What do you think?
Rate this book
Vaiti
Ravisuttavan omakohtainen romaani naisesta, joka yhden kesän aikana joutuu kohtaamaan kaiken, mikä merkitsee, myös itsensä.
Nainen saapuu saareen, suvun rakkaaseen kesäpaikkaan. Tarkoituksena on viettää rauhallinen kesä yhdessä vanhempien kanssa ja samalla ottaa etäisyyttä elämään Helsingissä. Koko kevään ex-aviomies ja yhteisten lasten isä on ollut kohun pyörityksessä, ja läheiset ystävätkin vaativat naista valitsemaan, kenen joukoissa seisoo.
Kesä vanhenevan äidin kanssa johtaa tutkimaan sitä vaikenemisen kulttuuria, johon kumpikin on kasvanut. Avautuminen vaatii rohkeutta, mutta hiljaisuuskaan ei aina merkitse heikkoutta.
Nainen saapuu saareen, suvun rakkaaseen kesäpaikkaan. Tarkoituksena on viettää rauhallinen kesä yhdessä vanhempien kanssa ja samalla ottaa etäisyyttä elämään Helsingissä. Koko kevään ex-aviomies ja yhteisten lasten isä on ollut kohun pyörityksessä, ja läheiset ystävätkin vaativat naista valitsemaan, kenen joukoissa seisoo.
Kesä vanhenevan äidin kanssa johtaa tutkimaan sitä vaikenemisen kulttuuria, johon kumpikin on kasvanut. Avautuminen vaatii rohkeutta, mutta hiljaisuuskaan ei aina merkitse heikkoutta.
243 pages, Hardcover
First published August 23, 2021
12 people are currently reading
358 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 93 reviews
September 5, 2021
Kun kirja liittyy tapahtumiin, jotka muistaa ja tunnistaa, tulee väkisin kiinnostuneeksi. Vähän hävettääkin oma tirkistelynhalu. Tämä oli autofiktiota ihan parhaimmillaan, sillä se sai pohtimaan todella monia teemoja, monella tasolla. Vaatiiko ”yhteinen hyvä” todella yksilöiden murskaamisen? Mikä oikeus meillä on julkisuudessa oleviin henkilöihin? Ja myös: onko aina oikein tai edes välttämätöntä puhua, voiko joskus olla viisautta vaieta? Rakastin Malmivaaran tapaa nostaa eleettömällä kerronnalla lukemattomia kiinnostavia teemoja mukaan ja kykyä olla osoittelematta niistä oikeaa tai väärää. Hieno teos.
September 14, 2021
tää oli kaunis, mutta teemat jäi etäiseksi. ne asiat mistä kirjan ehkä piti keskustella, jäi vielä hieman pintaraapaisuiksi. siitä kuitenkin kuuli ja tunsi kirjoittajan tuskan ja sen, ettei asioissa koskaan ole vain yhtä puolta. kielellisesti ja tunnelmallisesti upea. vaivaamaan jäi päähenkilön (eli pitkälti kirjailijan) ympäripyöreys Itse Asian suhteen. jos tämän kirjan oli tarkoitus olla selittävä tekijä kirjailijan vaitonaisuuteen, en tiedä onnistuttiinko siinä.
September 12, 2021
Pidin valtavasti kirjan tunnelmasta. Eleettömästä ja konstailemattomasta kerronnassa, joka oli silti, tai juuri siksi, vaikuttavan kaunista. Kerronta vaikutti raa'an rehelliseltä. Malmivaara kertoi kaiken ja ei mitään. Ja teki sen taitavasti. Ymmärrys ja empatia sekä tapahtumien tarkastelu oikeaa ja väärää osoittamatta oli vaikuttavaa, jopa kadehdittavaa. Lämmin suositus!
December 19, 2021
Teoksessa ollaan vaiti monella tapaa. Nimi on siis hieno ja osuva.
Minua teos kiinnosti alkujaan totta puhuen pelkästään kohun takia. Kokonaisuus on kuitenkin ehyt ja kiinnostava. Luin tätä Malmivaaran tekemien valintojen vuoksi ennemmin fiktiivisillä elementeillä väritettynä kuvauksena todellisista tapahtumista kuin tositapahtumiin löyhästi perustuvana fiktiona. Esimerkiksi kaikkien hahmojen nimet ovat hyvin lähellä oikeita esikuviaan.
Tämä on kaiken muun ohella julkinen välienselvittelykirje Matleena Kuusniemelle. Ensin kosto, sitten yritys rakentaa siltaa ja tavoittaa vanha ystävä. Voihan toki väittää, että Katriinan hahmo heijastaa useita tosielämän ihmisiä, mutta olisi aika törkeää ensin luoda kuva, josta ei voi olla tunnistamatta Kuusniemeä, ja sitten viskata hänen niskaansa useiden ihmisten synnit. Ei, homma on tältä osin tosi selvä ja myös tosi ongelmallinen. En ainakaan itse haluaisi, että joku kirjoittaisi minusta vastaavalla tavalla. Itse mielelläni kyllä kostaisin tällä tyylillä, täysin itsevaltaisesti, jättämällä syytetyn vaille reaaliaikaista puolustautumismahdollisuutta.
Rakkauden ystävää kohtaan on oltava valtava, että kirjoittaa tällaisen kirjan. Toivon, että rakkaus on molemmin puolin tarpeeksi vahva, että se myös kestää tämän kirjan.
