What do you think?
Rate this book
Median valtaajat – teknojätit ja käyttäjät ratkaisevat television tulevaisuuden
Tervetuloa 2020-luvulle! Tulevaisuus on jo alkanut. Median liiketoimintamalli on muuttunut ja meistä median käyttäjistä on tullut tuotteita.
Median valtaajat on kuvaus siitä, miten kansainväliset suoratoistopalvelut valtasivat televisioruudut ja sosiaalisen median alustat tekivät meistä someriippuvaisia. Nyt tykkäämisemme muuttuu dataksi, joka mahdollistaa toimintamme valvonnan.
Olemme vähin äänin antaneet kaiken tiedon itsestämme globaaleille teknoyrityksille. Tiktok on kansainvälisen valtapolitiikan pelinappula ja Facebookin tietovuodot ovat lisänneet puhetta alustojen säätelystä. Kansainvälinen kilpailu on rantautunut Suomeen ja kilpailu huomiostamme kiihtyy entisestään nyt Disneyn saavuttua Suomeen.
Myös meillä median käyttäjillä on valtaa, mutta olemmeko siitä tietoisia? Tulevaisuus on alkanut ja me voimme vaikuttaa siihen millainen siitä tulee.
Ritva Leino on mediastrategi, joka on elänyt median muutoksen oman työnsä kautta. Hän on vastannut Yle Teeman kulttuuriohjelmistosta, ollut kehittämässä kansainvälisiä palkintoja voittaneita dokumenttisarjoja ja työskennellyt toimittajana ja tilaajana.
Hän on perustanut kollegansa kanssa Yle Labin ja toimii nykyään aktiivisesti kansainvälisissä verkostoissa, missä tutkijat ja alan ammattilaiset pohtivat median tulevaisuutta.
Median valtaajat on kuvaus siitä, miten kansainväliset suoratoistopalvelut valtasivat televisioruudut ja sosiaalisen median alustat tekivät meistä someriippuvaisia. Nyt tykkäämisemme muuttuu dataksi, joka mahdollistaa toimintamme valvonnan.
Olemme vähin äänin antaneet kaiken tiedon itsestämme globaaleille teknoyrityksille. Tiktok on kansainvälisen valtapolitiikan pelinappula ja Facebookin tietovuodot ovat lisänneet puhetta alustojen säätelystä. Kansainvälinen kilpailu on rantautunut Suomeen ja kilpailu huomiostamme kiihtyy entisestään nyt Disneyn saavuttua Suomeen.
Myös meillä median käyttäjillä on valtaa, mutta olemmeko siitä tietoisia? Tulevaisuus on alkanut ja me voimme vaikuttaa siihen millainen siitä tulee.
Ritva Leino on mediastrategi, joka on elänyt median muutoksen oman työnsä kautta. Hän on vastannut Yle Teeman kulttuuriohjelmistosta, ollut kehittämässä kansainvälisiä palkintoja voittaneita dokumenttisarjoja ja työskennellyt toimittajana ja tilaajana.
Hän on perustanut kollegansa kanssa Yle Labin ja toimii nykyään aktiivisesti kansainvälisissä verkostoissa, missä tutkijat ja alan ammattilaiset pohtivat median tulevaisuutta.
170 pages, Paperback
Published April 1, 2021
8 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 of 1 review
March 25, 2021
Tällaista sisäpiirin tietoa Ylen televisiotyöstä 2000-luvulla et saa mistään muualta. Millaista on luoda uusia toimintamalleja julkaisuun kansainvälisten suoratoistopalvelujen luomassa paineessa, jossa jähmeä organisaatio ei hevillä suuntaansa käännä. Leino valaisee julkaisuajattelun kehittymistä Ylessä brittikollegoilta BBC:llä ja Channel4:lla ja muista kansainvälisistä verkostoista saatujen oppien kautta.
Kerronta oikein kuumenee, kun päästään Yle Teemaan, kulttuurikanavaan, jonka ohjelmapäällikkönä Leino toimi 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulla.
Vuoteen 2012 mennessä Teema oli jo esittänyt monia yhteiskunnallisia merkittäviä dokumenttisarjoja, kuten Rock-Suomi, Iskelmä-Suomi, Punklandia tai Homo-Suomen historia. Leino pitää näitä sarjoja Teeman merkittävimpänä saavutuksena ja kertoo sen häirinneen häntä, että Teemalla ei tunnuttu päästävän televisioalalla käytettyjen mittareiden ja katsojalukujen kautta kiinni siihen, miten katsojat ohjelmat kokivat ja millainen merkitys ja arvo ohjelmilla heille oli.
