kasvua hahmon ajattelussa silloin tällöin tapahtui. Samoin Aamu jäi harmittamaan; oisin toivonut että hänenkin tuntemuksiaan olisi käsitelty enemmän kuin yhden paniikkikohtauksen verran.
Lisäksi kirjan kieli oli välillä vähän liian ah-niin-taiteellista.
Lisäksi kirjan kieli oli välillä vähän liian ah-niin-taiteellista.
March 3, 2017
Voihan itkujen itku. Aikamoinen kirja, etenkin äitienpäivänä luettavaksi. Ja siis pelkästään hyvällä tavalla. Ahdisti, hymyilytti, itketti, riipaisi syvältä sydämestä, ihastutti ihan todella kovasti. Ehkä 4.5 tähteä, mutta pyöristyy selvästi viiteen.
September 24, 2016
Kesän jälkeen kaikki on toisin on pienoisromaani, joka kertoo 17-vuotiaasta Peetusta, joka on transsukupuolinen. Suomessa ei voi päästä sukupuolenkorjausleikkaukseen alaikäisenä, joten Peetulla on edessään vielä viimeinen tuskallisen pitkä kesä ennen täysi-ikäistymistään. Odotusajaksi hänen harrastelijalentäjäisänsä lahjoittaa hänelle kymmenen lentokerran sarjan kyydissään purjelentokoneessa.
Tarinassa ei tapahdu lentojen lisäksi kovin dramaattisia asioita, vaan se keskittyy kertomaan Peetun suhteesta perheenjäseniinsä ja tyttöystäväänsä Aamuun juuri kirjan tapahtumahetkellä. Lisäksi teos valottaa, millaista tuskaa Suomen transihmisiä koskevat vanhentuneet lait aiheuttavat. Hahmot ovat eläviä ja teos on kauniisti kirjoitettu, mikä vetoaa varmasti realistisen fiktion ystäviin ikäluokasta riippumatta.
Lisää ajatuksiani teoksesta voi lukea blogistani.
Tarinassa ei tapahdu lentojen lisäksi kovin dramaattisia asioita, vaan se keskittyy kertomaan Peetun suhteesta perheenjäseniinsä ja tyttöystäväänsä Aamuun juuri kirjan tapahtumahetkellä. Lisäksi teos valottaa, millaista tuskaa Suomen transihmisiä koskevat vanhentuneet lait aiheuttavat. Hahmot ovat eläviä ja teos on kauniisti kirjoitettu, mikä vetoaa varmasti realistisen fiktion ystäviin ikäluokasta riippumatta.
Lisää ajatuksiani teoksesta voi lukea blogistani.
January 10, 2019
"Mutta ei ole syvempää onnea kuin olla se joka on. Itseksi tulemisen hinta on niin kallis, että sen maksaa kaikesta huolimatta. Jokaisesta ystävästä huolimatta, jolla on yhtäkkiä liian kiire. Lähiomaisesta huolimatta, joka ei ole lähellä muuta kuin yhdyssanan etuosan verran."
Lähdin kovin odotuksin lukemaan tätä Finlandia Junior -ehdokkaanakin taannoin ollutta elämänmuutosromaania, mutta tällä kertaa minulta jäi kyllä kirjan hienous löytämättä. Teksti ei missään vaiheessa vienyt mennessään, ja kaikki henkilöhahmot jäivät kovin etäisiksi. Harmillista. Hienoa kuitenkin, että Peetun tarina on päässyt kansien väliin, aihe on tärkeä!
Helmet-lukuhaasteen 2019 kohtaan 46: kirjassa on trans- tai muunsukupuolinen henkilö.
Lähdin kovin odotuksin lukemaan tätä Finlandia Junior -ehdokkaanakin taannoin ollutta elämänmuutosromaania, mutta tällä kertaa minulta jäi kyllä kirjan hienous löytämättä. Teksti ei missään vaiheessa vienyt mennessään, ja kaikki henkilöhahmot jäivät kovin etäisiksi. Harmillista. Hienoa kuitenkin, että Peetun tarina on päässyt kansien väliin, aihe on tärkeä!
