Pakahduttavan kiihkeä romaani sopeutumattoman naisen ja neuvostovangin kielletystä rakkaudesta.
Nuori Beata palaa kotiinsa, sodan runtelemaan Hankoon talvella 1942. Kun hän kohtaa sattumalta sotavangin, joka näkee suoraan hänen sisiimpäänsä, elämä muuttuu peruuttamattomasti. Luvaton intohimo asettaa Beatan ja Ivanin hengenvaaraan, mutta he eivät voi pysyä erossa toisistaan. Tilinteon hetkellä Beata joutuu kysymään, tunteeko ihminen koskaan rakastettuaan - tai edes itseään.
Ravisteleva, kaunis ja intiimi kuvaus vihan perinnöstä ja sen ainoasta vastavoimasta, ihmisten välisestä yhteydestä.
"Kävelit minua kohti kantolumella kevyenä kuin pikkulintu. Komeus roikkui kasvoillasi väsyneenä ja nälkäisenä. Kun liikahdin juostakseni pakoon, kohotit anovasti kätesi."
Näin kohtaa minäkertoja Beata ensimmäisen kerran neuvostovanki Ivanin Katja Kallion tavattoman hienossa rakkausromaanissa. Jatkosota, vuosi 1942, Hanko. Yh-äiti Beata on yksinäinen ja onneton, kiinni tyttäressään Agneksessa. Niinpä hän kiinnittyy pakkomielteisesti siihen, ehkä yksipuoliseen, rakkauteen, jota tuntee pitkäripsistä sachersilmäistä Ivania kohtaan. Tunne on pidettävä kaikilta salassa, sillä rakkaus sotavankiin on maanpetos.
Katja Kallio tekee sota-ajan Hangon arjen ja tunnelmat eläviksi. On suomalaista sotaväkeä, tuhansittain saksalaisia ja sitten useita vankileirejä. Ja hän tekee sen satumaisen kauniilla ja ilmaisuvoimaisella kielellä, johon Alina Tomnikovin ääni istui erinomaisesti. Ehdottomasti yksi vuoden elämyksellisimmistä romaaneista. Hengästyttävän upeaa proosaa, runsaasti yksityiskohtia ja nyansseja. Mieleltään hauraan ja herkän Beatan rakkaustarina on vaikuttava ja koskettava kuvaus sota-ajan epätoivoisesta rakkaudesta.
Kertomus jatkosodan aikaisesta Hangosta, jossa parikymppinen Beata rakastuu sattumalta kohtaamaansa ukrainalaiseen sotavankiin Ivaniin. Beatalla on pieni avioton tyttö, eikä hänen asemansa hankolaisyhteisössä ole kummoinen. Suhdetta sotavankiin pidetään maanpetoksena, joten harvat tapaamiset on salattava tarkoin.
Beatan kiihkeä rakastuminen kuvataan väistämämättömänä, vereslihaisena ja luonnonvoimaisena, mutta en oikein saa kiinni räjähtävästä rakkaudesta tyystin tuntemattomaan mieheen, jonka kanssa ei ole yhteistä kieltä saati oikein mitään muutakaan yhteistä. Yhteisiä hetkiäkin on vain pari minuutin tapaamista ja jokunen pikainen pusikkosyleily kahden vuoden aikana. Loppuaika kuluu pitkien odotusten ja kaihon ja loputtomien kuvitelmien tunnelmissa. Pikkutyttöönsä, siskoihinsa ja vanhempiinsa Beata kiinnittää huomiota lähinnä aika ajoin. Unelmoitavaa ja omaa elämää on tietenkin aika vähän, joten ehkä siksi Beatan on takerruttava haavekuvaan rakkaudesta.
Kirjassa on muitakin sopimattomia suhteita ja rajojen rikkomisia. Toinen Beatan siskoista on vastentahtoisesti naimisissa ja toinen taas suhteessa saksalaiseen sotilaaseen. Sota on tietenkin poikkeustila, ja aviottoman lapsen nuoren äidin mahdollisuudet elämässä ovat raastavan vähäiset, mutta jotenkin romaani jäi minulle etäiseksi.
Kaunis ja paikoin runollinen kieli on plussaa. Samoin Hangon kuvaus sekä se, että sota-ajasta kerrotaan kotirintaman vähäisten ja syrjään sysittyjen näkökulmasta, vailla uhoavia sankaruuksia ja tai isänmaallisia uhrautumisia.
