What do you think?
Rate this book
Silmät avatessa on edelleen pimeää
Mitä jää jäljelle ystävän kuoleman jälkeen?
Eloonjäämisoppi ja Järistyksiä-teoksillaan vakuuttanut Riina Mattila kirjoittaa jälleen rohkeasti vaikeasta aiheesta: kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä ja itsemurhasta. Nuortenromaani kertoo ystävyydestä, jonka kolmanneksi pyöräksi sairaus kiilaa.
Vilja ja Joel ovat erottamattomia. Kun parhaan ystävän mieli muuttuu yhä useammin mustaksi ja vuoroin impulsiiviseksi ja arvaamattomaksi, varmistuu diagnoosiksi F31: kaksisuuntainen mielialahäiriö. Sairaus vie Joelin lopulta kokonaan. Viljan elämän on silti jatkuttava.
Mattila kirjoittaa nuortenromaanissaan rankasta aiheesta sievistelemättä ja koskettavasti. Teksti tulee iholle ja ravistelee, mutta tarjoaa myös samastumispintaa ja toivoa, josta ottaa kiinni.
Eloonjäämisoppi ja Järistyksiä-teoksillaan vakuuttanut Riina Mattila kirjoittaa jälleen rohkeasti vaikeasta aiheesta: kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä ja itsemurhasta. Nuortenromaani kertoo ystävyydestä, jonka kolmanneksi pyöräksi sairaus kiilaa.
Vilja ja Joel ovat erottamattomia. Kun parhaan ystävän mieli muuttuu yhä useammin mustaksi ja vuoroin impulsiiviseksi ja arvaamattomaksi, varmistuu diagnoosiksi F31: kaksisuuntainen mielialahäiriö. Sairaus vie Joelin lopulta kokonaan. Viljan elämän on silti jatkuttava.
Mattila kirjoittaa nuortenromaanissaan rankasta aiheesta sievistelemättä ja koskettavasti. Teksti tulee iholle ja ravistelee, mutta tarjoaa myös samastumispintaa ja toivoa, josta ottaa kiinni.
184 pages, Hardcover
First published January 1, 2021
4 people are currently reading
192 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 58 reviews
May 9, 2022
No niin. Olen vältellyt tämän kirjan lukemista aika pitkään, koska itse kaksisuuntaista sairastavana aihetta käsittelevien kirjojen lukeminen vähän pelottaa. Kirjaa oli kuitenkin kehuttu paljon, joten päätin tarttua siihen selvittääkseni, voisinko esimerkiksi suositella tätä kirjaa työssäni nuorille.
Ja no, en voisi. Vaikka kirjalla on eittämättä ansioita, kuten vaikkapa kaunis kieli ja Viljan hahmon tunnekuvaus, kaksisuuntaisesta kertovana teoksena se on turhauttava. Joel määrittyy niin voimakkaasti sairautensa kautta, että hän tuntuu suorastaan samaistuvan siihen, ja hänen roolikseen jää lähinnä kuolla ja edustaa jälleen yhtä traagista nuorta, jonka mieli murtui. Eikä siinä, kyllähän näitäkin kohtaloita on, eikä kaksisuuntainen ole mitenkään helppo sairaus. Olen kuitenkin väsynyt lukemaan kertomuksia, joissa "sairaus kiilaa kolmanneksi pyöräksi", mutta suhteessa ei tuntunut alun perinkään olevan kahta ihmistä, vaan vain paras ystävä ja toisena osapuolena se sairaus.
Tämä ei ole tarina ihmisestä, jolla on kaksisuuntainen mielialahäiriö, vaan Viljasta ja siitä, miten hän kohtaa ystävänsä sairauden. Kaksisuuntaista sairastaville nuorille tämä kirja olisi varmaan aika kamalaa luettavaa, ja toisaalta myöskään Viljan surun käsittelylle ei anneta tarpeeksi aikaa. Kirja vahvistaa stereotypioita ja on kaiken kaikkiaan aika lohduton, eikä käteen jää muuta kuin suru siitä, että jälleen kerran sairastavan tehtävänä on olla uhri ja muiden surun ja epätoivon kohde.
Ja no, en voisi. Vaikka kirjalla on eittämättä ansioita, kuten vaikkapa kaunis kieli ja Viljan hahmon tunnekuvaus, kaksisuuntaisesta kertovana teoksena se on turhauttava. Joel määrittyy niin voimakkaasti sairautensa kautta, että hän tuntuu suorastaan samaistuvan siihen, ja hänen roolikseen jää lähinnä kuolla ja edustaa jälleen yhtä traagista nuorta, jonka mieli murtui. Eikä siinä, kyllähän näitäkin kohtaloita on, eikä kaksisuuntainen ole mitenkään helppo sairaus. Olen kuitenkin väsynyt lukemaan kertomuksia, joissa "sairaus kiilaa kolmanneksi pyöräksi", mutta suhteessa ei tuntunut alun perinkään olevan kahta ihmistä, vaan vain paras ystävä ja toisena osapuolena se sairaus.