Helmet-lukuhaasteen 2019 kohtaan 46: kirjassa on trans- tai muunsukupuolinen henkilö.
April 26, 2018
Ei painavan asian sanomiseen tarvita aina montaa sivua, 112 riittää oikein hyvin. Kolun tekstissä Peetu on läsnä, kulkee kohti tavoitteitaan. Ihmissuhteiden kipupisteet tilanteiden muuttuessa, toisen nahkoihin asettumisen vaikeus ja lentämisen upea keveys vaikuttivat.
June 7, 2016
Kirja seksistä melkein ilman seksiä, rakkaudesta ja sen puutteesta, mutta ei puutteesta. Toivottavasti tämän lukee joku homofoobikkoteini, joka etsii vain ohuinta kirjaa.
Read
December 26, 2018Juuri niin hyvä kuin Siri Kolulta voi odottaa!
July 25, 2021
⭐ 2,5
December 5, 2025
Vanhempien hyväksynnän kaipuu teleporttasi mut takaisin siihen kun olin 14v
August 9, 2020
Ensinnäkin on sanottava, että pidin todella paljon kirjan kielestä ja rakenteesta ja siitä, miten se kuvasi perhesuhteita. Moni kirjailija olisi varmasti kuvannut äitihahmoa toisin, koska tuntuu edelleen olevan tabu (sekä kirjallisuudessa että ihan oikeassa elämässä) että äiti voi todellakin olla paska äiti, eikä välttämättä koskaan muuta tapojaan. Tykkäsin siis todella paljon siitä, että Peetu laittoi välit poikki, eikä lopussa tullut mitään "ja sitten he olivat taas onnellinen perhe"-ratkaisua.
Kolu oli hyvin paljon oikeilla jäljillä transsukupuolisuutta kuvatessaan, mutta kuitenkin jossain kohtaa tuntui että olisi lukenut tietokirjaa (mikä ei sopinut teoksen tyyliin muuten) ja jotkut faktat, kuten testosteronin "usean vuoden" käyttö alaikäisenä, olivat virheellistä tietoa. Tai siis ainakin edellä mainittu esimerkki on sellainen, mikä ei omien tietojeni mukaan oo koskaan ollut Suomessa mahdollista, ja tää kuitenkin oli tyylilajiltaan hyvin realistinen kirja ja muuten selkeästi kuvasi kirjoitushetkeä.
Minulla on ehkä rima tosi alhaalla, mutta mielestäni tämä oli erittäin hyvä yritys ja voisin tätä suositellakin, toki sillä varauksella ettei kaikkea kannata ottaa kirjaimellisesti tai soveltaa teoksesta luettua oikeaan elämään, niin kuin ei kannata minkään muunkaan kaunokirjallisen teoksen kohdalla lähtökohtaisesti tehdä.
Toki transasiat ovat minulle niin normaaleja omassa arjessani, että teoksesta oikeastaan minulle nousi melkein niiden ohitsekin kuvaus Peetun ja tämän äidin suhteesta. Se jäi mieleen kaikista parhaiten, mikä kyllä varmaan sitten kertoo myös siitä, että transsukupuolisuuden kuvaus ei ollut kaikista onnistuneinta? Vai oliko kirjailijalla tietoinen pointti siinä, että hän on normalisoinut myös omassa tekstissään asian niin arkiseksi, ettei siihen ehkä kiinnitä huomiota?
Yksi pointti vielä: joku arvostelija oli kritisoinut sitä, että transmiehet rinnastettiin kirjassa cisnaisiin/lesboihin, eikä asiaa hänen mielestään kyseenalaistettu tarpeeksi. Okei, olisihan päähenkilö voinut suuttua niin paljon, että olisi esim eronnut tyttöystävästään, kun tämä ilmaisi ahdistuksensa asiasta tyyliin "enkö minä olekaan enää lesbo", mutta mun mielestä sellainen ei oo tarpeellista. (Sitäpaitsi Aamun ahdistus oli musta perusteltua, eikä hän mun mielestä kuitenkaan väärinsukupuolittanut Peetua)
Jos kirjassa esiintyy esimerkiksi transfobiaa, niin mun mielestä silloin kirjailijan ei ole pakko vääntää lukijalle rautalangasta, että NYT TÄSSÄ KOHDASSA OLI TRANSFOBIAA JA SE ON ERITTÄIN VÄÄRIN!!!! Luulen, että Kolu on kirjoittanut teoksen nimenomaan niille ihmisille, jotka jo asiasta jotain tietävät; kirjailijan ei tarvitse alleviivata kaikkia asioita, jos lukija voi ne itsekin omassa päässään päätellä, ja itseasiassa hyvä kirjailija on sellainen, joka saa nimenomaan lukijan ajattelemaan itse eikä työnnä ratkaisuja tai piilomerkityksiä tämän eteen lautasella valmiiksi pureskeltuina.
