Ääripäät: Miten identiteettipolitiikka hajottaa Suomea

by Matti Virtanen

Genres: Politics

311 pages, Hardcover

First published March 17, 2021

Reviews

[Sami Eerola · Rating 1 out of 5]

Järkyttävän huono kirja. Niin idean kuin teknisen toteutuksen tasolla.

Virtainen ei koko kirjan aikana määrittele identiteettipolitiikkaa tai ääripäitä, radikalismia tai ekstremisiä, jonka vuoksi teoksessa kaikki käsitteet tarkoittavat monta eri asiaa. Samalla käsitteellinen epämääräisyys saa kirjailijan etsimään ääriliikkeitä paikoissa, joissa niitä ei ole. Jolloin puolet kirjasta on kuvausta, miten kirjailja ei saa haastateltavia ja kun saa niitä, nämä eivät anna kirjailian mielestä tyydyttäviä vastauksia.

Kirjassa on myöskin räikeitä faktavirheitä ja lähteitten sisällön vääristelyä. Esimerkiksi kirjailija viittaa kahteen tilastotutkimukseen, joitten mukaan USA:ssa ei ammuta niin paljon mustia kuin BLM väittää. Kuitenkin kun menin lukemaan tutkimukset, niissä ERIKSEEEN painotetaan, että mustia ammutaan USA:ssa suhteellisen paljon poliisin toimesta. Valehteeko kirjailija vai eikö hän osaa lukea englannkielisiä tutkimuksia? Samalla kirjassa viitataan pseudotieteellisiin lähteisiin kuin ne olisivat jotain tieteellisiä auktoriteetteja.

Tämä onkin huonoin tietokirja, jonka olen koskaan lukenut. Se ei valaise onko Suomessa ääripäitä ja ketkä he ovat, eikä myöskään selvennä mitä identieettipolitiikka tarkalleen tarkoittaa ja miten se liittyisi ääriliikkeisiin.

Tämä kirja on täyttä roskaa.

[Tuomas Auvinen · Rating 3 out of 5]

Kiinnostava ja odotuksiani laajempi teos.

[Katri Oksanen · Rating 2 out of 5]

Annoin aluksi kolme tähteä, mutta muita hyvin perusteltuja arvioita luettuani muutin poikkeuksellisesti omaa arviotani. Minuakin ärsytti tarkoitushakuisuus kirjoittajan omien näkemysten korottamiseksi muka tolkun ihmisten äänitorvena.
Kirjassa oli hyvää ajatus tarttua härkää sarvista ja jalkatyö. Kirjoittajalla saattoi olla aito halu selvittää ilmiöitä. Itselle oli uutta se, että käytännössä kaikki ismit tulevat Amerikasta. Näin lienee aina ollut. Harmi. Eivätkö suomalaiset itse osaa ajatella?

[Harri Halonen · Rating 1 out of 5]

Matti Virtanen on konkaritoimittaja, jota on edellisen kirjan osalta syystäkin syytetty ilmastodenialismista. Eikä tämäkään tuotos ollut sen kummoisempi, roskaa siis.

Kirjan rakenne poukkoilee sinne ja tänne, eikä Virtanen koita sanoa oikein mitään järkevää. Setämäistä öyhötystä kyllä riittää sitten senkin edestä. Kirjan aikana kyllä selviää, että Virtanen inhoaa vihreitä, vasemmistoa, elokapinaa ja kaikkea muutakin mitä kaltaisensa konservatiiviboomerilta voi odottaa. Pahimmat esimerkit olivat viittaukset tutkimuksiin, jotka näyttivät päinvastaista kuin mitä Virtanen sanoi. Lisäksi jos toimittaja nyt ihan tosissaan kysyy Oula Silvennoiselta, onko tutkija oikeasti äärivasemmiston edustaja, koska Rollon natsit väitti näin, ollaan tosiaan pihalla kuin lumiukko. Tahallinen väärinymmärtäminen tuntuukin olevan Virtasen tyyli setäilyn lisäksi. En siis suosittele kenellekään. Huonoin kotimainen kirja jota olen koskaan lukenut.

