Myrrys on vanhaa suomen kieltä ja tarkoittaa tietäjää. Taikuri ja taskuvaras -trilogian tekijän vetävä historiallinen seikkailuromaani, jossa on mukana ripaus muinaista magiaa.
15-vuotias orpo Niilo elää kovissa oloissa Kivihalmeen talon kasvattina. Hän ei muista omaa menneisyyttään, mutta siihen liittyy jotakin, mistä ei puhuta. Kun talossa tarvitaan tietäjän apua, ottaa mahtava myrrys palkkioksi avustaan Niilon rengikseen ja päättää perehdyttää hänet parantamisen ja tuonpuoleisen taikuuden saloihin. Elämä korpimetsän armoilla kasvattaa Niilosta vahvan ja rohkean ja hän löytää omat voimansa. Monien seikkailujen ja käänteiden kautta vaietut salaisuudet paljastuvat ja Niilo nousee vastustamaan heitä, jotka ovat tehneet hänelle vääryyttä.
Tämä on kyllä vähemmän fantasiaa, kuin pelkäsin. Enemmän tämä on suomalaista kansanperinnettä - jes!
Sen, mitä historiasta ja kansanperinteestä tiedän, on romaanin tarina kaikkinensa uskottava. On loitsuja, luonnonuskonnon ja kristinuskon törmäilyä, läheinen suhde luontoon... Ainoa suurempi epäuskottavuus on tuon synkeän myrrysmiehen nimi: kirkonkirjoissa Martin on voinut aivan hyvin olla Martin, mutta kainuulaisen kansan suussa hän olisi aivan varmasti ollut Martti.
Myrryksessä on hyvän ja pahan välistä kipinöintiä, magiaa ja shamanismia, jännitystä ja konflikteja. Se on leimattu nuortenkirjaksi, mutta en tiedä, löytääkö nuori yleisö sitä. Sietäisi löytää, kuten myös aikuisenkin yleisön, sen verran hieno hyppäys Kainuun korpiin romaani on!
Ennen kuin tarinassa päästiin kunnolla vauhtiin, tämä oli hieman tylsistyttävä, mutta mielestäni kirja parani huimasti loppua kohden. Kainuun metsät, vanha suomen kieli ja mytologia sekä useimmat hahmot olivat mun mieleen! Magiaa oli juuri sopivasti, se ei ollut epäuskottavaa vaan herätti mytologian eloon. Harmittavasti odotukset oli ehkä turhan korkealla, minkä vuoksi lukukokemus kokonaisuudessaan jäi hieman vaisuksi.
Oikein mainio metsäfantasia nuoren orpopojan kokemuksista ensin julman isännän elättinä ja sitten menneisyyden haamuja kantavan myrrysmiehen oppipoikana 1800-luvun Kainuussa. Todella nautittavaa kieltä, eloisia hahmoja ja uskottava maailman- ja menneisyydenkuva. Ei mitään valitettavaa, ihan vaan suosittelen. :)
Niilo on 14-vuotias orpopoika, jolle ei ole elämässä jaettu hyviä kortteja. Hänen vanhempansa yrittivät tarjota pojalleen paremman elämän, mutta kuolivat tämän ollessa vielä pieni. Niilo saa katon päänsä päälle talosta, jonka isäntäväki kuitenkin alati muistuttaa hänelle, kuinka tämä on talollisia alempaa kastia, hyväntekeväisyyskohde.
Erään kohtalokkaan syyspäivän jälkeen Niilosta tulee metsässä asuvan tietäjän, myrrysmiehen apulainen. Niilo oppii tältä parantajan taitoja ja kasaa samalla omaa historiaansa. Isäntämies kuitenkin vihoittelee edelleen Niilolle ja aiheuttaa tälle vielä paljon ongelmia. Tarinassa seurataan Niilon elämää vuoden ajan.
Myrryksessä on hitaampi tempo kuin Mikaman aikaisemmassa Taikuri ja taskuvaras -trilogiassa. Teoksen vahvuutena on luontokuvaus ja suomalainen kansanperinne 1800-luvun alkupuolella, aikana jolloin maailma on muutoksessa ja teollistuminen alkaa tuntua jo Kainuun korvessakin. Fantasiaa on mukana vain ripaus loitsinnan ja mm. metsänpeiton muodossa. Tästä tulee vahvasti mieleen Anni Kytömäen Kivitasku.