Tämä ei ole tarina ihmisestä, jolla on kaksisuuntainen mielialahäiriö, vaan Viljasta ja siitä, miten hän kohtaa ystävänsä sairauden. Kaksisuuntaista sairastaville nuorille tämä kirja olisi varmaan aika kamalaa luettavaa, ja toisaalta myöskään Viljan surun käsittelylle ei anneta tarpeeksi aikaa. Kirja vahvistaa stereotypioita ja on kaiken kaikkiaan aika lohduton, eikä käteen jää muuta kuin suru siitä, että jälleen kerran sairastavan tehtävänä on olla uhri ja muiden surun ja epätoivon kohde.
May 7, 2021
Olen tykännyt tosi paljon Mattilan kirjoista ja niin tästäkin. Aihe on rankka ja ihon alle menevä, mutta kiinnosta, tärkeä ja aina kysymyksiä jälkeensä jättävä.
Sopii hyvin nuorille, mutta myös aikuisille.
Sopii hyvin nuorille, mutta myös aikuisille.
November 19, 2021
Tää on kyllä painava kirja. Musta tässä on myös jollain tapaa rohkea tapa kirjoittaa aiheista, joista tulisi puhua. Kirjan loppupuolella olikin pohdittu, että miksi itsemurhista ei koskaan puhuta, vaikka niitä tapahtuu suhteellisen paljon. Tätä on hyvä miettiä. Mä en henkilökohtaisesti tiedä hirveästi kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, joten sinällään tämä oli myös silmiä avaava kokemus.
August 24, 2021
Olisin toivonut kirjan olevan hivenen pidempi, sillä näin vaikeaa aihetta on haastavaa saada mahtumaan tähän sivumäärään.
Itkin, kun toinen päähenkilö kuoli. Tuntui niin turhalta.
Itkin, kun toinen päähenkilö kuoli. Tuntui niin turhalta.
September 29, 2021
Luin tämän kirjan vihdoinkin - olihan tämä ollut jo tovin kirjastosta lainassa. Ja hyvä, että luin!
Kirja oli koskettava ja herätti ajatuksia. En itkenyt, mutta muutaman kerran henkäisin syvään ja laskin kirjan hetkeksi alas jääden tuijottamaan vastapäistä valkoista seinää. Pohdin, että onko kirja saanut inspiraatiota tositapahtumista - ja onhan se, kuten käy ilmi kirjailijan jälkisanoista kirjan lopussa.
Kirja oli nopea luettava, luin sen yhden päivän aikana. Kuvailisin lukukokemusta siis melko intensiiviseksi, koska sitä se tietyllä tapaa oli. En myöskään kovin usein lue kokonaisia romaaneja päivässä, joten siinäkin mielessä tämä oli ehkä hieman poikkeuksellista omalla kohdallani.
Mattila kirjoittaa kauniisti ja aion kyllä ehdottomasti lukea muutkin hänen kirjoittamansa kirjat. Nähtävästi niissä kaikissa käsitellään melko vakavia aiheita, mutta sehän ei minua haittaa.
Kirja oli koskettava ja herätti ajatuksia. En itkenyt, mutta muutaman kerran henkäisin syvään ja laskin kirjan hetkeksi alas jääden tuijottamaan vastapäistä valkoista seinää. Pohdin, että onko kirja saanut inspiraatiota tositapahtumista - ja onhan se, kuten käy ilmi kirjailijan jälkisanoista kirjan lopussa.
Kirja oli nopea luettava, luin sen yhden päivän aikana. Kuvailisin lukukokemusta siis melko intensiiviseksi, koska sitä se tietyllä tapaa oli. En myöskään kovin usein lue kokonaisia romaaneja päivässä, joten siinäkin mielessä tämä oli ehkä hieman poikkeuksellista omalla kohdallani.
Mattila kirjoittaa kauniisti ja aion kyllä ehdottomasti lukea muutkin hänen kirjoittamansa kirjat. Nähtävästi niissä kaikissa käsitellään melko vakavia aiheita, mutta sehän ei minua haittaa.
January 24, 2023
Siis ihan sika hyvä kirja parhain jonka oon ikinä lukenu (tähän mennessä). Samaistuin jotenki tosi oudosti Viljan suruun en sil taval et "vihaisin" sitä henkilöö joka teki miten teki mut siihen et kui oudolt se tuntuu et se on nyt ikuisesti poissa. En nyt ala kirjottaan mitään nyyhky tarinaa täällä vaikka kylhän nyt parit itkut tuli kirjan lopussa lol Suosittelen tosi vahvasti jos ei oo lukenu:)
May 9, 2021
4.5 ⭐. Pysäyttävä, koskettava ja tunteita herättävä. Mielttömän hienoa kuvausta tunteista ja ajatuksista sekä sairastavan että ystävän näkökulmasta.
April 20, 2021
tw: itsemurha
"Kuolema etenee ihmisessä asteittain, eikä koko keho koskaan kuole samaan aikaan. Mutta perheet, ne kuolevat, kun yksi heistä lakkaa olemasta."
