Saksassa asuva suomalainen aivotutkija Antti Kaira odottaa Helsinki-Vantaan lentokentällä morsiantaan Nizzasta. Konetta ei tule, vaan uutinen sen katoamisesta. Lopulta koneen hylky löytyy itäiseltä Välimereltä – ja myös jotakin selittämätöntä.
Tästä käynnistyvät tapahtumat, jotka pakottavat Antin etsimään henkensä kaupalla totuutta onnettomuuden takaa. Hän matkustaa Etelä-Eurooppaan selvittääkseen, mitä koneessa oikeasti tapahtui. Sitä mukaa kun totuus alkaa paljastua, valkenee Antille tilanne kaikessa karmeudessaan – eikä paluuta ole. Uhrilento ilmestyi ensimmäisen kerran 2001.
Tämä oli toinen lukemani Remeksen kirja. Ensimmäisenä lukemani Ruttokellot oli selkeästi parempi. Tämän kohdalla puolenmatkankrouvissa oikeastaan vain odotin, että milloin saan kirjan maaliin ja pääsen lukemaan jotakin mielenkiintoisempaa. Semmoisen satasivua jaarittelua olisi helposti voinut leikata pois. Mielenkiintoisinta antia kirjassa on eri lokaatiot ja teknologiat, aseet, koneet jne, joihin tulee kirjan myötä tutustuttua esim. googlaamalla. Miinuspisteitä ropisee myös yhden kirjan henkilön tupakantumpin polkemisesta hiekkaan. Tätä saa ja pitää suitsia. Tupakantumppi on kappalemääräisesti maailman suurin saaste ja ihmisten mielet täytyy kaikin tavoin kääntää pois huonoista käytösmalleista, niin tosielämässä kuin kirjallisuudessakin. Anteeksi Remes, mutta en taida hetkeen poimia nimelläsi varustettua kirjaa kätösiini.
Hirveä koohotus päällä ajetaan ihmisiä takaa edestakaisin samoissa maisemissa ja käytävissä (Montenegrossa pääasiassa). Ehkä osan näistä kierroksista olisi voinut editoida pois, eli tämän kokoiseen tarinaan ei pitäisi 430 sivua tarvita. Epäuskottavaahan tämä lajityypillisesti on. Loppupuolen twist nosti niukasti kahteen tähteen.
Varhaisempaa Ilkka Remestä. Romaani sijoittuu Jugoslavien hajoamissotien jälkeiseen aikaan, jolloin tietokoneet ja kännykät vasta tekivät tuloaan ja selviytymiskamppailuja jouduttiin järjestelemään puhelinsoitoin ja kryptisin viestein.
Suomalaisten kirjoittama jännityskirjallisuus ei ole oikein ikinä kiinnostanut ja Remeksen kirjojen kömpelöt kansikuvitukset eivät ole ainakaan rohkaisseet tutustumaan kirjailijan teoksiin...
Kirja oli positiivinen yllätys. Kirja oli mukaansatempaava. Tarinan vauhdikas eteneminen jätti henkilöhahmot kuitenkin hieman etäisiksi.
En välttämättä itse jatka Remeksen kirjoihin tutustumista mutta lukemani perusteella ymmärrän nyt paremmin miksi hänen kirjoistaan pidetään.
Erittäin hyvä kirja. Remes yllätti taidoillaan. Heti alusta lähtien hyvin koukuttavaa tarinan kerrontaa. Jännitys säilyi loppuun asti. Remestä täytyy lukea lisää, en yhtään ihmettele, että on suosittu kirjailija Suomessa.