Kirja täynnä korpimaisemia ja suomalaisia kansanuskomuksia. Niilon tarinaa on mielenkiintoista seurata ja kirjan fiilis on itselleni aivan täydellinen.
4,5 ⭐️ tämä oli loistava! en tiennyt mitään tästä ennakkoon ja se olikin ihan hyvä alkuasetelma. huimia tarinankäänteitä, hienoja kasvutarinoita ja hahmoja sekä sympaattisia eläinystäviä 1800-luvun alun suomessa. eteni sujuvasti, oli paikoin jännittävä ja uhkaava, paikoin pakahduttavan ihanaa kuvausta ystävyyden merkityksestä, niin lapsen ja aikuisen kuin ihmisen ja eläimenkin välillä. ja lopussa myös kahden samanikäisen yllättävä ystävyys ilahdutti. mainio kirja!
Solahdin tähän mukaan ihan ensimmäisiltä sivuilta asti! Odotin aikamoista fantasiaa, mutta olikin hienoa menneisyyttä, kansanperinnettä ja tosi aidon tuntuisia ihmisiä ja ennen kaikkea eläimiä. Kunnioitusta luontoa ja pyhää kohtaan, hyvään pyrkimistä ja lipsahdusten katumista. Monenlaisen työn kuvaamista ja sen arvostamista. Jännitystä, välittämistä ja suruakin. Hieno kotimainen nuortenromaani!
"Hän tunsi tien aliseen maailmaan, aivan kuten hän tunsi kaikki polut kotiseutunsa saloilla. Metsä avasi porttinsa hänen kulkea, ja Niilo kuuli sen tervetulotoivotuksen kuin lempeän tuulen kuiskauksen korvissaan. Läpi luun ja läpi jäsenten, läpi lämpimänä juoksevan veren hän tunsi kuinka maa hänen allaan kutsui häntä.”
Mikaman uutukainen on historiallinen romaani pienellä fantasia-vivahteella. Niilo on orpo nuorukainen 1800-luvun alun Kainuussa, jossa hän elää Kivihalmeen talon kasvattina julman isännän ikeessä. Eräänä päivänä talossa tarvitaan mahtavan metsien myrrysmiehen, tietäjä Mustan Martinin apua, ja palkaksi hän ottaa Niilon oppipojakseen. Niilon veressä virtaavat metsän muinaiset voimat, ja Martin opettaa hänet taitavaksi parantajaksi ja luonnon taikojen tuntijaksi. Hiljalleen Niilon menneisyyden salaisuudet alkavat paljastua, ja hänen on käytettävä kaikki voimansa noustakseen niitä vastaan jotka ovat tehneet hänelle vääryyttä.
Ah miten ihana tarina tämä oli! Tykkäsin hurjasti tän kirjan tunnelmasta ja satojen vuosien takaisen elämän kuvailusta, ja erityisesti mahtavasta luontofiilistelystä, mitä tämä teos on pullollaan. Vauhtia ja vaarallisia tilanteitakin oli mukana, mutta enimmäkseen sivuilla vallitsi leppoisa ja kiireetön meno, ja tuntui kuin olisi itse ollut Niilon ja Martinin mukana käymättömillä korpimailla. Lämminhenkinen hyvän mielen kirja, jota suosittelen kyllä vahvasti kaikille historiasta kiinnostuneille ja muillekin hyvän tarinan ystäville.
Niin hyvä ja upea teos. Olen pitänyt kaikista Mikaman kirjoista, eikä tämäkään tuottanut pettymystä. Ihastuin Myrryksessä erityisesti luonnon kuvailuun, kuinka kunnioittavaan sävyyn pohjoisen metsistä ja sen eläimistä puhuttiin. Suomen perinneusko sai myös jalansijan tarinassa, jossa nuori Niilo päätyy Myrryksen eli tienoon tietäjän oppiin. Väki on vahvana Niilossa, mutta uudet ajat ovat koittaneet, eikä taikauskolla ole enää niin suurta sijaa ihmisten arjessa kuin menneinä aikoina. Tässä kirjassa taikuus ja yliluonnollinen on niin hienovireistä, ettei se tunnu yliluonnolliselta ollenkaan. Juoni piti otteessaan ja henkilöhahmot olivat taidolla luotuja. Tuntui haikelta päättää kirja ja toivon että Niilosta kuullaan vielä.