Riina Mattilan Silmät avatessa on edelleen pimeää onnistuu olemaan varsin suoraviivainen ja helppolukuinen kirja huolimatta siitä, että se käsittelee vaikeita ja monitahoisia aiheita: kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja itsemurhaa.
Arvostin kirjassa erityisesti tärkeän ihmisen menetyksen kuvausta - kirjailija kertoo jälkipuheessaan kirjan perustuvan hänen omiin kokemuksiinsa fiktiivisten henkilöhahmojen kautta, ja sen kyllä tuntee. Valtava samaistuttavuuden kokemus nosti välillä jopa kyyneleet silmiini.
Kirjan kieli oli hyvin nuortenkirjamaista, enkä kokenut sitä kovin omanlaisekseni. Siksi teos jäi muuten henkilökohtaisesta aiheesta riippumatta vähän kaukaiseksi. Kirja ei myöskään käsittele aiheitaan kovin syvällisesti tai monitahoisesti, ennemminkin varsin pintapuolisesti. Luulenkin tämän kirjan soveltuvan paremmin minua nuoremmille lukijoille, jotka kaipaavat melko suoraviivaista kirjallisuutta vaikeista teemoista.
"Kuolema etenee ihmisessä asteittain, eikä koko keho koskaan kuole samaan aikaan. Mutta perheet, ne kuolevat, kun yksi heistä lakkaa olemasta."
Riina Mattilan Silmät avatessa on edelleen pimeää onnistuu olemaan varsin suoraviivainen ja helppolukuinen kirja huolimatta siitä, että se käsittelee vaikeita ja monitahoisia aiheita: kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja itsemurhaa.
Arvostin kirjassa erityisesti tärkeän ihmisen menetyksen kuvausta - kirjailija kertoo jälkipuheessaan kirjan perustuvan hänen omiin kokemuksiinsa fiktiivisten henkilöhahmojen kautta, ja sen kyllä tuntee. Valtava samaistuttavuuden kokemus nosti välillä jopa kyyneleet silmiini.
Kirjan kieli oli hyvin nuortenkirjamaista, enkä kokenut sitä kovin omanlaisekseni. Siksi teos jäi muuten henkilökohtaisesta aiheesta riippumatta vähän kaukaiseksi. Kirja ei myöskään käsittele aiheitaan kovin syvällisesti tai monitahoisesti, ennemminkin varsin pintapuolisesti. Luulenkin tämän kirjan soveltuvan paremmin minua nuoremmille lukijoille, jotka kaipaavat melko suoraviivaista kirjallisuutta vaikeista teemoista.
August 26, 2021
Oli kyllä vaikuttavan masentava kirja. En lukisi näitä kirjoja, jollen vinkkaisi yläkoululaisia. Välillä on uhrauduttava. Itsekin depressiivisyysdiagnoosin saaneena välttelen tällaisia kirjoja, sillä kirjat edustavat minulle eskapismia tästä todellisuudesta. Siksi suosin kirjoja, jotka eivät liity minun todellisuuteeni, kuten spefi-kirjoja tai historiallisia romskuja tai jotain kevyttä chik litiä (mutta tätä vain harvakseltaan, sillä muuten aivoni sanovat moro ja räjähtävät).
Kirjassa ei siis itsessään ollut mitään vikaa, vika oli lukijassa. Vinkkaan tämän 9.lk, sillä kirjoilla on parantava ja eheyttävä voima. Monilla nuorilla on mielenterveysongelmia, joten kirjat voivat toimia vertaistukena siinä missä ystävät eivät.
Kirjassa ei siis itsessään ollut mitään vikaa, vika oli lukijassa. Vinkkaan tämän 9.lk, sillä kirjoilla on parantava ja eheyttävä voima. Monilla nuorilla on mielenterveysongelmia, joten kirjat voivat toimia vertaistukena siinä missä ystävät eivät.
July 18, 2021
Rankasta aiheestaan huolimatta helppolukuinen ja luin tämän parissa tunnissa saman päivän aikana. Kirjailija tietää mistä puhuu ja omaan mieleenikin hiipi muistot ajoista, ennen ja jälkeen hyvän ystäväni itsemurhan. En sitten tiedä kuinka hyvin tämä uppoaa itse nuoriin, vai liekö parempi kohderyhmä vaikeita nuoruusvuosiaan muistelevat nuoret aikuiset. Joka tapauksessa suosittelen kirjaa niin nuorille kuin aikuisillekin ja uskoisin, että "itsemurhakirjallisuus" auttaa masennuksesta kärsiviä nuoria käsittelemään omia tunteitaan ja ymmärtämään paremmin, miten lopullinen ratkaisu itsemurha onkaan. Toisaalta tarvitaan ennen kaikkea sellaista kirjallisuutta, jossa terapia esitetään positiivisessa valossa ja mielensairauksien kanssa opitaan elämään.
