What do you think?
Rate this book
Takamäki #21
Pelontekijät
Pelontekijät on rikostoimittaja Jarkko Sipilän 21. Takamäki-dekkari.
Kerrostaloasunnon oven läpi ammutaan kaksi laukausta. Ampuja onnistuu pakenemaan, eikä asukaskaan halua puhua poliisille. Juttu päätyy rikoskomisario Kari Takamäen ryhmälle ja on jo hautautua vakavampien tapausten alle. Tilanne kuitenkin muuttuu äkisti.
Realististen poliisiromaanien mestarin Jarkko Sipilän uutuusdekkarissa liikutaan suomalaisen rikoksen kivikovassa ytimessä. Arkisesta teosta uhkaa kasvaa yhteiskunnan rakenteita ravisuttava koston kierre. Uhka ja pelko ovat alamaailman jing ja jang. Niihin liittyvä vaikenemisen kulttuuri vetää sivullisetkin raakojen tekojen osapuoliksi.
Pelontekijöissä komisario Takamäen väkivaltatutkijat joutuvat jälleen kerran silmätysten rikollisuuden alati kovenevia ilmiöiden kanssa.
Kerrostaloasunnon oven läpi ammutaan kaksi laukausta. Ampuja onnistuu pakenemaan, eikä asukaskaan halua puhua poliisille. Juttu päätyy rikoskomisario Kari Takamäen ryhmälle ja on jo hautautua vakavampien tapausten alle. Tilanne kuitenkin muuttuu äkisti.
Realististen poliisiromaanien mestarin Jarkko Sipilän uutuusdekkarissa liikutaan suomalaisen rikoksen kivikovassa ytimessä. Arkisesta teosta uhkaa kasvaa yhteiskunnan rakenteita ravisuttava koston kierre. Uhka ja pelko ovat alamaailman jing ja jang. Niihin liittyvä vaikenemisen kulttuuri vetää sivullisetkin raakojen tekojen osapuoliksi.
Pelontekijöissä komisario Takamäen väkivaltatutkijat joutuvat jälleen kerran silmätysten rikollisuuden alati kovenevia ilmiöiden kanssa.
- GenresCrimeFinnish Literature
329 pages, Hardcover
Published May 19, 2021
2 people are currently reading
11 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 12 of 12 reviews
November 19, 2021
Sipilän Takamäki-sarja on sujuvasti kirjoitettua, uskottavan tuntuista dekkaria. Tämäkään osa ei pettänyt. Juonikuviossa on melko paljon palasia, jotka loksahtelevat lukijan päässä yhteen mukavasti samaa tahtia rikostutkijoiden kanssa, ja yhteiskunnalliset viitteet osuvat hyvin tarinan eivätkä tunnu päälleliimatuilta. Lisämausteena (koillis-)helsinkiläisille lukijoille yksityiskohtainen tapahtumapaikkojen kuvaus, joka vahvistaa toden tuntua. Kiva viikonlopun lukuvälipala.
December 25, 2021
En tiedä olenko lukenut kaikki Sipilän Takamäki-kirjat, mutta lähellä se on. Sipilä muodostaa suomalaisessa rikoskirjallisuudessa oman lukunsa. Siihen liittyy äärimmäinen realismi yksityiskohdissa. Niistä huomaa Sipilän perehtyneisyyden poliisin toimintaan, mikä lisää kirjojen uskottavuutta.
Pidän myös siitä, että Sipilän kirjat keskittyvät itse asiaan, eikä mitään keinotekoista ja päälleliimattua "siviilielämää" sotketa hyvään dekkariin. Tästä johtuen kirjat ovat hyvin sujuvia. Ne etenevät kronologisesti kohti ratkaisua eri osapuolten näkökulmasta. Sipilä ei ole kirjailijana taitelijatyyppi. Siksi tarina tuntuu ajoittain liiankin kylmältä ja realistiselta, mutta tämä on selvästi tarkoituskin.
"Pelontekijät" on mielestäni jonkinlainen täysosuma Takamäki-dekkareissa. Koin sen hyvin addiktoivana ja koska kirjassa keskityttiin olennaiseen, tarina eteni hyvin. Henkilöhahmot muodostuivat kiinnostaviksi.
Toivottavasti Sipilä jatkaa samaa rataa. Yksi Takamäki-kirja vuodessa on aina paikallaan.
Pidän myös siitä, että Sipilän kirjat keskittyvät itse asiaan, eikä mitään keinotekoista ja päälleliimattua "siviilielämää" sotketa hyvään dekkariin. Tästä johtuen kirjat ovat hyvin sujuvia. Ne etenevät kronologisesti kohti ratkaisua eri osapuolten näkökulmasta. Sipilä ei ole kirjailijana taitelijatyyppi. Siksi tarina tuntuu ajoittain liiankin kylmältä ja realistiselta, mutta tämä on selvästi tarkoituskin.
"Pelontekijät" on mielestäni jonkinlainen täysosuma Takamäki-dekkareissa. Koin sen hyvin addiktoivana ja koska kirjassa keskityttiin olennaiseen, tarina eteni hyvin. Henkilöhahmot muodostuivat kiinnostaviksi.
