Pääskyt talvehtivat järvenpohjassa

by Jari Tervo

Jari Tervon suurenmoinen sukellus Mikael Agricolan maailmaan.

Torsbyn kylä Suomenlahden rannalla, kesä 1521: Mikael Olofinpoika ylöskirjaa Malin-piian suustaan sylkemiä surkeilemattomia suomen sanoja.

Wittenberg, huhtikuu 1539: vastapalveluksi suosituskirjeestä Martti Luther vaatii kirjoitusta kirjoituksesta - maisteri Agricolan on vuodatettava tunnustuksia omasta elämästään, sen häpeällisistä hetkistä, kunnon munauksia Augustinuksen henkeen.

Moskova-Uusikirkko, helmi-huhtikuu 1557: Kustaa Vaasan käskystä rajariitojen ratkaisijaksi Iivana Julman pitopöytään päätynyt Turun piispa tekee tiliä elämästään vaimoilleen kirjoittaissa kirjeissä ja kuolee.

Genres: Historical Fiction, Finnish Literature, Adult Fiction

456 pages, Hardcover

First published January 1, 2021

Reviews

[Matti Karjalainen · Rating 3 out of 5]

Hän muisti syksyisen, sateessa rämpivän illan, kun hän kirjoitti Lutherin lihavien, silityksenkipeiden kissojen viereen sulallaan: catti. Hän muisti, mitä oli ajatellut tuona yksinäisenä iltana kuunnellessaan sateen hajamielistä rummutusta: nyt puuttuu enää puoli miljoonaa suomen kielen sanaa.(s. 223).

Jari Tervon "Pääskyt talvehtivat järvenpohjassa" (Otava, 2021) on historiallinen romaani, jossa pureudutaan Mikael Agricolan elämänvaiheisiin. Suomen kirjakielen isään tutustutaan niin lapsuusvuosina Pernajassa, uskonpuhdistaja Martti Lutherin opissa Saksassa kuin iäkkäämpänä rauhanneuvottelijana Iivana Julman hovissa Moskovassa.

Perinteiseen tapaan Tervo on sanankäyttäjänä juonikas, ja romaanissa hän on hienosti tavoittanut myös vanhahtavan kieliasun, joka kyllä vaati ainakin minulta hieman totuttelua ennen kuin pääsin kirjaan sisälle - tai jos rehellisiä ollaan, niin meinasin jättää jo leikin kesken ensimmäisten lukujen jälkeen. Onneksi päätin jatkaa.

Teoksessa pääsevät oikeuksiinsa myös erilaiset hajut, maut ja erityisesti ihmiskehon monenlaiset eritteet, ihan siinä mittakaavassa että ylevää ja sovinnaista suurmieskuvaa etsiviltä lukijoilta saattaa mennä pasmat sekaisin. Erityisen tymäkkää tekstiä pannaan Martti Lutherin suuhun, mutta ymmärtääkseni hän onkin ollut sanankäyttäjänä varsin värikäs.

Tervosta puhuttaessa ei taida koskaan voida sivuttaa huumoria, ja kyllä, sitä on jälleen tarjolla. Loppupuoli teoksesta on kuitenkin sangen pessimististä ja suorastaan lohdutonta luettavaa.

Yritin rakentaa kielen. Siitä mitään tullut. Kenties suomaalaiset - kuten tsaari pilkkaa - saavat ruotsiksi ilmaistua samat asiat, jotka unelmissani kuvittelin meidän kirjoittavan Malinin ja minun perustamalla kielellä. Piian ja saatanantautisen papin kieli. Urakka oli mahdoton. Kuolkoon kieleni kapaloihinsa. (s.438)

"Pääskyt talvehtivat järvenpohjassa" houkuttelee tutustumaan aiheeseen enemmän. Luettuani romaanin nimittäin tulin tajunneeksi, etten tiedä päähenkilön elämänvaiheistaan kuin satunnaisia anekdootteja sieltä sun täältä. Kärsikö Agricola kaatumataudista, missä mahtoi ylipäätään kulkea faktan ja fiktion välinen raja? Lienee siis syytä etsiä käsiin joku hyvä elämäkerta Agricolasta ja miksei saman tien myös Lutherista. Lukulistalle loikkasi saman tien myös Roope Lipastin uutuusromaani Mikaelin kirja (Atena, 2021).

