Maalaistytön nousu pikkukaupungin näyttämöiltä maailman oopperalavoille on satumainen tarina.
Anita Välkki oli kansainvälisesti tunnettu sopraano, joka valloitti maailman oopperalavat, mutta joutui vastoin tahtoaan jättämään uransa ja siirtymään opettajaksi.
Puolisoaan sureva Anita muistelee kesäpaikassaan uraansa, joka oli lähes yhtämittaista triumfia: suuria rooleja ja kapellimestareita, kuuluisia kollegoja. Mutta äänen ollessa komeimmillaan tapahtui jotain, mikä on tuskallista muistaa. Sovinto menneen kanssa on kuitenkin tehtävä.
Raija Oranen, joka on kertonut taiten Suomen historiasta ja presidenteistä, kuvaa romaanissaan nyt ainutlaatuista taiteilijaa.
Raija Oranen kasvoi Hyrynsalmen kirkonkylässä metsäteknikko-yrittäjäperheen neljäntenä, nuorimmaisena lapsena ja aloitti opintonsa Helsingin ja Tampereen yliopistoissa ja Yleisradion koulutuksessa 1968. Naimisissa Jyrki Orasen kanssa, lapset Jirimiko 1969 ja Oskari 1974. Ennen vapaaksi kirjailijaksi jättäytymistään Oranen työskenteli toimittajana ja eläkesäätiön asiamiehenä.
Ensimmäinen teos oli 1971 lähetetty televisionäytelmä Kuka parantaa? ja esikoiskirja novellikokoelma Nainen joka söi junassa appelsiinin 1977. Laaja tuotanto käsittää romaaneja, näytelmiä, televisiodraamoja, kuunnelmia, satuja ja erillisiä laulutekstejä. Suurimman yleisön ovat saavuttaneet tv-sarjadraamat Ruusun aika ja Puhtaat valkeat lakanat sekä Maan aamu- ja Palladium-romaanisarjat kuten myös Kaikki Doriksesta ja Sulo tuli taloon -kertomuskokoelmat, joissa kirjailija kuvaa koiria, byrokraatteja, naapureita ja muita naurettavia ilmiöitä.
Orasen tuotannossa keskeisenä teemana on yksilön ja yhteiskunnan kohtaamispinta, historian ja nykyisyyden, raskaan ja keveän, traagisen ja koomisen toisiinsa sulautuminen. Teosten tausta-aineistot ovat laajoja ja tutkimus perusteellista, mutta ilmaisussa on pyritty tanssin kaltaiseen keveyteen ja sulavuuteen. Ihmiskuvat syntyvät paitsi yksilölliseen psykologiaan, myös vankasti yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen ympäristöön sidotuista tutkielmista.
Anita Välkin tarina on kiinnostava, mutta kirja ei päässyt tavoitellulle tasolle. Tarina kerrotaan kun Välkki on vastikään menettänyt puolisonsa ja menee ensi kertaa vuosikymmeneen mökille, jossa muistelee Uskoa ja elämäänsä lyhyen kesäisen jakson aikana. Mökkielämän kuvaus on jahkaavaa ja turhaa, mutta sitä on kirjassa huomattavan paljon suhteessa Välkin uraan ja ihmissuhteisiin. Myös pakollinen n-sana on pitänyt upottaa mukaan, koska se on jännää. Lopputeksteissä kirjailija itsekin mainitsee hajanaiset lähteet ja vaikean kirjoitusprosessin. Lisäksi työn on 'tilannut' Välkin tytär ja silloin on vaikeaa kirjoittaa vapaasti.