Toivottavasti Sipilä jatkaa samaa rataa. Yksi Takamäki-kirja vuodessa on aina paikallaan.
January 9, 2022
Jarkko Sipilän Pelontekijät kirjassa ovat samat hyvät dekkarin elementit kuin aikaisemminkin. Sipilä tuntee hyvin poliisin toimintatavat, rikollisten toiminnan ja Helsingin kaupungin kadut, joten kertomus saa realistiset raamit. Tarina ei välttämättä ole aivan uskottavammista päästä, mutta kun sen kertoo hyvin, ei se jää vaivaamaan. Taattua Sipilää jälleen kerran. Pisteet 8,5/10.
August 8, 2024
Takamäki sarjan seuraava kirja. Kerrostaloasuntoon ammutaan oven läpi kaksi laukausta. Kun poliisi tulee paikalle, asunnosta löytyy vaatekaappiin piiloutunut pikkurikollinen, joka on niin peloissaan, että on enemmän kuin innokas pääsemään poliisivankilaan turvaan. Miksi miestä peloteltiin tuolla tapaa? Ja miksi parilla muulla pikkurikollisella oli tehtävä kiristää kolmannelta tietoa jostain asiasta, tosin tumpelot onnistuvat tappamaan miehen, ennen kuin tämä kertoo salaisuutensa. Ja miten Salmela, ataripoliisi Suhosen vanha kaveri ja tiedottaja liittyy tähän kaikkeen, etenkin miten Salmelalla tallessa oleva muistikortti liittyy asiaan. Mitä niin arvokasta kortilla voisi olla?
Kirja oli taattua tasaista laatua, jossa tapahtuvat etenevät kiihtyvään tahtiin. Henkilöhahmot olivat vanhoja tuttuja ja omia itseään. Yksi asia, mikä on alkanut ihmetyttää, on se, että kuinka paljon Suhonen oikein Salmelalle antaa periksi ja kuinka paljon antaa käyttää itseään hyväksi tämän reippaasti harmaalle puolelle menevissä teoissa? Muuten kirja kumminkin oli taas kerran realistista poliisitoiminnan kuvausta, vaikka rikoksen kaikki yksityiskohdat eivät ehkä kaikkein loogisimpia ja realismisimpia olleet.
The next book in the Takamäki series. Two shots are fired through the door of an apartment. When the police arrive, they find a petty criminal hiding in the wardrobe, so terrified that he is more than eager to get to the safety of a police cell. Why was the man scared in such a way? And why were a couple of other petty criminals tasked with extracting information from a third person, though the bumblers managed to kill the man before he could reveal his secret? And how is Salmela, an old friend and informant of undercover cop Suhonen, involved in all this, especially regarding the memory card Salmela has kept safe? What could be so valuable on that card?
The book delivered the usual consistent quality, with events unfolding at an accelerating pace. The characters were old familiar faces, staying true to themselves. One thing that has started to puzzle me is how much Suhonen really lets Salmela get away with, and how much he allows himself to be used by Salmela in his increasingly questionable activities. Otherwise, the book once again provided a realistic depiction of police work, even if not all the details of the crime were the most logical or realistic.
Kirja oli taattua tasaista laatua, jossa tapahtuvat etenevät kiihtyvään tahtiin. Henkilöhahmot olivat vanhoja tuttuja ja omia itseään. Yksi asia, mikä on alkanut ihmetyttää, on se, että kuinka paljon Suhonen oikein Salmelalle antaa periksi ja kuinka paljon antaa käyttää itseään hyväksi tämän reippaasti harmaalle puolelle menevissä teoissa? Muuten kirja kumminkin oli taas kerran realistista poliisitoiminnan kuvausta, vaikka rikoksen kaikki yksityiskohdat eivät ehkä kaikkein loogisimpia ja realismisimpia olleet.
The next book in the Takamäki series. Two shots are fired through the door of an apartment. When the police arrive, they find a petty criminal hiding in the wardrobe, so terrified that he is more than eager to get to the safety of a police cell. Why was the man scared in such a way? And why were a couple of other petty criminals tasked with extracting information from a third person, though the bumblers managed to kill the man before he could reveal his secret? And how is Salmela, an old friend and informant of undercover cop Suhonen, involved in all this, especially regarding the memory card Salmela has kept safe? What could be so valuable on that card?
The book delivered the usual consistent quality, with events unfolding at an accelerating pace. The characters were old familiar faces, staying true to themselves. One thing that has started to puzzle me is how much Suhonen really lets Salmela get away with, and how much he allows himself to be used by Salmela in his increasingly questionable activities. Otherwise, the book once again provided a realistic depiction of police work, even if not all the details of the crime were the most logical or realistic.
January 11, 2022
Oikein viihdyttävää luettavaa. En olekaan sarjaan aiemmin tutustunut. Meno oli vauhdikasta, hahmot ihan uskottavia ja samaistuttavia. Toki jotenkin jännäsit, vaikka sarja onkin nimeltään Takamäki, on kirjan päähenkilöstä vähän vaikea saada selvää. Osin tämä tietysti selittyy sillä, että kirjassa seurataan paljon muita henkilöitä, mutta ylipäätään nimihenkilön touhut jää vähän sivuseikaksi.