Tämmöisen ketjureaktion syntyminen on mielestäni hyvän kirjan merkki!

Jos pidit tästä, niin kokeile myös Anneli Kannon Rottien pyhimystä ja Pyöveliä.

[Pasi Rautio · Rating 2 out of 5]

Ihmislapsi jos osaisi jättää aloittamansa kirjan kesken, se olisi lahja. Tervo on sanan mestari, mutta allekirjoittaneen yksinkertaiseen aivokuoreen mestarin sulkakynä piirtää liian lennokasta koukeroa. Pakko oli lukea kun kerran aloitti, lopussa tunne oli aika tyhjä. Lukija on varmasti tyhmä, ei kirjoittaja.

[Elli · Rating 3 out of 5]

Tämä oli ensimmäinen Tervon teos, jonka olen lukenut. En ennen kirjan aloittamista tiennyt, että Jari Tervo tunnetaan polveilevasta ja lukijaa haastavasta tyylistä kirjoittaa, mutta nyt tiedän.

Suomen kielen käyttö tarinassa on kaunista, etenkin vanhojen sanojen ja sanontojen osalta. Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1500-luvulle, ja mielestäni kielenkäyttö oli uskottavaa ajankohtaansa nähden.

Itse tarina ei vienyt mukanaan. Kirja kertoi Mikael Agricolan vaiheista lapsuudesta hänen elämänsä viimeisiin vuosiin, keskittyen kuitenkin kaikkeen muuhun kuin mistä Agricola nykysuomessa tunnetaan. Itse suhtauduin kirjaan täysin fiktiona, enkä usko, että tarina yrittääkään olla historiallisesti täsmällinen.

Historiallisena romaanina viihdyttävä, kielenkäytöltään mainio, mutta juoneltaan (sikäli kuin tässä juonta oli) vaisu.

[Olli · Rating 3 out of 5]

Hyvää Tervoa, muttei yllä parhaimmistoon. Kuten yleensä, mielenkintoista olisi tietää mitkä kohdat ovat totta ja mitkä tarinankerrontaa.

[Veeti · Rating 3 out of 5]

Hauska aihe ja paljon kaunista kieltä, välillä vähän pitkäveteinen mutta loppua kohden kiinnostava ja kaunis

[Anu Eerola · Rating 2 out of 5]

Jos Jari Tervo kirjoittaa Agricolasta, niin pakkohan siihen on äikänopen tarttua. Väkisin luin loppuunkin, ilman montakaan nautinnon hetkeä. Henkilöitä vilisti kirjan sivuilla niin hurja määrä, että lukeminen oli hankalaa.

Kieltämättä Agricola, Luther, Kustaa Vaasa ja Iivana Julma tulivat lihaksi mutta myös kaikenlaisiksi ruumiin eritteiksi, joista ihan kaikista en olisi niin välittänyt lukea. Jos tästä jotain jää mieleen, niin seikkaperäinen kuvaus Lutherin ummetuksesta ja sen päättävästä kloaakki-ilmestyksestä. Että semmoinen lähestymistapa.

Lopun väsynyt ja pettynyt Agricola jotenkin liikutti. "Yritin rakentaa kielen. Siitä mitään tullut. - - Kuolkoon kieleni kapaloihinsa."

Silti sanon kuin toinenkin arvioija: vika ei välttämättä ole kirjassa, se on varmaan lukijassa.

[Mai Laakso · Rating 5 out of 5]

Jari Tervon uusin romaani Pääskyt talvehtivat järvenpohjassa aloitti tarinan sepän pajasta, jossa Mikael Agricola (1510-1557) oli Petruksen kanssa seuraamassa, miten seppä takoi puukonterää. Tarina pureutui Mikael Agricolan elämään ja samalla Petruksen elämään, sillä he kasvoivat, leikkivät, opiskelivat papeiksi ja elivät läheisinä toisilleen melkein koko elämänsä ajan.

