What do you think?
Rate this book
Ninon: Rakkauden mestari
Isäänsä kaipaamaan jäänyt lapsi, maailman tunnetuin kurtisaani, luostariin pakotettu vanki, kulttuuripiirien rakastama älykkö, aikansa vahva nainen.
Vuonna 1623 köyhään aatelisperheeseen syntynyt Anne de Lenclos, lempinimeltään Ninon, oli tuota kaikkea. Mutta hänen täytyi olla myös intohimoinen ihminen, joka teki epäsovinnaisia valintoja.
Ninon - rakkauden mestari kuvittaa ja kertoo, miten kuuliaisesta kahdeksanvuotiaasta pariisilaistytöstä kasvaa koko yläluokan ja hovimiesten himoitsema nainen, peloton henkisten ja ruumiillisten nautintojen puolustaja ja arvostettu ystävä. Ninon on myös koskettava kertomus suuresta rakkaudesta, joka voi olla täydellistä vain saavuttamattomana.
Rosenbergin kerronta on asiantuntevaa ja aistillista, se herättää eloon 1600-luvun Pariisin. Aateliston tavat, kodit, vaatteet ja ruoat on kuvattu historioitsijan tarkkuudella, ja rakastaminen - sillä rakkautta monissa muodoissaan Ninonin elämään mahtuu - hyökyy kohti lukijaa hävyttömän rohkeana. Uusi historiallisen romaanin taituri on syntynyt.
Riikka-Maria Rosenberg (s. 1977) on Helsingissä ja Janakkalassa asuva historioitsija, joka haluaa tuoda historian naiskohtaloita suuren yleisön tietoisuuteen. Hän on työskennellyt Ninon de Lenclos'n ja 1600-luvun pariisittarien parissa yli kymmenen vuoden ajan. Aiheesta on syntynyt muun muassa tohtorin väitöskirja sekä Ulla Tuomarlan kanssa toimitettu tietokirja Markiisitar de Sévignén kirjeet 1648-1696 (Teos, 2020).
Vuonna 1623 köyhään aatelisperheeseen syntynyt Anne de Lenclos, lempinimeltään Ninon, oli tuota kaikkea. Mutta hänen täytyi olla myös intohimoinen ihminen, joka teki epäsovinnaisia valintoja.
Ninon - rakkauden mestari kuvittaa ja kertoo, miten kuuliaisesta kahdeksanvuotiaasta pariisilaistytöstä kasvaa koko yläluokan ja hovimiesten himoitsema nainen, peloton henkisten ja ruumiillisten nautintojen puolustaja ja arvostettu ystävä. Ninon on myös koskettava kertomus suuresta rakkaudesta, joka voi olla täydellistä vain saavuttamattomana.
Rosenbergin kerronta on asiantuntevaa ja aistillista, se herättää eloon 1600-luvun Pariisin. Aateliston tavat, kodit, vaatteet ja ruoat on kuvattu historioitsijan tarkkuudella, ja rakastaminen - sillä rakkautta monissa muodoissaan Ninonin elämään mahtuu - hyökyy kohti lukijaa hävyttömän rohkeana. Uusi historiallisen romaanin taituri on syntynyt.
Riikka-Maria Rosenberg (s. 1977) on Helsingissä ja Janakkalassa asuva historioitsija, joka haluaa tuoda historian naiskohtaloita suuren yleisön tietoisuuteen. Hän on työskennellyt Ninon de Lenclos'n ja 1600-luvun pariisittarien parissa yli kymmenen vuoden ajan. Aiheesta on syntynyt muun muassa tohtorin väitöskirja sekä Ulla Tuomarlan kanssa toimitettu tietokirja Markiisitar de Sévignén kirjeet 1648-1696 (Teos, 2020).
322 pages, Hardcover
First published March 1, 2021
2 people are currently reading
54 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 9 of 9 reviews
June 16, 2021
Oikein mainio historiallinen romaani 1600-luvun kenties tunnetuimman ranskalaisen kurtisaanin elämästä. Rosenberg onnistuu herättämään eloon sekä tuon ajan Ranskan että henkilön kaikkien tapahtumien keskellä. Onnistui erityisesti siinä, ettei Rosenberg tuntunut aivan kokonaan omivan Ninonia tai muokannut häntä aivan liikaa omia henkilökohtaisia tarpeitaan ja ajatuksiaan vastaavaksi. Toki aina harmittaa, kun historiallisia tapahtumia siirrellään eri vuosille fiktion sujuvuuden sitä vaatiessa. Tämä siirtelyn tarve tosin varsin hyvin osoittaa, miten epälineriaalisia ihmisten elämät tosiasiassa ovat, vaikka haluaisimme kovasti kertoa ne tasaisina, sidosteisina tarinoina.
