Niin kauan kuin tunnen eläväni: Taidemaalari Elin Danielson-Gambogi

by Salla Leponiemi

”En viitsi enää jatkaa Helsingin-elämää”, taidemaalari Elin Danielson kirjoitti ystävälleen Akseli Gallen-Kallelalle vuonna 1895. Danielson tunnettiin omapäisenä ja boheemina taiteilijana, joka matkusti yksin, kävi ravintoloissa, tupakoi, rakasti suurkaupunkien vilinää ja ostereita, viftasi ja juhli aamuun saakka. Myös opettajana hän oli osoittautunut liian itsenäiseksi. Hän ei piitannut turhista säännöistä, eikä häntä valittu piirustuskoulun maalausluokan johtoon. Taiteilijana Elinin erinomaisuutta ei kiistetty – hänhän oli yksi parhaista – mutta ongelmia aiheutti se, että hän kuvasi asioita, joita ei ollut soveliasta kuvata.

Stipendin turvin Elin jätti Helsingin taakseen ja kohtasi matkalla norjalaisen kuvanveistäjän, Gustav Vigelandin, ja rakastui, kunnes vuotta myöhemmin Firenzessä tapasi tulevan miehensä Raffaello Gambogin ja rakastui jälleen.

Genres: Nonfiction, Art, Biography, Finnish Literature

285 pages, Hardcover

First published March 12, 2021

Reviews

[Kirja Vieköön! · Rating 5 out of 5]

Olen aivan myyty Elin Danielson-Gambogin taiteen edessä, joten halusin tuoreeltaan lukea taidehistorioitsija Salla Leponiemen teoksen Niin kauan kuin tunnen eläväni, jossa hän piirtää tarkan ja elävän kuvan Elin Danielson-Gambogin monivaiheisesta elämästä ja taiteesta. Eliniltä on säilynyt jokseenkin laaja kirjeenvaihto, johon Leponiemi on perehtynyt perusteellisesti ja jota hän siteeraa moneen otteeseen. Kirjeistä välittyy jo Önningebyn ajoilta peräisin olevien ystävien tärkeys. Önningebyssä Elin ystävystyi myös Dora Wahlroosin kanssa, ja sitä karvaampi oli Doran ja Raffaellon myöhempi lyhyt rakkausjuttu, joka johti kirvelevään aviokriisiin 1901. ⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀
⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀
Lahjakas Elin hyväksyttiin vain 15-vuotiaana Suomen Taideyhdistyksen piirustuskouluun, mutta hänen aikanaan taidemaailmaa hallitsivat miehet. Leponiemen kritiikki- ja aikalaissitaateista käy selväksi, miten törkeästi naisten töitä lytättiin ja aliarvioitiin.⠀Eläväisestä tekstistä piirtyy paitsi Elinin, myös tuon ajan taide-elämä meillä Suomessa, Pariisissa ja Italiassa. Melkein jokainen Suomen kultakauden taiteilijoista suuntasi Pariisiin, joten kaupungissa tavattiin toisia suomalaisia ja pohjoismaalaisia taiteilijoita. Pariisissa Elin ystävystyi myös Aksel Gallénin kanssa, ja heidän läheinen ystävyytensä kesti koko elämän. Myös Firenzessä liikkui suomalaistaiteilijoita, pidettiinpä siellä Elinin polttaritkin, vaikka Raffaello ei ollut paikalla!⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀
⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀
Kirja on hurmaavaa luettavaa jokaiselle Elin Danielson-Gambogin ja taiteen ystäville.⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀
⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀

[Tinker · Rating 3 out of 5]

Mielenkiintonen taiteilijaelämänkerta.

[Tiina Leinonen · Rating 4 out of 5]