This entire review has been hidden because of spoilers.
”On eri asia rakastaa ihmistä, joka pystyy huoleti tarjoamaan toiselle puoli maailmaa, kuin sellaista jolla ei ole enää yhtään mitään, edes omaa nimeä.”
Kaunis, repivä kuvaus suomalaisen naisen ja venäläisen sotavangin kohtaamisesta ja traagisesta rakastumisesta keskellä sodan vihaa ja pelkoa.
Kaunis, varma kieli kiehtoo ja sota-ajan tylppä, julma realismi ja rakastuneen sisäinen maailma ja sen unenomaiset tunnelmat peilautuvat romaanin tarinassa kiehtovasti toisiinsa. Välillä tuntuu, että historiaan sijoittuvaa fiktiota tai erityisesti sodan kuvausta (erityisesti naisnäkökulmasta) tulee nyt tällä hetkellä suomalaisessa kirjallisuudessa joka tuutista, mutta tulkoon, jos sen kirjoittaa ja tekee näin hyvin!
Suloinen Hangon historiaan sijoittuva tarina, joka jatkaa edellisestä osasta tutun Beatan tarinaa sota-ajan Suomessa. Historiallinen fiktio ei kuulu suosikkeihini, mutta tämä tekee poikkeuksen, koska Hanko. Kaikki on niin helppo kuvitella, kun paikat ovat tuttuja ja tuolta ajalta on nähnyt kuvia. Erinomaista tutkivaa työtä Kalliolta taas!
Historialliset romaanit eivät ole lempigenreni sinänsä, mutta kylläpä tämä kirja houkutteli mukaansa, luin yhdeltä istumalta alusta loppuun. Hengittävää, taidokasta kieltä ja kuvausta, mielenkiintoista naisnäkökulmaa sota-ajan elämään. Ja intohimoisen rakkauden kuvausta toki. Yksittäisen paikkakunnan ja yksittäisten henkilöiden kautta Kallio pystyi luomaan elävän mielikuvan siitä, mitä elämä sota-aikana Suomessa vuonna 1942 oli.
Katja Kallion teokset vetoavat minuun monella tunnetasolla. Uusimman teoksen nimi jo kertoo, että runollisen kaunis teksti kertoo tunteista. Kirjan nimi on Tämä läpinäkyvä sydän.
Katja Kallion kirja Säkenöivät hetket sijoittui Hankoon, jossa Ellyn äiti oli kylpylässä töissä. Äiti kuoli ja Elly meni naimisiin Theon kanssa, ja heille syntyi neljä lasta. Beata, yksi tyttäristä rakastui ja sai tyttären. Tämä läpinäkyvä sydän jatkaa Beatan tarinaa vuodesta 1942. Beata tyttärineen ja muu perhe saapuivat evakosta neuvostoliittolaisten sotilaiden hajoittamaan kotikaupunkiinsa Hankoon.
Sotavankien kanssa seurustelu oli kielletty ja rangaistava teko. Beataa ei hillinnyt mikään, sillä hän halusi nähdä ihastuksensa kohteen, koskettaa ja tuntea. Yhteistä kieltä ei ollut, yhteinen ymmärrys riitti. Sitten Suomi teki sovinnon Neuvostoliiton kanssa.
Katja Kallion Tämä läpinäkyvä sydän on intohimoinen rakkauskertomus sotavuosien Hangosta. Kirja on kertomus luvattomasta rakkaudesta aseiden ja kuoleman keskellä. Toivoin niin kovasti onnellista loppua. Lue kirjasta mitä tapahtui.