May 10, 2022
Vilja ja Joel ovat parhaimmat ystävät. Kun Joelin sisäinen maailma sortuu yhä enemmän kaaokseen on väliintulo välttämätöntä. Joel suostuu terapiaan muiden mieliksi mutta sisällään hän toivoo vaan kuolemaa. Vilja käy surutyötä läpi Joelin itsemurhan jälkeen pohtien että ei hän oikeastaan tuntenut Joelia ollenkaan. Että Joel salasi sisimpänsä kaikilta.
Kirjailija on tavoittanut sen kuinka kaksisuuntainen mielialahäiriö vaikuttaa ihmisen elämään. Kuinka läheiset yrittävät ymmärtää ja auttaa mutta eivät todellisuudessa voi auttaa mitenkään. Ystävien ja läheisten tärkein tehtävä on olla läsnä, kuunnella ja puuttua silloin asiaan jos ihmisellä itsellään ei ole sairaudentuntoa. Itsetuhoinen ihminen tarvitsee aina toisen joka soittaa avun. Ammattilaisapua on saatavilla jos hyvin käy ja oikean lääkityksen avulla elämä voi jatkua mielekkäänä. Kirjan lopussa on pieni tieto-osuus kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä ja itsetuhoisuudesta.
Kirjailija on tavoittanut sen kuinka kaksisuuntainen mielialahäiriö vaikuttaa ihmisen elämään. Kuinka läheiset yrittävät ymmärtää ja auttaa mutta eivät todellisuudessa voi auttaa mitenkään. Ystävien ja läheisten tärkein tehtävä on olla läsnä, kuunnella ja puuttua silloin asiaan jos ihmisellä itsellään ei ole sairaudentuntoa. Itsetuhoinen ihminen tarvitsee aina toisen joka soittaa avun. Ammattilaisapua on saatavilla jos hyvin käy ja oikean lääkityksen avulla elämä voi jatkua mielekkäänä. Kirjan lopussa on pieni tieto-osuus kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä ja itsetuhoisuudesta.
May 27, 2021
Jos kirja alkaa jäähyväiskirjeellä ja alusta asti on siis selvää, ettei kaikki pysy hengissä, kirjan täytyy olla juuri mulle tarkoitettu. Niinhän tämä onkin.
Vinkkarina täytyy hiukan latistaa, kukaan ei lue, jos hehkutan liikaa.
Vinkkarina täytyy hiukan latistaa, kukaan ei lue, jos hehkutan liikaa.
March 20, 2022
Tärkeä kirja itsetuhoisuudesta ja mielenterveydestä. Edelleen mielenterveyden ongelmilla on iso stigma yhteiskunnassa, jossa vaatimukset ovat kohtuuttomat. Liian moni tippuu kelkasta. Surullinen mutta puhutteleva pieni suuri teos
September 12, 2022
Koskettava tarina 🥲
December 11, 2024
Näin hiljattain perheenjäsenen menettäneenä, oman käden kautta, teos kosketti valtavasti. Harvoin annan kirjoille 5 tähteä, mutta nyt tuntui, että kirjoittaja on osannut sanoittaa niitä tunteita, mitä itse en ole viidessä kuukaudessa saanut edes hahmottumaan omassa päässä.
September 13, 2022
Tämä oli todella hyvä kirja! Kirjassa käsiteltiin niin kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja Joelin elämistä sen kanssa kuin läheisten suurta menetystä koskettavasti ja sopivan suorasti.
Kerronta tuntui Joelin ja lopun Viljan kohdissa siltä, kuin oltaisiin kairauduttu suoraan heidän päänsä syövereihin, mutta kohdissa, joissa kuvataan ennemmin Joelin ja Viljan välistä ystävyyttä, tuntui, kuin katsoisi tilannetta ulkopuolelta. Tällainen kerronta upposi ainakin minuun ja loi hyvää yleiskäsitystä Joelin ja hänen läheistensä tilanteesta.
Jotain tässä jäi kuitenkin häiritsemään... Ehkä se, että kaikki tuntuivat näkevän jotenkin jo todella varhaisessa vaiheessa Joelin sairauden, vaikka sitä ei oltu diagnosoitu tai mitään. Ja ehkä myös Viljan ja Joelin välistä ystävyyttä ennen kuin sairaus pääsi järisyttämään sitä olisi voinut kuvata enemmän - vaikkei se ehkä olisi kirjan pääpointti ollutkaan, se olisi jollain tapaa auttanut ymmärtämään ystävyyden vähittäistä rakoilemista ja muuttumista paremmin.
Kerronta tuntui Joelin ja lopun Viljan kohdissa siltä, kuin oltaisiin kairauduttu suoraan heidän päänsä syövereihin, mutta kohdissa, joissa kuvataan ennemmin Joelin ja Viljan välistä ystävyyttä, tuntui, kuin katsoisi tilannetta ulkopuolelta. Tällainen kerronta upposi ainakin minuun ja loi hyvää yleiskäsitystä Joelin ja hänen läheistensä tilanteesta.