Onnistunut kokonaisuus, jossa Ninonin elämäntapahtumat ja hänen normien vastaiset elämänvalintansa ja tunteet tulevat hyvin kuvatuiksi ja fakta limittyy (melko) luontevasti fiktion sekaan. Olisin itse kaivannut ehkä hieman lisää emotianaalista vaikuttavuutta, mutta voi olla, että kummallisen ylimieliseltä kuulostanut äänikirjan lukija vei valitettavasti minulta osan lukunautinnosta.
Onnistunut kokonaisuus, jossa Ninonin elämäntapahtumat ja hänen normien vastaiset elämänvalintansa ja tunteet tulevat hyvin kuvatuiksi ja fakta limittyy (melko) luontevasti fiktion sekaan. Olisin itse kaivannut ehkä hieman lisää emotianaalista vaikuttavuutta, mutta voi olla, että kummallisen ylimieliseltä kuulostanut äänikirjan lukija vei valitettavasti minulta osan lukunautinnosta.
May 20, 2022
Tämä oli paha pettymys, ikävä kyllä. 1600-luvulla eläneen älykkökurtisaanin tarina kiinnosti kovasti kaltaistani historiallisten romaanien ystävää, mutta toteutus ei valitettavasti palkinnut. Kokonaisen ihmiselämän ahtaminen 300 sivuun teki tarinasta hieman liian rivakkaotteisen, mutta suurin kompastuskivi on kieli ja kerronta.
Dialogia on vähän, lukija joutuu kahlaamaan läpi sivukaupalla raskasta kuvailua ilman dialogin suomaa hengähdystaukoa. Monissa kohtauksissa kuvaillaan sellaista, mikä olisi ollut luontevampaa ilmaista dialogilla. Lauseet ovat täynnä pilkulla erotettuja sivulauseita ja siksi kovin raskaita ja kömpelöitä: "Ikkunan, jonka luukut oli avattu päiväksi, alla istuvan Ninonin hoikat sormet ---" "Kokki ja keittäjä alkoivat vähitellen valmistella illallista, joka oli tänään, kuten muinakin iltoina, juhlava hetki, jolloin talon kuningatar, Marie-Barbe, istui tyttärensä kanssa kahdestaan suuren salin pöydän ääressä." Eikö kirjalla ole ollut lainkaan kustannustoimittajaa?
Päähenkilön tunteet ja reaktiot ovat poukkoilevia ja Ninon jää lukijalle etäiseksi. Myös historiallinen maailma jää valjuksi, vaikka (tai ehkä siitä johtuen?) lauseet ovat täynnä adjektiiveja ja jokaisessa viinilasin nostamisessa kuvaillaan miten pitsit kahahtavat ja kristalli välkehtii hopeisten kynttiläkruunujen loisteessa. Detaljien määrä uuvuttaa ja päähenkilön ajatukset hukkuvat kuvailuun.
Kun päähenkilö kerran on kurtisaani, odotin että seksikuvauksia olisi jonkin verran. Niissäkään kirjoittaja ei valitettavasti onnistu. Loppusanoissa hän kertoo halunneensa huomioida Ninonin ennen kaikkea erityislaatuisena naisena eikä pelkästään seksin kautta, mutta nyt seksikohtauksissa on omituinen sievistelevä sävy. En kaipaa mitään Harlekiininmaisia sykkiviä sauvoja tai kosteita luolia, mutta jos tarkoitus on kuvata ihmistä joka on rakkauden mestari odottaisi edes hieman ronskimpaa otetta. Nyt lukijalle vain kerrotaan että Ninon on taitava rakastaja, mutta kaikki mikä kerrotaan näyttämisen sijaan jää lukijalle etäiseksi. Lisäksi paikoitellen sorrutaan silti Harlekiinikliseisiin: "Jokainen solu huusi miehen suudelmaa" ja "Ninon reagoi jokaiseen kosketukseen kuin tuntisi ensi kerran nautintoa". Ei näin!