Aiheena tämä oli todella kiinnostava ja ryhdyin tätä kuuntelemaan isoin odotuksin. Ensimmäiseksi tökkäsi lukija. Vaikka Alina Tomnikov on mielestäni hyvä näyttelijä, niin nyt jotenkin häiritsi hänen tapansa lukea, liikaa taukoja (minun mielestäni) ihan väärissä paikoissa. Joku toinen ehkä tykkää? Toiseksi kirja oli todella täynnä kielikuvia, alkoi jo kyllästyttää . Näistäkin joku tykkää, minä en, ainakaan tässä määrin. Lopuksi (ja yritän olla spoilaamatta), tarina eteni liian hitaasti ja sitten lopputapahtumat tapahtuivatkin aivan yllättäen ja jotenkin hämmentävästi. Jäin aivan hämmentyneeksi tapahtumista, enkä hyvällä tavalla. Pisteet ajankuvalle ja kiinnostavalle lähtökohdalle,
Ensin ajattelin, ettei Kallion uutuus yllä Säkenöivien hetkien loistokkuuteen, mutta olihan tämä Beatan (ja hänen siskojensa) jatkosodan ajan tarina koko ajan järisyttävä hyvä. Viimeiset sata sivua luin henkeäni pidättäen. Rakkauden totaalisen voiman kuvaajana teos on hieno, ja tietysti historiallisena romaanina myös. Hanko hengittää Kallion romaaneissa kuin meri ja saksalaisten saappaissa kipinöivä sora. Kallio onnistuu luomaan kielikuvia, joissa ei ole teennäisyyden häivääkään, vaan ne ovat kaunokirjallisuuden elinvoimisinta ydintä. Silkkaa taituruutta.
Kirjan juoni piti koko ajan hyvin otteessaan, mutta lopulta koko kirja oli kuin johdanto johonkin, mitä ei lopulta kuitenkaan tullut. Sota-ajan Suomesta on kirjoitettu paljonkin - sekä historiaa että fiktiota. Kaunokirjallisuudessa miljöönä on kuitenkin usein Lappi tai Karjala. Tämän kirjan tapahtumat sijoittuvat Hankoon, jonka elosta ja oloista sota-aikana ei minulla ollut juuri mitään tietoa. Uutta oli esimerkiksi se, että Hangossa oli vankileirejä ja sotavankeja. Olin aina kuvitellut niiden sijoittuneen Lappiin tai Karjalan Karjalan kannakselle. Kirjan sisarukset elävät sotavuosia kukin tavallaan, he ovat nuoria ja rakastavat ketä haluavat riippumatta siitä mikä on yleisen mielipiteen mukaan oikein tai mikä väärin.
Ehmmm Tenká 240 stránek Graficky pěkně provedená. Je kvalitně vyvedená. A to je asi vše.
Je divná... Nelíbila se mi
Děj se odehrává během druhé světové války v Karélii, tedy v té době ve Finsku. U ostrova Hanko.. nebo na no... míhají se tam SS, ale i Rusi.. je tam lágr A pak tedy hodně žen.. a pár mužů... mno... Styl psaní mi neseděl. Způsob vyprávění a pak takové něco jako ich forma, ale ne pravidelně? Divný Severský styl pohledu na válku ...divný :-D... prostě se budu opakovat nelíbila se mi a byla divná... jako asi to pohled na tu dobu nějak dává, ale nic moc pozitivního ty postavy nebyly příjemné, nebo že byste si je aspoň trochu oblíbili, fandili.. hlavní hrdinové se nechovají pozitiivně.. no ne no.. za mě ne
Takakannessa lupailtiin tarinaa kielletystä rakkaudesta ja intohimosta, siitä kun ei voi pysyä eroa toisistaan, vaikka se asettaan hengenvaaraan. Minulle tarina näyttäytyi kuitenkin epätoivoisena ja yksipuolisenakin rakkautena. Siitä, kuinka kaiken kauheuden keskellä ihmismieli ripustautuu siihen yhteen hyvään, minkä löytää. Kuvittelee sen hyvän, jos sitä muuten ei ole.
Kallio on taitava ihmismielen kuvaaja ja kynänkäyttäjä. Tarinana kirja ei yltänyt suosikkeihini, mutta kuvausten ja kielen kanssa istuin pitkään ja annoin niiden valua sisimpääni.
Toisaalta todella kaunis ja koskettava, toisaalta itse rakkaustarina jäi etäiseksi. Olisin halunnut kysyä Beatalta ”missä on se teidän rakkaus? mistä se syntyi, miten se näkyy?”
Mutta juuri siinä onkin kirjan aihe. Kysymys siitä, mitä rakkaus on, ja mahdollinen vastaus: joskus rakkaus on tuhoavaa voimaa, joskus kuvittelua joka on ainoa mahdollisuus saada jotain omaa, kun jopa oma tytär kuuluu jollekin toiselle.