[Aino · Rating 2 out of 5]

Mielenkiintoista asiaa, mutta kirjassa ei määritellä käsitteitä ja ääripäitä etsitään joka puolelta. Mistä lähtien esimerkiksi suomenruotsalaisuus on ollut jokin yhteiskunnallinen ääripää? Kirjan nimeksi olisikin paremmin sopinut vaikkapa "Identiteettejä etsimässä", "identiteettipolitiikkaa" tai vaikkapa "vähemmistöryhmät". Kirjoittajan mielipiteet myös näkyivät kirjassa, ja osa kommentoijista olikin jo huomauttanut muutamista asiavirheistä. Kirjoittajan innokkuus aiheesta kuitenkin sai pidettyä kirjan parissa loppuun asti.

[Joni · Rating 2 out of 5]

Kirjan ansioksi voi lukea, että kirjoittaja ainakin yrittää olla puolueeton ja tarkastelee laaja-alaisesti ja ajantasaisesti monia nykypäivänä puhuttavia ilmiöitä, kuten intersektionalismia, rasismia, wokeismia, suomenruotsalaisuutta, saamelaisuutta, etnonationalismia jne.

Kirjoittaja on taustaltaan toimittaja eikä tutkija, ja tämä paistaa vahvasti läpi. Haastateltavaa on mukana jos monen moista, mutta varsinaisia synteesejä eikä päätelmiä tehdä ja laajuus kääntyykin hajanaisuudeksi. Haastateltavia siteerataan suoraan (kenties puolueettomuuden säilyttämiseksi) ja irrallisia kommentteja rytmittävät lähinnä kirjoittajan sarkastiset "ompa kummallista enkä tätäkään tyhmänä ymmärtänyt"-kommentit. Kommentit on varmaankin tarkoitettu nokkeliksi ja paikoin tuntuu, että on yritetty huumori- eikä tietokirjaa.

Sitten voi kyseenalaistaa myös, onko "Ääripäät" paras kokoava yläotsikko käsitellyille ilmiöille. Kenties tästä syystä moni haastateltu on kieltäytynyt osallistumasta kirjan tekoon ja sen vuoksi kirjassa onkin pitkiä jaksoja ilman sisältöä, joka on pitänyt täyttää "kikkeliskokkelis näillä mennään" -tyyppisellä jutustelulla ja kuvauksella siitä miten ajellaan kohti Pohjanmaata juttukeikalle.

[Taru · Rating 1 out of 5]

Siis olipas huono :D Alitti kaikki odotukset.

Pääasiassa tuntui, että kirja seilasi hieman sivuraiteilla, enkä oikein tiedä, kuuluiko tässä olla mitään punaista lankaa muutamaa kappaletta pidemmälle. Kirjoittajalla selkeästi oma agenda ollut prioriteettina kirjaa kirjoittaessa, eikä faktantarkastustakaan ole huvittanut tehdä.

Olisin kaivannut kokeneelta toimittajalta enemmän kykyä tuottaa neutraali, asiapohjainen teos omilla huomioilla. Tietokirja on kyllä viimenen kategoria, mihin tätä yrittäisin sovittaa.

Pidin haastatteluja kuitenkin ihan mielenkiintoisina, vaikka niidenkin kysymyksenasettelut sai välillä kulmakarvat nousemaan… :)

Mielenkiintoinen aihe, toteutus vain jäi niin heikoksi, ettei tätä voi suositella kenellekkään.

[Leena Wahlberg · Rating 3 out of 5]

Puolet kirjasta nauratti, puolet oli ihan osuvaakin analyysiä, mutta vähän paisutetulya kirja tuntui aihemäärän suhteen. Toimittajamainen tyyli kevensi raskaita aiheita. Identiteettipolitiikka on huvittavaa ja luo lokerointitarpeen ja siten kysymyksen ääripäiden olemassaolosta. Ei niitä Suomessa oikein ole, sillä tyytyväisyydellä kyllästetty kansa kiukuttelee vain pienesti ja osin nimettömänä. Onnellisia ollaan, vaikka kaikki merkit viittaa monen hyvän asian rapautumiseen. Kieltäminen on defenssi. Ehkä seuraava kirja kertoo kuinka kaikki sitten lopulta romahti ja ehkä ihan ilman ääripäitä kuihtuen kuin keitetyt sammakot.

[Tommi Karjalainen · Rating 3 out of 5]

Kirja onnistuu olemaan sanomatta mitään. Jään miettimään että läpäisinkö jonkun testin kun en loukkaantunut? Sitä tässä ehkä tavoiteltiin?

[Jarkko Tontti · Rating 5 out of 5]

Erinomainen katsaus identiteettipolitiikkaan. Jarkko lukusuosittelee.