Koen myös, että Malmivaara ottaa teoksessaan selvän kannan. Tätä havaintoa vasten on mielenkiintoista seurata niitä teoksen tarjoilemia muutamia kuvauksia minäkertojan ex-miehen Aten ehdottomuudesta ja mielettömyydestä. Ovatko ne eräänlaisia kädenojennuksia: minitutkielmia sen tarkastelemiseksi, voiko toisessa todella asua se hirviö ja sadisti, josta muut todistavat. Vai ovatko ne sittenkin vain kuvausta eronneiden puolisoiden välisestä dynamiikasta ja valtataistelusta ja irrallaan julkisuudessa käydystä keskustelusta? Mene ja tiedä.
Partneriseksikohtaus on häiritsevä, ehkä ennen kaikkea hyvällä tavalla. Se kertoo niin paljon.
Minua teos kiinnosti alkujaan totta puhuen pelkästään kohun takia. Kokonaisuus on kuitenkin ehyt ja kiinnostava. Luin tätä Malmivaaran tekemien valintojen vuoksi ennemmin fiktiivisillä elementeillä väritettynä kuvauksena todellisista tapahtumista kuin tositapahtumiin löyhästi perustuvana fiktiona. Esimerkiksi kaikkien hahmojen nimet ovat hyvin lähellä oikeita esikuviaan.
Tämä on kaiken muun ohella julkinen välienselvittelykirje Matleena Kuusniemelle. Ensin kosto, sitten yritys rakentaa siltaa ja tavoittaa vanha ystävä. Voihan toki väittää, että Katriinan hahmo heijastaa useita tosielämän ihmisiä, mutta olisi aika törkeää ensin luoda kuva, josta ei voi olla tunnistamatta Kuusniemeä, ja sitten viskata hänen niskaansa useiden ihmisten synnit. Ei, homma on tältä osin tosi selvä ja myös tosi ongelmallinen. En ainakaan itse haluaisi, että joku kirjoittaisi minusta vastaavalla tavalla. Itse mielelläni kyllä kostaisin tällä tyylillä, täysin itsevaltaisesti, jättämällä syytetyn vaille reaaliaikaista puolustautumismahdollisuutta.
Rakkauden ystävää kohtaan on oltava valtava, että kirjoittaa tällaisen kirjan. Toivon, että rakkaus on molemmin puolin tarpeeksi vahva, että se myös kestää tämän kirjan.
Koen myös, että Malmivaara ottaa teoksessaan selvän kannan. Tätä havaintoa vasten on mielenkiintoista seurata niitä teoksen tarjoilemia muutamia kuvauksia minäkertojan ex-miehen Aten ehdottomuudesta ja mielettömyydestä. Ovatko ne eräänlaisia kädenojennuksia: minitutkielmia sen tarkastelemiseksi, voiko toisessa todella asua se hirviö ja sadisti, josta muut todistavat. Vai ovatko ne sittenkin vain kuvausta eronneiden puolisoiden välisestä dynamiikasta ja valtataistelusta ja irrallaan julkisuudessa käydystä keskustelusta? Mene ja tiedä.
Partneriseksikohtaus on häiritsevä, ehkä ennen kaikkea hyvällä tavalla. Se kertoo niin paljon.
October 4, 2021
Sitä suhtautuu tietyllä tavalla julkkisten kirjoittamiin kirjoihin, erityisesti jos ennakko-odotus on, että pääsee tirkistelemään jotakin "yleisesti tunnettua" kohujuttua, ja luulee tietävänsä siitä jotakin. ETtä tällaista sosiaalipornoa nyt sitten. Mutta tämä kirja haastaa ennakko-odotukset ja vie kirjallisesti korkeatasoisen taiteen piiriin. Autofiktiomuoto on seuraava joka haastaa lukijan; kuvittelenko mielessäni Malmivaara-Louhimies -perheen todellisuutta samalla kun luen, vai käsitänkö teoksen omana taiteellisena kokonaisuutenaan? Minä en ainakaan päässyt kuvittelemastani todellisuudesta irti, vaikka en mitään kenestäkään tiedäkään, edes ulkonäöltä tunnista.
Kirja liikkuu eri ajankohtien välillä, johtavana juonena ja taustana metoo-kampanjan nostama myrsky kirjan päähenkilön entisen aviomiehen toiminnasta ja työtavoista. MItään siihen liittyvää ei kuitenkaan ruodita, vaan kohun vaiktuksia päähenkilöön, hänen tyttäriinsä ja vanhempiinsa. Ja entisiin ystävättäriin, erityisesti tyttären kummitädin ja päähenkilön väliseen suhteeseen. Kaiken kompleksisuus tulee kauniisti esille ja harmaan sävyt tulevat ymmärrettäviksi myös ulkopuoliselle. Kirja haastaa nykyajan tiedostavien ihmisten keksimän tympeän ilmiön, cancel-kulttuurin, jossa on luvallista ja itse asiassa odotettua ja vaadittua, että hutkitaan paljon ennen kuin tutkitaan.
Äänikirjan toteutus loistava. Erityisesti Marja Packalenin suoritus päähenkilön vähän vanhuudenhöppänänä äitinä, joka on oma kokonainen ihmisensä, kaikesta huolimatta.