Mikael Agricola asui Torbyn kylässä vanhempiensa ja kolmen vanhemman sisarensa kanssa. Isä odotti Mikaelista jatkajaa maatilalle, mutta äidin mielestä Mikaelin piti opiskella papiksi. Mikaelilla oli kaatumatauti, mikä hirvitti ihmisiä. Kotiväki oli tottunut siihen ja he tiesivät, että tauti ei tartu, mutta oudommat ihmiset pelkäsivät saavansa tartunnan.

Teoksen ensimmäinen kirja kuvasi Mikael Agricolan vuotta 1521, ennen kuin hän lähti Viipuriin kouluun. Toinen kirja kuvasi Wittenbergiä vuonna 1539 ja kolmas kirja oli nimeltään Moskova - Uusikirkko helmikuusta huhtikuulle 1557.

Jari Tervon Pääskyt talvehtivat järvenpohjassa oli monikerroksinen juoneltaan ja kiinnostavasti kerrottu tarina Mikael Agricolasta. Tarina kuvasi herkullisesti 1500-luvun elämää ja sen ihmisiä. Mikael Agricolasta nousi kirjasta esille älykäs, utelias ja opinhaluinen ihminen, joka osasi luovia sekä ylhäisön että oppineiden parissa myös maailmalla.

[Niko-Janne Vantala · Rating 3 out of 5]

Pääskyt talvehtivat järvenpohjassa (2021) jatkaa Jari Tervon historiallisten romaanien saagaa ja on kieleltään, tunnelmaltaan ja haastavuudeltaan kuin sisarteos aiemmin ilmestyneelle Matriarkalle (2016). Mikael Agricolan elämään keskittyvä teos on historiallisesti mielenkiintoinen sivuten Kalmarin unionin loppuaikoja, Tukholman verilöylyä 1520, Martti Lutheria ja Wittenbergiä, Kustaa Vaasan Ruotsia sekä Iivana Julman Venäjää. Tervon historiallisten romaanien kieli ja verbaalinen, älyllinen leikittely on haastavaa luettavaa, eikä sitä tee yhtään helpommaksi, kun ilmaisu jäljittelee 1500-luvun sanontoja ja mukaan ängetään Agricolan sanastoakin. Hieman ärsyttävää on lisäksi, että kaikki hahmot Agricolasta Kustaa Vaasaan ja Lutherista Iivana Julmaan ilmaisevat itseään samalla tervomaisen ronskilla, kielellisesti leikittelevällä ja omaa nokkeluuttaan korostavalla korskealla tyylillä. Teos on paikoitellen myös tarpeettoman karkea, härski ja pervoileva; pakonomainen tarve alapää- ja ulostejuttujen viljelemiseen tässä kontekstissa on hieman hämmentävää ja kyseenalaista.

Tervon historialliset romaanit ovat kunnianhimoisia ja osoittavat kirjailijan kunnioitettavaa tietämystä ja perehtyneisyyttä käsiteltäviin aihealueisiin. Silti omasta mielestäni Tervo oli parhaimmillaan alkukautensa kielellisesti nerokkaissa veijariromaaneissa. Itse olisin suonut kolmesti ehdokkuudella noteeratulle Tervolle Finlandia-pystin Minun sukuni tarinasta, jota pidän kirjailijan onnistuneimpana teoksena.

Arvioni: 3,0 tähteä viidestä.

[Tiina Susanna · Rating 4 out of 5]

Tällä kertaa Tervo kirjoittaa itsestään Agricolasta, Suomen kielen isästä. Saamme kirjasta kuitenkin selville että kaiken takana on nainen,  useamallakin tasolla. Tervon teksti kulkee kepeästi, kertojia vaihdellaan muutamassa kohdassa kuitenkin niin että pääosassa on Maisteri Agricola.
Kirja koostuu neljästä osasta, lapsuudesta, Saksan opiskeluajasta, Moskovan matkasta ja sen jälkeisestä ajasta.

Jotenkin on käsittämätöntä miten paljon Agricola, sai aikaan, hanhensulalla kynttilänvalossa. 