Hienoa kuvausta sota-ajan Hangosta; en ole ehkä sitten Pohjantähden alla päässyt näin elävästi mukaan siihen arkeen ja ymmärtämään itse elämää.
Sarjahukuttajaa kuunneltuani olen tänään muutenkin miettinyt pahuutta, joten tämä kirja oli luettava alusta loppuun lähes yhtä soittoa. Nuoret, sota ja rakkaus. Suomalainen nainen ja venäläinen sotavanki, suomalainen nainen ja saksalainen sotilas, (saksalaisten) sotilaitten homoseksuaaliset suhteet, naistenvälinen rakkaus. Onko rakkaus väärin? Kun sota Kannaksella yltyy, salatansseja pidetään yhä tiuhempaan tahtiin. Kirjan tapahtumapaikkana strategisesti tärkeä, kaunis ja merellinen Hanko.
Beata je mladá dívka, která žije ve finském městě Hanko. I přes své mládí je už matkou, dceru však vychovává více její sestra a matka. Když Beata potká Ivana, sovětského válečného zajatce, zamiluje se. Možná bych řekla, že je Ivanem zcela posedlá. Celý její život se točí kolem chvilek, ve kterých se potkají. Vznikne mezi nimi intimní vztah, který však musí tajit, protože jakékoliv styky s vězni jsou vlastizradou. Kniha je napsaná úžasným stylem, vyhovovala mi a všem ji rozhodně doporučuji.
Takakansi lupasi kiihkeän rakkaustarinan, mutta lukijan täytyy itse selvittää, onko se rakkaus todellista, mielikuvitusta vai kenties yksipuolista? Beata on uskomattoman hieno naishahmo, rakastettava ja raivostuttava. Kallion tyyli muutenkin koko teoksessa on varmaa laatua ja jälleen iso hatunnosto tulee kirjailijan tavasta kuvata elämää, tunteita ja asioita.
Kaunis kirja surullisesta, kielletystä rakkaustarinasta, vaikka muutaman kerran Kallion tyyli meni ehkä turhan runolliseksi. Ja oliko se Beatan epätoivoinen rakkaus kuitenkin parempi että hän olisi vain elää kituuttanut läpi sotavuosien? Suomen köyhyys ja puute sotien aikana jaksaa hätkähdyttää ainaisessa yltäkylläisyydessä elänyttä.
Kirja kertoo nuoren Beatan ja neuvostovangin rakkaudesta Hangossa jatkosodan jälkeen. Beata on erikoinen hahmo, aviottoman lapsen äiti, mutta jotenkin en saa hänestä kiinni. Omanlaisia ovat muutkin Beatan perheenjäsenet. Kallion kieli on jälleen kaunista ja nautittavaa lukea, mutta jotain tästä kertomuksesta jäi puuttumaan.
Katja Kallio kirjoittaa ja kertoo mielettömän hyvin ja kauniisti. Ainoastaan elämänkokemuksen tuoma kyynisyyteni saa epäilemään sanattoman rakkauden voimaa, tai ehkä ennemminkin vain pitämään sitä ohuena ja siksi turhempana kuin nuoret kokijansa... Tämä ei toki vähennä kertomuksen uskottavuutta.
Lämpenin hitaasti kirjalle, vaikka aihe olikin mielenkiintoinen. Takakannessa luvattu kiihkeä rakkaustarina olikin jotain aivan muuta, jotain hieman vaivaannuttavaa. Kolmen sisaren epäsovinnaisuus ilahdutti, ja teksti oli kaunista. Keskivaihe oli kirjan parasta antia, loppu jotenkin hämmentävä.
Luettava. Kauniisti kirjoitettu, mutta tarina ei ollut mieluisa. Jos haluaa lukea kaunista, rauhallista tekstiä, niin sit voi lukea tämän. Hyvää bussimatka luettavaa työmatkoilla, lyhyet kappaleet ja tarinassa oli helppo pysyä kiinni
Hauskasti kirjoitettu, mielenkiintoinen osa historiaa. En kuitenkaan saanut tästä täysin kiinni ja pelkään että tämä oli hyvin helposti unohdettava kirja.
dnf at 60% though I can understand why some people enjoy this book, it wasn't for me, i found it to be rather boring and couldn't stand the main character and her little "romance/obsession"