Kirja liikkuu eri ajankohtien välillä, johtavana juonena ja taustana metoo-kampanjan nostama myrsky kirjan päähenkilön entisen aviomiehen toiminnasta ja työtavoista. MItään siihen liittyvää ei kuitenkaan ruodita, vaan kohun vaiktuksia päähenkilöön, hänen tyttäriinsä ja vanhempiinsa. Ja entisiin ystävättäriin, erityisesti tyttären kummitädin ja päähenkilön väliseen suhteeseen. Kaiken kompleksisuus tulee kauniisti esille ja harmaan sävyt tulevat ymmärrettäviksi myös ulkopuoliselle. Kirja haastaa nykyajan tiedostavien ihmisten keksimän tympeän ilmiön, cancel-kulttuurin, jossa on luvallista ja itse asiassa odotettua ja vaadittua, että hutkitaan paljon ennen kuin tutkitaan.
Äänikirjan toteutus loistava. Erityisesti Marja Packalenin suoritus päähenkilön vähän vanhuudenhöppänänä äitinä, joka on oma kokonainen ihmisensä, kaikesta huolimatta.
September 15, 2021
Ei Seiskaa vaan kaunokirjallisuutta. Vaiti on oivaltava nimi teokselle.
October 26, 2021
Kirja olisi todella hyvä, jos se ei olisi autofiktiota ja jos lukija ei lukisi sitä tarinana Malmivaarasta ja Louhimiehestä. Nyt en voinut välttää tunnetta siitä, että luin Malmivaaran terapiana kirjoittamaa päiväkirjaa tai vastaavaa vuodatusta, jonka ainoa tarkoitus on auttaa Malmivaaraa käsittelemään omia tunteitaan.
Aaltoileva ja polveileva kerronta vie mukanaan ja Malmivaara on erittäin hyvä kirjoittaja. Valitettavasti olo siitä, että on lukemassa luvatta toisen päiväkirjaa värittää lukukokemusta niin paljon, etten voi sanoa pitäneeni kirjasta kokonaisuutena. Ristiriitainen lukukokemus kaiken kaikkiaan!
Aaltoileva ja polveileva kerronta vie mukanaan ja Malmivaara on erittäin hyvä kirjoittaja. Valitettavasti olo siitä, että on lukemassa luvatta toisen päiväkirjaa värittää lukukokemusta niin paljon, etten voi sanoa pitäneeni kirjasta kokonaisuutena. Ristiriitainen lukukokemus kaiken kaikkiaan!
September 22, 2021
Jos aloitat kirjan Louhimiehen skandaalin takia, kannattaa samantien lopettaa.
Kirja on sujuva kuvaus keski-ikäisen naisen elämästä ja arjen haasteista ikääntyvien vanhempien, teini-ikäisten lasten ja noh, ex-miehen julkisen kriisin kanssa. Kirja on hyvin jäsennelty ja kirjoittaja elää välillä liiankin paljon ex-miestään ajatellen, mutta toki vaikutukset lapsiin on hienosti tuotu esiin. Tästä toki syy sitten ex-miehestä kirjoittamiseen. Mutta ex-miehestä ei kerrota turhia juoruja, vaan se, miten entinenkin puoliso vaikuttaa aika pitkään elämän käänteisiin.
Lukisin mielelläni lisääkin mitä keski-ikäinen tai ainakin jo itseään tunteva ihminen(nainen) tuntee ja ajattelee. Tämä oli hieno ja avaava kirja. Malmivaara ja Marja Packalen lukijoina olivat loistavia.
Kirja on sujuva kuvaus keski-ikäisen naisen elämästä ja arjen haasteista ikääntyvien vanhempien, teini-ikäisten lasten ja noh, ex-miehen julkisen kriisin kanssa. Kirja on hyvin jäsennelty ja kirjoittaja elää välillä liiankin paljon ex-miestään ajatellen, mutta toki vaikutukset lapsiin on hienosti tuotu esiin. Tästä toki syy sitten ex-miehestä kirjoittamiseen. Mutta ex-miehestä ei kerrota turhia juoruja, vaan se, miten entinenkin puoliso vaikuttaa aika pitkään elämän käänteisiin.
Lukisin mielelläni lisääkin mitä keski-ikäinen tai ainakin jo itseään tunteva ihminen(nainen) tuntee ja ajattelee. Tämä oli hieno ja avaava kirja. Malmivaara ja Marja Packalen lukijoina olivat loistavia.
September 27, 2021
Tämä ei oikeastaan ollut kirja siitä, ja jos tätä yrittää lukea sosiaalipornolasit päässä niin joutuu kyllä pettymään.
Koin että tämä kertoo ystävyydestä ja yksinäisyydestä, äitinä ja tyttärenä olemisesta, perheestä, valtavista sisäisistä ristiriidoista. Kenen joukkoon kuulun, ketä suojelen? Kuka on minun puolellani, kuka minua suojelee.
Kaunis ja haikea.
Koin että tämä kertoo ystävyydestä ja yksinäisyydestä, äitinä ja tyttärenä olemisesta, perheestä, valtavista sisäisistä ristiriidoista. Kenen joukkoon kuulun, ketä suojelen? Kuka on minun puolellani, kuka minua suojelee.
Kaunis ja haikea.
September 25, 2021
"Et kirjoita mitään, olet hiljaa vaan. Vaiti."