Kolu oli hyvin paljon oikeilla jäljillä transsukupuolisuutta kuvatessaan, mutta kuitenkin jossain kohtaa tuntui että olisi lukenut tietokirjaa (mikä ei sopinut teoksen tyyliin muuten) ja jotkut faktat, kuten testosteronin "usean vuoden" käyttö alaikäisenä, olivat virheellistä tietoa. Tai siis ainakin edellä mainittu esimerkki on sellainen, mikä ei omien tietojeni mukaan oo koskaan ollut Suomessa mahdollista, ja tää kuitenkin oli tyylilajiltaan hyvin realistinen kirja ja muuten selkeästi kuvasi kirjoitushetkeä.
Minulla on ehkä rima tosi alhaalla, mutta mielestäni tämä oli erittäin hyvä yritys ja voisin tätä suositellakin, toki sillä varauksella ettei kaikkea kannata ottaa kirjaimellisesti tai soveltaa teoksesta luettua oikeaan elämään, niin kuin ei kannata minkään muunkaan kaunokirjallisen teoksen kohdalla lähtökohtaisesti tehdä.
Toki transasiat ovat minulle niin normaaleja omassa arjessani, että teoksesta oikeastaan minulle nousi melkein niiden ohitsekin kuvaus Peetun ja tämän äidin suhteesta. Se jäi mieleen kaikista parhaiten, mikä kyllä varmaan sitten kertoo myös siitä, että transsukupuolisuuden kuvaus ei ollut kaikista onnistuneinta? Vai oliko kirjailijalla tietoinen pointti siinä, että hän on normalisoinut myös omassa tekstissään asian niin arkiseksi, ettei siihen ehkä kiinnitä huomiota?
Yksi pointti vielä: joku arvostelija oli kritisoinut sitä, että transmiehet rinnastettiin kirjassa cisnaisiin/lesboihin, eikä asiaa hänen mielestään kyseenalaistettu tarpeeksi. Okei, olisihan päähenkilö voinut suuttua niin paljon, että olisi esim eronnut tyttöystävästään, kun tämä ilmaisi ahdistuksensa asiasta tyyliin "enkö minä olekaan enää lesbo", mutta mun mielestä sellainen ei oo tarpeellista. (Sitäpaitsi Aamun ahdistus oli musta perusteltua, eikä hän mun mielestä kuitenkaan väärinsukupuolittanut Peetua)
Jos kirjassa esiintyy esimerkiksi transfobiaa, niin mun mielestä silloin kirjailijan ei ole pakko vääntää lukijalle rautalangasta, että NYT TÄSSÄ KOHDASSA OLI TRANSFOBIAA JA SE ON ERITTÄIN VÄÄRIN!!!! Luulen, että Kolu on kirjoittanut teoksen nimenomaan niille ihmisille, jotka jo asiasta jotain tietävät; kirjailijan ei tarvitse alleviivata kaikkia asioita, jos lukija voi ne itsekin omassa päässään päätellä, ja itseasiassa hyvä kirjailija on sellainen, joka saa nimenomaan lukijan ajattelemaan itse eikä työnnä ratkaisuja tai piilomerkityksiä tämän eteen lautasella valmiiksi pureskeltuina.
This entire review has been hidden because of spoilers.
April 9, 2022
"Skupiony na celu. Skupiony na życiu, które mi odebrano.
Skupiony na życiu, które jeszcze mogę mieć".
Skupiony na życiu, które jeszcze mogę mieć".
