Valkokankaalla rakkaus voittaa lopulta, mutta voiko niin tapahtua Hollywoodin unelmatehtaassa?
Elokuussa 1953 menneisyys ja tulevaisuus kohtaavat, kun Kirsti saapuu tapaamaan tytärtään Los Angelesiin. Työ pitää Vienan järjissään silloinkin, kun sydän uhkaa särkyä. Kulisseissa ja pukuhuoneissa Viena näkee tähtien syttyvän ja sammuvan. Kun Vienasta tulee lopulta miss Monroen luottopukija, kyse ei enää ole vain roolivaatteista vaan elämästä ja kuolemasta. Näkijä vie lukijansa niin Tuntemattoman sotilaan joukkueteltoille kuin 20th Century Foxin studiokaupungin loisteliaisiin lavasteisiin. Enni Mustosen menestyssarja jatkuu!
Minusta tässä oli jotenkin vähän liikaa Marilyniä. En tiedä, miksi se vaivasi, sillä aiempien osien "julkkiksista" oon ollut ihan kiinnostunut. Marilynistä tuli vähän paha mieli, raukasta :( Muuten Vienan tarina oli ihan kiinnostava. Eniten nautin kohdista, joissa oltiin Suomessa ja etenkin Tuntemattoman kuvauksesta!
Hyvä yritys tunkea yhteen kirjaan Suomen ja Yhdysvaltojen elokuvan historiaa 50-luvulta, mutta kylläkin epäonnistui tuottamaan suurta historiakatsausta. Tarinoita ja julkkiksia oli liikaa - vähemmän olisi ollut enemmän. Alussa tapahtumat olivat uskottavampia, mutta kun päähenkilö hengaili milloin Edvin Laineen, Frank Sinatran, Elviksen tai Marilynin kaveripiirissä saamatta onnistumisen kultapölyä hiukkaakaan päälleen, se ei enää tuntunut uskottavalta. Kirjailija unohti, että rikastuminen oli ja on amerikkalaisen unelman tärkein raaka-aine. Siitä ei näkynyt jälkeäkään, eikä rahasta muutenkaan puhuttu. Kirja onnistui paremmin kuitenkin kuvaamaan sen, miten tutuista tulee kämppiksiä, kämppiksistä ystäviä ja ystävistä. Ihan kelpo ajanviete!
Sarjan viehätys on kohdallani nyt kadonnut. Tuntui, että luen miltei luettelomaista tarinaa, jossa edetään kuukaudesta seuraavaan, kohdataan joku julkisuuden henkilö, päähenkilön elämässä tapahtuu joku merkittävä asia ja sitten siirrytään seuraavaan kauteen ja taas sama kierto uudelleen.
En päässyt enää tarinaan syvemmin kiinni. Juoni oli miltei ennalta-arvattava ja kuvaukset jotenkin ohuita. Harmillista.
Oijoi, toivottavasti ei seuraava ole taas enempisivuinen, tässä lukuote meinasi herpaantua keskivaiheilla. Osin sivuja tuotti ja lukemista ärsytti, että niin paljon piti olla kahteen kertaan, englanniksi ja suomeksi. Vienan elämä oli mielenkiintoista, mutta Hollywoodin tähdet ei jotenkin syttyneet, ja Marilynin elämä ahdisti kun tiesi lopputuloksen. Nyt sitten taas odottelemaan, miten Vienan elämä etenee. Parastahan tässä on se suvun ja perheen tarinan eteneminen, vaikka jotenkin kyllä on hohdokkaampaa lukea Sibeliuksesta ja Topeliuksesta kuin nykypäivää lähestyvistä ajoista.
Entistä enemmän alan epäillä, että Enni Mustosella ei ole esilukijaa tai kustannustoimittajaa. Kerronta on varsinkin alussa pätkivää. Lisäksi tekstissä on aivan omituisia ajatusvirheitä, suosikkini niistä on kohtaus jossa Viena makaa sängyllä miehensä kainalossa, kertoo aviomiehensä pomolle haluavansa hankkia lapsen tämän kanssa, johon aviomies reagoi itkemällä onnesta ja ehdottamalla ainakin kahta tai kolmea lasta. Tällä hetkellä Syrjästäkatsojan tarina on kuin huono avioliitto, jonka odottaa tulevan luonnolliseen päätökseensä. Onneksi kirjailijan ilmoituksen perusteella nyt ollaan jo saattohoidossa.