Noin rauhoittelee äiti tytärtään Laura Malmivaaran hienossa autofiktiivisessa esikoisteoksessa. Romaani kertoo kesästä 2018, jolloin minäkertoja joutuu tahtomattaan mediakohun liepeille ja media tiukkaa mielipidettä - vaikka hän on eronnut ex-miehestään Atesta jo kymmenen vuotta sitten. Ohjaajamiestä syytetään metoo-hengessä naisnäyttelijöiden epäasiallisesta kohtelusta ja nöyryyttämisestä. Nainen valitsee perheen ja vaitiolon eikä liity 'tyttöjen' leiriin, mikä tietää sitä, että hänestä tulee tuossa naisverkostossa ulkopuolinen.
Nainen pakenee suin päin rakkaalle saaristomökilleen, jossa äiti ja isä rauhoittelevat ja auttavat pitämään jalat maassa arjen puuhailuillaan. Saari tuo naisen mieleen katkeransuloisia muistoja: se ostettiin yhdessä Aten kanssa, kun oltiin vielä rakastuneita. Selkänsä kääntänyt Katriina on monissa tärkeissä muistoissa mukana, siksi hylkäys satuttaa vielä enemmän. Myös tyttäret kipuilevat kohun keskellä. He ovat kokeneet jo avioeron, miksi vielä tämä? Ikääntyneet vanhemmat sairastelevat ja nainen joutuu katsomaan silmästä silmään elämän haurautta ja ajan kulkua.
Kaunis ja koskettava romaani perheestä kriisissä. Perhesuhteet ovat tiiviit ja lujat henkilöiden inhimillisistä puutteista huolimatta. Teksti tuntuu avoimelta ja paljaalta tuntojen tilitykseltä. Äänikirjan lukijoina Malmivaara itse ja tyttären äitinä Marja Packalén olivat loistava pari.
Noin rauhoittelee äiti tytärtään Laura Malmivaaran hienossa autofiktiivisessa esikoisteoksessa. Romaani kertoo kesästä 2018, jolloin minäkertoja joutuu tahtomattaan mediakohun liepeille ja media tiukkaa mielipidettä - vaikka hän on eronnut ex-miehestään Atesta jo kymmenen vuotta sitten. Ohjaajamiestä syytetään metoo-hengessä naisnäyttelijöiden epäasiallisesta kohtelusta ja nöyryyttämisestä. Nainen valitsee perheen ja vaitiolon eikä liity 'tyttöjen' leiriin, mikä tietää sitä, että hänestä tulee tuossa naisverkostossa ulkopuolinen.
Nainen pakenee suin päin rakkaalle saaristomökilleen, jossa äiti ja isä rauhoittelevat ja auttavat pitämään jalat maassa arjen puuhailuillaan. Saari tuo naisen mieleen katkeransuloisia muistoja: se ostettiin yhdessä Aten kanssa, kun oltiin vielä rakastuneita. Selkänsä kääntänyt Katriina on monissa tärkeissä muistoissa mukana, siksi hylkäys satuttaa vielä enemmän. Myös tyttäret kipuilevat kohun keskellä. He ovat kokeneet jo avioeron, miksi vielä tämä? Ikääntyneet vanhemmat sairastelevat ja nainen joutuu katsomaan silmästä silmään elämän haurautta ja ajan kulkua.
Kaunis ja koskettava romaani perheestä kriisissä. Perhesuhteet ovat tiiviit ja lujat henkilöiden inhimillisistä puutteista huolimatta. Teksti tuntuu avoimelta ja paljaalta tuntojen tilitykseltä. Äänikirjan lukijoina Malmivaara itse ja tyttären äitinä Marja Packalén olivat loistava pari.
October 1, 2021
Täytyy myöntää, että tartuin Laura Malmivaaran Vaiti-romaaniin (Otava, 2021, saatu arvostelukappaleena) silkasta uteliaisuudesta, jonkinlaisesta tirkistelynhalusta. Niin varmaan moneen autofiktiona markkinoitavaan teokseen tartutaan, tähän vielä enemmän kuin muihin. Ei liene yhtään suomalaista, joka ei muistaisi muutaman vuoden takaista Aku Louhimies -keissiä. Ketä ei siis kiinnostaisi kuulla, miltä kohu vaikutti ex-puolison silmin?
Ei autofiktiota tietenkään koskaan pidä lukea suoraan kirjoittajansa kertomuksena. Romaani toki kertoo tarinan nimettömäksi jäävästä näyttelijästä, jonka ex-miehen vallankäytöstä ja törkeistä työskentelymetodeista julkaistaan lehtijuttu. Samalla katkeavat suhteet vanhoihin ystäviin, ja päähenkilö joutuu miettimään, miten hänen ja ex-miehen lapset pärjäävät tilanteen keskellä. Päähenkilö vaikenee, kun muut naiset astelevat esiin ja esittävät syytöksiä. Hän jopa alkaa tuntea vihaa niitä kohtaan, jotka ovat syösseet hänen perheensä keskelle myrskynsilmää.
Vaiti osoittaa, ettei julkisen häpeän keskelle joudu vain kritiikin kohde, vaan myös hänen lähipiirinsä. Milloin väärinkäytökset vaativat julkisen häpäisemisen? Mikä on riittävästi? Voiko häpäisemällä saada aikaan ihmisessä muutoksen? Aikamme rakastaa ehdottomia tuomioita, jakolinjoja hyvään ja pahaan. Vaiti tutkailee sitä, miten yksi ihminen ei ole pelkästään valkoista tai mustaa, vaan lukuisia harmaan sävyjä.