Jotain tässä jäi kuitenkin häiritsemään... Ehkä se, että kaikki tuntuivat näkevän jotenkin jo todella varhaisessa vaiheessa Joelin sairauden, vaikka sitä ei oltu diagnosoitu tai mitään. Ja ehkä myös Viljan ja Joelin välistä ystävyyttä ennen kuin sairaus pääsi järisyttämään sitä olisi voinut kuvata enemmän - vaikkei se ehkä olisi kirjan pääpointti ollutkaan, se olisi jollain tapaa auttanut ymmärtämään ystävyyden vähittäistä rakoilemista ja muuttumista paremmin.
October 20, 2022
En kestä. Aivan ihana kirja 💕 Taas kerran kirja, jota lukiessa aloin melkein itkemään, koska pystyin vertaamaan sitä omaan kokemukseen. Tuli myös ihan kauhea olo, että joskus mä menetän mulle tärkeän ihmisen. Olen käynyt hautajaisissa tasan kerran ja olin silloin neljä, eli en ymmärtänyt kaikkea oikein tarkasti. Viime vuonna yksi mulle tärkeä eläin kuoli, enkä vieläkään käsitä, että se on oikeasti poissa. Näistä tapahtumista tämä kirja mulle muistutti. Ihana kirja siis, mutta kauhea. Tai siis pidin totta kai, mutta en oikein osaa selittää ✨💕
November 1, 2022
Riina Mattilan "Silmät avatessa on edelleen pimeää" (WSOY, 2021) on nuorten aikuisten romaani, joka käsittelee mielenterveyden järkkymistä. Heti ensimmäisiltä sivuilta on selvää, miten tarinassa oikein käy:
Vilja löysi Joelin muistikirjan laatikosta, jonka Joelin äiti oli antanut hänelle edellisenä iltana. Päivä oli maanantai, maaliskuun kahdeskymmenesseitsemäs, viikko ja kaksi päivää Joelin ruumiin löytymisen jälkeen. (s. 9)
"Silmät avatessa on edelleen pimeää" kertoo 18-vuotiaista Joelista ja Viljasta, jotka ovat olleet parhaita ystäviä kakkosluokalta lähtien. Viime aikoina Joelilla on alkanut mennä aika lujaa. Baarissa kuluu alkoholia huolestuttavaan tahtiin, rahankäyttö on vähintäänkin holtitonta ja Julia saattaa saada ystävältään kaksikymmentä viestiä lyhyen ajan sisään. Lisäksi kuvaan astuvat maaniset unettomuusjaksot ja vihanpurkaukset, jotka saavat Viljan ja muut läheiset huolestumaan (s. 46-47).
Käy ilmi, että Joel sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Läheiset patistavat nuoren miehen ammattiauttajan luokse, mutta onko sekään lopulta riittävästi, kun masennusjaksot muuttuvat synkeämmäksi ja pidemmiksi? (s. 118)
Vaikeiden ja ahdistavien asioiden äärellä siis ollaan. Luullakseni "Silmät avatessa on edelleen pimeää" kuvaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä realistisesti, etenkin kun teoksen jälkisanoissa kirjailija toteaa teoksen pohjautuvan hänen omiin kokemuksiinsa ja henkilökohtaiseen menetykseensä. Pidin kovasti siitä, miten Viljan surutyötä sanoitettiin. Lopusta löytyy ajatus elämän jatkumisesta.
Lyhyehkö ja kauniisti kirjoitettu romaani tulee mitä todennäköisemmin löytämään lukijansa yläkoululaisten vinkkauksissa. Ja mikäli piditte tästä, niin kokeilkaapa myös Jenny Jägerfeldin varhaisnuorten romaania Comedy Queen.
Vilja löysi Joelin muistikirjan laatikosta, jonka Joelin äiti oli antanut hänelle edellisenä iltana. Päivä oli maanantai, maaliskuun kahdeskymmenesseitsemäs, viikko ja kaksi päivää Joelin ruumiin löytymisen jälkeen. (s. 9)
"Silmät avatessa on edelleen pimeää" kertoo 18-vuotiaista Joelista ja Viljasta, jotka ovat olleet parhaita ystäviä kakkosluokalta lähtien. Viime aikoina Joelilla on alkanut mennä aika lujaa. Baarissa kuluu alkoholia huolestuttavaan tahtiin, rahankäyttö on vähintäänkin holtitonta ja Julia saattaa saada ystävältään kaksikymmentä viestiä lyhyen ajan sisään. Lisäksi kuvaan astuvat maaniset unettomuusjaksot ja vihanpurkaukset, jotka saavat Viljan ja muut läheiset huolestumaan (s. 46-47).