Myös tapa kirjoittaa henkilöistä, oli vähän jäykkä. Kappaleessa saatettiin puhua henkilöstä ensin muodossa sukunimi, sukunimi ja kolmannella kerralla etunimi sukunimi, ja kohta viitattiin henkilöön termillä poliisi.
Nuo ei kuitenkaan ole isoja juttuja, nopeasti luin kirjan, kun oli vaan hauska lukea. Lisäinnostusta tietenkin aiheuttivat tutut tapahtumapaikat ja aihe.
Myös tapa kirjoittaa henkilöistä, oli vähän jäykkä. Kappaleessa saatettiin puhua henkilöstä ensin muodossa sukunimi, sukunimi ja kolmannella kerralla etunimi sukunimi, ja kohta viitattiin henkilöön termillä poliisi.
Nuo ei kuitenkaan ole isoja juttuja, nopeasti luin kirjan, kun oli vaan hauska lukea. Lisäinnostusta tietenkin aiheuttivat tutut tapahtumapaikat ja aihe.
December 28, 2022
Takamäki #21. Perusdekkari, mutta kerronta on niin sujuvaa, että nämä ovat aina olleet lukulistalla kun uusi ilmestyy. Kirjailijan kuolema tuntui henkilökohtaisellakin tasolla, kun oivalsin, että Takamäenkin tarina päättyy pian. Tämä on viimeinen "varsinainen" Takamäki, eli Sipilän kokonaan itse kirjoittama.
Kuuntelin tämän äänikirjana, jossa lukijana on Veikko Honkanen. Hän on yksi lempilukijoistani, ja hänen äänensä kuuluu Takamäki-kirjoihin niin, että kun luen näitä tekstimuodossa, kuulen repliikit Honkasen äänellä.
Kuuntelin tämän äänikirjana, jossa lukijana on Veikko Honkanen. Hän on yksi lempilukijoistani, ja hänen äänensä kuuluu Takamäki-kirjoihin niin, että kun luen näitä tekstimuodossa, kuulen repliikit Honkasen äänellä.
May 14, 2022
Keskinkertaista kioskikirjallisuutta helsinkiläisille.
Kirja kärsii liiallisista pikkutarkoista yksityiskohdista, kuten Helsingin paikkojen kuvailusta. Näillä yksityiskohdilla ei ole liijemmälti vaikutusta tarinaan. Tarina etenee muutenkin puuduttavan hitaasti ja lukija onkin tarinan sivustakatsoja, jolle paljastetaan juonta vähän kerrallaan ja tämäkin vasta kirjan loppupuoliskolla.
Tämä oli ensimmäinen Sipiläni ja odotin kyllä enemmän. Toista ei välttämättä tule, aika näyttää.
Kirja kärsii liiallisista pikkutarkoista yksityiskohdista, kuten Helsingin paikkojen kuvailusta. Näillä yksityiskohdilla ei ole liijemmälti vaikutusta tarinaan. Tarina etenee muutenkin puuduttavan hitaasti ja lukija onkin tarinan sivustakatsoja, jolle paljastetaan juonta vähän kerrallaan ja tämäkin vasta kirjan loppupuoliskolla.
Tämä oli ensimmäinen Sipiläni ja odotin kyllä enemmän. Toista ei välttämättä tule, aika näyttää.
January 25, 2024
Jarkko Sipilän Takamäki-sarja ehdottomasti paranee loppua kohden. Alkupäästä juonet ovat melko suoraviivaisia, mutta tässäkin on jo enemmänkin mielenkiintoa, enkä yhtään arvannut, miten tarina päättyisi. Parit Helsingin kulttuuri- ja rakennushistorialliset pätkät tuntuivat päälle liimatuilta, mutta ovat toki mielenkiintoisia. Olisin toivonut tähän pientä hiontaa kustannustoimittajalta. Hiukan harmittaa, että vain yksi kirja on sarjasta enää lukematta.
June 20, 2021
Hyvä dekkari voi olla myös perusvarma, ilman yllättäviä megakäänteitä. Sitä Sipilän kirjat ovat. Hyvää ajankulua ajankuvaan liitettynä. Yhteiskunnallisia aiheita ilman ylimaallisia käänteitä.
August 30, 2021
Sipilän dekkarit ovat laadukkaita, niinkuin tämä Pelontekijätkin. Poliisityötä kuvataan kiinnostavasti ja alamaailmaa uskottavasti. Henkilöhahmot vain jäävät mielestäni vähän ohuiksi.
August 7, 2023
Helmet-lukuhaaste 2023: 47.-48. Kaksi kirjaa, joiden tarinat sijoittuvat samaan kaupunkiin tai ympäristöön
April 15, 2024
Sujuvasti etenevä dekkari tutuilla kulmilla Helsingissä.
Osin raakakin, mutta todentuntuinen, kuten Sipilän teokset tapasivat olla.
Osin raakakin, mutta todentuntuinen, kuten Sipilän teokset tapasivat olla.
Displaying 1 - 12 of 12 reviews