Ateneumiin pitäisi järjestää seuraavaksi Elin Danielson-Gambogin näyttely. Heti menisin katsomaan.
Kauniita, vahvoja, tunnelmallisia tauluja ja todella taitavasti tehtyjä. Vetää kyllä vertoja kenen tahansa miestaiteilijan teoksille. Elin kuului nuoruudessaan Önningebyn taiteilijayhdyskuntaan Ahvenanmaalla ja maalasi siellä paljon. Hänen ystäviään olivat Victor ja Hilma Westerholm ja Emil Wikström ja "Hilma Westerholmin muotokuva" on yksi Elinin parhaista maalauksista. Teos on nykyään Turun taidemuseossa ja sitä kannattaa käydä ihailemassa. Se voitti myös pronssimitalin Pariisin maailmannäyttelyssä. Elin oli kapinallinen ja maalasi tauluja jotka eivät aina olleet vanhojen partojen mieleen. Mm. "Päättynyt aamiainen", jossa nuori krapulainen nainen polttaa tupakkaa aamiaisen päätteeksi, herätti syvää paheksuntaa vuonna 1890. Elin toimi vähän aikaa tuloja saadakseen piirustuskoulun opettajana mutta opettaminen ei ollut hänen juttunsa. Apurahan saatuaan Elin matkusti Pariisiin joka oli sen ajan taiteen Mekka. "Pariisi! se valaa suoniin elämää, ja taas tuntee olevansa hengissä ja olemassa." Elin asui Montmartrella, tapasi muita taiteilijoita ja maalasi. Axel Gallén oli sitä mieltä että Elin saattaisi pitää Italiasta ja niin Elin matkusti Firenzeen. Firenzessä hän tapasi norjalaisen taiteilijan Gustav Vigelandin ja he rakastuivat. Suhde kesti vain matkan ajan, rakastavaisten täytyi palata kotiin. Gustav kylläkin kirjoitti rakkauskirjeitä Elinille. Elin palasi Italiaan ja rakastui italialaiseen Raffaello Gambogiin, joka oli myös taiteilija. He menivät naimisiin ja asettuivat Torre del Lagon kylään. Elin maalasi monta omakuvaa, mm. hienon "Omakuva taiteilijana"-taulun. Se sai Firenzen taidekilpailussa hopeamitalin ja sitä harkittiin Uffizin taidemuseon kokoelmiin. Taulu on nykyään Ateneumissa. Oma suosikkini Elinin teoksista on "Poutapäivä" jossa nainen ripustaa pyykkiä narulle. Myös "Auringon laskiessa"-maalaus Elinin myöhemmästä tuotannosta on todella hieno. Elin joutui naimisiin mentyään jakamaan aikansa kotitöiden ja maalaamisen välillä, Raffaellolla oli mielenterveysongelmia, hän petti Eliniä mistä seurasi aviokriisi, Elin mm. pakeni Suomeen ilman passia. Hän päätti kuitenkin olla jättämättä miestään koska katsoi ettei tämä selviäisi elämässä ilman häntä. Raffaellon maalaukset eivät käyneet kaupaksi ja elättääkseen itsensä ja aviomiehensä Elin teki maalausmatkoja Suomeen. Häneltä tilattiin paljon muotokuvia ja niiden tuotolla he elivät. Kaikki stressi toimeentulosta kuitenkin rasitti Elinin terveyttä ja hän menehtyi keuhkokuumeeseen 58-vuotiaana. Raffaello eli vaimonsa jälkeen vielä 24 vuotta, pahasti alkoholisoituneena. Tuntuu siltä että vaikka avioliitto ei saanut Eliniä lopettamaan taiteen tekemistä, se kuitenkin vaikeutti sitä huomattavasti. Ilman aviomiestään - joka vaikuttaa varsinaiselta riippakiveltä - Elin olisi voinut kehittää itseään taiteilijana vielä enemmän. Vaikeissa olosuhteissakin hän oli varsin tuottelias ja jos hän olisi voinut täysipainoisesti antautua taiteen tekemiseen, mitä kaikkea siitä olisikaan seurannut. Mutta näyttelyn tämä nainen on ansainnut ja toivottavasti sellainen tulee mitä pikimmin.

[Jaana · Rating 4 out of 5]

Viime vuosina Suomessa on innostuttu tutkimaan naistaiteilijoita ja muutkin kuin Riitta Konttinen ovat tehneet heistä kirjoja. Salla Leponiemen kirja Elin Danielson Gambogista on hyvin tervetullut jo aiheensakin puolesta: Danielson Gambogi on suotta jäänyt esimerkiksi Schjerbeckin ja Thesleffin varjoon ehkä siksikin, että asui suuren osan elämästään Italiassa.
Leponiemi myös osoittautuu mainioksi kirjoittajaksi, hänen tekstinsä on sujuvaa ja elävää. Pidän kovasti siitä luontevasta tavasta, millä Leponiemi kuljettaa Elinin elämää ja töitä rinnakkain. Moni taiteilijaelämäkertojen kirjoittaja välttää sanomasta oikein mitään kohteensa teoksista, mutta Leponiemi kuvailee teoksia ja tekee anteeksi pyytelemättä pieniä teosanalyyseja.
Önningebyn ihanasta taiteilijasiirtokunnasta voisin lukea miten paljon tahansa! Myös Leponiemen rakkaus Italiaan ja se, että hän kirjoittaessaan asui nimenomaan Firenzessä, näkyy kirjasta hyvin kauniisti; pandemian sulkiessa rajat, on ollut ihanaa kulkea Elinin ja Sallan mukana Italialaisissa kylissä ja kaupungeissa!