Tartun nuorten romaaneihin hieman harkiten. Olen kasvanut ulos niiden kielestä ja monesti myös juonikuviot ja hahmot käyvät vain hermoilleni. (Tai ehkä olen lukenut vain huonoja nuorten kirjoja, ken tietää)
Tämä muutti mielipiteeni asiasta täysin. Upeaa kieltä, upeita hahmoja, upea miljöö, ei mitään valittamista. Muutama muu kommentoija on huomauttanut, etteivät nuoret välttämättä tartu näin verkkaisiin ja hidastempoisiin kirjoihin, ehkä tottakin, mutta kun arvioin kirjaa vain oman mielipiteeni kautta, en voi muuta kuin ylistää rauhallista etenemistä, joka mahdollisti kunnolla tutustumisen 1800-luvun Suomen oloihin.
Rakastin syvästi, sai lähes itkemään, mihin moni kirja ei kykene💕
Kuinka virkistävältä suomalainen mystiikka ja mytologia tuntuukaan viime vuosien huippujulkaisuissa, johon Myrrys tuo oman sympaattisen lisänsä!
Myrrys kertoo Niilosta, Kivihalmeen taloon jätetystä orpopojasta, joka on nuoreen elämäänsä joutunut paljon ankeutta ja vääryyttä kokemaan. Elo ei ole helppoa, mutta kun Niilo päätyy paikallisen tietäjän, myrryksen, apupojaksi, niin alkaa aurinko välillä pilkottaa risukasaankin.
Myrrys on hienoa ajankuvaa ja sympaattisen lupsakkaa kerrontaa, mutta jossa erityisesti alkupuoli olisi kaivannut teroittamista. Eteneminen on todella verkkaisaa, jonka iskemistä yläkoululaiskohdeyleisöön vähän pelkään. Kirja voi olla osalle lukijoista ehkä vähän liiankin lupsakka... Itseäni tunnelmointi, suomimystiikka ja helppo ja selkeä juonenkaari viehätti ja lukukokemus lumpsahti menemään kuin mummo suonsilmään!
Hidastempoinen nuortenromaani, joka liikkui ja hengitti omaan tahtiinsa. Tarina etenee selkeästi omaa polkuaan, eikä ehkä yllätä kokeneempaa lukijaa, mutta ei sekään oikeastaan haitannut. Metsäntuoksuisessa tunnelmassa oli mukavaa olla.
Todella hieno ja mielenkiintoinen teos, MUTTA harvassa ovat ne muksut, jotka tällaista jaksavat loppuun saakka lukea tai uskaltavat edes tarttua.
Jopa mua ärsyttää, kun vangitun pitäisi suunnitella pakoaan, mutta kirjassa kuvataankin kaskenpolton yksityiskohtia. Unohtakaa nyt se pirun pelto, tässä on tärkeämpääkin ajateltavaa! Kirja myös eteni hiton verkkaisesti varmaan ensimmäiset parisataa sivua. Sivuista ei kyllä ole mitään tietoa, koska kuuntelin tämän Markus Bäckmanin mahtavana luentana. On kyllä vaikea uskoa, että hänen verkkainen ja syvällinen tulkintansa houkuttelee nuoria yhtään enempää, mutta minä tykkäsin!
Miten me saataisiin kotimaiseen nuortenkirjaskeneen paljon enemmän puhetta ja palkintoa teoksille, jotka kiinnostavat myös nuoria itseään?
Anniina Mikaman Myrrys on kiehtova tarina orpopoika Niilosta, joka joutuu kestämään huonoa kohtelua Kivihalmeen talossa. Hän pääsee kuitenkin paikallisen parantajan, eli myrryksen, oppiin ja hänestä kasvaa itsestäänkin tietäjä.
Suomalainen mytologia herää hienosti eloon perinteitä kunnioittavassa kirjassa. Mikama käyttää vanhaa kirjakieltä ja perusteellista kerrontaa, jotka vuonna 2021 tuntuvat jopa raikkailta ratkaisuilta. Fantasiakirjallisuuden aiheita ei selvästikään kannata hakea kauempaa - suomalainen kansanperinne tarjoaa taikuttaa omasta takaa. Metsänpeitto, henget ja loitsut sekä metsän kuningas, kontio, johdattavat lukijan 1800-luvun alun Suomeen. Seikkailua ja jännitystä on ihan riittämiin. Toivottavasti Niilon tarina saa jatkoa.