Samalla kun romaani kertoo kriisistä, epäeettisistä työskentelytavoista ja vaikenemisesta, se tutkailee kauniisti päähenkilön vanhempien ikääntymistä, perheen merkitystä, parisuhteen päättymistä, ystävien menettämistä, turvapaikkaa saaressa. Toinen kertojaääni kuuluu päähenkilän lempeälle äidille, se päästää lähelle toista sukupolvea, toisenlaista näkökulmaa maailmaan.
Tuntuu melkein pökerryttävän epäreilulta, että Malmivaara loistaa sekä näyttelijänä, valokuvaajana että kirjailijana. Hänen virkkeidensä vaivattomuutteen on helppo solahtaa mukaan. Nautin kirjan lukemisesta suunnattomasti. Teksti ravistelee. En vielä aivan tiedä, mitä kaikkea teksti herätti minussa, mutta jään tutkailemaan asiaa.
#HelmetLukuhaaste2021 ~ 5. Kirja liittyy tv-sarjaan tai elokuvaan
Ei autofiktiota tietenkään koskaan pidä lukea suoraan kirjoittajansa kertomuksena. Romaani toki kertoo tarinan nimettömäksi jäävästä näyttelijästä, jonka ex-miehen vallankäytöstä ja törkeistä työskentelymetodeista julkaistaan lehtijuttu. Samalla katkeavat suhteet vanhoihin ystäviin, ja päähenkilö joutuu miettimään, miten hänen ja ex-miehen lapset pärjäävät tilanteen keskellä. Päähenkilö vaikenee, kun muut naiset astelevat esiin ja esittävät syytöksiä. Hän jopa alkaa tuntea vihaa niitä kohtaan, jotka ovat syösseet hänen perheensä keskelle myrskynsilmää.
Vaiti osoittaa, ettei julkisen häpeän keskelle joudu vain kritiikin kohde, vaan myös hänen lähipiirinsä. Milloin väärinkäytökset vaativat julkisen häpäisemisen? Mikä on riittävästi? Voiko häpäisemällä saada aikaan ihmisessä muutoksen? Aikamme rakastaa ehdottomia tuomioita, jakolinjoja hyvään ja pahaan. Vaiti tutkailee sitä, miten yksi ihminen ei ole pelkästään valkoista tai mustaa, vaan lukuisia harmaan sävyjä.
Samalla kun romaani kertoo kriisistä, epäeettisistä työskentelytavoista ja vaikenemisesta, se tutkailee kauniisti päähenkilön vanhempien ikääntymistä, perheen merkitystä, parisuhteen päättymistä, ystävien menettämistä, turvapaikkaa saaressa. Toinen kertojaääni kuuluu päähenkilän lempeälle äidille, se päästää lähelle toista sukupolvea, toisenlaista näkökulmaa maailmaan.
Tuntuu melkein pökerryttävän epäreilulta, että Malmivaara loistaa sekä näyttelijänä, valokuvaajana että kirjailijana. Hänen virkkeidensä vaivattomuutteen on helppo solahtaa mukaan. Nautin kirjan lukemisesta suunnattomasti. Teksti ravistelee. En vielä aivan tiedä, mitä kaikkea teksti herätti minussa, mutta jään tutkailemaan asiaa.
#HelmetLukuhaaste2021 ~ 5. Kirja liittyy tv-sarjaan tai elokuvaan
September 23, 2021
Yhtäältä surumielinen, toisaalta hyväntahtoinen kirja eronneesta parista, lapsista ja isovanhemmista. Kirja on kohtuu löyhästi sidottu Aku Louhimiestä kohtaan nostettuihin syytöksiin sekä perheen rooliin tapahtumien matkalla. Kirja keskittyy kuitenkin huomattavan paljon enemmän ajan kuvaan sekä maisemointiin. Juuri maalaavasta kirjoitustyylistä näkee, että Malmivaara on myös valokuvaaja. Kirjan ehdottomia helmiä olivat visuaaliset kielikuvat ja pohdiskeleva ote. Vuoropuhelu päähenkilön äidin kanssa sekä äidin matka nuoruuteen tuo peilaavuutta ja syvyyttä. Vastauksia tai sisäpiiritietoa Louhimies -kohuun on turha hakea tästä kirjasta.
September 11, 2021
Tunnelmaltaan upea Laura Malmivaaran Vaiti on autofiktioromaani, joka keskittyy aikaan, kun kirjailijan ex-mies päätyy toimintatapoihinsa liittyvän kohun keskelle.
Vaikka kirjan alkupremissi onkin sensaatiomainen ja tirkistelynhalua aiheuttava, ei kirja kuitenkaan lopulta ollut sitä, mitä siltä oletin. Se on hieno kuvaus vanhemmuudesta, tyttäryydestä, avioerosta ja kuulumisesta. Arkipäiväisestä kerronnasta huolimatta se onnistuu välittämään tunteita, joita päähenkilö kohtaa kirjan kesän aikana. Kirjaan ja sen tunnelmaan liittyy ollennaisena osana kirjan miljöö - saari, jonne nainen pakenee kohun aiheuttamaa stressiä.
Olisin ehkä toivonut kirjalta hieman syvempää tarkastelua siihen liittyen, että kirjan tapahtumat käynnistävä kohu oli joka tapauksessa tarpeellinen. Kirja kuvaa kuitenkin hyvin sitä, miten vaikeaa on suhtautua omien läheisten tekemiin vääryyksiin - miten kovasti haluaa uskoa hyvään ihmisessä ja olla tukena. Kriittistä pohdintaa kirjailijan ex-miehen toimintaa kohtaan kirjassa ei juurikaan harrasteta.