September 5, 2021
Peetu on saanut kasteessa nimen Petra, vaikka Petra hän ei ole ollut koskaan. Syyskuun ensimmäisenä päivänä Peetu täyttää 18 ja pian sen jälkeen hän menee korjausleikkaukseen. Odottamista auttaa kuitenkin kymmenen purjelentoa, jotka Peetun isä tälle tarjoaa. Lentojen aikana isä osasi puhua aivan kaikesta, mutta koneessa lausutut asiat jäivät painottomiksi, sillä koneen ulkopuolella isä puhui vain käytännön asioista.
Kirja ja lukukokemukseni oli hyvin uniikki! Tarinankerronta oli mielenkiintoista ja en muista, että olisin nähnyt vastaavanlaista pitkiin aikoihin. Tarinassa on kymmenen lukua ja jokaikinen niistä sijoittuu yhdelle purjelennolle. Luvun aikana yleensä mietitään aiemmin tapahtuneita ja aiemmin koettuja tunteita (kuten rakkaus ja rehellisyys), jotka siirtyvät mukaan myös lennolle. Kirjassa on erityisen mielenkiintoista tunteidenkäsittelyä ja siitä ehdottomat pointsit!
Itselläni oli välillä ongelmia tämän kirjoitustyylin kanssa. Ei se todellakaan ollut huonoa, mutta välillä sekavaa. Välillä väsyneenä tai muuten vain ei kovin keskittyneenä nykyinen aika ja menneisyys menivät hieman sekaisin. Lisäksi puolenvälin jälkeen alkoin olemaan tekstipätkiä erilaisella fontilla. En tiedä vieläkään kirjan luettuani, mitä nämä esittivät. Oliko kyse Peetun ajatuksenjuoksusta vai mahdollisista tapahtumista ja käydyistä keskusteluista?
Kirja ja lukukokemukseni oli hyvin uniikki! Tarinankerronta oli mielenkiintoista ja en muista, että olisin nähnyt vastaavanlaista pitkiin aikoihin. Tarinassa on kymmenen lukua ja jokaikinen niistä sijoittuu yhdelle purjelennolle. Luvun aikana yleensä mietitään aiemmin tapahtuneita ja aiemmin koettuja tunteita (kuten rakkaus ja rehellisyys), jotka siirtyvät mukaan myös lennolle. Kirjassa on erityisen mielenkiintoista tunteidenkäsittelyä ja siitä ehdottomat pointsit!
Itselläni oli välillä ongelmia tämän kirjoitustyylin kanssa. Ei se todellakaan ollut huonoa, mutta välillä sekavaa. Välillä väsyneenä tai muuten vain ei kovin keskittyneenä nykyinen aika ja menneisyys menivät hieman sekaisin. Lisäksi puolenvälin jälkeen alkoin olemaan tekstipätkiä erilaisella fontilla. En tiedä vieläkään kirjan luettuani, mitä nämä esittivät. Oliko kyse Peetun ajatuksenjuoksusta vai mahdollisista tapahtumista ja käydyistä keskusteluista?
December 16, 2019
Ohut elämänmuutosromaani, jossa kuvataan tuokiota Peetun elämästä. Kesää ennen leikkausta, jolloin kaikki muuttuu, jolloin peetu saa vartalon, jollaisessa on aina kokenut elävänsä. Helpotusta odotukseen tuo isän tarjoamat lentotunnit, jolloin huolet voi jättää maankamaralle ja liitää pilvien yllä isän kanssa keskustellen.
Kirja puhuu tärkeää asiaa siitä millaista on elää transsukupuolisena ihmisenä ja kuinka sisäänohjelmoituja sukupuolikäsitykset monille ovat. Lukukokemuksena tämä oli keskinkertainen.
Kirja puhuu tärkeää asiaa siitä millaista on elää transsukupuolisena ihmisenä ja kuinka sisäänohjelmoituja sukupuolikäsitykset monille ovat. Lukukokemuksena tämä oli keskinkertainen.
January 7, 2022
szybka, ale ważna i konkretna
September 17, 2023
to takie uczucie jakby całe moje życie się zmieniło w ciągu czytania 130 stron
April 26, 2016
Julkaistu Virikkeiden verkkoarvosteluissa https://ibbyfinland.fi/portfolio/arvi...