[Otto · Rating 4 out of 5]

Eläväisesti kirjoitettu taiteilijaelämäkerta, jossa käsiteltiin mielestäni sopivassa suhteessa sekä Elin Danielson-Gambogin henkilöä että hänen tuotantoaan. Olisi ollut kiva, jos kuvaliitteessä olisi ollut enemmän kirjassa käsiteltyjä teoksia, mutta onneksi suurin osa pääteoksista sentään oli mukana. Lisäksi olisin toivonut jotain tekstinsisäistä numerointia, sillä nyt oikeiden teosten etsimiseen kului välillä turhan paljon aikaa.

[Elsa · Rating 3 out of 5]

Tarina suomalaisesta taiteilijasta, joka ei koskaan saanut kotimaassaan ansaitsemaansa arvostusta. Siinä missä kotimaan kriitikot narisivat epäsovinnaisuudesta, ulkomailla taitelija keräsi mainetta. Elin palkittiin mm. Pariisin maailman näyttelyssä pronssimitalilla 1989.

Kapinoiva taiteilija, boheemi maailmanmatkaaja ja nykyajan nainen, joka halusi elää intohimollaan, kuvata aitoja hetkiä kaikessa epäsovinnaisuudessaan ja ravistella epätasa-arvoista taidemaailmaa sekä konservatiivisia normeja.

Taiteellaan hän halusi johdatella katsojaa ajattelemaan naisten oikeutta elää vapaammin, ja kävi taistelua naisten yksilöllisen ja sosiaalisen riippumattomuuden saavuttamiseksi.

Kirja sai pohtimaan taiteen demokratisoitumisen hyötyjä ja haittoja, naurahtamaan historian läpi kulkeneelle muutosvastarinnalle, ja antoi uutta perspektiiviä teknologian, etenkin viestintäteknologian, kehitykseen. Voi kuinka kaunista kirjeenvaihtoa ennen on käyty kun sanat on valittu tarkoin.

[Inka Partanen · Rating 3 out of 5]

Erittäin kiinnostava elämäntarina ja ajankuva - vau, mitä kosmopoliitteja taiteilijat olivatkaan jo sata vuotta sitten! Tämän kirjan lukukokemusta olisi parantanut jonkinlainen suhde teoksiin, ja kun sitä ei ollut, päädyin googlailemaan pitkin matkaa. Ruudulta koettu taide ei kuitenkaan yltänyt ihan samaan. Mainio elämäkerta yhtä kaikki.

[Iiris · Rating 3 out of 5]

alotin joskus viime vuonna töissä tän ja nyt vihdoin luin loppuun. on se taiteilijoiden elämä dramaattista ja näköjään melkeen kukaan mies ei voi olla pettämättä. elin on vaikuttava taiteilija! kirjana mukava lukukokemus mutta ei mitenkää pysäyttävä. en kyllä hirveesti oo elämänkertoja lukenut niin ei oo verrattaavaa.

[Miinanna · Rating 4 out of 5]

Hyvin mukanaan kuljettava, ei liian kuivaa luettavaa! Mukava saada lukea taiteilijasta, joka muissa elämänkerroissa on vain vilahtanut taustalla (esim. Thesleff, Schjerfbeck etc).

[Tuija · Rating 4 out of 5]

Hyvin kirjoitettu ja ilo lukea.

[Anne Tuomivaara · Rating 3 out of 5]

Kiinnostava elämakerta nerokkaasta taidemaalarista. Surullista kuitenkin, että myös hän, kuten niin monet naistaiteilijat uhrasi hienosti alkaneen uransa taloudellisten ja perheasioiden vuoksi.

[Jii · Rating 3 out of 5]

Taiteilija jäi jotenkin etäiseksi, kun suuri osa kerronnasta pikemmin tapahtumien luetteloa ja usein tarkasteltiin sivuhenkilöiden elämää eikä Elinin. Vierastin myös kahdenlaista kappalejakoa, luvun sisällä oli vuoroin sisennystä kappaleen alussa ja vuoroin tyhjiä rivejä. Yksi sortti olisi riittänyt. Lopussa olisi ollut kiinnostavaa avata enemmän syitä siihen että taiteilija jäi unohduksiin, nyt se puoli ohitettiin muutamalla lauseella. Samoin koko lapsuus ja nuoruus kerrottiin kovin lyhyesti, vaikka isän kuolema takuulla muovasi Elinin elämää. Äitikin jäi hyvin etäiseksi. Kuvaliitteitä olisi saanut olla enemmän, aika monta teosta kuvattiin yksityiskohtaisesti tekstissä mutta lukija joutui googlaamaan kuvan että pääsi kärryille. Ehkä 3.5 tähteä.