Syrjästäkatsojan tarinoita jatkaa samalla epätasaisella linjallaan. Alkuosa kirjasta on hyvää, taattua Mustosta, loppu taas tympeää, epäuskottavaa Marilyn-draamaa. Koko kirjasarjaa vaivaa epätasaisuus ja epäuskottavuus: alkupään kirjat ovat pääosin oikein mukavia, loppuosassa on jo väkinäisen tähtitehtailun makua. Kun laatua vertaa vaikka Mustosen aiempiin kirjasarjoihin, on hämmentävää seurata tämän sarjan suosiota.
Viihdytyn tästä sarjasta edelleen suuresti. Ja viihdytyn Los Angeles -kuvauksista melkein missä tahansa muodossa, sujahdan sinne helposti vaikka kyseessä olikin 50-60 -luvun vaihteen Hollywood - Malibu. Juonenkäänteet ovat kaikessa arkisuudessaan uskomattomia ja ajattelen, että tykkäisin sarjasta ihan yhtä paljon, vaikka julkisuuden henkilöitä ei olisikaan ympätty joka väliin. Ei mitään suurta kirjallisuutta tai edes historiankirjoitusta, mutta mainio tapa saada itsensä irti arjesta.
Sarjan viehätys alkaa katoamaan. Ensinnäkin tää tarina oli ihan liian pitkä ja tähän oli yritetty tunkea vähän liian paljon Suomen ja Yhdysvaltojen filmiteollisuutta. Lisäksi kirja oli hirveän toisteinen ja mitkään juonenkäänteet eivät yllättäneet, niitä osasi odottaa. Surin aikaisemmin, että seuraavan osan jälkeen sarja päättyy, mutta ehkä hyvä niin.
Ok jatkoa pitkälle sarjalle, muttei missään nimessä niin hyvä kuin sarjan ensimmäiset kirjat. Kirjoittaa Mustonen kyllä osaa, mutta tietynlainen juonettomuus kirjaa vaivaa. Tämä on selvästi pala pidempää tarinaa, jonka ei ole tarkoituskaan toimia itsenäisenä. Silti kirjaa oli vaikea laskea käsistään ja luinkin sen loppuun saman päivän aikana.
Tässä kirjasarjassa on paljon draamaa ja kurjiakin ihmiskohtaloita, mutta niiden äärelle ei koskaan pysähdytä pitemmäksi aikaa. Kuten jo aivan alussa kirjoitin: tässä sarjassa pääfokus on tapahtumissa, ei tunteissa. Toisaalta tämä takaa sujuvan, helponkin lukukokemuksen, toisaalta aiheuttaa sen, että hahmot vaikuttavat välillä aika kylmiltä ja tapahtumat jäävät etäälle.
Syrjästäkatsojien sarja on edennyt 1950-luvulle ja päähenkilö on Idan tyttärentytär Viena, ammatiltaan puvustaja. Töissään hän pääsee osaksi monia kiinnostavia produktioita kuten Tuntemattoman sotilaan filmauksia sekä keskelle Hollywood-tähtien glamouria. Minua kiinnosti
Kyllä tämän nyt edelleen ihan mielellään kuunteli. Ehkä vaan alkaa vähän kyllästyttää tarinan toistuvuus, mistä sarjan kohdalla on jo aiemmin ollut yleisesti puhetta.
Aluksi tuntui mukavalta palata näiden tuttujen turvallisten ihmisten pariin. Mutta kylläpä alkoi sitten puuduttaa. Enni Mustonen on taitava kuvaamaan historiaa yksityiskohtaisesti, itse asiassa aivan liian yksityiskohtaisesti. Tätä sarjaa lukemalla on sinänsä oppinut paljon historian isommista ja pienemmistä tapahtumista, mutta myös tietyn aikakauden arkielämästä.
Sen sijaan mielenkiintoista draaman kaarta hän ei saa aikaiseksi. Kaikkien arkiaskareista ja työtehtävien yksityiskohdista jaarittelun lomassa Vienan elämässä tapahtuu kyllä joitain merkittäviä käännöksiä, mutta ne on kerrottu kovin suoraviivaisesti ja kylmästi. Hirveästi kerrotaan elokuvan tekemisestä sekä Suomessa että Yhdysvalloissa, ja aivan uskomattomalla tavalla Viena törmää sen aikaisin suomalaisiin ja kansainvälisiin julkkiksiin (mutta se taitaa kyllä olla yksi tämän sarjan tunnusmerkkejä). Kuten aiemmissakin osissa, tapahtumat etenevät liian järjestelmällisesti ja asiat loksahtelevat uskomattoman sopivasti niin, että juonta saadaan kuljetettua siihen suuntaan kuin halutaan, ja niin että saadaan tarina ujutettua aikakauden tärkeisiin tapahtumiin. Forrest Gumpissa se tehtiin hyvin, tässä ei niinkään. Aina löytyy joku uskomattoman sopiva ostaja heti kun autosta tai talosta pitää päästä eroon, tai joku kuolee sopivasti että saadaan taas uusi suunta Vienan elämään.