Peetun elämässä koittaa kesä, jonka jälkeen kaikki muuttuu. Kesän jälkeen hän täyttää kahdeksantoista ja hänen hoitonsa voi jatkua seuraavalla vaiheella, eli leikkauksella. Peetu odottaa tätä etappia kuumeisesti, mutta onneksi hänen isänsä on luvannut viedä hänet lentämään purjelentokoneella kymmenen kertaa kesän aikana. Nämä lennot rytmittävät kesän kulkua ja auttavat aikaa kulumaan hieman nopeammin.
Peetun isä lupaa Peetulle, että kaikki, mikä koneessa puhutaan, jää koneeseen. Pakko ei ole puhua, mutta jos on mitä vain, mistä kumpikaan haluaa puhua, niin siitä saa puhua. Lento lennolta Peetu jakaa omia tunteitaan isänsä kanssa, puhuminen muun maailman ulottumattomissa on helpompaa. Peetu pystyy puhumaan jopa äidistään, joka ei oikeasti tunnu ymmärtävän sitä, ettei Peetu ole Petra, ei koskaan ole ollut eikä tule olemaan. Vaikka hän on syntynyt Petraksi, sisimmässään hän on aina ollut Peetu. Äiti sanoo ymmärtävänsä, mutta ei todellisuudessa ja käytännössä niin tee.
Peetu ei ole ainoa, joka joutuu tutkailemaan omaa identiteettiään. Peetun tyttöystävä, Aamu, kokee Peetun muutoksen muutoksena myös omalle suuntautumiselleen. Aamu, joka on tähän asti ollut lesbo, joutuu pohtimaan sitä, muuttuuko hän muiden silmissä heteroksi, koska Peetusta tulee myös ulkoisesti Peetu. Onko hän kuitenkin hetero, koska rakastaa Peetua?
Siri Kolu on kirjoittanut koskettavan kirjan nuoren ihmisen matkasta omaksi itsekseen. Kesän jälkeen kaikki on toisin on omaääninen kertomus siitä, kuinka vaikeaa on välillä saada itsensä hyväksytyksi sellaisena kuin on, ja millaisen hinnan tästä voi joutua maksamaan. Kolu on tutustunut aiheeseen hyvin ja kirja ei tarjoa kiillotettua ja siloteltua kuvaa transsukupuolisuudesta. Binderi hiertää ja sattuu, oman perheen jäsenet eivät suostu käyttämään oikeaa nimeä, ihmiset katsovat oudosti ja kiusaavat. Kirjasta huokuu kuitenkin vapaus ja vapautuneisuus, joita purjelennot korostavat. Peetu tietää, kuka on, ja on valmis kaikkeen ollakseen oma itsensä. Myös Peetun isän suhtautuminen omaan poikaansa on sydäntä lämmittävää ja aitoa. Kirjassa esitetään taitavasti sekä myönteistä että kieltävää suhtautumista transsukupuolisen lapsen muutoskokemukseen, ja uskon tämän tuovan apua ja helpotusta nuorille, jotka kamppailevat samojen asioiden kanssa. Siri Kolu on onnistunut kirjoittamaan helposti lähestyttävän ja ahmittavan kirjan vaikeasta aiheesta. Suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille.
Peetun elämässä koittaa kesä, jonka jälkeen kaikki muuttuu. Kesän jälkeen hän täyttää kahdeksantoista ja hänen hoitonsa voi jatkua seuraavalla vaiheella, eli leikkauksella. Peetu odottaa tätä etappia kuumeisesti, mutta onneksi hänen isänsä on luvannut viedä hänet lentämään purjelentokoneella kymmenen kertaa kesän aikana. Nämä lennot rytmittävät kesän kulkua ja auttavat aikaa kulumaan hieman nopeammin.