Epilogi, jossa luetellaan Ninonin omaisuus jokaisen kupin tarkkudella olisi saanut jäädä pois, koska oli sekin raskasta luettavaa eikä tuonut tarinaan mitään lisäarvoa. Kaipasin taaskin ammattitaitoista kustannustoimittajaa editoimaan luettelomaisuutta.
Sivulla 99 Ninon toteaa pitkäveteisestä rakastajastaan että "ei tiennyt mitään kauheampaa kuin latteasti ja pitkäveteisesti kerrotut tarinat, joissa alun ja lopun väliin mahtui aivan liian monta, irrelevanttia yksityiskohtaa ja joiden juonenkäänteet olivat mitäänsanomattomia". Ironisesti sama määritelmä pätee koko Rosenbergin kirjaan.
2 tähteä ansiokkaasta aiheesta.
Dialogia on vähän, lukija joutuu kahlaamaan läpi sivukaupalla raskasta kuvailua ilman dialogin suomaa hengähdystaukoa. Monissa kohtauksissa kuvaillaan sellaista, mikä olisi ollut luontevampaa ilmaista dialogilla. Lauseet ovat täynnä pilkulla erotettuja sivulauseita ja siksi kovin raskaita ja kömpelöitä: "Ikkunan, jonka luukut oli avattu päiväksi, alla istuvan Ninonin hoikat sormet ---" "Kokki ja keittäjä alkoivat vähitellen valmistella illallista, joka oli tänään, kuten muinakin iltoina, juhlava hetki, jolloin talon kuningatar, Marie-Barbe, istui tyttärensä kanssa kahdestaan suuren salin pöydän ääressä." Eikö kirjalla ole ollut lainkaan kustannustoimittajaa?
Päähenkilön tunteet ja reaktiot ovat poukkoilevia ja Ninon jää lukijalle etäiseksi. Myös historiallinen maailma jää valjuksi, vaikka (tai ehkä siitä johtuen?) lauseet ovat täynnä adjektiiveja ja jokaisessa viinilasin nostamisessa kuvaillaan miten pitsit kahahtavat ja kristalli välkehtii hopeisten kynttiläkruunujen loisteessa. Detaljien määrä uuvuttaa ja päähenkilön ajatukset hukkuvat kuvailuun.
Kun päähenkilö kerran on kurtisaani, odotin että seksikuvauksia olisi jonkin verran. Niissäkään kirjoittaja ei valitettavasti onnistu. Loppusanoissa hän kertoo halunneensa huomioida Ninonin ennen kaikkea erityislaatuisena naisena eikä pelkästään seksin kautta, mutta nyt seksikohtauksissa on omituinen sievistelevä sävy. En kaipaa mitään Harlekiininmaisia sykkiviä sauvoja tai kosteita luolia, mutta jos tarkoitus on kuvata ihmistä joka on rakkauden mestari odottaisi edes hieman ronskimpaa otetta. Nyt lukijalle vain kerrotaan että Ninon on taitava rakastaja, mutta kaikki mikä kerrotaan näyttämisen sijaan jää lukijalle etäiseksi. Lisäksi paikoitellen sorrutaan silti Harlekiinikliseisiin: "Jokainen solu huusi miehen suudelmaa" ja "Ninon reagoi jokaiseen kosketukseen kuin tuntisi ensi kerran nautintoa". Ei näin!
Epilogi, jossa luetellaan Ninonin omaisuus jokaisen kupin tarkkudella olisi saanut jäädä pois, koska oli sekin raskasta luettavaa eikä tuonut tarinaan mitään lisäarvoa. Kaipasin taaskin ammattitaitoista kustannustoimittajaa editoimaan luettelomaisuutta.
Sivulla 99 Ninon toteaa pitkäveteisestä rakastajastaan että "ei tiennyt mitään kauheampaa kuin latteasti ja pitkäveteisesti kerrotut tarinat, joissa alun ja lopun väliin mahtui aivan liian monta, irrelevanttia yksityiskohtaa ja joiden juonenkäänteet olivat mitäänsanomattomia". Ironisesti sama määritelmä pätee koko Rosenbergin kirjaan.
2 tähteä ansiokkaasta aiheesta.