Vaikka kirjan alkupremissi onkin sensaatiomainen ja tirkistelynhalua aiheuttava, ei kirja kuitenkaan lopulta ollut sitä, mitä siltä oletin. Se on hieno kuvaus vanhemmuudesta, tyttäryydestä, avioerosta ja kuulumisesta. Arkipäiväisestä kerronnasta huolimatta se onnistuu välittämään tunteita, joita päähenkilö kohtaa kirjan kesän aikana. Kirjaan ja sen tunnelmaan liittyy ollennaisena osana kirjan miljöö - saari, jonne nainen pakenee kohun aiheuttamaa stressiä.
Olisin ehkä toivonut kirjalta hieman syvempää tarkastelua siihen liittyen, että kirjan tapahtumat käynnistävä kohu oli joka tapauksessa tarpeellinen. Kirja kuvaa kuitenkin hyvin sitä, miten vaikeaa on suhtautua omien läheisten tekemiin vääryyksiin - miten kovasti haluaa uskoa hyvään ihmisessä ja olla tukena. Kriittistä pohdintaa kirjailijan ex-miehen toimintaa kohtaan kirjassa ei juurikaan harrasteta.
September 29, 2021
Kesä ja saari ja äiti-tytär-suhde on niin ihanasti kuvattu.
September 13, 2023
Overly sentimental writing style (reminded me of Heli Kruger’s Olen koskettanut taivasta), yet still felt a bit superficial. I wanted to like the book, but it wasn’t my thing.
September 15, 2021
Kiinnostava ja hyvin kirjoitettu autofiktiivinen romaani, jota markkinoidaan turhan paljon Louhimies-kärjellä.
May 31, 2023
4.5/5⭐️ tykkäsin
October 11, 2021
Luin 2/3 ja tajusin että ei mua oikeastaan kiinnosta tämä. En vain tykännyt, en jaksanut käyttää enempää aikaa siihen.
Suurimpana ongelmana ehkä oli itelle se että tässä oli liikaa aiheita. Oli huolta lasten puhelimienkäytöstä, ikääntyvistä vanhemmista, ex-miehestä. Oli vanhan avioeron ruotimista ja uuden exää koskevan kohun kanssa selviämistä. Oli ystävyyssuhteita ja naiseutta ja oikeastaan mistään en saanut kunnolla otetta. Kaikki jäi etäiseksi, eikä mua kiinnostanut juuri kukaan kirjan hahmoista.
Ja ottaen huomioon että tä on autofiktiota ja pohjautuu Malmivaaran omiin kokemuksiin kohusta ja keskustelukulttuurista ja vaitiolemisesta, tätä asiaa ois saanut mun mielestä käsitellä enemmän. Paremmin. Asettaa se selkeämmin etusijalle. En minä tiedä mitä olisi voinut tehdä eri tavalla, mutta tä ei ainakaan ollut muhun iskevä tapa.
Suurimpana ongelmana ehkä oli itelle se että tässä oli liikaa aiheita. Oli huolta lasten puhelimienkäytöstä, ikääntyvistä vanhemmista, ex-miehestä. Oli vanhan avioeron ruotimista ja uuden exää koskevan kohun kanssa selviämistä. Oli ystävyyssuhteita ja naiseutta ja oikeastaan mistään en saanut kunnolla otetta. Kaikki jäi etäiseksi, eikä mua kiinnostanut juuri kukaan kirjan hahmoista.
Ja ottaen huomioon että tä on autofiktiota ja pohjautuu Malmivaaran omiin kokemuksiin kohusta ja keskustelukulttuurista ja vaitiolemisesta, tätä asiaa ois saanut mun mielestä käsitellä enemmän. Paremmin. Asettaa se selkeämmin etusijalle. En minä tiedä mitä olisi voinut tehdä eri tavalla, mutta tä ei ainakaan ollut muhun iskevä tapa.
October 8, 2021
”Muista mitä mun äiti aina sanoi, vai oliko se Koivisto, että vaiti. Vaiti!”
Selkeästi autofiktiivinen teos alkaa tosielämästä tunnistettavalla kuvauksella tapahtumista, jotka joitain vuosia sitten avasivat keskustelun vallan väärinkäytöstä ja häirinnästä. Nuoret naisnäyttelijät tulivat esiin kokemuksineen, jotka liittyivät tunnetun elokuvaohjaajan toimintaan. Nimet ovat eri, mutta tapahtuvat tosielämästä tunnistettavia. Romaanin päähenkilö, kyseisen ohjaajan ex-vaimo, tulee siinä sivussa heitetyksi myös myrskyn silmään, ja puolien valitseminen on monin tavoin mahdotonta. Malmivaara kuvaa tavoitettavasti ja koskettavasti erityisesti sitä tuskaa, kun ei oikein enää tiedä, mihin pöytään on tervetullut ja miten pitäisi olla ja mitä sanoa, kun on vaikeaa sanoa mitään.
Lopulta autofiktiivistä tasoa paljon kiinnostavammaksi sisällöksi nousee kuvaus konfliktiherkästä eroperheestä, sukupolvista ja hiljaisuuden ketjusta, johon kertojan lisäksi myös kertojan äiti ja lapset omalla tavallaan asettuvat. Romaanissa kuvataan hienosti koko tunteiden kirjoa, erityisesti pelkoa siitä, ettei tämä vaikeneminen pääty koskaan, ja toisaalta toivoa siitä, että seuraavat sukupolvet voisivat tehdä jo toisin, saada äänensä kuuluviin ja tulla kohdelluksi tasa-arvoisesti.