Peetun isä lupaa Peetulle, että kaikki, mikä koneessa puhutaan, jää koneeseen. Pakko ei ole puhua, mutta jos on mitä vain, mistä kumpikaan haluaa puhua, niin siitä saa puhua. Lento lennolta Peetu jakaa omia tunteitaan isänsä kanssa, puhuminen muun maailman ulottumattomissa on helpompaa. Peetu pystyy puhumaan jopa äidistään, joka ei oikeasti tunnu ymmärtävän sitä, ettei Peetu ole Petra, ei koskaan ole ollut eikä tule olemaan. Vaikka hän on syntynyt Petraksi, sisimmässään hän on aina ollut Peetu. Äiti sanoo ymmärtävänsä, mutta ei todellisuudessa ja käytännössä niin tee.
Peetu ei ole ainoa, joka joutuu tutkailemaan omaa identiteettiään. Peetun tyttöystävä, Aamu, kokee Peetun muutoksen muutoksena myös omalle suuntautumiselleen. Aamu, joka on tähän asti ollut lesbo, joutuu pohtimaan sitä, muuttuuko hän muiden silmissä heteroksi, koska Peetusta tulee myös ulkoisesti Peetu. Onko hän kuitenkin hetero, koska rakastaa Peetua?
Siri Kolu on kirjoittanut koskettavan kirjan nuoren ihmisen matkasta omaksi itsekseen. Kesän jälkeen kaikki on toisin on omaääninen kertomus siitä, kuinka vaikeaa on välillä saada itsensä hyväksytyksi sellaisena kuin on, ja millaisen hinnan tästä voi joutua maksamaan. Kolu on tutustunut aiheeseen hyvin ja kirja ei tarjoa kiillotettua ja siloteltua kuvaa transsukupuolisuudesta. Binderi hiertää ja sattuu, oman perheen jäsenet eivät suostu käyttämään oikeaa nimeä, ihmiset katsovat oudosti ja kiusaavat. Kirjasta huokuu kuitenkin vapaus ja vapautuneisuus, joita purjelennot korostavat. Peetu tietää, kuka on, ja on valmis kaikkeen ollakseen oma itsensä. Myös Peetun isän suhtautuminen omaan poikaansa on sydäntä lämmittävää ja aitoa. Kirjassa esitetään taitavasti sekä myönteistä että kieltävää suhtautumista transsukupuolisen lapsen muutoskokemukseen, ja uskon tämän tuovan apua ja helpotusta nuorille, jotka kamppailevat samojen asioiden kanssa. Siri Kolu on onnistunut kirjoittamaan helposti lähestyttävän ja ahmittavan kirjan vaikeasta aiheesta. Suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille.
April 19, 2016
Kesän jälkeen kaikki on toisin is an important book about topic that's basically absent in the Finnish literature field, especially for youth. The book is thin and introduces us Petra, who's a transgender person now waiting for the operation of removing both breasts. Now one step closer in becoming Peetu, the boy he actually is and not the girl the body presents. I'm a gender fluid person myself, so it was very interesting to read this, since I know what it's like to not fit in. The book mixes this topic with motorless planes, those glider types and thus becomes an allegory of sort. Both topics are actually media-sexy, especially in Finland.
The problem with the book is that it curls up in itself. It's mostly just Peetu complaining about everything, how the world doesn't understand and god, he sounds like a hurt swan. He never stops to think that what he goes through isn't actually his alone as it affects others too, and a normal person would actually talk profoundly about the thing and not just whine "how no one understands boohoo". It's common with teenagers of course, but it does make the main character annoying. It would've been great to know more about Peetu's past, how this thing has affected his daily life and whatnot instead of pondering the same things over and over again.
My friend is a trans woman and we've talked about this a lot - so, basically what I'm saying is that it's perhaps a bit hard to grasp the whole thing, if you haven't experienced it yourself. Also, what is the thing with not being able to wash the binders? What kind of binders does he even use? I've washed mine fine. The book felt stiff, overly philosophical (aka clichéd) and sometimes logic was thrown out of the window too, which bothered me as it also did with Marja Björk's Poika. Perhaps I'm just wishing for too much now, and perhaps the writers need more time to become OK with this, writings-wise of course.