May 6, 2021
Tunnustan heti alkuun, että Ranskan 1600- ja 1700- luvulle sijoitetut historialliset romaanit eivät ole koskaan kuuluneet kiinnostuksen aiheisiini. Teoriassa olen ollut kiinnostunut Marie Antoinettesta ja Madame Pompadourista, mutta en ole päässyt lukuharrastuksessa aikeesta toteutuksen. Sen takia Ninonissa hyvin yksityiskohtaisesti kuvattu maailma on minulle lukijana vieras, mutta samalla aikaa uutuuttaan kiiltävä.
Rosenberg on perehtynyt aiheeseen hyvin ja taitavasti sekoittanut faktan fiktion sekaan. Kirja on itsessään ansiollinen, mutta välillä kerronnan tyyli kävi minulle lukijana raskaaksi. Kerronta on sekoitus modernia, mutta samalla äärimmäisen vanhahtavaa, joiden sekoittaminen sai itseni lukemaan teosta lähinnä historiallisena teoksena ja Ninonin henkilöhahmo jäi kovin kaukaiseksi. Ehkä sen takia en kokenut Ninonin kertomaa rakkautta elämänsä mieheen mitenkään erityiseksi.
On tärkeää, että historiallisesti merkittävistä, mutta varjoon jääneiden naisten tarinoita kerrotaan muodossa tai toisessa. Yksityiskohtaisuutensa takia kirjaa voi suositella myös historiallisen romaanin ystäville, eikä tämä ole niin romanttinen kuin kansi antaa ymmärtää. Eikä tosin myöskään ollenkaan roisi, vaikka kirjailija sillä muutamaan otteeseen leikitteleekin.
Rosenberg on perehtynyt aiheeseen hyvin ja taitavasti sekoittanut faktan fiktion sekaan. Kirja on itsessään ansiollinen, mutta välillä kerronnan tyyli kävi minulle lukijana raskaaksi. Kerronta on sekoitus modernia, mutta samalla äärimmäisen vanhahtavaa, joiden sekoittaminen sai itseni lukemaan teosta lähinnä historiallisena teoksena ja Ninonin henkilöhahmo jäi kovin kaukaiseksi. Ehkä sen takia en kokenut Ninonin kertomaa rakkautta elämänsä mieheen mitenkään erityiseksi.
On tärkeää, että historiallisesti merkittävistä, mutta varjoon jääneiden naisten tarinoita kerrotaan muodossa tai toisessa. Yksityiskohtaisuutensa takia kirjaa voi suositella myös historiallisen romaanin ystäville, eikä tämä ole niin romanttinen kuin kansi antaa ymmärtää. Eikä tosin myöskään ollenkaan roisi, vaikka kirjailija sillä muutamaan otteeseen leikitteleekin.
August 9, 2024
Aika kädenlämpöinen historiallinen romaani.
En tuntunut pääsevän kunnolla tekstiin sisälle, se tuntui kaikessa yltäkylläisessä ylhäisön kuvailussaankin hyvin lattealta. Hahmoja olisi voinut pohjustaa hieman enemmän. Jotkut luvut loppuivat äkillisesti, ja tuntuivat siksi hyvin keskeneräisiltä. Myös usein toistuvat vertaukset tuntuivat jopa hieman humoristisen puisevilta (tuoliin lysähdettiin "kuin raihnainen vanhus" jne. jne.) ja ne pistivät ikävästi silmään.
Kirjassa oli jotenkin ristiriitainen sanoma. Se antoi ymmärtää hahmojensa dialogin kautta, että naisten huono asema on naisten omaa syytä (etenkin luvussa, jossa kuningatar Kristiina tulee vierailemaan Ninonin luo luostariin). Oliko todella kaikilla naisilla tuohon aikaan edes mahdollisuutta valita toisin? Ninon itsekään ei voinut valita, vaan joutui äitinsä (joka ei hänkään oikein pystynyt vapaasti valintoja tekemään) myymäksi. En usko tämän olleen kirjailijan tarkoituksena, koska kuitenkin romaanissa oli kohtia, joissa naisten alhaista asemaa myös kritisoitiin ja ihmeteltiin ilman naisten syyllistämistä. Ehkä olisin toivonut hahmoilta enemmän kritiikkiä ja itsereflektiota tähän asiaan liittyen. Nyt tällaisenaan siitä jäi jokseenkin halju ja epämiellyttävä maku.
Epilogista en pitänyt. Se oli turha ja tylsä.
Asiat, joista pidin: Kuvailu oli välillä todella hienoa. Ninonin vanhetessa hänen hahmoonsa tuli enemmän syvyyttä ja oli jotenkin erityisen kiva lukea kaikista mukavuuksista, joita vanhan neidin taloudessa oli tarjolla.