Teeman ajan jälkeen Leino paneutui transmediaisen tarinankerronnan kehittämiseen. Jos 1990-luvun mainosrahoitteisten tv-kanavien kilpailu massayleisöistä oli latistanut ohjelmiston varmoiksi formaateiksi, niin 2010-luvulla transmedian idea ja ylivälineellinen tarinankerronta toi yhteen joukon median uudisraivaajia, joita kiinnosti tarinan ja teknologian yhdistäminen.
2000-luvun toisen vuosikymmenen puoliväliin päästyä uudistajat saivat huomata, että globaalien internetjättien luoma alustatalous oli muuttanut monimedian markkinoinniksi. Sosiaalisen median myötä mediakerronta muuttui markkinoinniksi ja alkoi syöttää alustojen algoritmeja huomion hankkimiseksi. Tarinankertomisesta kiinnostuneet etsiytyivät muualle.
Yle Areenan käynnistäminen ja ja roolin muutos viivästetyn tv-katselun palvelusta itsenäiseksi mediaksi suoratoiston henkilökohtaisuutta arvostavalle yleisölle saa kirjassa myös ansaitun tilansa.
Luku XI, "Kohti uutta mediaekosysteemiä", viitoittaa uutta suuntaa, jonka Leino näkee mahdollisena uutena eurooppalaisena julkisen palvelun ratkaisuna globaalien eksploitaviivisten internetalustojen vastavoimaksi: lukija oppii, mitä ovat Public Service internet ja Public Media Stack.
Voisivatko julkisen palvelun median sivistys- ja vuorovaikutustehtäviä tulevaisuudessa hoitaa hajautetun internetin kehittäjät ja uudenlaisten ei-kaupallisten digitaalisten tilojen rakentajat?
Kerronta oikein kuumenee, kun päästään Yle Teemaan, kulttuurikanavaan, jonka ohjelmapäällikkönä Leino toimi 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulla.
Vuoteen 2012 mennessä Teema oli jo esittänyt monia yhteiskunnallisia merkittäviä dokumenttisarjoja, kuten Rock-Suomi, Iskelmä-Suomi, Punklandia tai Homo-Suomen historia. Leino pitää näitä sarjoja Teeman merkittävimpänä saavutuksena ja kertoo sen häirinneen häntä, että Teemalla ei tunnuttu päästävän televisioalalla käytettyjen mittareiden ja katsojalukujen kautta kiinni siihen, miten katsojat ohjelmat kokivat ja millainen merkitys ja arvo ohjelmilla heille oli.
Teeman ajan jälkeen Leino paneutui transmediaisen tarinankerronnan kehittämiseen. Jos 1990-luvun mainosrahoitteisten tv-kanavien kilpailu massayleisöistä oli latistanut ohjelmiston varmoiksi formaateiksi, niin 2010-luvulla transmedian idea ja ylivälineellinen tarinankerronta toi yhteen joukon median uudisraivaajia, joita kiinnosti tarinan ja teknologian yhdistäminen.
2000-luvun toisen vuosikymmenen puoliväliin päästyä uudistajat saivat huomata, että globaalien internetjättien luoma alustatalous oli muuttanut monimedian markkinoinniksi. Sosiaalisen median myötä mediakerronta muuttui markkinoinniksi ja alkoi syöttää alustojen algoritmeja huomion hankkimiseksi. Tarinankertomisesta kiinnostuneet etsiytyivät muualle.
Yle Areenan käynnistäminen ja ja roolin muutos viivästetyn tv-katselun palvelusta itsenäiseksi mediaksi suoratoiston henkilökohtaisuutta arvostavalle yleisölle saa kirjassa myös ansaitun tilansa.
Luku XI, "Kohti uutta mediaekosysteemiä", viitoittaa uutta suuntaa, jonka Leino näkee mahdollisena uutena eurooppalaisena julkisen palvelun ratkaisuna globaalien eksploitaviivisten internetalustojen vastavoimaksi: lukija oppii, mitä ovat Public Service internet ja Public Media Stack.
Voisivatko julkisen palvelun median sivistys- ja vuorovaikutustehtäviä tulevaisuudessa hoitaa hajautetun internetin kehittäjät ja uudenlaisten ei-kaupallisten digitaalisten tilojen rakentajat?
Displaying 1 of 1 review