Olisi ollut mukavampi jatkaa suvun tarinaa Suomessa, sillä Suomenkin tapahtumista ja 50-luvun elämästä olisi varmasti saanut juttua aikaiseksi. Amerikka tuntui vähän etäiseltä, eikä niin jaksanut kiinnostaa. Marilyniä oli aivan liikaa, ja hänen ja Vienan yhdessäolo meni vähän pupuksi.
Erja Mantoa äänikirjan lukijana en jaksa yhtään, vaikka nyt alkaa jo vähän tottumaan. Hänen äänensä ei sovi lainkaan nuorelle naiselle, kuten Vienalle. Olisi ollut parempi, jos lukijana olisi ollut joku nuorempi. Lisäksi on ollut iso virhe laittaa sama lukija Iidan, Kirstin ja Vienan ääniksi. Itsellä menee iloisesti sekaisin mitä on tapahtunut kenellekin, tuntuu melkein kuin koko ajan olisi ollut kyse yhdestä ja samasta naisesta, kun äänikin on ollut sama. Vaikka sarjassa on edetty jo isoäidistä lapsenlapseen.
Kaikesta tästä huolimatta jotenkin kuitenkin viihdyn sarjan parissa. Kevyttä, helppoa ja tietää mitä saa.
Oon aiemmissa osissa tykännyt siitä, kuinka esim. ranskan kieliset vuorosanat on olleet vähän kuin easter egg: ne jotka ranskaa osaa, on ymmärtäny hitusen enemmän. Nyt tuntui, että j o k a i n e n englannin kielinen lause oli käännetty ja se teki tästä tosi puuduttavan luettavana.
Suurin osa kirjasta oli mielenkiintoista ja mukaansatempaavaa luettava. Niin kauan kuin Viena pysyi keskiössä pysyteltiin siinä, mikä on tehnyt tästä sarjasta niin onnistuneen. Hyvä kerronta, sopivasti oikeita kuuluisuuksia ja aitoja historiallisia käänteitä sekä ennen kaikkea Ida-mumman perintö, joka näkyy Vienassakin hienosti. Loppupuolella päähenkilö Viena hukkui tarinan keskiöstä ja pääosaan tuli Marilyn. Se latisti tunnelman ja vei mielenkiintoa tarinalta. Tuntui, että kirjaa oli väkipakolla pitkitetty, jotta saadaan Marilyninkin tarina ahdettua mukaan. Ilman sitä kirja olisi ollut antoisampi. Pienenä rasittavana yksityiskohtana oli englanninkieliset repliikit, jotka toistettiin suomeksi. Jatkossa toivoisi ihan vain yhdessä kielessä pitäytymistä. Kyllä lukija niinkin ymmärtää, että Hollywoodissa puhutaan englantia. Loppuun positiivista: Martta Valo on aivan loistava sivuhenkilö!
Viihdyttävää lukemista, mutta ei yllä samalle tasolle kuin sarjan alkupään kirjat. Juonenkäänteet ovat osittain ennnalta arvattavissa. Päähenkilö tuntuu paikoin jopa liiankin pystyvältä ja kaiken osaavalta. Elokuvateollisuuden historiaa kirjassa kuvataan niin Suomesta kuin Yhdysvalloistakin. Julkkiksia oli kirjassa enemmän kuin tarpeeksi, mm. Marilyn ja Elvis. Itse pidin eniten osuudesta, joka käsitteli Tuntemattoman sotilaan kuvauksia. Rikkaus ja kuuluisuus ei kuitenkaan välttämättä tuo onnea, tärkeämpää ovat luotettavat ihmissuhteet. Tämä kirjasta välittyy. Kirja piti kuitenkin otteessaan niin ettei lukemiseen monta päivää mennyt ja Vienan tarinasta jaksoi kaikesta huolimatta kiinnostua.
Kirja oli varsin nautittava puolivälin tienoilla, Suomeen sijoittuvat pätkät olivat mukavaa luettavaa. Muuten kirjassa nyppi se namedroppailu ja epäuskottavien tapahtumien jatkuva tykitys, joka toisaalta kuuluu sarjaan, mutta toisaalta tekee lukukokemuksesta aika puuduttavan. Ja voi, miten hyveellinen ihminen Vienakin on, ihan kuten äitinsä ja äidinäitinsäkin aikoinaan. Sijoitan tämän Helmet -haasteen kohtaan kirjasta, jonka ilmestymistä olen odottanut, koska edellinen päättyi niin kiinnostavasti ja ennusteli isoja muutoksia.