Upea, hienovireinen kirja! Elävän tuntuinen mielikuvamatka suomalaiseen metsään. Aluksi olin epäileväinen shamanismi-aiheen suhteen, mutta se ei onneksi jäänyt lopulta päällimmäiseksi ja siihen liittyneet langat vedettiin kauniilla tavalla kiinni. Äänikirjan lukija Markus Bäckman on aivan nappivalinta. Hieno elämys! En suosittelisi tätä kuitenkaan kovin nuorelle lukijalle, sillä alku on aika hidassoutuinen ja loppu vähän raju.
Anniina Mikaman Taikuri ja taskuvaras -trilogia oli taianomaista luettavaa, joten oli itsestäänselvyys, että myös Myrrys päätyy lukulistalleni. Päähenkilö Niilo on 14-vuotias orpopoika, joka elää ankarassa kurissa Kivihalmeen tilalla. Niilon elämä muuttuu, kun karhu hyökkää metsästysretkellä tilan pojan Akselin kimppuun ja apuun täytyy pyytää myrrys, mahtava tietäjä.
Myrrys toi vahvasti mieleeni Mikko Kamulan Ikimetsien sydänmailla -sarjan, vaikka Mikaman teoksen tapahtumat sijoittuvat 1820-luvulle. Molemmissa teoksissa suomalainen metsä ja muinaiset loitsut ovat tärkeässä asemassa. Myrryksessä on enemmän historiallisen romaanin henkeä kuin taikuritrilogiassa, jossa steampunk-elementit ovat keskeinen osa sarjaa. Myrryksen loitsut ja magia olivat hienovaraisempia, ikään kuin ne olisivat aidosti osa muinaisia metsiä.
Niilo on miellyttävä päähenkilö. Myös kirjan muut henkilöt ovat kivasti kirjoitettuja, vaikka kaikki eivät kovin moniulotteisiksi kasvakaan. Tämä oli selkeä ja toimiva kokonaisuus, jota oli ilo lukea!
Tunnustan heti alkuun, että tämä kirja olisi saanut varmasti minulta yhden tähden enemmän, jos en olisi lukenut Mikko Kamulan Metsän kansa - sarjaa. Mutta kun olen, niin kirja menettää toisintona suomalaisen vanhan ajan mytologian kietoutumisesta ihmisen elämään paljon erityisyydestään. Jäljelle jää varsin tavanomainen nuoren miehen kasvukertomus.
Kirjan päähenkilö on orpopoika Niilo, joka päätyy onnekkaiden sattumien kautta metsässä asuvan parantajan oppiin sen sijaan että joutuisi elämään elämänsä ison talon ylityöllistettynä renkinä, käytännössä orjan asemassa. Niilolla on taito keskustella metsänhenkien kanssa, mikä tuo lisäpontta hänen ponnisteluihinsa parantamisen taidossa ja antaa tarvittaessa suojaa ulkoisilta uhilta.
Itseäni häiritsi kirjassa ehkä eniten se, että sen kummemmin Niilosta kuin itse kertomuksestakaan ei juuri säröä löytynyt, vaan kaikki tuntui etenevän parhain päin hetkellisistä koettelemuksista huolimatta. Tuli jotenkin 1950-luvun tyttö- ja poikakirjojen reippaat ja tervehenkiset päähenkilöt mieleen. Koko tarina latistui tämän myötä varsin kaksiulotteiseksi.
Huomaan olevani tuohtunut Myrryksen saamista arvioista ja luokitteluista. Sitä kuvaillaan nuortenkirjaksi, saduksi tai fantasiaksi, kun minusta se on yksinkertaisesti vaan hieno romaani, genre- tai lukijarajoista välittämättä. Minä upposin tarinaan täysin, kuin metsänpeittoon, vaikka en ole nuortenkirjojen kohderyhmää enkä yleensä lue fantasiaa. Nautin luontokuvauksesta ja tarkasta ajankuvasta ja vaiheittain paljastuvista salaisuuksista. Tietäjiä ja parantajia kuvaavana kirjana tämä oli minusta jopa uskottavampi kuin Jenna Kostetin Punainen noita. Hieman oli tosin hämmentävää, kun niissä molemmissa on sama tarina myrkkykasvia lammen rannalla syövistä lehmistä (Näistä Myrrys on julkaistu pari vuotta aiemmin.). Ehkä käytössä on ollut sama luonnonlääkintää käsittelevä lähde?