The problem with the book is that it curls up in itself. It's mostly just Peetu complaining about everything, how the world doesn't understand and god, he sounds like a hurt swan. He never stops to think that what he goes through isn't actually his alone as it affects others too, and a normal person would actually talk profoundly about the thing and not just whine "how no one understands boohoo". It's common with teenagers of course, but it does make the main character annoying. It would've been great to know more about Peetu's past, how this thing has affected his daily life and whatnot instead of pondering the same things over and over again.
My friend is a trans woman and we've talked about this a lot - so, basically what I'm saying is that it's perhaps a bit hard to grasp the whole thing, if you haven't experienced it yourself. Also, what is the thing with not being able to wash the binders? What kind of binders does he even use? I've washed mine fine. The book felt stiff, overly philosophical (aka clichéd) and sometimes logic was thrown out of the window too, which bothered me as it also did with Marja Björk's Poika. Perhaps I'm just wishing for too much now, and perhaps the writers need more time to become OK with this, writings-wise of course.
October 23, 2021
3,5/5
Jedno wiem na pewno, bardzo mnie wciągnęła, pochłaniałam stronę za stroną w bardzo szybkim tempie jednocześnie rozumiejąc wszystko. To jedna z tych książek w które bardzo się wkręcam, a raczej bardzo przeżywam życie postaci. Co do samej historii mam mieszane uczucia, z jednej strony główny bohater wydawał mi się bardzo ludzki, posiadający zarówno dobrą jak i zła stronę. Czasem miałam wrażenie, że był egoistą, potem zrozumiałam że to inne osoby są egoistami, a na koniec uświadomiłam sobie że przecież każdy człowiek jest chociaż trochę egoistą. Nie podobało mi się to co powiedziała Aurora, o byciu lesbijką. Nie rozumiem tego wątku, czemu Peetu będąc facetem nie poczuł się bardziej urażony tym że jego dziewczyna określa się jako lesbijka? Oprócz tego brat Peetu, też go nie rozumiem, co on w sumie chciał powiedzieć, o co chodziło? Nie zrozumiałam. Jeśli chodzi o matkę to ją w jakiś sposób potrafiłam zrozumieć, nie jest negatywną postacią, myślę że tu nie ma negatywnych postaci, są tylko takie które nie rozumieją, nie chcą zrozumieć, ale w sumie kto wie, książka daje nam otwartą możliwość interpretacji, więc może zrozumieją?
Oprócz tego było w tej książce coś niepokojącego, jakieś napięcie, ciągle miałam wrażenie że ktoś umrze.
Ale finalnie książka mi się podobała. Także 3,5/5 i polecam.
Jedno wiem na pewno, bardzo mnie wciągnęła, pochłaniałam stronę za stroną w bardzo szybkim tempie jednocześnie rozumiejąc wszystko. To jedna z tych książek w które bardzo się wkręcam, a raczej bardzo przeżywam życie postaci. Co do samej historii mam mieszane uczucia, z jednej strony główny bohater wydawał mi się bardzo ludzki, posiadający zarówno dobrą jak i zła stronę. Czasem miałam wrażenie, że był egoistą, potem zrozumiałam że to inne osoby są egoistami, a na koniec uświadomiłam sobie że przecież każdy człowiek jest chociaż trochę egoistą. Nie podobało mi się to co powiedziała Aurora, o byciu lesbijką. Nie rozumiem tego wątku, czemu Peetu będąc facetem nie poczuł się bardziej urażony tym że jego dziewczyna określa się jako lesbijka? Oprócz tego brat Peetu, też go nie rozumiem, co on w sumie chciał powiedzieć, o co chodziło? Nie zrozumiałam. Jeśli chodzi o matkę to ją w jakiś sposób potrafiłam zrozumieć, nie jest negatywną postacią, myślę że tu nie ma negatywnych postaci, są tylko takie które nie rozumieją, nie chcą zrozumieć, ale w sumie kto wie, książka daje nam otwartą możliwość interpretacji, więc może zrozumieją?
Oprócz tego było w tej książce coś niepokojącego, jakieś napięcie, ciągle miałam wrażenie że ktoś umrze.
Ale finalnie książka mi się podobała. Także 3,5/5 i polecam.
This entire review has been hidden because of spoilers.