Syrjästäkatsojan tarina jatkuu. Alkupuolen osat, joissa liikuttiin Suomen kulttuurihistoriassa, olivat antoisampia (ja uskottavampia) kuin nämä loppupään teokset, joissa liikutaan Hollywoodin unelmatehtaassa. Toki edelleen romaanien keskiössä ovat vahvat toimija-naiset, jotka neuvokkuudellaan ja toisiaan tukien selviävät kiperistäkin tilanteista. Myös Marilyn Monroen salaperäiseen kuolemaan saadaan selvyys.
Vienan tarinassa on vastustamatonta Hollywood-glamouria ja vanhan ajan taikaa. Ja kun turhankin usein on tullut purnattua kirjojen kansista, nyt täytyy antaa kehuja. Sekä Pukijan että Näkijän kannet ovat just eikä melkein! Enni Mustonen on onnistunut luomaan kirjasarjan, joka ylittää itsensä kerta toisensa jälkeen.
Suositus kaikille historiallisesta viihteestä pitäville, sekä vanhan ajan Hollywood-tunnelmasta nauttiville 💎
Jee taas uusi osa! Mua kiinnosti Hollywood-jutut, maailmanhistoria ja ajankuva ei ehkä muuten napannut niin paljon kuin edellisissä osissa. Olis voinut olla enemmänkin mukana 50-luvun asioita kuin vaan elokuvajuttuja. Rakenteeltaan kirja oli musta vähän turhan poukkoileva, en ehkä ihan löytänyt punaista lankaa juonen suhteen. Odotan silti seuraavaa osaa!
Liian pitkä ja tapahtumarikas. Sarja kaipaisi jotakin uutta, sillä näitä puolison kuolemia ja rakkauden huumia, namedroppailua ja vuorosanojen käännöksiä on ollut jo ihan tarpeeksi - tulevat tapahtumat oli helppo arvata ennalta. Eniten ehkä toivoisin, että päähenkilö asuisi Suomessa, sillä tässä kirjassa ehdottomasti mielenkiintoisinta olivat Tuntemattoman sotilaan kuvaukset.
This entire review has been hidden because of spoilers.
(2021) Luovutin siinä kohdassa, kun alettiin luetella, että mitä kirjoja päähenkilö ja hänen äitinsä ostaa joululahjaksi kellekin sukulaiselle. Koko kirja oli kuin yksi pitkä luettelo tapahtumia. Sinänsä mielenkiintoisissa puitteissa, 50-luvun elokuvamaailmassa, mutta niissä puitteissa ei tapahtunut mitään kiinnostavaa.
Tässä oli paljon hyviä kohtia, mutta myös paljon puuduttavia osuuksia. Välillä hahmoja ja kuuluisuuksia pyöri tarinassa niin paljon, etten pysyny edes perässä.
Sarjana tää on kyllä toimiva, vaikka uusimmat kirjat ei mun suosikkeja olekaan. Tykkään varsinkin siitä, että Viena on hahmona todella erilainen verrattuna Kirsti-äitiinsä sekä Ida-mummaan!
Itseäni ei niin kamalasti kiinnosta nämä Syrjästäkatsojan tarinoiden Ameriikan-seikkailut. Kuitenkin Mustonen onnistuu kirjoittamaan sen verran vetävästi, että kirjan viitsii lukea ja siitä pystyy nautiskelemaan. Mielelläni kuitenkin siirryn sarjan viimeiseen osaan, jossa tapahtumat sijoittuvat Suomeen ja sukutarina saa päätöksensä.
🎧// 3,5⭐ tää kirja oli jotenki samaan aikaan tosi pitkä, mutta samalla tosi koukuttava joka sai sen tuntumaan lyhyeltä. Tässä oli mun mielestä kyllä jotenki paljon toistoa ja semmosia asioita, mitkä olis ihan hyvin voinu jättää pois. Mutta kokonaisuutena mun mielestä hyvä kuvaus Vienan elämästä Suomessa ja Yhdysvalloissa ja odotan vielä, että minkälaisen päätöksen koko tää sarja saa!
Voi jutinan tähren - olipa melkoista pakkopullaa saada tämä kirja loppuun. Kovin yksitoikkoista, hidasta kerrontaa ja tapahtumia. Ennen tätä kirjaa harmitti ajatus tämän sarjan loppumisesta mutta nyt tämän jälkeen toivon, että tarina loppuisi tähän.
Kirjasarjan viehätys valitettavasti lässähti tässä teoksessa. Liika on liikaa - julkiksia oli ympätty tarinan joka käänteeseen. Teoksesta jäi teennäinen maku suuhuni ja Vienan tarina jäi jollakin tapaa vaatimattomaksi, ei koskettanut minua.