Kertojan (päättynyt) avioliitto ja hänen vanhempiensa avioliitto asettuu kiinnostavasti toistensa peiliksi, ristivaloon. Välillä kertojan äitikin saa äänen. Miljöönä romaanin monille on usein kaikessa dramaattisuudessaan paljon puhuva suvun ja sukupolvien yhteinen mökki meren rannalla.
Välillä tuntuu, että teemoja ja perheen ja lähipiirin erilaisissa ristiriitatilanteissa vellomista on vähän liikaakin, ja lukijana jäin miettimään, mitä maailmasta ja ihmisistä oikeastaan halutaan tässä eniten sanoa. Ehkä jäin paikoin kaipaamaan vielä syvempää otetta, jotta teemoihin päästäisiin oikein kunnolla käsiksi?
Yhtä kaikki ihmisten välisen dynamiikan kuvaus kaikkine ristiriitaisuuksineen ja monimutkaisuuksineen kiehtoo! Enemmän ja syvemmin kuin autofiktiota mediakohun myrskynsilmästä, romaani on viisas kuvaus sukupolvien ketjusta ja perheestä. Hyvä niin!
Selkeästi autofiktiivinen teos alkaa tosielämästä tunnistettavalla kuvauksella tapahtumista, jotka joitain vuosia sitten avasivat keskustelun vallan väärinkäytöstä ja häirinnästä. Nuoret naisnäyttelijät tulivat esiin kokemuksineen, jotka liittyivät tunnetun elokuvaohjaajan toimintaan. Nimet ovat eri, mutta tapahtuvat tosielämästä tunnistettavia. Romaanin päähenkilö, kyseisen ohjaajan ex-vaimo, tulee siinä sivussa heitetyksi myös myrskyn silmään, ja puolien valitseminen on monin tavoin mahdotonta. Malmivaara kuvaa tavoitettavasti ja koskettavasti erityisesti sitä tuskaa, kun ei oikein enää tiedä, mihin pöytään on tervetullut ja miten pitäisi olla ja mitä sanoa, kun on vaikeaa sanoa mitään.
Lopulta autofiktiivistä tasoa paljon kiinnostavammaksi sisällöksi nousee kuvaus konfliktiherkästä eroperheestä, sukupolvista ja hiljaisuuden ketjusta, johon kertojan lisäksi myös kertojan äiti ja lapset omalla tavallaan asettuvat. Romaanissa kuvataan hienosti koko tunteiden kirjoa, erityisesti pelkoa siitä, ettei tämä vaikeneminen pääty koskaan, ja toisaalta toivoa siitä, että seuraavat sukupolvet voisivat tehdä jo toisin, saada äänensä kuuluviin ja tulla kohdelluksi tasa-arvoisesti.
Kertojan (päättynyt) avioliitto ja hänen vanhempiensa avioliitto asettuu kiinnostavasti toistensa peiliksi, ristivaloon. Välillä kertojan äitikin saa äänen. Miljöönä romaanin monille on usein kaikessa dramaattisuudessaan paljon puhuva suvun ja sukupolvien yhteinen mökki meren rannalla.
Välillä tuntuu, että teemoja ja perheen ja lähipiirin erilaisissa ristiriitatilanteissa vellomista on vähän liikaakin, ja lukijana jäin miettimään, mitä maailmasta ja ihmisistä oikeastaan halutaan tässä eniten sanoa. Ehkä jäin paikoin kaipaamaan vielä syvempää otetta, jotta teemoihin päästäisiin oikein kunnolla käsiksi?
Yhtä kaikki ihmisten välisen dynamiikan kuvaus kaikkine ristiriitaisuuksineen ja monimutkaisuuksineen kiehtoo! Enemmän ja syvemmin kuin autofiktiota mediakohun myrskynsilmästä, romaani on viisas kuvaus sukupolvien ketjusta ja perheestä. Hyvä niin!
January 9, 2022
Kaunis ja elämänmakuinen teos. Pidin kirjan kielestä ja kerronnasta. Vivahteikasta ja koruttoman toteavaa samanaikaisesti. Oletan, että kirja on omaelämäkerrallinen, mutta luin sen ehjänä ja vahvana kaunokirjallisena romaanina, en päiväkirjana.
Kertojan ex-miehen esiinnousseet rikkomukset ja niitä seurannut kohu toimivat ikään kuin vain raamina kirjassa kuvatulle ajanjaksolle. Koskettavimmaksi ja keskeisemmäksi sisällöksi nousee perhe: suhde ikääntyviin vanhempiin, ristiriitaiset tunteet ex-puolisoa kohtaan, avioeron kipeys ja pitkät jälkimainingit, teini-ikäiset lapset ja se, miten vanhempien teot ja elämäntilanteet vaikuttavat lapsiin.
Miellyttämisen, huolehtimisen, omien tarpeiden ohittamisen ja vaikenemisen teemat ovat hienovaraisesti läsnä; miten naiset sukupolvesta toiseen opetetaan olemaan toisille mieliksi.
Rakastin mökkimiljöötä ja elämän kaikkien eri kerrostumien ja tunteiden samanaikaista läsnäoloa.