May 3, 2016
Ennen kuin aloitin tämän kirjan pohdin edellisten lukemieni kirjojen takia sitä, miten vähemmän on enemmän. Useissa esikoiskirjoissa ongelmana on se, että kaikki selitetään liiaksi. Rönsyillään. Jälkikäteen vähän pohdin muutaman kirjan kohdalla, että oliko ne sittenkään niin huonoja vaikka rönsyili. No nyt tiedän, että kyllä oli. Tiivistäminen, aukkojen jättäminen lukijan mietittäväksi on se juttu. Tämä kirja muistutti taas siitä tosiasiasta, kuinka hyvin kirjoitettu kirja voi olla iso juttu vaikka sivumäärä olisi pieni.
Mitä muuta?
Jännitti lukea kirjaa. Jännitti se, että jos en pidä. Jännitin turhaan. Kirja, jossa käsitellään isoja asioita, mutta myös asioita, joita jokainen ehkä joskus miettii (enkä nyt tarkoita sukupuolta). Perhe, suhteet.. kaikki nämä isot jutut. Hyväksytäänkö minut todella, hyväksytäänkö ihan varmasti tällaisena.
Nyt kun tämä kirja on ilmestynyt, minulla on enää yksi toive.
Kirjoittaakaa vielä kirja transtytöstä/naisesta. Onhan meillä jo poika, joka tykkää pitää mekkoja, mutta kirjoittakaa kotimainen (nuorten)kirja Peetusta, joka on oikeasti Petra. Sellaista tarvitaan.
Mitä muuta?
Jännitti lukea kirjaa. Jännitti se, että jos en pidä. Jännitin turhaan. Kirja, jossa käsitellään isoja asioita, mutta myös asioita, joita jokainen ehkä joskus miettii (enkä nyt tarkoita sukupuolta). Perhe, suhteet.. kaikki nämä isot jutut. Hyväksytäänkö minut todella, hyväksytäänkö ihan varmasti tällaisena.
Nyt kun tämä kirja on ilmestynyt, minulla on enää yksi toive.
Kirjoittaakaa vielä kirja transtytöstä/naisesta. Onhan meillä jo poika, joka tykkää pitää mekkoja, mutta kirjoittakaa kotimainen (nuorten)kirja Peetusta, joka on oikeasti Petra. Sellaista tarvitaan.
July 23, 2021
I feel like this book wanted to be more ambitious than it really was. I didn’t care much for the metaphors. I also didn’t like the main character. He was really preoccupied with himself and he ignored those moments when other people told him directly that his transition also effects them (eg. Auroras sexuality) and they struggle with processing it. I do however kinda get the „everyman” motive from this book, because it was kinda generic and I feel like there’s good amount of people in transition that could relate to his story, at least some parts of it. Also I really liked the dictionary at the end, and I would honestly give it 2 stars if it wasn’t for the sole fact that this book came out in polish. Trans people deserve representation and for this the book gets one star extra.
Oh and also! In polish edition the translators name is on the cover. Translators also deserve recognition so 👏🏻👏🏻👏🏻for that
Oh and also! In polish edition the translators name is on the cover. Translators also deserve recognition so 👏🏻👏🏻👏🏻for that
March 8, 2017
Hienosti kirjoitettua nuoren ihmisen pohdiskelua, oman identiteetin hakua ja sen puolesta taistelua. Lentomatkat isän kanssa alleviivaavat haurasta tunnelmaa, vaaraa ja odotuksen riemua. Oman itsensä lisäksi kertoja alkaa nähdä myös läheisensä todellisina yksilöinä, ei vain oman elämänsä taustajoukkoina.
Näistä hienouksista huolimatta Peetun pohdinnat eivät oikein temmanneet tätä lukijaa mukaansa. Teema oli erikoinen ja siksi kiinnostava, mutta varsin etäinen, ja Peetu ajatuksissaan vielä kovin teini.
Näistä hienouksista huolimatta Peetun pohdinnat eivät oikein temmanneet tätä lukijaa mukaansa. Teema oli erikoinen ja siksi kiinnostava, mutta varsin etäinen, ja Peetu ajatuksissaan vielä kovin teini.
Displaying 1 - 30 of 125 reviews