Käy ilmi, että Joel sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Läheiset patistavat nuoren miehen ammattiauttajan luokse, mutta onko sekään lopulta riittävästi, kun masennusjaksot muuttuvat synkeämmäksi ja pidemmiksi? (s. 118)
Vaikeiden ja ahdistavien asioiden äärellä siis ollaan. Luullakseni "Silmät avatessa on edelleen pimeää" kuvaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä realistisesti, etenkin kun teoksen jälkisanoissa kirjailija toteaa teoksen pohjautuvan hänen omiin kokemuksiinsa ja henkilökohtaiseen menetykseensä. Pidin kovasti siitä, miten Viljan surutyötä sanoitettiin. Lopusta löytyy ajatus elämän jatkumisesta.
Lyhyehkö ja kauniisti kirjoitettu romaani tulee mitä todennäköisemmin löytämään lukijansa yläkoululaisten vinkkauksissa. Ja mikäli piditte tästä, niin kokeilkaapa myös Jenny Jägerfeldin varhaisnuorten romaania Comedy Queen.
August 20, 2021
Silmät avatessa on edelleen pimeää alkoi Justin Bieber -säkeitä lainaten, mikä sai hymähtämään ääneen ja miettimään, mihin olen oikein pääni pistänyt. Tarina tuntuikin paikoitellen muistuttelevan, että kirja on suunnattu enemmän nuorille aikuisille sekä nuorille kuin tällaisille, joiden teinivuosista on jo reippaasti toistakymmentä vuotta. Tästä huolimatta tarina nappasi mukaansa, ja kirjan päätyttyä huomasin toivoneeni, että tämä kirja olisi ollut olemassa silloin, kun olin itse nuori. Tämä kirja minun olisi pitänyt lukea jo silloin. Tästä henkilökohtaisesta syystä ja herkän kauniista metaforista johtuen ei tälle vain voi antaa heikkoa arvostelua, vaikka monilta osin kieli ja hahmot eivät aina tuntuneet kaikista läheisimmiltä.
Teoksessa päiväkirjakirjoituksia ja eri aikatasoja lomitetaan osaksi tarinaa. Ei millään huomiota herättävän taidokkaalla tavalla, mutta kuitenkin toimivalla tavalla. Kirjan ydin tuntuukin olevan jossain muualla kuin juonikuvioiden kiemuroissa tai tyylillisissä ja kielellisissä taidonnäytteissä. Kirjan keskiössä sen sijaan on surun, kuoleman ja sairastumisen sisäistäminen, mikä tulee ilmi heti alussa.
Kirjan vahvinta ansiota onkin kuvaukset siitä, miten mielenterveyssairaudet vaikuttavat sairastuneeseen ja läheisiin. Kirjassa tavoitettiin hyvin sirpaleita ihmisen tuntemuksista läheisen sairastuessa: peloista turhautumiseen ja avuttomuudesta sinnikkääseen toivoon.
Teoksessa päiväkirjakirjoituksia ja eri aikatasoja lomitetaan osaksi tarinaa. Ei millään huomiota herättävän taidokkaalla tavalla, mutta kuitenkin toimivalla tavalla. Kirjan ydin tuntuukin olevan jossain muualla kuin juonikuvioiden kiemuroissa tai tyylillisissä ja kielellisissä taidonnäytteissä. Kirjan keskiössä sen sijaan on surun, kuoleman ja sairastumisen sisäistäminen, mikä tulee ilmi heti alussa.
Kirjan vahvinta ansiota onkin kuvaukset siitä, miten mielenterveyssairaudet vaikuttavat sairastuneeseen ja läheisiin. Kirjassa tavoitettiin hyvin sirpaleita ihmisen tuntemuksista läheisen sairastuessa: peloista turhautumiseen ja avuttomuudesta sinnikkääseen toivoon.
May 7, 2022
Silmät avatessa on edelleen pimeää on pohjattoman surullinen kirja kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä ja läheisen itsemurhasta. Kauniisti kirjoitettu ja lopussa vähän lohdullinenkin, mutta silti surullinen. Alkuosa kuvasi Joelin sairauden eri vaiheita. Kuolema tulee muille yllätyksenä, vaikka Joel on siihen valmistautunut mielessään. Mielestäni parasta antia on kuitenkin viimeinen osa, joka kuvaa Joelin äidin ja parhaan ystävän, Viljan, surua: miten hautajaisista selviää, mitä ajatuksia ensimmäinen käynti hautausmaalla herättää, miten oma arki vähitellen valtaa alaa.
Suosittelisinko tätä nuorille? Kyllä, joillekin, sillä varoituksen sanalla, että kirja on rankka ja surullinen. Se käsittelee itsemurhaa kuitenkin taitavasti: ei syyllistä tekijää mutta ei myöskään, tietenkään, lisää itsemurhan ympärille gloriaa. Näkökulma on läheisissä, jotka käyvät läpi tunteitaan, vihaakin, ja toivovat, että Joel olisi sinnitellyt vielä vähän ja että he olisivat saaneet auttaa.
Suosittelisinko tätä nuorille? Kyllä, joillekin, sillä varoituksen sanalla, että kirja on rankka ja surullinen. Se käsittelee itsemurhaa kuitenkin taitavasti: ei syyllistä tekijää mutta ei myöskään, tietenkään, lisää itsemurhan ympärille gloriaa. Näkökulma on läheisissä, jotka käyvät läpi tunteitaan, vihaakin, ja toivovat, että Joel olisi sinnitellyt vielä vähän ja että he olisivat saaneet auttaa.