Kertojan ex-miehen esiinnousseet rikkomukset ja niitä seurannut kohu toimivat ikään kuin vain raamina kirjassa kuvatulle ajanjaksolle. Koskettavimmaksi ja keskeisemmäksi sisällöksi nousee perhe: suhde ikääntyviin vanhempiin, ristiriitaiset tunteet ex-puolisoa kohtaan, avioeron kipeys ja pitkät jälkimainingit, teini-ikäiset lapset ja se, miten vanhempien teot ja elämäntilanteet vaikuttavat lapsiin.
Miellyttämisen, huolehtimisen, omien tarpeiden ohittamisen ja vaikenemisen teemat ovat hienovaraisesti läsnä; miten naiset sukupolvesta toiseen opetetaan olemaan toisille mieliksi.
Rakastin mökkimiljöötä ja elämän kaikkien eri kerrostumien ja tunteiden samanaikaista läsnäoloa.
September 16, 2021
Riipaiseva kirja asiasta, jossa on puolensa ja puolensa. Kuinka julkinen lynkkaaminen vaikuttaa myös muihinkin kuin lynkkauksen kohteeseen. Oikein tunsi, miten riipaisevaa on ollut olla rinnalla, vaikka toisaalta rinnalla ei saanut tai pystynyt olla. Ja miten ystäväksi luullut eivät välttämättä niitä ole. Ihanaa kuvailua mökillä olosta ja vanhemmista. Elämään vaikuttaa niin moni seikka.
September 20, 2021
Hyvin ja koukuttavasti kirjoitettu vaikeasta aiheesta. Mutta odotin kirjan kertovan nimensä mukaisesta vaikenemisesta, sen taustoista ja syistä, turhaan. Ex-miehen osakseen saama loputon ymmärrys ja sääli ärsytti.
September 18, 2024
En oikein saanut tästä kiinni. Sinänsä tärkeitä ja viisaita teemoja ja ajatuksia, mutta oli vaikea saada otetta siitä, mitä tapahtui ja tapahtuu milloinkin. Eteen tuli myös autofiktion tuttu pulma, etenkin kun kirjoittaja on julkisuuden henkilö: väistämättä googlailee ja selvittelee, miten kirjan tapahtumat "oikeasti" menivät.
January 29, 2023
En tykännyt, ei ollu kovin paljon draamaa ja suurinosa oli vaan kuvailua niiden mökiltä. Oli jotain hyviä kohtia mutta suurinosa tylsää.
March 21, 2022
Tämä kirja oli todellinen yllätys. Etukäteen ajattelin, että tällä kirjalla ei olisi mitään annettavaa minulle ja ihmettelin kirjailijan halua kirjoittaa kirja tästä aiheesta. Rupesin sattumalta kuitenkin tätä kuuntelemaan ja tarina oli ihan erilainen kuin olin luullut. Kirjassa ei oikeastaan juurikaan käsitelty Aku Louhimiestä ja häneen liittyvää mittavaa kohua, tai se kulki lähinnä taustalla. Kirja oli kaunis kuvaus päähenkilön elämästä ja tukiverkostosta hankalassa ja Malmivaaralle hämmentvässä tilanteessa. Rakastin kuvauksia Malmivaaran vanhemmista, jotka viettivät aikaansa ja puuhailivat mökillä saaressa ja joiden luona Malmivaara lapsineen kävi tankkaamassa turvallisuutta. Olisipa jokaisella tuollaiset vanhemmat / isovanhemmat! Äänikirjassa Marja Packalen luki äidin osuudet ja Malmivaara omansa ja tämä varmasti lisäsi ihanaa tunnelmaa. Mielestäni tämä oli tosi onnistunut hetken kuvaus päähenkilön elämästä muutaman kuukauden aikana.
October 3, 2021
Kuuntelin äänikirjana, Malmivaaran itse upeasti lukemana. Tykkäsin todella paljon tunnelmasta ja kirjoitustyylistä. Lämmin suositus!
December 13, 2021
Aidontuntuinen, kauniisti kirjoitettu (ja luettu). Koskettava kudelma suhteesta ex-mieheen, äitiin ja omaan äitiyteen. Nautin myös runsaasta luontokuvauksesta.
December 27, 2021
Minäkertoja on näyttelijä, jonka entinen aviomies joutuu kohun keskelle. Ei liene epäselvää, mihin tämä perustuu: Laura Malmivaara on ollut naimisissa Aku Louhimiehen kanssa. Heillä on yhteisiä lapsia ja välillään keskinäisiä käsittelemättömiä asioita. Ei tämä kirja minun nähdäkseni kuitenkaan kerro kohusta, vaikka se pulpahtaa esiin vähän joka välissä, vaan niistä käsittelemättömistä asioista, siitä kuinka vaikeaa on jäsentää omia tunteitaan ja päästä eron yli. Luin sitä kuvauksena siitä, miten ihminen hahmottaa vaikean, hallitsemattoman tilanteen, olettaa muiden ihmisten käyttäytyvän ja ajattelevan hänestä tietyllä tavalla. On kai aika tavallista, että ajatukset jäävät kiertämään kehää, mutta teoksen kannalta olisi ollut kiinnostavaa päästä ulos siitä kehästä.
January 17, 2022
Ihan kivaa kesämökki- ja avioeroperheen kuvausta, mutta olisi voinut ehkä sittenkin käsitellä vähän myös "aihetta", josta totesi olevansa vaiti.
Displaying 1 - 30 of 93 reviews