Helmet-lukuhaaste 2022

1. Kirjassa yhdistetään faktaa ja fiktiota
3. Kirja, jonka tapahtumissa haluaisit olla mukana
5. Kirjassa sairastutaan vakavasti
7. Kirja kertoo ystävyydestä
14. Kirja kertoo historiallisesta tapahtumasta
15. Kirja käsittelee aihetta, josta haluat tietää lisää
16. Kirjan luvuilla on nimet
19. Kirjassa on vähintään kolme eri kertojaa
29. Kirjassa kuvataan hyvää ja pahaa
30. Kirjassa muutetaan uuteen maahan
31. Kirjassa on jotain sinulle tärkeää
37. Kirjan kansi tai nimi saa sinut hyvälle mielelle
38. Kirjassa toteutetaan unelma tai haave
42. Kirjassa asutaan kommuunissa tai kimppakämpässä
43. Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan
50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä

#Helmetlukuhaaste2022
#Helmet2022
☆☆☆☆

[Joan Owl · Rating 3 out of 5]

Kuuntelin äänikirjana Tervon Pääskyt talvehtivat järvenpohjassa. Alku vaikutti lupaavalta, Tervon kielenkäyttö on erinomaissen taitavaa. Paitsi että voisi sitä vähän siivota. Rumia sanoja olisi voinut vähän vähentää, samoin seksiä ja vessajuttuja käsitteleviä kohtauksia. Toisaalta esim. Lutherin ummetuksen kuvaus tekee tuosta kuuluisasta miehestä helpommin lähestyttävän, tavallisen ihmisen. Mutta minusta naturalistinen mälläily menettää vaikutusvoimansa, kun sitä on liikaa. Siinä vaiheessa, kun tarinan henkilöt siirtyivät Venäjälle, minua alkoi vähän haukotuttaa - tätä osaa olisi voinut lyhentääkin. Loppupeleissä Iivana Julmaan tuli taas vauhtia, niin kuin itse kertomukseenkin.

Joka tapauksessa Tervo onnistuu tekemään niin Agricolasta kuin muistakin henkilöistä eläviä henkilöitä, ei vain nimiä ja kuvia historian kirjoissa. Suosittelenkin tätä romaani kaikille niille, jotka koulussa tapasivat nukahtaa historian tunneilla.

Äänikirjan lukijalla oli miellyttävä, matala kertojan ääni. Jos jotakin kritisoin, niin sitä, että hän äänsi Lutherin vaimon nimen niin eriskummallisesti, että minulta kesti useamman kappaleen verran tajuta, kenestä oli kyse. Kokonaisuutena kuuntelukokemus oli kuitenkin miellyttävä.

[Tuovi · Rating 4 out of 5]

Kiinnostava teos. Kolmen elämänvaiheen rajaus oli toimiva rakenne. Luovaa ja omaperäistä kieltä. Paikoin liikaa kuvausta eritteistä, mutta se varmaan oli osa ajankuvaa. Olisin lukenut enemmän suomen kielen pohdinnasta. Sinänsä erikoista, että Agricola puhuu suomeksi kirjoittamisesta ja sen tärkeydestä, mutta varsinaista prosessia ei sitten paljon kuitenkaan kuvata.

[Liisa]

Lainasin tämän heinäkuun alussa Sastamalan kirjastosta. Aihe oli mielenkiintoinen, mutta kuten pelkäsin: Tervon teksti on liian rönsyilevää ja loputon eritteiden kuvailu rasittaa. Jätin kesken noin puolivälissä enkä jäänyt kaipaamaan.

[Juha Kähkönen · Rating 4 out of 5]

Aricola tuli eläväksi.

[Ritva Strengell · Rating 2 out of 5]

Olipa vaikea luettava! En pysynyt mukana kaikissa käänteissä ja ihmisissä. Paljon hyppäsin yli kun en ssanut tekstistä selvää!

[Santtu · Rating 3 out of 5]

Samaan aikaan hieno teos, mutta kuitenkin hyvin vaikealukuinen. Välillä tarinan pääpointti tuntuu häviävän ja itse miettii miten tämä liittyy kokonaisuuteen.

[Eliisa · Rating 3 out of 5]

Jari Tervo kirjoittaa todella hyvin, mutta kauniit lauseet ja hyvä rytmi eivät riitä. Kirja on raskas, sekava ja hämmentävä. Pitkästyin enkä aina tiennyt pitikö itkeä vai nauraa.