June 1, 2021
Ei tämä missään nimessä huono ollut, mutta odotin jotenkin enemmän. Johtuiko kirjan lyhyydestä vai mistä, mutta en päässyt henkilöhahmoihin sisälle enkä löytänyt heistä samaistumispintaa. Jotenkin tuli olo, että enemmän kuin näiden hahmojen oma tarina, tämä oli oppikirjamainen esitys kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Joelin koko persoona tuntui olevan tämä sairaus, hänessä ei ollut oikein mitään muita ominaisuuksia, ja juuri sellaista pitäisi välttää, ettei ihminen olisi vain jokin diagnoosi, vaan ihminen, jolla nyt vaan sattuu olemaan joku sairaus. Tämä tuskin oli kirjassa tarkoitus, mutta näin asia minulle näyttäytyi.
Aihe on kyllä tärkeä, ja kirjoitustyylistä ja kielestä pidin erittäin paljon - kuten jossakin toisessa arviossa sanottiin, kieli oli aitoa ja rehellistä, juuri sellaista, mitä kaipaisin nuortenkirjallisuuteen enemmänkin.
Aihe on kyllä tärkeä, ja kirjoitustyylistä ja kielestä pidin erittäin paljon - kuten jossakin toisessa arviossa sanottiin, kieli oli aitoa ja rehellistä, juuri sellaista, mitä kaipaisin nuortenkirjallisuuteen enemmänkin.
Read
July 8, 2021En kykene antamaan tälle tähtiä. Aihe tulee liian lähelle omaa elämääni. Ystäväni kohdalla kyse ei ollut itsemurhasta, mutta tunnistan tästä kyllä niin paljon: miten oma pää pyörittää samoja ahdistavia asioita kuin pesukone, miten surun sijaan päällimmäinen tunne onkin viha, miten tapahtunutta ei vain voi ymmärtää, miten hirveä hautajaispäivä on vaikka omat vanhemmat ovat tukemassa, miten on pakko kirjoittaa ystävälle kun puhua ei enää voi ja miten kliseistä on, että suruun ei auta mikään muu kuin aika, eikä sekään ikinä kokonaan. Tällaisen kirjan olisin itse kirjoittanut, jos olisin pystynyt. Hyvä, että joku pystyi.
En tiedä voiko tätä vinkata, mutta tästä tuli kyllä itselle todella tärkeä kirja.
En tiedä voiko tätä vinkata, mutta tästä tuli kyllä itselle todella tärkeä kirja.
November 3, 2023
🎧
tämä iski johonkin syvälle paljon voimakkaammin mitä olisin osannut kuvitella.
useampi kertojanäkökulma toimi tässä mun mielestä hyvin. kerronta oli luontevaa ja tunteiden kuvaaminen todentuntuista. tunteet sekä omasta pahasta olosta, toivottomuudesta ja lopulta tyhjyydestä, että läheisten kokemasta hämmennyksestä, huolesta ja äärettömästä surusta olivat pelottavan samaistuttavan tuntuisia.
harmitti kuinka pintapuoliseksi joel henkilönä jäi. toki hänen sairautensa oli kirjassa merkittävä asia, mutta olisin halunnut oppia tuntemaan joelia paremmin.
tämä iski johonkin syvälle paljon voimakkaammin mitä olisin osannut kuvitella.
useampi kertojanäkökulma toimi tässä mun mielestä hyvin. kerronta oli luontevaa ja tunteiden kuvaaminen todentuntuista. tunteet sekä omasta pahasta olosta, toivottomuudesta ja lopulta tyhjyydestä, että läheisten kokemasta hämmennyksestä, huolesta ja äärettömästä surusta olivat pelottavan samaistuttavan tuntuisia.
harmitti kuinka pintapuoliseksi joel henkilönä jäi. toki hänen sairautensa oli kirjassa merkittävä asia, mutta olisin halunnut oppia tuntemaan joelia paremmin.
May 6, 2021
3,5 tähteä - kirjassa käsitellään vaikeita aiheita: kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja itsemurhaa, mutta mielestäni on hyvä, että nuorten kirjoissa näitä asioita nostetaan esille.
Helmet-lukuhaaste 2021 - tää kirja sopii ainakin kohtiin:
1. Kirjassa kirjoitetaan päiväkirjaa ⭐
4. Joku kertoo kirjassa omista muistoistaan
49. Kirja on julkaistu vuonna 2021
Heili-lukuhaaste 2021 - tää kirja sopii ainakin kohtiin:
2. Vuonna 2021 julkaistu kirja
19. Lasten tai nuorten kirja ⭐
Helmet-lukuhaaste 2021 - tää kirja sopii ainakin kohtiin:
1. Kirjassa kirjoitetaan päiväkirjaa ⭐
4. Joku kertoo kirjassa omista muistoistaan
49. Kirja on julkaistu vuonna 2021
Heili-lukuhaaste 2021 - tää kirja sopii ainakin kohtiin:
2. Vuonna 2021 julkaistu kirja
19. Lasten tai nuorten kirja ⭐
October 8, 2021
Raaka ja totuudenmukainen kuvaus sairaudesta ja sen vaikutuksesta ympärillä oleviin ihmisiin.