Olen oikeastaan vähän yllättynyt positiivisesti, en olisi ikinä poiminut tätä ilman erästä suositusta kirjagrammin puolelta(instagram kirjoille). Kirja oli viihdyttävä, todella hyvin toi esille Suomen metsän taika -tunnelmaa. Se on jotenkin todella uniikkia verrattuna muiden maiden omaan mytologiaan/uskomuksiin/kulttuuriin. Siitä annan täydet 5 tähteä. Rakastan suomen luontoa ja siihen liitettyjä taruja. Mutta tämä kirja itsessään, juonen ja hahmojen puolesta, ei napannut täysin omaan makuun, joten arvio kätsii siitä hiukan. Mutta näen silti kirjan todella hyvänä ja suosittelen kaikille!
Tämä kirja tuli sopivaan aikaan kun luin juuri "Puiden kansa"-kirjan. Molemmissa kirjoissa käsitellään suomalaisuuden mytologisia juuria, vanhoja perinnetaitoja ja -tapoja, luonnonuskoa ja elämää salomailla.
Orvoksijäänyt Niilo on elänyt Kivihalmeen tilalla lapsesta saakka. Häntä kohdellaan huonosti, hän ei saa tarpeeksi ruokaa ja hänellä teetetään pitkiä työpäiviä. Niilolla on kuitenkin jotain mitä kukaan ei voi häneltä pois ottaa. Hän tuntee metsän ja sen haltiat. Metsä puhuu Niilolle ja pelastaa hänet vaaran tullen.
Metsässä asuu myös tietäjä, myrrysmies Martin, joka tulee apuun kun perheen poika, Akseli vammautuu metsästysretkellä. Akseli nimeää Niilon vihapäissään vamman aiheuttajaksi ja tästä Niilon elämä menee vain pahempaan suuntaan. Onneksi tietäjä ottaa Niilon rengikseen ja oppilaakseen palkaksi Akselin hoitamisesta. Niilo oppii tietäjän luona noitumisen salat ja matkaa aliseen tapaamaan äitiään. Muutenkin pojan elämä kohenee kun hän saa syödäkseen ja tasapainon levon ja työn välillä.
Tämä oli kovin mieluinen luettava, loppu jäi sen verran avoimeksi että jatkoa on mahdollisesti luvassa, tätä toivon ainakin.
Tämä on näitä historiallisia verkkaisia salaviisaita romaaneja, joista itse tykkään kovasti, mutta joista on kauhean hankala saada nuoria innostumaan. Luonto, uskomukset ja orastava lääketiede sulassa sovussa. Vanhoja sanoja ja kaunista leppoisaa kieltä.
Hyllyvälivinkkaukseen fantasianlukijoille kutosesta ylöspäin. Myrrys voisi sopia yhdessä ääneen luettavaksi jo vähän nuoremmillekin.
En pitänyt Mikaman aiemmasta trilogiasta juurikaan, ja Myrrys oli siihen nähden ehdottomasti parannus. Plussaa erityisesti hienosta historiallisen miljöön ja luonnon kuvauksesta sekä kansanuskon läsnäolosta, joskin viimeksi mainittua olisi voinut olla enemmänkin. Kirjan ylivoimaisesti kiinnostavin hahmo eli Mirjami jäi harmillisesti vain parin sivun maininnaksi.
Seikkailuja metsissä, nousemista vääryyttä vastaan ja ennen kaikkea suomalaista kansanuskoa ja mytologiaa. Metsän taikaa ja henkimaailmoja. Tässäpä on ainekset, jotka uppoavat muhun kuin kuuma veitsi voihin. Rakastin tätä! Kovasti nousi mieleen Kamulan kirjat, Nuutisen Puukuiskaaja ja Kytömäen Kultarintakin, nyt vain nuortenkirjana.
Historiaa ja vanhoja sanontoja sekä muinaisuskoa sisältävä teos. Kainuussa varttuneena tarinan luontokuvaus osui ja upposi, ja mainittujen paikannimien tunteminen entuudestaan oli hauskaa. Voisipa itsekin mennä metsänpeittoon.
Myrrys oli todella erilainen kuin mitä ootin, mutta samalla todella koukuttava. Mikaman metsän ja suomalaisen elämän kuvaus olivat koukuttavia ja hienoja ja monesti tunsi olevansa itse osa tarinaa. Jokin tässä vakuutti itseni todella vahvasti 🧡