En tuntunut pääsevän kunnolla tekstiin sisälle, se tuntui kaikessa yltäkylläisessä ylhäisön kuvailussaankin hyvin lattealta. Hahmoja olisi voinut pohjustaa hieman enemmän. Jotkut luvut loppuivat äkillisesti, ja tuntuivat siksi hyvin keskeneräisiltä. Myös usein toistuvat vertaukset tuntuivat jopa hieman humoristisen puisevilta (tuoliin lysähdettiin "kuin raihnainen vanhus" jne. jne.) ja ne pistivät ikävästi silmään.
Kirjassa oli jotenkin ristiriitainen sanoma. Se antoi ymmärtää hahmojensa dialogin kautta, että naisten huono asema on naisten omaa syytä (etenkin luvussa, jossa kuningatar Kristiina tulee vierailemaan Ninonin luo luostariin). Oliko todella kaikilla naisilla tuohon aikaan edes mahdollisuutta valita toisin? Ninon itsekään ei voinut valita, vaan joutui äitinsä (joka ei hänkään oikein pystynyt vapaasti valintoja tekemään) myymäksi. En usko tämän olleen kirjailijan tarkoituksena, koska kuitenkin romaanissa oli kohtia, joissa naisten alhaista asemaa myös kritisoitiin ja ihmeteltiin ilman naisten syyllistämistä. Ehkä olisin toivonut hahmoilta enemmän kritiikkiä ja itsereflektiota tähän asiaan liittyen. Nyt tällaisenaan siitä jäi jokseenkin halju ja epämiellyttävä maku.
Epilogista en pitänyt. Se oli turha ja tylsä.
Asiat, joista pidin: Kuvailu oli välillä todella hienoa. Ninonin vanhetessa hänen hahmoonsa tuli enemmän syvyyttä ja oli jotenkin erityisen kiva lukea kaikista mukavuuksista, joita vanhan neidin taloudessa oli tarjolla.
May 22, 2021
Historiantutkijan kirjoittama, aitoihin historiallisiin dokumentteihin pohjautuva romaani 1600-luvun Pariisista, jossa yksin jätetty äiti ryhtyy kaupittelemaan tytärtään yläluokan miesten iloksi. Tytön kasvaessa tämä ottaa ohjat omiin käsiinsä ja nousee arvostetuksi kurtisaaniksi. Hän kohtaa myös suuren rakkautensa, eikä koskaan unohda isäänsä vaan kirjoittaa tälle säännöllisesti kirjeitä, joita ei koskaan lähetä. Moderni nainen varhaismodernina aikana. Tarkkaa kuvausta aikakauden elämästä, ihmisistä ja tavoista.
July 10, 2022
Kirja kuvaa mielenkiintoisen naisen elämää 1600-luvun Ranskassa, mutta sen enemmän romaania kuin historiantutkimusta muistuttavaan, hyvin kuvailevaan kerronnalliseen tyyliin tottuminen kesti varsin pitkään, enkä itse erityisesti pitänyt siitä. Episodimaiset luvut Ninonin elämästä tavoittavat välillä elävästi tämän jatkuvan tasapainoilun aateliselämän ja yhteiskunnan vaatimusten sekä aikakauden kaksinaismoralismin puristuksessa, mutta aina kirjailijan ratkaisut eivät tunnu onnistuneilta. Puutteistaan huolimatta loppujen lopuksi Ninonin tarinasta jäi ihan positiivinen lukukokemus.
July 11, 2021
Mielenkiintoinen historiallinen romaani 1600-luvun Ranskasta. Ympäristö herää eloon ja mukaan on ripoiteltu sujuvasti faktoja. Ninon itse jää vähän etäiseksi, mutta tämä oli silti oikein hyvä lukukokemus.
February 9, 2022
Kurtisaani Anne de Lenclos'n fiktiivinen tarina rakentuu taitavasti. Rosenberg punoo ihailua herättävän hienovaraisesti historiallisen asiantuntemuksensa osaksi kirjaa - vailla jaarittelevaa infodumppausta. Kirjailija herättää 1600-luvun ranskalaisen yhteiskunnan eloon lukijan silmien eteen.
January 29, 2022
Ihan mielenkiintoinen, mutta aika lavealla siveltimellä kirjoitettu.
Displaying 1 - 9 of 9 reviews