Monet kommentoineet kirjan pituutta, ja toivoneet että tekstiä olisi ollut enemmän. Itsekin olisin toki mielellään lukenut vielä vaikka kuinka paljon, mutta mielestäni kirjailija onnistui kuvaamaan päähenkilön elämää tarpeeksi tyhjentävästi. Ei sanottavaa olisi juuri tämän enempää ollut.
Toki Viljan kokemuksia olisi voinut tarkemmin kuvata, mutta 5 tähteä silti. Kaunis kirja <3
Monet kommentoineet kirjan pituutta, ja toivoneet että tekstiä olisi ollut enemmän. Itsekin olisin toki mielellään lukenut vielä vaikka kuinka paljon, mutta mielestäni kirjailija onnistui kuvaamaan päähenkilön elämää tarpeeksi tyhjentävästi. Ei sanottavaa olisi juuri tämän enempää ollut.
Toki Viljan kokemuksia olisi voinut tarkemmin kuvata, mutta 5 tähteä silti. Kaunis kirja <3
December 18, 2021
Rankka ja suorastaan pakahduttava kirja, joka ei antanut lukijalleen armoa, koska heti alussa kerrottiin, että nuoren päähenkilön elämä tulee päätymään itsemurhaan. Tarkka ja omakohtaisesti eletyn oloinen kuvaus kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä ja siitä, mitä kaikkea se paitsi henkilölle itselleen, myös läheisille tarkoittaa. Pidin Mattilan kielestä ja tavasta kuvata asioita, muutkin kirjansa päätyvät toivelistalleni.
May 26, 2022
Siis jumalauta mikä kirja. Luin yhdellä istumalla & itkin kuin hullu. Joelin hahmo tuli niin lähelle, että oli kuin lukisin omia ajatuksiani. Riina Mattilan kirjoitustyyli on mahtava, ja sai lukijan tuntemaan hahmojen olotilat fantasioimatta tai vajoamatta kliseisyyteen mielenterveysongelmista. Viljan ja Joelin ystävyys on kaunis mutta sydäntäsärkevä esimerkki toisen piilevän sairauden tuomasta kivusta ja avuttomuudesta.
November 26, 2022
Mikään kirja ei aikoihin ole vaikuttanut minuun näin vahvasti, tullut yhtä iholle, saanut tuntemaan itsensä mukana olevaksi Joelin ja Viljan tarinassa! Romaani nappaa heti ensi sanoista lähtien mukaansa ja koukuttaa. Mattila kuvaa koruttoman aidosti, luontevasti, kipeästi, kauniisti ja konstailematta mielen järkkymistä, ystävyyden voimaa ja merkitystä (rakkaudestahan siinäkin on kyse), surua ja kaipausta. Muistot pitävät hengissä niin edesmenneen kuin jäljelle jäävät.
March 3, 2024
⭐2
Päivän lukemaani sisäistämisen jälkeen vaihdan kolme tähteä kahteen. Hahmojen persoonat oli olemattomia, varsinkin Joelin kohdalla. Tarina pyöri Viljan ja tämän näkemyksen ympärillä jättäen Joelin kokonaan varjoon, ja tuntu että Vilja vähätteli Joelin sairautta alusta loppuun. Tiiliseinälläkin on enemmän persoonaa ku tän hahmopohjaisen kirjan hahmoilla. Kuitenkin kauniisti tärkeästä aiheesta kirjoitettu.
Päivän lukemaani sisäistämisen jälkeen vaihdan kolme tähteä kahteen. Hahmojen persoonat oli olemattomia, varsinkin Joelin kohdalla. Tarina pyöri Viljan ja tämän näkemyksen ympärillä jättäen Joelin kokonaan varjoon, ja tuntu että Vilja vähätteli Joelin sairautta alusta loppuun. Tiiliseinälläkin on enemmän persoonaa ku tän hahmopohjaisen kirjan hahmoilla. Kuitenkin kauniisti tärkeästä aiheesta kirjoitettu.
June 1, 2022
tää ei ehkä ollu just nyt ihan mua varten, erityisesti rankan ja tositarinaan perustuvan aiheen takia. kaksisuuntaista mielialahäiriötä käsiteltiin erittäin hyvin, ja juoni oli todella koskettava. hahmot tosin vähän ärsyttivät, mutta lähinnä koin sympatiaa heitä kohtaan. musta tuntuukin, että jos tää olis osunu erilaiseen elämäntilanteeseen, olis se napannu helposti viisikin tähteä!
Displaying 1 - 30 of 58 reviews